Haaveena kotivaimous
Onko täällä muita naisia, jotka vielä kehtaavat myöntää haaveilevansa kotivaimona tai kotiäitinä olemisesta?
Suurin haaveeni on jäädä hoitamaan kotia, laittamaan ruokaa ja hemmottelemaan miestä miehen tienatessa elannon. Hoivavietti on niin vahva eikä mikään ”oikea työ” kiinnosta yhtä paljon. Toivottavasti vielä jokin päivä tämä toteutuu.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kotiäiti ja voin sanoa että on ihanaa. Ahdistaa ajatus että muutaman vuoden päästä on ns pakko mennä töihin kun kuopuskin alkaa olla jo siinä vaiheessa niin iso. Painostus varmaan tulee ulkopuolelta vaikkei pitäisi välittää mitä muut ajattelee.
Ihan täysin mies ei elätä. Minulla on pieni tulonlähde jonka eteen ei tarvitse tehdä juurikaan mitään. Noin 1000 euroa saan itsekin kuussa käteen plus lapsilisät neljästä lapsesta.
Yhdessä ollaan oltu miehen kanssa jo pitkään, vanhin lapsikin jo 15-vuotias. Meillä menee hyvin ja ollaan onnellisia mutta eihän elämästä koskaan tiedä. Ammatti minulla on ja uskon ettei ole vaikea löytää alan töitä kun sijaisia tarvitaan koko ajan eli jos nyt tulisi tilanne ettei mies enää syystä tai toisesta "elätä" niin sitten varmaan töihin mentävä.Mutta on ihanaa ja stressitöntä kyllä. En ole kovin kunnianhimoinen muuten kun siinä suhteessa että lapsilla on asiat niin hyvin kuin mahdollista.
Lapsilla on aika huono naisen malli, että siinä suhteessa asiat eivät ole hyvin.
Kuinka niin?
Minulla ihan ok ammatti ja omistusasunto joka yksin minun ja siitä säännölliset tulot.
Omistan myös puolet meidän yhteisestä kodista. Olin ihan työelämässä ennen lapsia aika pitkään.
Lapset tykkää kun on äiti kotona.
Myös minun äitini oli kotiäiti 16 vuotta ja lämpimät muistot jäi. Haluan antaa saman omille lapsille.
Tuskin muistelisivat lämmöllä että äiti loi uraa ja oli aina töissä.
"Ihan täysin ei mies elätä." Tuo on huono naisen malli. Tyttäristäsi kasvaa laiskoja ja epäitsenäisiä ja pojistasi sovinisteja.
Vierailija kirjoitti:
Jos kotirouvaksi välttämättä haluaa, kannattaa laatia miehen kanssa lainvoimainen, kirjallinen sopimus siitä miten toimitaan jos ero tulee. Eli miten omaisuus jaetaan ja kuinka paljon vaimo saa kotivuosista tasinkoa. Myös eläkkeestä kannattaa huolehtia eli ottaa yksityinen eläkevakuutus.
Kotirouva saa olla mutta ei tyhmä, pelkkien rakkauden vakuuttelujen ja lupausten varaan ei pidä jäädä. Vaikka em. asioista huolehtisikin voi ero silti merkitä elintason romahtamista jos omaisuutta ei ole merkittävästi. Eli jokin hyvin työllistävä ammatti kannattaa hankkia.
Tuohan nyt on aika päivänselvää.
Itse en ainakaan ilman avioliittoa ryhtyisi yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä haaveilen tuosta, mutta ei varmaan ikinä tule toteutumaan. Uskon, että siinä olisi toisille meistä onnellisuuden ja hyvän parisuhteen avain. Kaikki miehet eivät myöskään pidä sellaista loisimisena vaan varsinkin maaseudulla asuville se on _joillekin_ vanhan liiton miehille, myös nuorille ihan perusjuttu. Kai he kokevat ylpeyttä siitä että voivat elättää perheen ja vaimolla koti ja perhe hallussa. Minulle sopisi, olisi paljon virkeämpi myös aviollisten velvollisuuksien suhteen kun tämä urataakka olisi harteilta pois.
Oletko ikinä asunut maaseudulla? Siellä moni vaimo tekee puolet maatilan töistä ja sen LISÄKSI hoitaa lapset ja kodin yksin.
Tunnen monta isäntää jotka eivät noin laiskaa akkaa katselisi päivääkään. Kun puhuvat vaimoistaan, nuo isännät kehuvat sitä miten ahkera ja pärjäävä vaimo heillä on kun osaavat korjata traktorinkin tarvittaessa.
