Haaveena kotivaimous

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoisa lukea vaihteeksi, jos joku mies kertoisi, kuinka hän haaveksii siitä, että hän voisi jäädä kotiin.. koti-isänä olosta ja kuinka kumppnainsa elättäisi hänet.... Mutta eihän tällainen ole ollut koskaan tapana.

Ei nainen, joka pärjää taloudellisesti erinomaien kiitettävästi luultavsikaan kelpuuta kumppanikseen sellaista kumppania, joka vain haaveksii siitä, etä saisi jäädä koti-isäksi hoitelemaan kotia kumppaninsa elättäessä.

Minun haaveeni! Ei löytynyt elättäjää ei... Töissä piti käydä ja elättää itse sekä vaimo että lapset.

Aina näin päin :(

Minä olen kotiäiti ja voin sanoa että on ihanaa. Ahdistaa ajatus että muutaman vuoden päästä on ns pakko mennä töihin kun kuopuskin alkaa olla jo siinä vaiheessa niin iso. Painostus varmaan tulee ulkopuolelta vaikkei pitäisi välittää mitä muut ajattelee.

Ihan täysin mies ei elätä. Minulla on pieni tulonlähde jonka eteen ei tarvitse tehdä juurikaan mitään. Noin 1000 euroa saan itsekin kuussa käteen plus lapsilisät neljästä lapsesta.

Yhdessä ollaan oltu miehen kanssa jo pitkään, vanhin lapsikin jo 15-vuotias. Meillä menee hyvin ja ollaan onnellisia mutta eihän elämästä koskaan tiedä. Ammatti minulla on ja uskon ettei ole vaikea löytää alan töitä kun sijaisia tarvitaan koko ajan eli jos nyt tulisi tilanne ettei mies enää syystä tai toisesta "elätä" niin sitten varmaan töihin mentävä.

Mutta on ihanaa ja stressitöntä kyllä. En ole kovin kunnianhimoinen muuten kun siinä suhteessa että lapsilla on asiat niin hyvin kuin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavaa luettavaa näin feministin näkökulmasta. Poljet meidän kaikkien muiden naisten oikeuksia ja feminismin saavutuksia. Haaveita saa olla (vaikkakin surullista jos joku haaveilee vain miehen palvelemisesta) mutta älä tuo niitä julki.

Häh? Eikös feminismi pyri siihen, että niin naisilla kuin miehillä on oikeus käydä töissä, mutta myös oikeus jäädä hoitamaan perhettä ja kotia. Siis oikeus VALITA. Minun mielestä aika feminismin vastaista tulla arvostelemaan toisen naisen haaveita tai valintoja. -Ap

Ei tuo ollut oikean feministin kirjoitus.

Mä haaveilen tuosta, mutta ei varmaan ikinä tule toteutumaan. Uskon, että siinä olisi toisille meistä onnellisuuden ja hyvän parisuhteen avain. Kaikki miehet eivät myöskään pidä sellaista loisimisena vaan varsinkin maaseudulla asuville se on _joillekin_ vanhan liiton miehille, myös nuorille ihan perusjuttu. Kai he kokevat ylpeyttä siitä että voivat elättää perheen ja vaimolla koti ja perhe hallussa. Minulle sopisi, olisi paljon virkeämpi myös aviollisten velvollisuuksien suhteen kun tämä urataakka olisi harteilta pois.

Jos kotirouvaksi välttämättä haluaa, kannattaa laatia miehen kanssa lainvoimainen, kirjallinen sopimus siitä miten toimitaan jos ero tulee. Eli miten omaisuus jaetaan ja kuinka paljon vaimo saa kotivuosista tasinkoa. Myös eläkkeestä kannattaa huolehtia eli ottaa yksityinen eläkevakuutus.

Kotirouva saa olla mutta ei tyhmä, pelkkien rakkauden vakuuttelujen ja lupausten varaan ei pidä jäädä. Vaikka em. asioista huolehtisikin voi ero silti merkitä elintason romahtamista jos omaisuutta ei ole merkittävästi. Eli jokin hyvin työllistävä ammatti kannattaa hankkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa haaveilla mistä haluaa ja elää elämänsä kuinka haluaa kunhan se on tietoinen valinta. Tai olisi hyvä että olisi. Tietoinen siinä mielessä että esim. toisen tulojen varaan jättäytyessään ymmärtää mitä se merkitsee siinä vaiheessa kun tulee ero. Jos on kymmenen vuotta ollut kotirouvana/kotiäitinä ei työnsaanti ole enää helppoa. Suomessa on "hyvä" perusturva mutta kituuttamista sen varassa eläminen silti on.

