Salataanko teidän koulussa tai lähipiirissä ADD- tai ADHD-diagnoosit kiusaamisen pelossa

Ei se ainakaan meidän koulussa ole ollut mikään salaisuus, että kiusaajilla usein on ko. diagnoosit.

Ei se ole koulun asia millään tavalla kommentoida onko diagnoosia vai ei. Koulu ei suoraan välttämättä tarjoa tukitoimia, mutta kun saa diagnoosin, se alkaa selkiytymään. Monilla lapsilla voi olla erityisen tuen paperit vaikkei mitään diagnoosia olisikaan.

Nämä ovat salassapidon alaisia asioita, joita vanhemmat ITSE halutessaan voivat kommunikoida muille. Mutta koulun tehtävä se ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole koulun asia millään tavalla kommentoida onko diagnoosia vai ei. Koulu ei suoraan välttämättä tarjoa tukitoimia, mutta kun saa diagnoosin, se alkaa selkiytymään. Monilla lapsilla voi olla erityisen tuen paperit vaikkei mitään diagnoosia olisikaan.

Nämä ovat salassapidon alaisia asioita, joita vanhemmat ITSE halutessaan voivat kommunikoida muille. Mutta koulun tehtävä se ei ole.

Ei tietenkään, se ei ollutkaan tässä aloituksessa asian ydin. 

Kuitenkin, jos koulu toiminnallaan ruokkii konflikteja niin, että teetetään jatkuvasti yhteistyötä vaikka nähdään ja tiedetään yhden yksilön ongelmat ja jätetään pärjääminen oppilaiden vastuulle näissä yhteistöissä niin onko se oikein? Kenellekään? Että add- tai adhd-lapsi on epästrukturoiduissa ryhmätöissä lähes joka päivä, eikä hommista tule mitään, mutta vastuutus on niillä hyvillä ja ne saa ilman mitään selityksiä mistään puhuttelut, kun ne ei osaa tehdä töitä kaikkien kanssa.

Lapsen vanhemmat kertovat koululle/opettajille sen mitä haluavat (yleensä ihan avoimesti). Tukitoimiin ei tarvita mitään diagnoosia, mutta käytännössä tukea saa paremmin, jos tuen tarpeen syyt on selvillä ja ei tehdä päällekkäisiä tutkimuksia (esim. koulupsykologi voi myös testata lasta tai terveydenhoitaja sulkea pois elimellisiä syitä esim. heikko näkö- tai kuulo voi aiheuttaa oireita, jotka vaikuttaa NEPSY-oireilta) .

Koululla tieto kulkee oman opettajan/luokanvalvojan kautta muille lasta opettaville opettajille. Samoin tieto sovituista tukitoimista menee opettajan kautta eteenpäin (toki tukipäätökset on myös muiden opettajien nähtävillä Wilman kautta, mutta niissä ei näy diagnoosia, jos vanhemmat eivät ole sitä tuoneet esiin). Samoin avustajat saavat tiedon lapsen avun tarpeesta opettajan kautta. Avustajilla ei ole pääsyä Wilmaan, joten he ovat täysin opettajien antaman infon varassa. 

Muille oppilaille tai heidän vanhemmilleen koulu ei saa kertoa diagnoosista tai tuen tarpeista. Yleisellä tasolla voidaan puhua esim. koko koulussa on kaksi pidennetyn oppivelvollisuuden oppilasta, erityinen tuki on kaikkiaan kuudella oppilaalla, tehostettu tuki 24 ja perustason tukea saavat kaikki tarpeen mukaan. Jos vanhempi haluaa, että lapsen diagnoosista tai tuen tarpeesta kerrotaan koko luokalle, on vanhemman hoidettava tiedottaminen itse (esim. vanhempi laatii tiedotteen, jonka opettaja jakaa viikkotiedotteen mukana koteihin tai vanhempi käy kertomassa erityisyydestä luokassa). Yleensä nepsy diagnooseissa tämä ei ole tarpeellista, vaan muille oppilaille riittää tieto, että me kaikki ollaan erilaisia ja jotkut tarvitsevat vähän enemmän apua joihinkin asioihin. 