Mutta etsi vain mies maaseudulta. Tulet yllättymään kun sinut potkitaan ylös viideltä aamulypsylle :D
Suomalaisista miehistä on tullut laiskoja kun naiset tekee ihan liikaa kaikkea ja ovat epänaisellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä haaveilen tuosta, mutta ei varmaan ikinä tule toteutumaan. Uskon, että siinä olisi toisille meistä onnellisuuden ja hyvän parisuhteen avain. Kaikki miehet eivät myöskään pidä sellaista loisimisena vaan varsinkin maaseudulla asuville se on _joillekin_ vanhan liiton miehille, myös nuorille ihan perusjuttu. Kai he kokevat ylpeyttä siitä että voivat elättää perheen ja vaimolla koti ja perhe hallussa. Minulle sopisi, olisi paljon virkeämpi myös aviollisten velvollisuuksien suhteen kun tämä urataakka olisi harteilta pois.
Oletko ikinä asunut maaseudulla? Siellä moni vaimo tekee puolet maatilan töistä ja sen LISÄKSI hoitaa lapset ja kodin yksin.
Tunnen monta isäntää jotka eivät noin laiskaa akkaa katselisi päivääkään. Kun puhuvat vaimoistaan, nuo isännät kehuvat sitä miten ahkera ja pärjäävä vaimo heillä on kun osaavat korjata traktorinkin tarvittaessa.
Mutta etsi vain mies maaseudulta. Tulet yllättymään kun sinut potkitaan ylös viideltä aamulypsylle :D
Suomalaisista miehistä on tullut laiskoja kun naiset tekee ihan liikaa kaikkea ja ovat epänaisellisia.
Vaihdoin ajat sit saksalaiseen mieheen. Tuo leivän pöytään ja on herrasmies. Haluaa kuitenkin kasvattaa lapsista omillaan toimeentulevia kansalaisia. Eihän täälläkään Saksassa kaikki naiset halua jäädä kotiäidiksi, vaan luovat uraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistavaa luettavaa näin feministin näkökulmasta. Poljet meidän kaikkien muiden naisten oikeuksia ja feminismin saavutuksia. Haaveita saa olla (vaikkakin surullista jos joku haaveilee vain miehen palvelemisesta) mutta älä tuo niitä julki.
miten taas muistuukaan mieleen, että kuinka paljon mä inhoan feministejä.
Miehiä ei missään tapauksessa saa palvella, eikä elää heidän kanssaan sujuvaa rinnakkaiseloa. Koska kaikkien pitäisi palvoa telaketjufemakoita ja elää heidän pillinsä mukaan.
Se miten mä elän oman elämäni, ei polje sun oikeuksia ja mahdollisuuksias mitenkään. Sen kun jatkat tota typerää öyhöttämistä.. eikä ihme, että tuloksia ei tule.
Niin samaa mieltä!
Sydäntä lämmittävää luettavaa että vielä on olemassa oikeita naisia! Kiitos AP olet upea nainen!
M38
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelit pärjätä, jos ero tuleekin? Olla täysin miehen varassa siis.
Kyllähän eronnutkin saa työttömyyspäivärahaa, asumistukea tai toimeentulotukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä haaveilen tuosta, mutta ei varmaan ikinä tule toteutumaan. Uskon, että siinä olisi toisille meistä onnellisuuden ja hyvän parisuhteen avain. Kaikki miehet eivät myöskään pidä sellaista loisimisena vaan varsinkin maaseudulla asuville se on _joillekin_ vanhan liiton miehille, myös nuorille ihan perusjuttu. Kai he kokevat ylpeyttä siitä että voivat elättää perheen ja vaimolla koti ja perhe hallussa. Minulle sopisi, olisi paljon virkeämpi myös aviollisten velvollisuuksien suhteen kun tämä urataakka olisi harteilta pois.
Oletko ikinä asunut maaseudulla? Siellä moni vaimo tekee puolet maatilan töistä ja sen LISÄKSI hoitaa lapset ja kodin yksin.
Tunnen monta isäntää jotka eivät noin laiskaa akkaa katselisi päivääkään. Kun puhuvat vaimoistaan, nuo isännät kehuvat sitä miten ahkera ja pärjäävä vaimo heillä on kun osaavat korjata traktorinkin tarvittaessa.
Mutta etsi vain mies maaseudulta. Tulet yllättymään kun sinut potkitaan ylös viideltä aamulypsylle :D
Mä olen maajussin rouva ja saan tehdä ihan mitä haluan, ei tartte nousta viideltä navettaan.
Ihan nyt lukematta koko ketjua ensin läpi, tässä ajatuksiani aiheesta.