Joku totesi että voihan sitten mennä vaikka kaupan kassaksi. Ei siihen työhönkään niin vaan mennä, monella on merkonomin tai peräti tradenomin koulutus. Voi olla että joutuu työskentelemään liian vähillä tunneilla ja nollatuntisopimuksella jolloin palkka ei riitä elämiseen ja joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Eli koko työssäkäynti on taloudellisesti plusmiinusnolla.

Mistähän johtuu, että naisten "tietoiset valinnat" usein johdattavat naiset miehiä heikompaan asemaan, joka suhteessa. Naiset tekevät mitä yhteiskunta odottaa naisten tekevän, joten naiset päätyvät huonommin palkattuihin töihin tai kotia pyörittämään, kauas johtotehtävistä. Ihan tietoinen ja vapaa valinta totta kai. Naisillahan on sisäsyntyinen tarve hakeutua alistettuun asemaan, yhteiskunnan tuputtamilla arvoilla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.

Ehkäpä siksi että nainen on fyysisesti heikompi ja haavoittuvaisempi, etenkin raskaana ja lapsia hoidettaessa. Naiset hakeutuu suojattuun asemaan, jossa mies tai yhteiskunta on suojaajana. Miksi se pitää vääntää alistukseksi? Ei se ole sen parempaa olla pakan päällä ottamassa iskuja ja kantaa suurta vastuuta.

Ei, pelkurit ja henkisesti lapsen tasolle jääneet hakeutuvat suojattuun asemaan. Näitä on sekä miehissä että naisissa. Aikuiset ihmiset hoitavat omat elämänsä sukupuolesta riippumatta.

Esimerkki: heikot ja lapsen tasolle jääneet naiset valittavat, miten tarvitsevat miehen ja yhteiskunnan suojelua kun talossa on vauva. Aikuiset naiset, kuten eräs tuttavani, jätti vauvan lapsen isän hoitoon ja lähti neuvottelemaan miljoonakauppoja pari kuukautta synnytyksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavaa luettavaa näin feministin näkökulmasta. Poljet meidän kaikkien muiden naisten oikeuksia ja feminismin saavutuksia. Haaveita saa olla (vaikkakin surullista jos joku haaveilee vain miehen palvelemisesta) mutta älä tuo niitä julki.

Ei hän polje feministien oikeuksia, vaan hän haluaa järjestää itselleen omannäköisensä elämän. Feminismi juuri edistaa sitä ideaa, että ihmisillä olisi vapaus järjestää elämänsä itselleen sopivimmalla tavalla. Kotivaimokin voi olla feministi ihan siinä kuin kuka muukin nainen, tai mieskin voi olla feministi. Nykypäivän feminismi ei katso edes sukupuolta. Minun mieheni feministi, koska hän ajattelee, että kaikilla ihmisillä pitäisi olla samat oikeudet ja tietenkin myös velvollisuudet.

Ensimmäisen aallon suomalainen feminismi korosti juuri tätä. Mukana liikkeessä, esim. Yhdistys 9:ssä, oli myös miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa haaveilla mistä haluaa ja elää elämänsä kuinka haluaa kunhan se on tietoinen valinta. Tai olisi hyvä että olisi. Tietoinen siinä mielessä että esim. toisen tulojen varaan jättäytyessään ymmärtää mitä se merkitsee siinä vaiheessa kun tulee ero. Jos on kymmenen vuotta ollut kotirouvana/kotiäitinä ei työnsaanti ole enää helppoa. Suomessa on "hyvä" perusturva mutta kituuttamista sen varassa eläminen silti on.

Joku totesi että voihan sitten mennä vaikka kaupan kassaksi. Ei siihen työhönkään niin vaan mennä, monella on merkonomin tai peräti tradenomin koulutus. Voi olla että joutuu työskentelemään liian vähillä tunneilla ja nollatuntisopimuksella jolloin palkka ei riitä elämiseen ja joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Eli koko työssäkäynti on taloudellisesti plusmiinusnolla.

Mistähän johtuu, että naisten "tietoiset valinnat" usein johdattavat naiset miehiä heikompaan asemaan, joka suhteessa. Naiset tekevät mitä yhteiskunta odottaa naisten tekevän, joten naiset päätyvät huonommin palkattuihin töihin tai kotia pyörittämään, kauas johtotehtävistä. Ihan tietoinen ja vapaa valinta totta kai. Naisillahan on sisäsyntyinen tarve hakeutua alistettuun asemaan, yhteiskunnan tuputtamilla arvoilla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.

