Haaveena kotivaimous

Vierailija kirjoitti:

Joo, kyllä se kelpais oikeesti varmaan melkein kelle tahansa. Sellaista miestä, joka haluaa taas elättää on nykyään vaikea löytää, kun on niin paljon naisia, jotka käyvät töissä ja lisäksi hoitavat kaikki hommat kotona.

No ei, ei varmasti kelpaisi melkein kenelle tahansa naiselle. En itse olisi voinut kuvitellakaan. Yksikään ystävistäni tai työkavereistani ei ole koskaan ilmaissut, että olisi mieluummin kotona (nuorimmat heistä eivät edes halua lapsia).

Jos ei hae yhteiskunnan tukia (pl. vanhempainraha ja lapsilisä) niin toki jokaiselle tuonkin vaihtoehdon sallin, vaikka itseni on sitä äärimmäisen vaikea ymmärtää. Ja ehdottomasti suosittelen varmistamaan, että ei joudu elämään huonossa parisuhteessa vain sen takia, ettei ole varaa erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, kyllä se kelpais oikeesti varmaan melkein kelle tahansa. Sellaista miestä, joka haluaa taas elättää on nykyään vaikea löytää, kun on niin paljon naisia, jotka käyvät töissä ja lisäksi hoitavat kaikki hommat kotona.

No ei, ei varmasti kelpaisi melkein kenelle tahansa naiselle. En itse olisi voinut kuvitellakaan. Yksikään ystävistäni tai työkavereistani ei ole koskaan ilmaissut, että olisi mieluummin kotona (nuorimmat heistä eivät edes halua lapsia).

Jos ei hae yhteiskunnan tukia (pl. vanhempainraha ja lapsilisä) niin toki jokaiselle tuonkin vaihtoehdon sallin, vaikka itseni on sitä äärimmäisen vaikea ymmärtää. Ja ehdottomasti suosittelen varmistamaan, että ei joudu elämään huonossa parisuhteessa vain sen takia, ettei ole varaa erota.

Eivät kaikki kotona olevat ole oikeutettu tukiin.

Entäs AP sitten jos se ero tulee? Mies on kerryttänyt rahaa ja eläkettä, ja sinä et. Todennäköisesti kadut valintaasi viimeistään silloin. Toisaalta kotivaimoutta ei varmaan voi harrastaa kuin korkeintaan pari vuosikymmentä.

Jokainen saa haaveilla mistä haluaa ja elää elämänsä kuinka haluaa kunhan se on tietoinen valinta. Tai olisi hyvä että olisi. Tietoinen siinä mielessä että esim. toisen tulojen varaan jättäytyessään ymmärtää mitä se merkitsee siinä vaiheessa kun tulee ero. Jos on kymmenen vuotta ollut kotirouvana/kotiäitinä ei työnsaanti ole enää helppoa. Suomessa on "hyvä" perusturva mutta kituuttamista sen varassa eläminen silti on.

Joku totesi että voihan sitten mennä vaikka kaupan kassaksi. Ei siihen työhönkään niin vaan mennä, monella on merkonomin tai peräti tradenomin koulutus. Voi olla että joutuu työskentelemään liian vähillä tunneilla ja nollatuntisopimuksella jolloin palkka ei riitä elämiseen ja joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Eli koko työssäkäynti on taloudellisesti plusmiinusnolla.

Olen ollut mutta ei se paljoa lämmitä jos aviomies ei rakasta aidosti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavaa luettavaa näin feministin näkökulmasta. Poljet meidän kaikkien muiden naisten oikeuksia ja feminismin saavutuksia. Haaveita saa olla (vaikkakin surullista jos joku haaveilee vain miehen palvelemisesta) mutta älä tuo niitä julki.

Häh? Eikös feminismi pyri siihen, että niin naisilla kuin miehillä on oikeus käydä töissä, mutta myös oikeus jäädä hoitamaan perhettä ja kotia. Siis oikeus VALITA. Minun mielestä aika feminismin vastaista tulla arvostelemaan toisen naisen haaveita tai valintoja. -Ap

Feminismi vastustaa sitä, että naiset aivopestään haluamaan jonkun toisen palvelijoiksi. Sinun kohdallasi tässä aivopesussa on onnistuttu. Aika irvokasta että kutsut tuollaista "haaveeksi" tai "valinnaksi".

