Rukoiletko ja jos, niin miten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä näyttää olevan ihmisiä jotka omasta mielestään ovat oikeutettuja kieltämään eriävän mielipiteen.

: Rukoilet väärin, koska rukoilet vain silloin, kun on hätä.

Itsekkyyttä jos mikä. Eli olet väärin uskova ja MINÄ tiedän, mikä on oikea tapa.

Tämän vuoksi en arvosta näitä kristallikristittyjä yhtään

Miksi Jumalan seura ei kelpaa muulloin? Sitä ihmettelin :)

Olen eri jolle vastasit mutta kyllä kiitänkin kun joku asia on mennyt hyvin.

Hiljaista, sanatonta rukousta jossa pyrin ”tyhjentymään” ja antamaan tilaa pyhän täyttää. Jos pyydän jotakin jollekin (sairaalle), lisään aina ”tapahtukoon sinun tahtosi”. Pyrin itse vaikuttamaan mahdollisimman paljon teoin asioihin joihin pystyn.

Yleensä kävelen henkilön taakse ja lasken rukouksen. Katson henkilöä takaraivoon ja rukoilen tämän puolesta pelastusta.

Itse rukoilen yleensä sängynlaidalla silmät kiinni Raamattu reisien päällä tuomassa lisävoimaa rukoukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä näyttää olevan ihmisiä jotka omasta mielestään ovat oikeutettuja kieltämään eriävän mielipiteen.

: Rukoilet väärin, koska rukoilet vain silloin, kun on hätä.

Itsekkyyttä jos mikä. Eli olet väärin uskova ja MINÄ tiedän, mikä on oikea tapa.

Tämän vuoksi en arvosta näitä kristallikristittyjä yhtään

Miksi Jumalan seura ei kelpaa muulloin? Sitä ihmettelin :)

Sitä ihmettelen minäkin. Olenko jotenkin viallinen, kun en ole löytänyt Jumalaa?

Ehkä syy on tieto, tiede. Olen historioitsija ja perehtynyt antiikin ja sitä vanhempien kulttuureiden historiaan, myös uskontoihin. N. 5000 v sitten Egyptin, Assyrian ja Babylonin suurvaltojen uskontoihin. Ja kaikissa näissä mahtavissa valtioissa on Jumala, tai useita. Ilman Jumalia nämä valtiot eivät olisi nousseet mahtaviksi. Joku siinä on, joku, jota en ymmärrä. Ja se on Jumala, Olen siis hukassa, tuomittu ikuiseen kidutukseen ja helvetintuleen...vai olenko?

Mekkaan päin kumartaen - seuraava kysymys...!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin. Tilanteet on niitä, kun olen oikein ahdistunut. Mutta apuja ei ole tullut.

Siksi olen todennut, että rukoilemisesta ei ole sen enempää apuja, kuin muistakaan yliluonnollisten hahmojen apuun turvautumisesta.

Kyse on psykologiasta. Itse olet se, joka auttaa, ei henkimaailma. Mutta tässä on jotakin, koska uskonnoilla on edelleenkin jättiläismäinen vaikutus ihmisten elämään kaikkialla tämän pallon kolkilla.

Kai siinä on jotakin, joka kuuluu ihmisen mieleen..kukaan ei tiedä. Kaikkein vähiten minä.

Eihän se niin mene, että pidetään yhteyttä vaan silloin kun on vaikeaa tai halutaan jotain. Muulloin ei sitten

kiinnostakaan uskonasiat. Eihän mikään ihmissuhdekaan niin toimi :)

Ei ollut tarkoitus loukata. Olen itsekin harrastanut muinoin samaa. Kyllä aina rukoilla voi. Ja kannattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä näyttää olevan ihmisiä jotka omasta mielestään ovat oikeutettuja kieltämään eriävän mielipiteen.

: Rukoilet väärin, koska rukoilet vain silloin, kun on hätä.

Itsekkyyttä jos mikä. Eli olet väärin uskova ja MINÄ tiedän, mikä on oikea tapa.