Ehkäpä siksi että nainen on fyysisesti heikompi ja haavoittuvaisempi, etenkin raskaana ja lapsia hoidettaessa. Naiset hakeutuu suojattuun asemaan, jossa mies tai yhteiskunta on suojaajana. Miksi se pitää vääntää alistukseksi? Ei se ole sen parempaa olla pakan päällä ottamassa iskuja ja kantaa suurta vastuuta.

Ei, pelkurit ja henkisesti lapsen tasolle jääneet hakeutuvat suojattuun asemaan. Näitä on sekä miehissä että naisissa. Aikuiset ihmiset hoitavat omat elämänsä sukupuolesta riippumatta.

Esimerkki: heikot ja lapsen tasolle jääneet naiset valittavat, miten tarvitsevat miehen ja yhteiskunnan suojelua kun talossa on vauva. Aikuiset naiset, kuten eräs tuttavani, jätti vauvan lapsen isän hoitoon ja lähti neuvottelemaan miljoonakauppoja pari kuukautta synnytyksen jälkeen.

Jännää, miten jotkut pitävät kodin ja perheen hoitoa vähempiarvoisena

Vierailija kirjoitti:

Mä haaveilen tuosta, mutta ei varmaan ikinä tule toteutumaan. Uskon, että siinä olisi toisille meistä onnellisuuden ja hyvän parisuhteen avain. Kaikki miehet eivät myöskään pidä sellaista loisimisena vaan varsinkin maaseudulla asuville se on _joillekin_ vanhan liiton miehille, myös nuorille ihan perusjuttu. Kai he kokevat ylpeyttä siitä että voivat elättää perheen ja vaimolla koti ja perhe hallussa. Minulle sopisi, olisi paljon virkeämpi myös aviollisten velvollisuuksien suhteen kun tämä urataakka olisi harteilta pois.

Oletko ikinä asunut maaseudulla? Siellä moni vaimo tekee puolet maatilan töistä ja sen LISÄKSI hoitaa lapset ja kodin yksin.

Tunnen monta isäntää jotka eivät noin laiskaa akkaa katselisi päivääkään. Kun puhuvat vaimoistaan, nuo isännät kehuvat sitä miten ahkera ja pärjäävä vaimo heillä on kun osaavat korjata traktorinkin tarvittaessa.

Mutta etsi vain mies maaseudulta. Tulet yllättymään kun sinut potkitaan ylös viideltä aamulypsylle :D

Hei, minä jättäydyin kotirouvaksi kuopuksen täyttäessä 3. Tätä ennen kutsuin itseäni kotiäidiksi, tukihan valtio lasten kotihoitoa. Nykyään en saa muuta kuin lapsilisät ja minulla on rinnakkaiskortti miehen tiliin. Opiskelen kylläkin tässä samalla avoimessa yliopistossa. Tämä oli mieheni ja minun yhteinen päätös eikä kumpaakaan ole kaduttanut. Jos alkaisi kaduttaa niin sitten vain työpaikkoja etsimään. Työttömyystukea/opintotukea en myöskään saa eli valtio ei kotona olemistani elätä. Olemme naimisissa ilman avioehtoa, miehellä on mukavasti omaisuutta, joka jaettaisiin eron sattuessa (joka tulee vain jos mies menee minua pettämään tai alkaa yhtäkkiä näin 15 vuoden jälkeen väkivaltaiseksi). Koko perhe voi hyvin, joten ei voi valittaa. Suosittelen kaikille, joilla on kiinnostusta ja mahdollisuudet toteutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa haaveilla mistä haluaa ja elää elämänsä kuinka haluaa kunhan se on tietoinen valinta. Tai olisi hyvä että olisi. Tietoinen siinä mielessä että esim. toisen tulojen varaan jättäytyessään ymmärtää mitä se merkitsee siinä vaiheessa kun tulee ero. Jos on kymmenen vuotta ollut kotirouvana/kotiäitinä ei työnsaanti ole enää helppoa. Suomessa on "hyvä" perusturva mutta kituuttamista sen varassa eläminen silti on.

Joku totesi että voihan sitten mennä vaikka kaupan kassaksi. Ei siihen työhönkään niin vaan mennä, monella on merkonomin tai peräti tradenomin koulutus. Voi olla että joutuu työskentelemään liian vähillä tunneilla ja nollatuntisopimuksella jolloin palkka ei riitä elämiseen ja joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Eli koko työssäkäynti on taloudellisesti plusmiinusnolla.