Vierailija kirjoitti:

Entäs AP sitten jos se ero tulee? Mies on kerryttänyt rahaa ja eläkettä, ja sinä et. Todennäköisesti kadut valintaasi viimeistään silloin. Toisaalta kotivaimoutta ei varmaan voi harrastaa kuin korkeintaan pari vuosikymmentä.

En usko, että ero tulee. Mutta jos tulisikin, niin elämä jatkunee taloudellisesti yhtä mukavana kuin ennen eroakin. Kotivaimous ei ole minulle harrastus, se on elämäntapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavaa luettavaa näin feministin näkökulmasta. Poljet meidän kaikkien muiden naisten oikeuksia ja feminismin saavutuksia. Haaveita saa olla (vaikkakin surullista jos joku haaveilee vain miehen palvelemisesta) mutta älä tuo niitä julki.

Häh? Eikös feminismi pyri siihen, että niin naisilla kuin miehillä on oikeus käydä töissä, mutta myös oikeus jäädä hoitamaan perhettä ja kotia. Siis oikeus VALITA. Minun mielestä aika feminismin vastaista tulla arvostelemaan toisen naisen haaveita tai valintoja. -Ap

Jos otsikkona on "kotivaimous" ja muutenkin avaus käsittelee naisen olemista kotona oikein erikseen mainiten että kysymys on vain naisista, eikä huomioida lainkaan miehiä jotka haluaisivat jäädä kotiin, niin ei silloin pidä ihmetellä että avausta pidetään epätasa-arvoisena. Vaikka sitten tultaisiinkin jälkikäteen korjailemaan että yhtä lailla kannatetaan sekä kotivaimoja että kotiaviomiehiä.

Kyllä, haluaisin todellakin. En kyllä sellaiseen suhteeseen ryhtyisikään jossa mies ei halua samoja asioita.

Mustakin olisi ihanaa alkaa kotivaimoksi. Toisaalta en tiedä, johtuuko se siitä, että olen ollut nyt kohta 13 vuotta työelämässä aika vastuullisessa roolissa, välin oman jaksamisen äärilaidalla. Työpaikassani on paljon hyviä etuja (mm. olen hyvässä ja arvostetussa asemassa, kivat työkaverit, ei tule juurikaan ylitöitä) mutta palkkaus ei mielestäni vastaa työn vastuuta ja kuormittavuutta, joten se turhauttaa. Vapaa-ajalla jaksan lähinnä urheilla 4krt/viikossa ja tavata pari kertaa viikossa kavereita, mutta muuten olen vapaa-ajalla ihan poikki. Rakastaisin leipomista ja ruoanlaittoa, samoin haluaisin että koti olisi aina siisti, mutta en yksinkertaisesti arjessa jaksa laittaa kunnon ruokaa, leipomisesta puhumattakaan! Siivousstandardeistakin olen joutunut tinkimään siten, että nytkin pyykit vain odottavat kylppärin lattialla, en ole saanut edes niitä pyykkikoriin kerättyä. 

Siten ajatus kotivaimoilusta kuulostaisi ihanalta. Heräisin ajoissa laittamaan aamupalaa, söisin sen yhdessä miehen kanssa ja sitten ehkä menisin vielä tunniksi nukkumaan kun mies lähtisi töihin.  Nyt nappaan kahvin, banaanin ja proteiinipatukan mukaan työmatkalle. Olisi aikaa käydä salilla aamupäivällä, kun salilla ei ole ruuhkia, sen jälkeen olisi hyvin aikaa kotitöille ja valmistaa vaikka kahden tai kolmen ruokalajin päivällinen minulle ja miehelle. Minusta olisi parempaa seuraa kavereille ja miehelle iltaisin, kun olisin energisempi. Mieskin pääsisi helpommalla, kun ei tarvitsisi jakaa kotitöitä. 

Valitettavasti ei tule onnistumaan, sillä mies tienaa vain vähän päälle suomalaisen keskipalkan. Emme pystyisi ylläpitämään elintasoamme, jos minä jättäytyisin pois työelämästä. Lisäksi en tiedä, kertooko tämä haaveiluni kotivaimoudesta enemmän burn outista palkkatyötäni kohtaan, vai siitä, että oikeasti haluaisin jäädä vuosikausiksi kotiin tekemättä mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistu, mitä mies saa siitä, että hän elättää sinut? Silloin jos mies elättää, niin miestä täytyy kohdella parempana kuin itseään ja olla valmis alistumaan miehen tahtoon.

