Lue keskustelun säännöt.
Törmäsin kadulla itkevään lapseen. Oli hukannut bussikorttinsa ja oli huolissaan, ettei pääse mitenkään kotiin.
28.01.2020 |
Lapsi oli teini-ikäinen. Omat lapseni ovat 14-16v ja tämä näytti samanikäiseltä. Olin jo kaivamassa lompakkoani ja lainaamassa rahaa, kun satuin kysymään kuinka pitkä matka on edessä. Lapsi sanoi, että 5min. Mietin, että kuulin väärin tai että lapsi ajatteli, että kysyin kuinka pitkä matka on pysäkille tms. Lapsi sanoi sitten, että asuu lähellä, matkaa on 1,5 kilometriä. Ja ettei nyt pääse kotiin, kun ei ole bussilippua.
Varmistin vielä, että kuulinko oikeasti oikein, että lapsi asuu 1,5 kilometrin päässä, johon kävelee 15-20 minuuttia. Kyllä, näin oli. Ja kysyin, eikö lapsi voisi kävellä tuota matkaa. Ei kuulemma voinut, koska "matka on ihan sairaan pitkä".
Sanoin, että lainaan toki rahat, jos on joku syy, ettei voi kävellä, mutta tuo lapsi sanoi, ettei vaan jaksa. Siis viitsi. Ei ole koskaan kävellyt "noin pitkää matkaa". Sanoi, että äiti ajaa autolla joka tapauksessa työpäivän jälkeen siitä paikasta, joten ottaa lapsen silloin viimeistään kyytiin ja pääsee kotiin.
Annoin olla ja lähdin pois. Kävelkööt tai soittakoot vaikka taksin itselleen. Ärsytti aivan järkyttävän paljon.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Älkää ruokkiko trollia.
Ei välttämättä ole trolli. 10v sitten Japanissa kysyin reittiohjetta kilometrin matkalle ja kaikki olivat aivan pöyristyneitä - tokihan tuollainen matka taitetaan metrolla/lähijunalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä aloitus voi olla ihan totta. Ystäväpiirissä on kaksi perhettä joissa teini- ja täysi-ikäisiäkin lapsia kuljetetaan edestakaisin kouluun ja harrastuksiin. Mm. 15-vuotias ei voi mennä pyörällä kahden kilometrin matkaa harrastukseen, 17-vuotias viedään autolla kouluun vaikka bussi kulkee kotiportin edestä ja matkaa pysäkille on sata metriä. Mutta kun toisessa päässä joutuisi kävelemään puolisen kilometriä.
23 jatkaa vielä: Ja ei siinä mitään jos lasten kuskaukset sopivat vanhempien aikatauluihin mutta tässä on kyse siitä että vanhemmat joutuvat sumplimaan sitä että kuka hakee ja vie ja joskus tarvitaan apua myös perheen ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kaikki käy lasten kanssa kävelylenkeillä tai vie harrastuksiin? Tuossahan ei ole vika lapsessa vaan kotoa opituissa tavoissa.
Ennen oli aivan normaalia että pienetkin lapset meni itse kävellen tai pyörällä kouluun, vaikka oli matkaa.
Me käytiin ennen koko perhe kävelylenkeillä, mutta eipä niitä viitsi enää ottaa perässä raahattavaksi. No, lapset ovat jo 18v, 16v ja 14v ja niillä on omat menot ja läksyt, joten aina ei ehdikään. Me yritetään sitten miehen kanssa näyttää esimerkkiä ja käydään paljon kahdestaan kävelyllä. Oppivat ehkä, että vanhemmat ovat aktiivisia ja sen takia hyvinvoivia.
Joskus mennään pidemmille kävelyretkille esim. metsään tai kansallispuistoon, mutta millekään lähiöiltakävelylle niitä ei todellakaan enää saa. Olishan se ehkä noloakin kävellä perheenä kavereiden pällisteltävänä :D
Mä käyn kaupassa, kirjastossa ja kuntosalilla autolla. Näihin on matkaa järkyttävät 700-900 metriä kaikkiin :D
Olen kyllä hyvässä kunnossa, harrastan liikuntaa ja juoksen 3-4 kertaa viikossa. En vain ole niin reipas, että jaksaisin raahata litrakaupalla maitoa kävellen kotiin.
Niin ja en ole teini, vaan 42v nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen varmasti tietää, että esim. Yhdysvalloissa tietyillä asuinalueilla käveleminen ei ole edes mahdollista. Omakotitalojen edustoilla ei ole jalkakäytäviä, vaan suoraan autotie. Autolla mennään joka paikkaan, eikä kävelemistä voi harrastaa oikeasti missään. Joka paikkaan mennään autolla, oli matka mikä tahansa.
Törmäsitkö häneen autolla vai millä? Traktorilla??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lol muistan kun olin 17 v ja jäin bussista Oulun marketeiden kohdalla pois. Yhtäkkiä alkoi sataa ja mietin katoksessa miten pääsen kuivana tien yli ja parkkipaikkojen läpi kauppaan. No, en mitenkään vaan soitin ajokortin ja auton omaavalle kaverilleni tulisiko hakemaan minut pysäkiltä kauppaan. Hän tuli.
Teinit on tuollaisia.
Welcome to America. Kukaan ei kävele. https://www.vauva.fi/keskustelu/3142022/tulin-juuri-kahden-viikon-lomal…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää ruokkiko trollia.