Mistähän johtuu, että naisten "tietoiset valinnat" usein johdattavat naiset miehiä heikompaan asemaan, joka suhteessa. Naiset tekevät mitä yhteiskunta odottaa naisten tekevän, joten naiset päätyvät huonommin palkattuihin töihin tai kotia pyörittämään, kauas johtotehtävistä. Ihan tietoinen ja vapaa valinta totta kai. Naisillahan on sisäsyntyinen tarve hakeutua alistettuun asemaan, yhteiskunnan tuputtamilla arvoilla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.

Ehkäpä siksi että nainen on fyysisesti heikompi ja haavoittuvaisempi, etenkin raskaana ja lapsia hoidettaessa. Naiset hakeutuu suojattuun asemaan, jossa mies tai yhteiskunta on suojaajana. Miksi se pitää vääntää alistukseksi? Ei se ole sen parempaa olla pakan päällä ottamassa iskuja ja kantaa suurta vastuuta.

Ei, pelkurit ja henkisesti lapsen tasolle jääneet hakeutuvat suojattuun asemaan. Näitä on sekä miehissä että naisissa. Aikuiset ihmiset hoitavat omat elämänsä sukupuolesta riippumatta.

Esimerkki: heikot ja lapsen tasolle jääneet naiset valittavat, miten tarvitsevat miehen ja yhteiskunnan suojelua kun talossa on vauva. Aikuiset naiset, kuten eräs tuttavani, jätti vauvan lapsen isän hoitoon ja lähti neuvottelemaan miljoonakauppoja pari kuukautta synnytyksen jälkeen.

Jännää, miten jotkut pitävät kodin ja perheen hoitoa vähempiarvoisena

Jännää, miten monet selviävät molemmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa haaveilla mistä haluaa ja elää elämänsä kuinka haluaa kunhan se on tietoinen valinta. Tai olisi hyvä että olisi. Tietoinen siinä mielessä että esim. toisen tulojen varaan jättäytyessään ymmärtää mitä se merkitsee siinä vaiheessa kun tulee ero. Jos on kymmenen vuotta ollut kotirouvana/kotiäitinä ei työnsaanti ole enää helppoa. Suomessa on "hyvä" perusturva mutta kituuttamista sen varassa eläminen silti on.

Joku totesi että voihan sitten mennä vaikka kaupan kassaksi. Ei siihen työhönkään niin vaan mennä, monella on merkonomin tai peräti tradenomin koulutus. Voi olla että joutuu työskentelemään liian vähillä tunneilla ja nollatuntisopimuksella jolloin palkka ei riitä elämiseen ja joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Eli koko työssäkäynti on taloudellisesti plusmiinusnolla.

Mistähän johtuu, että naisten "tietoiset valinnat" usein johdattavat naiset miehiä heikompaan asemaan, joka suhteessa. Naiset tekevät mitä yhteiskunta odottaa naisten tekevän, joten naiset päätyvät huonommin palkattuihin töihin tai kotia pyörittämään, kauas johtotehtävistä. Ihan tietoinen ja vapaa valinta totta kai. Naisillahan on sisäsyntyinen tarve hakeutua alistettuun asemaan, yhteiskunnan tuputtamilla arvoilla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.

Ehkäpä siksi että nainen on fyysisesti heikompi ja haavoittuvaisempi, etenkin raskaana ja lapsia hoidettaessa. Naiset hakeutuu suojattuun asemaan, jossa mies tai yhteiskunta on suojaajana. Miksi se pitää vääntää alistukseksi? Ei se ole sen parempaa olla pakan päällä ottamassa iskuja ja kantaa suurta vastuuta.

Ei, pelkurit ja henkisesti lapsen tasolle jääneet hakeutuvat suojattuun asemaan. Näitä on sekä miehissä että naisissa. Aikuiset ihmiset hoitavat omat elämänsä sukupuolesta riippumatta.

Esimerkki: heikot ja lapsen tasolle jääneet naiset valittavat, miten tarvitsevat miehen ja yhteiskunnan suojelua kun talossa on vauva. Aikuiset naiset, kuten eräs tuttavani, jätti vauvan lapsen isän hoitoon ja lähti neuvottelemaan miljoonakauppoja pari kuukautta synnytyksen jälkeen.