-Öööh.. Siis jos nainen tekee ruuat, ja hoitaa kotia ja lapsia, niin siinäkö ei ole tarpeeksi? Luultavasti lapset saa tarpeeksi rakkautta, ja se vaikuttaa myös miehen onneen jos nainen on onnellinen. Ei tarvii mitään alistua , vaan nykyaikaista koti-elämää.

Miehelle on kuitenkin raskasta olla ainoa tulonsaaja perheessä. Entä jos mies menettää työnsä, sairastuu, uupuu tai haluaa vaihtaa työnsä helpompaan ja pienipalkkaiseen? On parempi siis valita todella hyvätuloinen mies, joka potkut saatuaan saan miljoonaluokan kultaisen kädenpuristuksen. Viisikymppinen nainen, joka on ollut 20-30 vuotta kotona ei ole ekana listalla, josta valitaan uusi työntekijä yritykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavaa luettavaa näin feministin näkökulmasta. Poljet meidän kaikkien muiden naisten oikeuksia ja feminismin saavutuksia. Haaveita saa olla (vaikkakin surullista jos joku haaveilee vain miehen palvelemisesta) mutta älä tuo niitä julki.

Häh? Eikös feminismi pyri siihen, että niin naisilla kuin miehillä on oikeus käydä töissä, mutta myös oikeus jäädä hoitamaan perhettä ja kotia. Siis oikeus VALITA. Minun mielestä aika feminismin vastaista tulla arvostelemaan toisen naisen haaveita tai valintoja. -Ap

Jos otsikkona on "kotivaimous" ja muutenkin avaus käsittelee naisen olemista kotona oikein erikseen mainiten että kysymys on vain naisista, eikä huomioida lainkaan miehiä jotka haluaisivat jäädä kotiin, niin ei silloin pidä ihmetellä että avausta pidetään epätasa-arvoisena. Vaikka sitten tultaisiinkin jälkikäteen korjailemaan että yhtä lailla kannatetaan sekä kotivaimoja että kotiaviomiehiä.

Sä näät nyt tossa jotain mitä siinä ei ole. Jos kertoo omasta haaveestaan niin ei siihen tarvitse erikseen lisäillä että kannattaa sitä muillekin jotta se olisi ”ok”.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa haaveilla mistä haluaa ja elää elämänsä kuinka haluaa kunhan se on tietoinen valinta. Tai olisi hyvä että olisi. Tietoinen siinä mielessä että esim. toisen tulojen varaan jättäytyessään ymmärtää mitä se merkitsee siinä vaiheessa kun tulee ero. Jos on kymmenen vuotta ollut kotirouvana/kotiäitinä ei työnsaanti ole enää helppoa. Suomessa on "hyvä" perusturva mutta kituuttamista sen varassa eläminen silti on.

Joku totesi että voihan sitten mennä vaikka kaupan kassaksi. Ei siihen työhönkään niin vaan mennä, monella on merkonomin tai peräti tradenomin koulutus. Voi olla että joutuu työskentelemään liian vähillä tunneilla ja nollatuntisopimuksella jolloin palkka ei riitä elämiseen ja joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Eli koko työssäkäynti on taloudellisesti plusmiinusnolla.

Mistähän johtuu, että naisten "tietoiset valinnat" usein johdattavat naiset miehiä heikompaan asemaan, joka suhteessa. Naiset tekevät mitä yhteiskunta odottaa naisten tekevän, joten naiset päätyvät huonommin palkattuihin töihin tai kotia pyörittämään, kauas johtotehtävistä. Ihan tietoinen ja vapaa valinta totta kai. Naisillahan on sisäsyntyinen tarve hakeutua alistettuun asemaan, yhteiskunnan tuputtamilla arvoilla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Entäs AP sitten jos se ero tulee? Mies on kerryttänyt rahaa ja eläkettä, ja sinä et. Todennäköisesti kadut valintaasi viimeistään silloin. Toisaalta kotivaimoutta ei varmaan voi harrastaa kuin korkeintaan pari vuosikymmentä.

Ymmärtänet varmaan, että sitä rahaa on kerrytetty yhteiseksi hyväksi eikä niin, että kotivaimo olisi jotenkin alisteisessa asemassa rahan suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs AP sitten jos se ero tulee? Mies on kerryttänyt rahaa ja eläkettä, ja sinä et. Todennäköisesti kadut valintaasi viimeistään silloin. Toisaalta kotivaimoutta ei varmaan voi harrastaa kuin korkeintaan pari vuosikymmentä.