Ensinnäkin miettisin, minkälainen mies voisi haluta tuollaisen vaimon. Kaksi aivan erilaista miestyyppiä tulee mieleen. Toinen on joku vanhanaikaisilla arvoilla varustettu mies, jonka äiti on passannut koko perhettä. Asuu jossain maaseudulla tai muuten syrjässä, missä asuminen on halpaa ja yhden tavallisen miehen palkalla pystyy elämään. No mitä tällainen mies haluaa vaimolta? Vaimo on kodin hengetär, joka pyörittää huushollia - pyykkää, siivoaa, kokkaa, hoitaa lapset ja on taitava venyttämään penniä.
No sitten se toinen miestyyppi, jolla voisi olla tarvetta kotivaimolle. Joku kaupungissa asuva uratykki. Rahaa tulee enemmän kuin ehtii kuluttaa ja kuvio on aivan toisenlainen kuin tuolla toisella miehellä. Tämä mies on älykäs, kunnianhimoinen, kouluttautunut ja huolimatta siitä, että vaimon ura saa nyt joustaa miehen uran tieltä, hän haluaa samankaltaisen vaimon. Vaimolla pitää olla jonkin sortin koulutus, mielellään akateeminen. Vaimon hommat ovat erilaiset kuin tuossa toisessa perheessä, koska osa kotitöistä saattaa olla ulkoistettuja. Ja kuvioihin voi sisältyä perinteisempien kotitöiden lisäksi miehen pukujen pesettämistä pesulassa, perheen ulkomaanmatkojen järjestelyjä, ehkä muutaman sijoitusasunnon tai vaihtoehtoisesti osakesijoitusten manageerausta ja edustuspäivällisten emännöintiä. Lastenkin kohdalla kuvio on enempi sellaista koulutuspaikkojen valintaa ja uraohjausta kuin räkänenien pyyhkimistä.
Jos ap:llä on enempi mielessä tuo jälkimmäinen kuvio, niin sitten vain opiskelemaan jotain rahakasta alaa. Helpommin sen lupaavan yksilön bongaa siinä opintovaiheessa. Ja jos ei onnistu tuo edustusvaimokuvio, niin ainakin käteen jää tutkinto jolla elättää itsensä mukavasti. Ja ehkä löytää sopivan tasa-arvoisen puolison, jonka kanssa kotityöt jakaantuvat tasaisemmin ja perheen talouskin on varmemmalla pohjalla, kun kaikki ei ole yhden tulonsaajan varassa.
Minäkin haluan tuollaisen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelit pärjätä, jos ero tuleekin? Olla täysin miehen varassa siis.
Kannattaa kuitenkin olla järkevä ja taata oma talous vaikka jäisitkin kotiin vuosiksi. Se on karvas osa jos nelikymppisenä tulet jätetyksi ja vajoat tyhjän päälle. Onnellisesta ja kestävästä avioliitosta kun ei ole takeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistavaa luettavaa näin feministin näkökulmasta. Poljet meidän kaikkien muiden naisten oikeuksia ja feminismin saavutuksia. Haaveita saa olla (vaikkakin surullista jos joku haaveilee vain miehen palvelemisesta) mutta älä tuo niitä julki.
Ei hän polje feministien oikeuksia, vaan hän haluaa järjestää itselleen omannäköisensä elämän. Feminismi juuri edistaa sitä ideaa, että ihmisillä olisi vapaus järjestää elämänsä itselleen sopivimmalla tavalla. Kotivaimokin voi olla feministi ihan siinä kuin kuka muukin nainen, tai mieskin voi olla feministi. Nykypäivän feminismi ei katso edes sukupuolta. Minun mieheni feministi, koska hän ajattelee, että kaikilla ihmisillä pitäisi olla samat oikeudet ja tietenkin myös velvollisuudet.
Vai onko miehesi kristitty kun hän ajattelee että kaikilla pitäisi olla samat oikeudet ja velvollisuudet?
Minä olen kotirouva. Olen perinnön turvin taloudellisesti riippumaton, enkä käy töissä. Mulla on lisäksi hyväpalkkainen mies, joka rahoittaa suurimmaksi osaksi meidän yhteisen elämän. Mun perintö on sijoitettuna mun eläkevaroiksi.
Halusimme molemmat tällaisen järjestelyn, ja olemme tähän tyytyväisiä.
Olen korkeasti koulutettu mutta en ole koskaan viihtynyt työelämässä. Lapsia meillä on yksi, jo aikuinen.