Huonommin palkattu työ tai pariskunnan kesken sovittu järjestely jossa toinen hoitaa kotia/lapsia ei ole kyllä mitään elämänsä hoitamatta jättämistä vaan elämänsä hoitamista erilailla. Et sinä tai kukaan muukaan päätä mikä on oikea tai ”aikuisin” tapa kullekin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kotiäiti ja voin sanoa että on ihanaa. Ahdistaa ajatus että muutaman vuoden päästä on ns pakko mennä töihin kun kuopuskin alkaa olla jo siinä vaiheessa niin iso. Painostus varmaan tulee ulkopuolelta vaikkei pitäisi välittää mitä muut ajattelee.

Ihan täysin mies ei elätä. Minulla on pieni tulonlähde jonka eteen ei tarvitse tehdä juurikaan mitään. Noin 1000 euroa saan itsekin kuussa käteen plus lapsilisät neljästä lapsesta.

Yhdessä ollaan oltu miehen kanssa jo pitkään, vanhin lapsikin jo 15-vuotias. Meillä menee hyvin ja ollaan onnellisia mutta eihän elämästä koskaan tiedä. Ammatti minulla on ja uskon ettei ole vaikea löytää alan töitä kun sijaisia tarvitaan koko ajan eli jos nyt tulisi tilanne ettei mies enää syystä tai toisesta "elätä" niin sitten varmaan töihin mentävä.

Mutta on ihanaa ja stressitöntä kyllä. En ole kovin kunnianhimoinen muuten kun siinä suhteessa että lapsilla on asiat niin hyvin kuin mahdollista.

Lapsilla on aika huono naisen malli, että siinä suhteessa asiat eivät ole hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa haaveilla mistä haluaa ja elää elämänsä kuinka haluaa kunhan se on tietoinen valinta. Tai olisi hyvä että olisi. Tietoinen siinä mielessä että esim. toisen tulojen varaan jättäytyessään ymmärtää mitä se merkitsee siinä vaiheessa kun tulee ero. Jos on kymmenen vuotta ollut kotirouvana/kotiäitinä ei työnsaanti ole enää helppoa. Suomessa on "hyvä" perusturva mutta kituuttamista sen varassa eläminen silti on.

Joku totesi että voihan sitten mennä vaikka kaupan kassaksi. Ei siihen työhönkään niin vaan mennä, monella on merkonomin tai peräti tradenomin koulutus. Voi olla että joutuu työskentelemään liian vähillä tunneilla ja nollatuntisopimuksella jolloin palkka ei riitä elämiseen ja joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Eli koko työssäkäynti on taloudellisesti plusmiinusnolla.

Mistähän johtuu, että naisten "tietoiset valinnat" usein johdattavat naiset miehiä heikompaan asemaan, joka suhteessa. Naiset tekevät mitä yhteiskunta odottaa naisten tekevän, joten naiset päätyvät huonommin palkattuihin töihin tai kotia pyörittämään, kauas johtotehtävistä. Ihan tietoinen ja vapaa valinta totta kai. Naisillahan on sisäsyntyinen tarve hakeutua alistettuun asemaan, yhteiskunnan tuputtamilla arvoilla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.

Ehkäpä siksi että nainen on fyysisesti heikompi ja haavoittuvaisempi, etenkin raskaana ja lapsia hoidettaessa. Naiset hakeutuu suojattuun asemaan, jossa mies tai yhteiskunta on suojaajana. Miksi se pitää vääntää alistukseksi? Ei se ole sen parempaa olla pakan päällä ottamassa iskuja ja kantaa suurta vastuuta.

Ei, pelkurit ja henkisesti lapsen tasolle jääneet hakeutuvat suojattuun asemaan. Näitä on sekä miehissä että naisissa. Aikuiset ihmiset hoitavat omat elämänsä sukupuolesta riippumatta.

Esimerkki: heikot ja lapsen tasolle jääneet naiset valittavat, miten tarvitsevat miehen ja yhteiskunnan suojelua kun talossa on vauva. Aikuiset naiset, kuten eräs tuttavani, jätti vauvan lapsen isän hoitoon ja lähti neuvottelemaan miljoonakauppoja pari kuukautta synnytyksen jälkeen.

Huonommin palkattu työ tai pariskunnan kesken sovittu järjestely jossa toinen hoitaa kotia/lapsia ei ole kyllä mitään elämänsä hoitamatta jättämistä vaan elämänsä hoitamista erilailla. Et sinä tai kukaan muukaan päätä mikä on oikea tai ”aikuisin” tapa kullekin.