En usko, että ero tulee. Mutta jos tulisikin, niin elämä jatkunee taloudellisesti yhtä mukavana kuin ennen eroakin. Kotivaimous ei ole minulle harrastus, se on elämäntapa.

Miten tuo on mahdollista? Yleensä avioerossa kumpikin osapuoli kärsii taloudellisesti. Sinulla taitaa olla mittava omaisuus ihan omasta takaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavaa luettavaa näin feministin näkökulmasta. Poljet meidän kaikkien muiden naisten oikeuksia ja feminismin saavutuksia. Haaveita saa olla (vaikkakin surullista jos joku haaveilee vain miehen palvelemisesta) mutta älä tuo niitä julki.

Häh? Eikös feminismi pyri siihen, että niin naisilla kuin miehillä on oikeus käydä töissä, mutta myös oikeus jäädä hoitamaan perhettä ja kotia. Siis oikeus VALITA. Minun mielestä aika feminismin vastaista tulla arvostelemaan toisen naisen haaveita tai valintoja. -Ap

Jos otsikkona on "kotivaimous" ja muutenkin avaus käsittelee naisen olemista kotona oikein erikseen mainiten että kysymys on vain naisista, eikä huomioida lainkaan miehiä jotka haluaisivat jäädä kotiin, niin ei silloin pidä ihmetellä että avausta pidetään epätasa-arvoisena. Vaikka sitten tultaisiinkin jälkikäteen korjailemaan että yhtä lailla kannatetaan sekä kotivaimoja että kotiaviomiehiä.

Sä näät nyt tossa jotain mitä siinä ei ole. Jos kertoo omasta haaveestaan niin ei siihen tarvitse erikseen lisäillä että kannattaa sitä muillekin jotta se olisi ”ok”.

Kyllä tarvitsee. Tässä ei puhuta mistään molemmille sukupuolille yhtä hyväksytystä valinnasta. Ei ole edes olemassa sanaa, joka kuvaisi miehen jäämistä kotiin vrt. kotivaimo. -eri

Vierailija kirjoitti:

Mustakin olisi ihanaa alkaa kotivaimoksi. Toisaalta en tiedä, johtuuko se siitä, että olen ollut nyt kohta 13 vuotta työelämässä aika vastuullisessa roolissa, välin oman jaksamisen äärilaidalla. Työpaikassani on paljon hyviä etuja (mm. olen hyvässä ja arvostetussa asemassa, kivat työkaverit, ei tule juurikaan ylitöitä) mutta palkkaus ei mielestäni vastaa työn vastuuta ja kuormittavuutta, joten se turhauttaa. Vapaa-ajalla jaksan lähinnä urheilla 4krt/viikossa ja tavata pari kertaa viikossa kavereita, mutta muuten olen vapaa-ajalla ihan poikki. Rakastaisin leipomista ja ruoanlaittoa, samoin haluaisin että koti olisi aina siisti, mutta en yksinkertaisesti arjessa jaksa laittaa kunnon ruokaa, leipomisesta puhumattakaan! Siivousstandardeistakin olen joutunut tinkimään siten, että nytkin pyykit vain odottavat kylppärin lattialla, en ole saanut edes niitä pyykkikoriin kerättyä. 

Siten ajatus kotivaimoilusta kuulostaisi ihanalta. Heräisin ajoissa laittamaan aamupalaa, söisin sen yhdessä miehen kanssa ja sitten ehkä menisin vielä tunniksi nukkumaan kun mies lähtisi töihin.  Nyt nappaan kahvin, banaanin ja proteiinipatukan mukaan työmatkalle. Olisi aikaa käydä salilla aamupäivällä, kun salilla ei ole ruuhkia, sen jälkeen olisi hyvin aikaa kotitöille ja valmistaa vaikka kahden tai kolmen ruokalajin päivällinen minulle ja miehelle. Minusta olisi parempaa seuraa kavereille ja miehelle iltaisin, kun olisin energisempi. Mieskin pääsisi helpommalla, kun ei tarvitsisi jakaa kotitöitä. 

Valitettavasti ei tule onnistumaan, sillä mies tienaa vain vähän päälle suomalaisen keskipalkan. Emme pystyisi ylläpitämään elintasoamme, jos minä jättäytyisin pois työelämästä. Lisäksi en tiedä, kertooko tämä haaveiluni kotivaimoudesta enemmän burn outista palkkatyötäni kohtaan, vai siitä, että oikeasti haluaisin jäädä vuosikausiksi kotiin tekemättä mitään. 