Yleiselle tasolla resurssit kaikkeen tukemiseen ja erityisopetukseen on niukat. Erityisluokkia ja erityiskouluja on vähennetty rajusti eli joka luokassa on yleensä useampia sairauden tai vamman takia tukea tarvitsevia lapsia. Lisäksi lasten kasvatus on muuuttunut eli luokissa on yhä enemmän ihan tavallisia lapsia, joilla on vaikeuksia keskittyä, kuunnella ja noudattaa ohjeita, hyväksyä ryhmässä toimisen periaatteet jne. Niukkoja resursseja jaetaan niin hyvin, kun osataan ja paljon pystytään tekemään ihan perusresursseilla eli esim. istumajärjestystä säätämällä, opetus- ja työskentelytapaa miettimällä jne.  

Tukitoimina on ehdotettu vain luokan vaihtoa Koivukylään ”Monikulttuuriseen pienryhmään.”

Käsittääkseni 5-10% lapsista on näitä diagnooseja. Olisi kiva saada lisää kommentteja.

Itse varmaan kertoisin lähimpien kavereiden vanhemmille. Koulun asiahan ei ole asiasta kenellekään tiedottaa mitään, vaan järjestää tarvittavat tukitoimet. Tarkkaavaisuushäiriöiselle olisi varmasti tärkeää saada suhteellisen rauhallinen ympäristö, opettajan ymmärrys asiaan ja jopa pienluokka. Eihän diagnoosit kaikille kuulu, mutta silloin käytös on normaalista huomattavasti poikkeavaa niin on hyvä, että muilla ihmisillä lähellä on käsitys haasteista ja esimerkiksi levottomuutta ei automaattisesti tulkittaisi uhmaksi. Toki adhd lapsikin voi uhmata, mutta kun ympäristöllä on tarvittava tieto niin he pystyvät suhteuttamaan asian ja miettimään syytä käytökselle myös tästä näkökulmasta. Adhd:n tilanne ei nimittäin ratkea sillä että kaikki hänen käytöksensä tulkitaan vain uhmaksi ja huonoksi tavaksi.

En usko että nykylapset kiusaavat diagnoosin vuoksi. Enemmänkin saattaa syntyä väärin tulkituista tilanteista kiusaamista ja ulkopuolelle jättämistä. Enemmän lapsen itsetuntoon vaikuttaa se ettei hän itsekään ymmärrä, miksi ei pysty samanlaiseen oppimiseen kuin muut ja ei saa opettajalta ja vanhemmilta tarvittavaa tukea löytääkseen omat opiskelutavat ja ennen kaikkea erilaisia rauhoittumis- ja keskittymiskeinoja.

Ei kerrota ellei vanhemmat kerro.

Olisi hyvä infota edes vanhempainillassa, koska asia tulee arkikäytänteissä ilmi kuitenkin. Oma lapseni sai iskun naamaansa, kun adhd-kaveri raivostui yllättäen kengännauhojensa kanssa. Muutenkin hän kuulemma jankuttaa, huutaa ja rikkoo muiden tavaroita, joten muut ovat ottaneet välimatkaa häneen.

Vierailija kirjoitti:

Ei kerrota ellei vanhemmat kerro.

Olisi hyvä infota edes vanhempainillassa, koska asia tulee arkikäytänteissä ilmi kuitenkin. Oma lapseni sai iskun naamaansa, kun adhd-kaveri raivostui yllättäen kengännauhojensa kanssa. Muutenkin hän kuulemma jankuttaa, huutaa ja rikkoo muiden tavaroita, joten muut ovat ottaneet välimatkaa häneen.

Näistä diagnooseista sanotaan, että diagnoosin saaminen on usein perheelle helpotus. Käytökselle ja haasteille löytyy joku tausta ja esim. itsensä syyllistäminen ja huonommuudentunteet lievenevät.

Minusta tämä kyllä kuuluisi selityksenä myös luokkakavereille varsinkin, kun tehdään paljon ryhmä- ja parityötä. Olen läheltä seurannut, kuinka tämä ei ole toiminut, mutta ilman tietoa ovat toiset syyttäneet itseään ja jopa itkeneet koulussa, kun hommista ei tule mitään. Opettajat eivät ole silloinkaan tarjonneet edes hiljaista hyväksyntää vaan syyttäneet, että teidän täytyy oppia tekemään kaikkien kanssa töitä.

Minusta on todella epäreilua, että lapset laitetaan kannattelemaan ilman minkäänlaista selitystä tai lisätukea sellaista persoonaa, jolla on aikuistenkin mielestä ollut haasteita (muutenhan diagnoosia ei aseteta).