Tämän vuoksi en arvosta näitä kristallikristittyjä yhtään

Miksi Jumalan seura ei kelpaa muulloin? Sitä ihmettelin :)

Sitä ihmettelen minäkin. Olenko jotenkin viallinen, kun en ole löytänyt Jumalaa?

Ehkä syy on tieto, tiede. Olen historioitsija ja perehtynyt antiikin ja sitä vanhempien kulttuureiden historiaan, myös uskontoihin. N. 5000 v sitten Egyptin, Assyrian ja Babylonin suurvaltojen uskontoihin. Ja kaikissa näissä mahtavissa valtioissa on Jumala, tai useita. Ilman Jumalia nämä valtiot eivät olisi nousseet mahtaviksi. Joku siinä on, joku, jota en ymmärrä. Ja se on Jumala, Olen siis hukassa, tuomittu ikuiseen kidutukseen ja helvetintuleen...vai olenko?

Oletko etsinyt? Jeesus sanoi etsikää niin te löydätte, sillä jokainen etsivä löytää.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kävelen henkilön taakse ja lasken rukouksen. Katson henkilöä takaraivoon ja rukoilen tämän puolesta pelastusta.

Itse rukoilen yleensä sängynlaidalla silmät kiinni Raamattu reisien päällä tuomassa lisävoimaa rukoukseen.

Teetkö tuota julkisissa?

Minulla on rukouksen estot päällä. Eli ei toimi minuun.

Isä meidän rukousta turvaksi tavallaan, aina silloin tällöin. Itse olen enemmän spirituaalinen kuin täysin kristitty, mutta uskon jumalaan, jeesukseen, ja kiitän mielessäni hyvistä asioista ihan päivittäin. Silloin kun rukoilen, niin visualisoin valkoisen hohtavan ristin mielessäni, ja ajattelen buddhaa, ja ylipäätään sitä että elämä jatkuu vielä jossain. En usko mihinkään rajoituksiin, tai sääntöihin, vaan hyviin tekoihin, ja vetovoiman lakiin. ❤✝️☸

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä näyttää olevan ihmisiä jotka omasta mielestään ovat oikeutettuja kieltämään eriävän mielipiteen.

: Rukoilet väärin, koska rukoilet vain silloin, kun on hätä.

Itsekkyyttä jos mikä. Eli olet väärin uskova ja MINÄ tiedän, mikä on oikea tapa.

Tämän vuoksi en arvosta näitä kristallikristittyjä yhtään

Miksi Jumalan seura ei kelpaa muulloin? Sitä ihmettelin :)

Sitä ihmettelen minäkin. Olenko jotenkin viallinen, kun en ole löytänyt Jumalaa?

Ehkä syy on tieto, tiede. Olen historioitsija ja perehtynyt antiikin ja sitä vanhempien kulttuureiden historiaan, myös uskontoihin. N. 5000 v sitten Egyptin, Assyrian ja Babylonin suurvaltojen uskontoihin. Ja kaikissa näissä mahtavissa valtioissa on Jumala, tai useita. Ilman Jumalia nämä valtiot eivät olisi nousseet mahtaviksi. Joku siinä on, joku, jota en ymmärrä. Ja se on Jumala, Olen siis hukassa, tuomittu ikuiseen kidutukseen ja helvetintuleen...vai olenko?

Et tietenkään ole. Pyhän voi kohdata missä tahansa, tai olla kohtaamatta. Minä olen ollut aiemmin vakaumuksellinen ateisti, ja siitä polkuni on buddhalaisuuden kautta kiertynyt kristinuskoon. Miksi näin? Tämä on kulttuurillisesti helpon ”tie” meidän yhteiskunnassamme.

Olen tuo ”meditoija”.

Kaupan kassajonoissa rukoilen takaa toisen puolesta. Saatan supista hiljaa iltaostoksilla.

Bussissa, metrossa, junassa. Rukoilen muille pelastusta. Seison lähellä ja lasken rukouksen huuliltani muiden niskaan. Tänäänkin yksi lapsi sai rukouksen huppuunsa. Ajattelin että sinne se menee ja tartuttaa koko perheen Pyhällä Hengellä :)

Sanon Aamen, sanon Jumaljytky!

