Törmäsin kadulla itkevään lapseen. Oli hukannut bussikorttinsa ja oli huolissaan, ettei pääse mitenkään kotiin.

Lapsi oli teini-ikäinen. Omat lapseni ovat 14-16v ja tämä näytti samanikäiseltä. Olin jo kaivamassa lompakkoani ja lainaamassa rahaa, kun satuin kysymään kuinka pitkä matka on edessä. Lapsi sanoi, että 5min. Mietin, että kuulin väärin tai että lapsi ajatteli, että kysyin kuinka pitkä matka on pysäkille tms. Lapsi sanoi sitten, että asuu lähellä, matkaa on 1,5 kilometriä. Ja ettei nyt pääse kotiin, kun ei ole bussilippua.

Varmistin vielä, että kuulinko oikeasti oikein, että lapsi asuu 1,5 kilometrin päässä, johon kävelee 15-20 minuuttia. Kyllä, näin oli. Ja kysyin, eikö lapsi voisi kävellä tuota matkaa. Ei kuulemma voinut, koska "matka on ihan sairaan pitkä".

Sanoin, että lainaan toki rahat, jos on joku syy, ettei voi kävellä, mutta tuo lapsi sanoi, ettei vaan jaksa. Siis viitsi. Ei ole koskaan kävellyt "noin pitkää matkaa". Sanoi, että äiti ajaa autolla joka tapauksessa työpäivän jälkeen siitä paikasta, joten ottaa lapsen silloin viimeistään kyytiin ja pääsee kotiin.

Annoin olla ja lähdin pois. Kävelkööt tai soittakoot vaikka taksin itselleen. Ärsytti aivan järkyttävän paljon.