Tänne positiiviset kokemukset koululiikunnasta!

Voitin maastojuoksussa hopeaa muistaakseni kasilla.

Aika omituiset lajit. Ihan kivaa oli koulujenvälisissä. Sai vapaapäiviä koulusta.

Mä tykkäsin melkein kaikista lajeista. Eniten pesäpallosta.

Liikunnanopettajani kannusti minua urheiluseuraan, ja sieltä jäi hienoja muistoja ja ystävyyksiä nuoruusvuosilta sekä liikunnallinen elämäntapa todennäköisesti loppuelämäksi.

Hiihtäminen ja luisteleminen oli kivaa. Luistelussa opin sen valssihypyn, jos se oli se kolmonen ja hyppy loppuun. Sekä sirklaamaan. Pesäpallosta tykkäsin ja joskus uimisestakin.

Luokkien välisessä juoksukilpailussa voitimme kun olin ankkuri ja ohitin muut jotka oli edellä minua. Luokkakaverini tuli kehumaan minua ja taputti hartioille. Aivan ihana fiilis!

Uiminen oli parasta. Meillä suoritettiin uintimerkit ja sain priimusmaisterin "arvon" joskus viidennellä tai kuudennella. Hienoa oli ja hyvästä uintitaidosta on ollut elämässä myöhemminkin hyötyä.

Yleisurheilussa kaikki lajit oli hauskoja. Pituushyppy, kolmoisloikka, korkeushyppy, kuulantyöntö...en varmaan missään ollut huippuhyvä, mutta yritystä riitti.

Muistan miten aluksi vihasin liikuntaa.

Käännekohta oli se kun opettaja kertoi että jos jalkapallossa pallo on jalkojen välissä, niin saa potkaista kovaa.

Potkaisin sitten eräässä pelissä kiusaajan naamalleen. Ja jatkoin tätä väkivaltaa opettajan silmien alla.

Minusta tulikin hyvä puolustaja ja tajusin että väkivallastahan urheilussa on kyse.

Lopussa huomaisn vuosien varrella että voimat kasvaa kun urheilee ja voi alkaa kiusaamaan takaisin. Eihän sille loppua tullut. Tietenkin kiusasin paljon ja varastoon.

Kostin kaiken mikä minulle annettiin ja vähän ylikin.

Ne urheilusta saadut voimat tavallaan kohosi pääkoppaan. Lopussa riitelin opettajienkin kanssa ja väänsin painimatsia koulun käytävällä. Kyllä siitä kohistiin pitkään.

Alunperinhän minä olin se kiusattu ja uhri. Miten tässä näin kävikään?

T: Jouduin tarkkikselle 86

Up.

Vierailija kirjoitti:

Muistan miten aluksi vihasin liikuntaa.

Käännekohta oli se kun opettaja kertoi että jos jalkapallossa pallo on jalkojen välissä, niin saa potkaista kovaa.

Potkaisin sitten eräässä pelissä kiusaajan naamalleen. Ja jatkoin tätä väkivaltaa opettajan silmien alla.

Minusta tulikin hyvä puolustaja ja tajusin että väkivallastahan urheilussa on kyse.

Lopussa huomaisn vuosien varrella että voimat kasvaa kun urheilee ja voi alkaa kiusaamaan takaisin. Eihän sille loppua tullut. Tietenkin kiusasin paljon ja varastoon.

Kostin kaiken mikä minulle annettiin ja vähän ylikin.

Ne urheilusta saadut voimat tavallaan kohosi pääkoppaan. Lopussa riitelin opettajienkin kanssa ja väänsin painimatsia koulun käytävällä. Kyllä siitä kohistiin pitkään.

Alunperinhän minä olin se kiusattu ja uhri. Miten tässä näin kävikään?

T: Jouduin tarkkikselle 86

Relax - se oli vain unta.

Minäkin osallistuin, lisäksi yleisurheilukisoihin (mm. maitokannukisoihin). Vaikka ylsin noihin kilpailusuorituksiin, oli liikunnan numeroni aina 7. Olin "poikamaisesti" liikuntaan suuntautunut tyttö, joten siitä epäsiroudesta yms. tuli miinusta.