En mä mitenkään erikseen rukoile vaan oon koko ajan yhteydessä siihen johonkin tunteeseen jostain korkeammasta ja välillä tulee sille juteltua, varsinkin silloin kun huomaan tekeväni/ajattelevani taas jotain todella egoistista p*skaa. Ja jos nyt rehellisiä ollaan niin se, että olen yhteydessä siihen johonkin korkeampaan saa minut tuntemaan itseni vähän paremmaksi kuin muut ja pyörittelen silmiäni omalle egoistisuudelleni. JA se että tiedostan että olen egoistinen "uskossani" saa minut tuntemaan itseni äääärettömän paljon paremmaksi kuin muut ihmiset ja siinä vaiheessa hakkaan jo päätäni seinään koska tämä kierre ei lopu koskaan :D

Rukoilen elävää ja ainoaa Jumalaa, Luojaa, kaiken Herraa, hän on läsnä, persoona kuten mekin, todellisempi kuin mikään luotu, ystäväni, Isäni, auttajani. Jeesuksen nimessä. Hän on myös sinulle kaikki mitä tarvitset.

Jeesus on blaa...blaa...blaa...

Toivon, että enemmän kiitän siitä, mitä olen saanut, kuin pyydän lisää. Voimia olen pyytänyt, kun on ollut raskasta. Enemmän vain olen kiitollinen kaikesta siitä, mitä olen saanut. Aina asiat eivät ole menneet siten, kuin olisin toivonut, ja kun hyviä asioita tapahtuu, ne eivät tapahdu silloin, kun minä olen valmis. Tai olisin halunnut. Mutta aina jälkeenpäin, taaksepäin katsoen, ei voi kuin tuntea kiitollisuutta. Sain juuri sen, mitä tarvitsin kasvaakseni ihmisenä. Sain juuri se, mikä on minulle hyväksi. Jälkikäteen katsottuna asiat menivät pitkän aikaa kohti päätepistettään, sitä miten niiden kuuluukin olla.

Minä rukoilen kiitollisena ja nöyränä. Luottavaisena. Hiljaa mielessäni useimmiten. Tunnen, kuinka rukoillessa sydämessä on rauha

Me emme rukoile tähän elämään, vaan sielumme puolesta.

Tavallan kadehdin niitä, jotka ovat löytäneet oman Jumalansa. He näyttävät aika onnellisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä näyttää olevan ihmisiä jotka omasta mielestään ovat oikeutettuja kieltämään eriävän mielipiteen.

: Rukoilet väärin, koska rukoilet vain silloin, kun on hätä.

Itsekkyyttä jos mikä. Eli olet väärin uskova ja MINÄ tiedän, mikä on oikea tapa.

Tämän vuoksi en arvosta näitä kristallikristittyjä yhtään

Miksi Jumalan seura ei kelpaa muulloin? Sitä ihmettelin :)

Sitä ihmettelen minäkin. Olenko jotenkin viallinen, kun en ole löytänyt Jumalaa?

Ehkä syy on tieto, tiede. Olen historioitsija ja perehtynyt antiikin ja sitä vanhempien kulttuureiden historiaan, myös uskontoihin. N. 5000 v sitten Egyptin, Assyrian ja Babylonin suurvaltojen uskontoihin. Ja kaikissa näissä mahtavissa valtioissa on Jumala, tai useita. Ilman Jumalia nämä valtiot eivät olisi nousseet mahtaviksi. Joku siinä on, joku, jota en ymmärrä. Ja se on Jumala, Olen siis hukassa, tuomittu ikuiseen kidutukseen ja helvetintuleen...vai olenko?

Ei tiede ja tieteellinen tieto ole mikään syy epäillä Jumalan olemassa oloa. Itse olen lisensiaatti, luonnontieteellisen koulutuksen saanut ja esim. modernia fysiikkaa enemmän lukiessa ja pohtiessa tulee mieleen miten uskomaton luonto ja maailmankaikkeus on ja miten käsittämätöntä on se että maailmaan on kehittynyt älyllistä elämää jolla on tietoisuus ja tajunta. Kiintoisaa on että ihmisen tietoisuutta ja tajuntaa ei voida kuitenkaan nykytieteen keinoin mitenkään vieläkään kuitenkaan selittää. Kristinusko on kauniin symmetrinen kuten luonto myös luonnonlakeineen on fysiikka pidemmälle tutkiessa ja opiskellessa. Einsteinin sanoin ”käsittämätöntä luonnossa on sen käsitettävyys”.

