Niin eli kun nyt taas törmätään samaan ongelmaan eli lasten hyvinvointi olennaisesti liittyy siihen onko äiti esim. yksinhuoltaja, niin miksi niin mionet naiset tekevät nykyään yh-lapsia?

Yh-äidit ovat vaarallisia.

Tiedän aikuisista ihmisisistä,  että yh-äideillä on oikein onnistuneita  ja onnellisia aikuisia. Vaikka he aikaisemmin olivat lähinnä puoliorpoja,ei   siis eronneita.  Melkein sama se on.

Mihin ap pyrit?

Pitäisikö naiset steriloida? Pitäisikö lapset ottaa pois ja antaa sinunlaiselle kunnialliselle ihmiselle.

Sinäkin voit jonain päivänä joutua jätetyksi!

Täällä huvikseen eronnut yh. Mies tosin piti toista naista minulta salaa, mutta eihän hän olisi virallisesti eroa hakenut. Hänestä olisi ollut ihan ok, että minä hoidan omat työni, kodin sekä lapset ja hän käy "työkiireittensä" välissä vähän meitä moikkailemassa, kiukuttelemassa ja sohvalla nukkumassa. No minä sitten huvikseni pistin vireille eron ja heti harkinta-ajan jälkeen kakkososan. Myös maksoin niiden laskut oikeuteen. Että sellasta. Toimeentulotukea en ole tarvinnut, enkä isää lapsille moittinut. Vaan eipä isää huvita lastensa elämässä olla, kouluasiat, harrastukset, sairaudet, urheiluvälineet ja kaikki muukin on edelleen yksin minun hoidettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua tarvitsevat yh-äidit eivät saa sitä: kotiapua ei ole myönnetty vuosikausiin. Tämä tutkimus kertoo siitä.

Haukkumalla yh-äitejä normiperheäidit eivät helpota yh-äitien taakkaa.

Kiitos kaikille haukkujille, mustamaalaajille ja selän takana pas..aa puhuneille ”täydellisille” äideille!

Terkut myös ap:lle: Jos välität näistä lapsista, voisitko auttaa ihan konkreettisesti apua tarvitsevaa yh-äitiä?

Kotiapu on tänäpäivänä nimeltään perhetyö, sitä on kyllä olemassa.

https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/peruspalvelut/sosiaalipa…

Jep ja nykyään ei edes tarvitse enää olla lastensuojelun asiakas sitä saadakseen, kiitos lakimuutoksen. Minusta on huolestuttavaa ettei käytetä tuota mahdollisuutta aktiivisesti (vaatikaa sitä kunnaltanne) vaan mielummin erotaan, että saadaan lapsivapaata aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Omassa kaveripiirissä löytyy kyllä niitäkin yh-äitejä, jotka tuntuu vaan nauttivan sinkkuäidiksi roolista ja isä toimii joka toinen vkoloppu ja lomilla ilmaisena lapsenvahtina. Omaa aikaa ja poikaystävän kanssa laatuaikaa kun on niin rankkaa.. Itse täysin yksin kolmen lapsen kanssa niin ei oikein jaksa ymmärtää tuota käytöstä. Toki monesti kaipaan että olisi joku jonka kanssa voisi jakaa vastuuta ja pohtia lasten asioita, mutta omien lasten isä ei ollut valmis kantamaan vastuuta. jokusen syrjähypyn annoin anteeksi, sen jälkeen hain avioeroa ja hän muutti ulkomaille. Lapset kaipaa kyllä isäänsä, poika varsinkin, mutta itselle oli sit lopulta helpottavaa erota.

Mikä sun pointtisi on? Pitäisikö tuon äidin siis naama mutrulla mököttää himassa lapsia suremassa silloin, kun ovat isällään vai? Voi kauheaa oikein joka toinen viikonloppu. Olisivat varmasti joka tapauksessa siellä. Ikävää ettei sinulla ole tukea, vaan olet yksin lasten kanssa, mutta mikä syy se muka on?

.

Ydinperheen hajoaminen ei ole yhteiskunnalle hyväksi ja näinkin se sitten näkyy.

Näitä pyrkivät hajottelemaan osaltaan ne samat intersektionaaliset feministit joita meillä on ihan hallitusta myöten. Vain yksi tapa jolla tekevät haittaa.

Eikös se yhteiskunnan mielestä naisen pidä, ollakseen Kunnon Nainen, haluta ja hankkia lapsia. Jos ei synnytä, saa paheksuntaa. Riittäisikö tämä? No ei riitä, vaan naisen pitää myös haluta hampaat irvessä asua saman katon alla ja vieläpä ikuisessa parisuhteessa sen miehen kanssa, jonka kanssa on ne lapset sattunut hankkimaan. Muuten tulee paheksuntaa ja näitä ylidramaattisia puheenparsia "perhe hajoaa ja lapset aina kärsii erosta".

Entä välttääkseen tämän kaikki lapset rikkovan trauman, jos tekisi lapset alkujaankin yksin? Ei voi, paheksuttavaa, koska lapsi jälleen kerran KÄRSII kun ei ole miehen mallia.

Ei hitto tässä voi naisena voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikös se yhteiskunnan mielestä naisen pidä, ollakseen Kunnon Nainen, haluta ja hankkia lapsia. Jos ei synnytä, saa paheksuntaa. Riittäisikö tämä? No ei riitä, vaan naisen pitää myös haluta hampaat irvessä asua saman katon alla ja vieläpä ikuisessa parisuhteessa sen miehen kanssa, jonka kanssa on ne lapset sattunut hankkimaan. Muuten tulee paheksuntaa ja näitä ylidramaattisia puheenparsia "perhe hajoaa ja lapset aina kärsii erosta".

Entä välttääkseen tämän kaikki lapset rikkovan trauman, jos tekisi lapset alkujaankin yksin? Ei voi, paheksuttavaa, koska lapsi jälleen kerran KÄRSII kun ei ole miehen mallia.

Ei hitto tässä voi naisena voittaa.

Olen miettinyt tätä samaa, kun itse en usko että olen sitä tyyppiä että viihtyisin yhdessä parisuhteessa koko elämää enkä pidä ydinperhettä minään arvona itselleni. Ei ole järkeä roikkua yhdessä suhteessa väkisin, siitä pitää osata luopua jos se ottaa enemmän kuin antaa. Elämme täällä vain kerran.

Nykyinen kumppani onneksi aika samoilla linjoilla ja olemme alustavasti puhuneet että jos saisimme lapsia, olisimme yhdessä esimerkiksi ainakin siihen asti että lapset saa kouluikään, ja sitten katsotaan uusiksi asiaa. Eli suomeksi sitoutuisimme hankkimaan lapset ja sitoutuisimme lapsiimme mutta emme koskaan siihen, että pitäisimme väkisin jonkun ydinperheen ideaalin kasassa. Väitän että kaikki lapset eivät todellakaan kärsi erosta, se riippuu paljolti vanhempien omasta eronsa hoitamisesta.