Miten noin kunnianhimoton ja laiska ihminen pääsee vastuulliseen työhön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa haaveilla mistä haluaa ja elää elämänsä kuinka haluaa kunhan se on tietoinen valinta. Tai olisi hyvä että olisi. Tietoinen siinä mielessä että esim. toisen tulojen varaan jättäytyessään ymmärtää mitä se merkitsee siinä vaiheessa kun tulee ero. Jos on kymmenen vuotta ollut kotirouvana/kotiäitinä ei työnsaanti ole enää helppoa. Suomessa on "hyvä" perusturva mutta kituuttamista sen varassa eläminen silti on.

Joku totesi että voihan sitten mennä vaikka kaupan kassaksi. Ei siihen työhönkään niin vaan mennä, monella on merkonomin tai peräti tradenomin koulutus. Voi olla että joutuu työskentelemään liian vähillä tunneilla ja nollatuntisopimuksella jolloin palkka ei riitä elämiseen ja joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Eli koko työssäkäynti on taloudellisesti plusmiinusnolla.

Mistähän johtuu, että naisten "tietoiset valinnat" usein johdattavat naiset miehiä heikompaan asemaan, joka suhteessa. Naiset tekevät mitä yhteiskunta odottaa naisten tekevän, joten naiset päätyvät huonommin palkattuihin töihin tai kotia pyörittämään, kauas johtotehtävistä. Ihan tietoinen ja vapaa valinta totta kai. Naisillahan on sisäsyntyinen tarve hakeutua alistettuun asemaan, yhteiskunnan tuputtamilla arvoilla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.

Ehkäpä siksi että nainen on fyysisesti heikompi ja haavoittuvaisempi, etenkin raskaana ja lapsia hoidettaessa. Naiset hakeutuu suojattuun asemaan, jossa mies tai yhteiskunta on suojaajana. Miksi se pitää vääntää alistukseksi? Ei se ole sen parempaa olla pakan päällä ottamassa iskuja ja kantaa suurta vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavaa luettavaa näin feministin näkökulmasta. Poljet meidän kaikkien muiden naisten oikeuksia ja feminismin saavutuksia. Haaveita saa olla (vaikkakin surullista jos joku haaveilee vain miehen palvelemisesta) mutta älä tuo niitä julki.

Häh? Eikös feminismi pyri siihen, että niin naisilla kuin miehillä on oikeus käydä töissä, mutta myös oikeus jäädä hoitamaan perhettä ja kotia. Siis oikeus VALITA. Minun mielestä aika feminismin vastaista tulla arvostelemaan toisen naisen haaveita tai valintoja. -Ap

Jos otsikkona on "kotivaimous" ja muutenkin avaus käsittelee naisen olemista kotona oikein erikseen mainiten että kysymys on vain naisista, eikä huomioida lainkaan miehiä jotka haluaisivat jäädä kotiin, niin ei silloin pidä ihmetellä että avausta pidetään epätasa-arvoisena. Vaikka sitten tultaisiinkin jälkikäteen korjailemaan että yhtä lailla kannatetaan sekä kotivaimoja että kotiaviomiehiä.

Sä näät nyt tossa jotain mitä siinä ei ole. Jos kertoo omasta haaveestaan niin ei siihen tarvitse erikseen lisäillä että kannattaa sitä muillekin jotta se olisi ”ok”.

Kyllä tarvitsee. Tässä ei puhuta mistään molemmille sukupuolille yhtä hyväksytystä valinnasta. Ei ole edes olemassa sanaa, joka kuvaisi miehen jäämistä kotiin vrt. kotivaimo. -eri

Mitä väliä? Miehet ei yleisesti halua jäädä kotiin, ei hoivaviettiä jne. Kyllä naiset sitä saa silti haluta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs AP sitten jos se ero tulee? Mies on kerryttänyt rahaa ja eläkettä, ja sinä et. Todennäköisesti kadut valintaasi viimeistään silloin. Toisaalta kotivaimoutta ei varmaan voi harrastaa kuin korkeintaan pari vuosikymmentä.

En usko, että ero tulee. Mutta jos tulisikin, niin elämä jatkunee taloudellisesti yhtä mukavana kuin ennen eroakin. Kotivaimous ei ole minulle harrastus, se on elämäntapa.

Miten tuo on mahdollista? Yleensä avioerossa kumpikin osapuoli kärsii taloudellisesti. Sinulla taitaa olla mittava omaisuus ihan omasta takaa.

Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.