Sovitus on yksi Raamatun keskeisistä teemoista ja kristillisen soteriologian tärkeimmistä käsitteistä. Raamatussa sovituksella tarkoitetaan pyhän Jumalan ja syntisen ihmisen välisen ristiriidan ratkaisemista hyvittävän uhrin sijaiskärsimyksen kautta.

Jeesuksen sovitusuhrin kertakaikkisen vaikutuksen edellytys on Uuden testamentin mukaan hänen synnittömyytensä ja jumalallinen luontonsa. Kristus on "viimeinen Aadam", uuden ihmissuvun kantaisä. Yksilön kohdalla sovitus toteutuu, kun häntä sovituksen viran kautta kehotetaan ottamaan vastaan syntien anteeksianto.

Juridisen sovitusopin muotoilivat uskonpuhdistajat Anselm Canterburylaisen hyvitysopin pohjalta. Se korostaa syntiä Jumalan lain ja kunnian rikkomisena, ja näkee Jeesuksen sovituskuoleman jumalallisen rikosoikeuden toteuttamana rangaistuksena, jotta oikeus tapahtuisi.

Selvää on, että ihminen ei voi elää synnittä, kukaan ihminen ei ikinä voi olla synnitön, Vuorisaarnassa Jeesus tätä korostaa:

21. Vihasta ja riidasta

"Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion.

22. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.

27. Aviorikoksesta

"Teille on opetettu tämä käsky: 'Älä tee aviorikosta.'

28. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.

29. Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.

30. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.

38. Rakastakaa vihamiehiänne

"Teille on opetettu: 'Silmä silmästä, hammas hampaasta.'

39. Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.

43. "Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.'

44. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta

Ei kukaan ihminen ikinä kykene elämään noin synnittä, ihmisten sielujen pelastaminen vaatii syntien sovittamisen mikä toteutuu niin että kolmiyhteisen Jumalan yksi persoona eli Isän Poika osallistuu itse, Jumala itse osallistuu kärsimykseen sovittaen Pojan uhrin kautta synnit ja uudessa liitossa kaikki synnit on etukäteen jo sovitettu ja anteeksi annettu, ainoana edellytyksenä pelastumiselle on usko, uskomalla Jeesukseen pelastuu Jumalan armosta. Luther sen parhaiten tajusi aikoinaan aloittaessaan uskonpuhdistuksen: ihminen pelastuu yksin uskosta ja yksin Jumalan armosta.

Vierailija kirjoitti:

Isä meidän rukousta turvaksi tavallaan, aina silloin tällöin. Itse olen enemmän spirituaalinen kuin täysin kristitty, mutta uskon jumalaan, jeesukseen, ja kiitän mielessäni hyvistä asioista ihan päivittäin. Silloin kun rukoilen, niin visualisoin valkoisen hohtavan ristin mielessäni, ja ajattelen buddhaa, ja ylipäätään sitä että elämä jatkuu vielä jossain. En usko mihinkään rajoituksiin, tai sääntöihin, vaan hyviin tekoihin, ja vetovoiman lakiin. ❤✝️☸

Mutta tie on kapea ja portti ahdas joka elämään vie ja harvat löytävät sen.

Lapsuudesta on jäänyt tavaksi iltarukous. Aina samoilla sanoilla. Lisäksi lähetän terveiset edesmenneelle sukulaisillani ja lemmikeilleni sinne pilven reunalle tai missä sitten ovatkaan.

Olen eronnut kirkosta, mutta jotenkin en osaa tästä tavasta luopua. En kuitenkaan tunne mitään elävää uskoa, enkä usko Raamattuun uskonnollisena kirjana. En rukoile hankalassa tilanteessa itseni, enkä muiden puolesta. Rukous on iltarutiini, jäänne lapsuudesta.

Jos johonkin uskon, niin ehkä luonnonuskonnot ovat lähempänä omaa ajatusmaailmaani.