Miksi tämä olisi trolli? Ihan uskottavaa mielestäni kun noita nykyteinejä katsoo.
Minä en lainaa tuntemattomille rahaa. Olisko ap käynyt illalla ovella perimässä bussirahojansa takaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lol muistan kun olin 17 v ja jäin bussista Oulun marketeiden kohdalla pois. Yhtäkkiä alkoi sataa ja mietin katoksessa miten pääsen kuivana tien yli ja parkkipaikkojen läpi kauppaan. No, en mitenkään vaan soitin ajokortin ja auton omaavalle kaverilleni tulisiko hakemaan minut pysäkiltä kauppaan. Hän tuli.
Teinit on tuollaisia.
No eivät todellakaan kaikki ole tuollaisia. Itse kun olin teini, kävelin mielelläni kavereille, kauppaan, kouluun. Kävin jopa huvikseni kävelyillä. Myös pyörällä tykkäsin kulkea.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen varmasti tietää, että esim. Yhdysvalloissa tietyillä asuinalueilla käveleminen ei ole edes mahdollista. Omakotitalojen edustoilla ei ole jalkakäytäviä, vaan suoraan autotie. Autolla mennään joka paikkaan, eikä kävelemistä voi harrastaa oikeasti missään. Joka paikkaan mennään autolla, oli matka mikä tahansa.
Niin? Me olemme Suomessa ja täällä lähes tulkoon missä tahansa kävely kyllä onnistuu. Maalla jossa kunnon jalkakäytäviä ei ole, pystyy kyllä kävelemään tien reunaa ihan turvallisesti, kun liikennettä on sen verran vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla ei ole koskaan ollut autoa, vaikken olekaan köyhä. Mun poika on teini ja liikkuu kuten minäkin, fillarilla, kävellen ja julkisilla. Tiedän monia vanhempia, jotka kuskaavat lapset jokapaikkaan ja sit ihmetellään kun janipetteri on vähän pulska, nyt en osteta vanukkaita kuin kerran viikossa. Mua harmittaa lasten puolesta, että ne totutetaan laiskoiksi ja passiivisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä en lainaa tuntemattomille rahaa. Olisko ap käynyt illalla ovella perimässä bussirahojansa takaisin?
Ahaa. Minäkään en sokeasti jakele rahojani menemään, mutta jos oikeasti näen jonkun hädässä, voin ihan hyvin antaa omistani pikkuisen. Tulee vain hyvä mieli, jos pystyy auttamaan sitä joka apua tarvitsee. Tämän aloituksen teini tosin ei ollut hädässä, tuskin itsekään olisin rahaa antanut hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Kersana joskus hamassa menneisyydessä 70-luvulla fillaroin tai kävelin joka päivä 1,5 km kouluun ja saman verran takaisin,
Niin minäkin, mutta en siitä erityisesti pitänyt, etenkään talvimyrskyissä tai kaatosateessa. Asuin paikassa, jossa ei kävelyreittiäkään aurattu, joten välillä piti tarpoa polviin asti ulottuvissa kinoksissa. Olisin heti mennyt autokyytiin, jos joku olisi tarjonnut. Näin aikuisena toki voin ajatella kävelyn olleen hyväksi.
Itselleni tuli ensimmäiseksi mieleen, että kyseessä saattoi olla lievästi kehitysvammainen tai autismista tms.kärsivä nuori. Kehitysvamma ei aina näy päälle päin, mutta tuo itkeminen oudossa ja yllättävässä tilanteessa sopisi hyvin kuvaan. Vaikea uskoa, että tavallinen teini itkisi vastaavassa tilanteessa, jos matka oli noin lyhyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lainaa tuntemattomille rahaa. Olisko ap käynyt illalla ovella perimässä bussirahojansa takaisin?
Ahaa. Minäkään en sokeasti jakele rahojani menemään, mutta jos oikeasti näen jonkun hädässä, voin ihan hyvin antaa omistani pikkuisen. Tulee vain hyvä mieli, jos pystyy auttamaan sitä joka apua tarvitsee. Tämän aloituksen teini tosin ei ollut hädässä, tuskin itsekään olisin rahaa antanut hänelle.
Kyllä minäkin voin rahaa antaa, mutta ap sanoi että olisi lainannut.
Minäkin vastaavanlaista käytöstä ihmetellyt.
Meillä oli viime syksynä työssä oppimisjaksolla teini, joka sinänsä oli ihan reipas ja teki hommansa, äitinsä kyyditsi hänet työpaikalle ja kotiin. Eräänä päivänä hän oli istunut jo yli tunnin töiden päättymisen jälkeen aulassa kun äidillään oli menoja. Olin itse lähdössä joten tarjosin hänelle kyytiä kotiin, jotenkin olin olettanut hänen todennäköisesti asuvan isommassa naapurikaupingissa jossa itsekin asun kun ei käyttänyt bussia. Myönnän hieman järkyttyneeni kun hän sitten asuikin ihan parin minuutin matkan päässä ja olisi ollut kotona jo aikoja sitten jos olisi vain suoraan kävellyt, mutta istui sitten mieluummin odottelemassa kyytiä tuntitolkulla.
Nuoret naiset on jo nykyään hälyttävän usein tuplasti äitinsä kokoisia, vaikka pituus suunnilleen sama. Ei voi kuin ihmetellä.