Elämäni on mukavaa, ei voi valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs AP sitten jos se ero tulee? Mies on kerryttänyt rahaa ja eläkettä, ja sinä et. Todennäköisesti kadut valintaasi viimeistään silloin. Toisaalta kotivaimoutta ei varmaan voi harrastaa kuin korkeintaan pari vuosikymmentä.
Ymmärtänet varmaan, että sitä rahaa on kerrytetty yhteiseksi hyväksi eikä niin, että kotivaimo olisi jotenkin alisteisessa asemassa rahan suhteen.
Minäkään en ymmärrä tätä puhetta siitä, että eron tullen kotivaimo jäisi tyhjän päälle. Minä olen sopinut miehen kanssa heti aluksi, että minun taloudellinen tulevaisuuteni pitää turvata, jos tällaiseen järjestelyyn aletaan. Nykyään olen kotivaimo, ja miehen palkasta menee joka kuukausi muhkea summa minun sijoitussalkkuuni. Lisäksi meillä on yhteinen asunto ja muu omaisuus eikä avioehtoa ole. Jos ero tulisi niin pärjäisin oikein mukavasti.
Vierailija kirjoitti:
Kilpailu kotirouvan paikasta on erittäin kova. Tuolta löytyy muitakin sille paikalle haluavia naisia. Maksukykyisiä ja perheeseen sitoutuvia puolisoita alkaa olemaan aina vain harvemmassa. Pidät sitten tukevasti kiinni kultakimpaleestasi, jos satut sellaisen löytämään!
Tiedän! Olen oman kultakimpaleeni löytänyt ja pidä kynsin hampain kiinni :)
T. Kotirouva
Vierailija kirjoitti:
Ihan nyt lukematta koko ketjua ensin läpi, tässä ajatuksiani aiheesta.
Ensinnäkin miettisin, minkälainen mies voisi haluta tuollaisen vaimon. Kaksi aivan erilaista miestyyppiä tulee mieleen. Toinen on joku vanhanaikaisilla arvoilla varustettu mies, jonka äiti on passannut koko perhettä. Asuu jossain maaseudulla tai muuten syrjässä, missä asuminen on halpaa ja yhden tavallisen miehen palkalla pystyy elämään. No mitä tällainen mies haluaa vaimolta? Vaimo on kodin hengetär, joka pyörittää huushollia - pyykkää, siivoaa, kokkaa, hoitaa lapset ja on taitava venyttämään penniä.
No sitten se toinen miestyyppi, jolla voisi olla tarvetta kotivaimolle. Joku kaupungissa asuva uratykki. Rahaa tulee enemmän kuin ehtii kuluttaa ja kuvio on aivan toisenlainen kuin tuolla toisella miehellä. Tämä mies on älykäs, kunnianhimoinen, kouluttautunut ja huolimatta siitä, että vaimon ura saa nyt joustaa miehen uran tieltä, hän haluaa samankaltaisen vaimon. Vaimolla pitää olla jonkin sortin koulutus, mielellään akateeminen. Vaimon hommat ovat erilaiset kuin tuossa toisessa perheessä, koska osa kotitöistä saattaa olla ulkoistettuja. Ja kuvioihin voi sisältyä perinteisempien kotitöiden lisäksi miehen pukujen pesettämistä pesulassa, perheen ulkomaanmatkojen järjestelyjä, ehkä muutaman sijoitusasunnon tai vaihtoehtoisesti osakesijoitusten manageerausta ja edustuspäivällisten emännöintiä. Lastenkin kohdalla kuvio on enempi sellaista koulutuspaikkojen valintaa ja uraohjausta kuin räkänenien pyyhkimistä.
Jos ap:llä on enempi mielessä tuo jälkimmäinen kuvio, niin sitten vain opiskelemaan jotain rahakasta alaa. Helpommin sen lupaavan yksilön bongaa siinä opintovaiheessa. Ja jos ei onnistu tuo edustusvaimokuvio, niin ainakin käteen jää tutkinto jolla elättää itsensä mukavasti. Ja ehkä löytää sopivan tasa-arvoisen puolison, jonka kanssa kotityöt jakaantuvat tasaisemmin ja perheen talouskin on varmemmalla pohjalla, kun kaikki ei ole yhden tulonsaajan varassa.
Tai sitten kolmas miestyyppi.
Ei kukaan ole kyllä ruikuttanut mitään 😂 Etkö ymmärrä että kyse on tiimityöstä? Omassa esimerkissäsikin toinen on hoivaajana ja toinen menee uran perään. Logiikkasi mukaan lasta hoitamaan jäänyt isä on heikko ja lapsen tasolle jäänyt.