Minulla on yhtä suuri oikeus kertoa näkemykseni kuin aloittajalla ja muillakin täällä. Ja tuollainen suojelun ruikuttaminen ei ole aikuisen ihmisen käytöstä millään mittarilla.

Niitä jotka on kotiäitejä/kotirouvia alapeukutetaan mutta niitä jotka siitä haaveilee muttei syystä tai toisesta pysty niin yläpeukutetaan?

Kilpailu kotirouvan paikasta on erittäin kova. Tuolta löytyy muitakin sille paikalle haluavia naisia. Maksukykyisiä ja perheeseen sitoutuvia puolisoita alkaa olemaan aina vain harvemmassa. Pidät sitten tukevasti kiinni kultakimpaleestasi, jos satut sellaisen löytämään!

Minä olen ollut kotirouvana pitkään. Olen kuitenkin taloudellisesti itsenäinen, koska minulla on korkea koulutus, melko paljon työkokemusta, pääomatuloja reilusti sekä sain jokin aika sitten tuntuvan perinnön. Puolisoni kanssa ei ole avioehtoa ja hän on suurituloinen. Meillä on ollut hyvä elämä, lapset ovat toisella kymmenellä, menestyvät hienosti koulussa. Harrastetaan paljon koko perhe, matkustetaan ja mökkeillään. Voin sanoa, että on kannattanut sijoittaa lapsiin ja perheeseen. Meille se on ollut taloudellisesti mahdollista. Minulla on myös lapsiini todella läheiset välit, samoin koko perheellä.

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistu, mitä mies saa siitä, että hän elättää sinut? Silloin jos mies elättää, niin miestä täytyy kohdella parempana kuin itseään ja olla valmis alistumaan miehen tahtoon.

-Öööh.. Siis jos nainen tekee ruuat, ja hoitaa kotia ja lapsia, niin siinäkö ei ole tarpeeksi? Luultavasti lapset saa tarpeeksi rakkautta, ja se vaikuttaa myös miehen onneen jos nainen on onnellinen. Ei tarvii mitään alistua , vaan nykyaikaista koti-elämää.

Nuo kolme osaa kasvattavat miehen rahanmenoa verrattuna yksin oloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kotiäiti ja voin sanoa että on ihanaa. Ahdistaa ajatus että muutaman vuoden päästä on ns pakko mennä töihin kun kuopuskin alkaa olla jo siinä vaiheessa niin iso. Painostus varmaan tulee ulkopuolelta vaikkei pitäisi välittää mitä muut ajattelee.

Ihan täysin mies ei elätä. Minulla on pieni tulonlähde jonka eteen ei tarvitse tehdä juurikaan mitään. Noin 1000 euroa saan itsekin kuussa käteen plus lapsilisät neljästä lapsesta.

Yhdessä ollaan oltu miehen kanssa jo pitkään, vanhin lapsikin jo 15-vuotias. Meillä menee hyvin ja ollaan onnellisia mutta eihän elämästä koskaan tiedä. Ammatti minulla on ja uskon ettei ole vaikea löytää alan töitä kun sijaisia tarvitaan koko ajan eli jos nyt tulisi tilanne ettei mies enää syystä tai toisesta "elätä" niin sitten varmaan töihin mentävä.

Mutta on ihanaa ja stressitöntä kyllä. En ole kovin kunnianhimoinen muuten kun siinä suhteessa että lapsilla on asiat niin hyvin kuin mahdollista.

Lapsilla on aika huono naisen malli, että siinä suhteessa asiat eivät ole hyvin.

Kuinka niin?

Minulla ihan ok ammatti ja omistusasunto joka yksin minun ja siitä säännölliset tulot.

Omistan myös puolet meidän yhteisestä kodista. Olin ihan työelämässä ennen lapsia aika pitkään.

Lapset tykkää kun on äiti kotona.

Myös minun äitini oli kotiäiti 16 vuotta ja lämpimät muistot jäi. Haluan antaa saman omille lapsille.

Tuskin muistelisivat lämmöllä että äiti loi uraa ja oli aina töissä.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavaa luettavaa näin feministin näkökulmasta. Poljet meidän kaikkien muiden naisten oikeuksia ja feminismin saavutuksia. Haaveita saa olla (vaikkakin surullista jos joku haaveilee vain miehen palvelemisesta) mutta älä tuo niitä julki.

Nimenomaan te ”feministit” poljette naisten oikeutta valita!