Lue keskustelun säännöt.
Kaikki suhteet epäonnistuu, en halua viettää loppuelämää yksin!
26.01.2020 |
Taas päättyi kahden vuoden parisuhde 😢Mikä siinä on että jotkut eli minä ei onnistu saamaan kestävää parisuhdetta? Olen 40 v nainen, seurustellut aikuisiällä (20_40v) 4 kertaa vakavasti, lisäksi yhdestä suhteesta on 1-luokkalainen lapsi. Kaikki suhteeni päättyvät!
Olen löytänyt seurustelukumppanin usein helposti, yhteisten tuttujen kautta tai netistä, mutta seurustelu (0,5-3v) ei vaan kestä.
Nytkin olin periaatteessa aivan ihanan, kiltin ja älykkään miehen kanssa yhdessä yli 2 vuotta, mutta tuntuu että elämiä on mahdotonta sovittaa yhteen niin että molemmat tekisivät sopivasti kompromisseja. Homma vaan muuttuu kaikissa suhteissani jossain vaiheessa jotenkin toivottomaksi, alkaa tulla kauheaa vääntöä ihan pikkuasioista enkå pysty etenemään. Miten muut selviytyvät ja onnistuvat sovittamaan elämät yhteen aikuisiällä? En halua elää loppuelämääni sinkkuna, haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi mutta en osaa 😢
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PLS kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa elää yhdessä, niin kummankin on kyettävä tekemään kompromisseja. Mitä vanhemmaksi tulee, sen vaikeampaa se on. Sitten ihmetellään, kun ei löydä itselleen sopivaa kumppania. Kukaan ei voi olla samaa mieltä ihan kaikesta. Parisuhteessa muovaudutaan toisilleen sopiviksi.
Juuri tämä. On aika iso kompromissi muuttaa pois omista ympyröistä joissa viihtyy, luopua työstä ja kaikesta muusta vain koska mies sattuu haluamaan. Kyllä on vaikea tehdä kompromisseja jos ne on tätä luokkaa, todella.
Lapsenkin takia haluan pitää elämän vakaana. Ehkä täytyy vain keskittyä lapseen tyytyä sinkkuuteen kunnes lapsi on vähän isompi.
Tämä kuulostaa hyvältä ja järkevältä ajatukselta. Näin päätin itsekin, kun en jaksanut sitä jatkuvaa säätöä ja stressiä kun ei kenenkään tarpeisiin pysty vastaamaan kunnolla, ei lapsen eikä miehen. Etsin poikaystävän heti kun poika täytti 16. Poika lähti sitten iloisena yliopistoon 19-vuotiaana, oli iloinen ettei äiti jäänyt yksikseen. Ollaan yhdessä vieläkin. Kyllä ehdit myöhemminkin vakiintua, ja sitten on eronneita miehiäkin taas enemmän tarjolla kun odotat jonkun vuoden. Toivotan Sinulle onnea!
Kiitos, tuntuu vain vaikealta ajatukselta viettää seuraavat 10 vuotta yksin. Ehkä se on kuitenkin parempi kuin jatkuvat pettymykset. Enkä halua tuoda lapsenkaan elämään yhä uusia ihmisiä.
Olen itse 40+ nainen, minulla on kaksi lasta. Itse olen taas ajatellut, etten halua olla yksin, mutta en halua parisuhdetta yhdessä asumisineen ja kovin tiiviine yhdessäoloineen. Minusta on ihanaa, että minulla on myös oma elämä lasteni kanssa, enkä edes haluaisi toista aikuista vaikkapa kaikille lomille meidän kanssa. Haen suhteelta seksiä, romantiikkaa, yhdessäoloa (hyvää seuraa, hauskoja hetkiä, syvällisiä keskusteluja, läheisyyttä)... Mutta en sekoita lasten elämää seurusteluillani, ja jos tulee ero ja myöhemmin uusi kumppani, se ei vaikuta heidän arkeensa.
Ei sinunkaan tarvitse ikuisesti olla sinkku, mutta rankkaa jo tapailuvaiheessa pois esim. uskokset ja muut, joiden kanssa ei maailmankatsomukset ja elämänasenteet vaan sovi yhteen, samoin kaikki yli nelikymppiset lapsilaumaa toivovat myöhäisheränneet isäkandidaatit, maallemuuttajat yms. Kerroit aiemmin, että olet aina löytänyt uuden kumppanin helposti - ja ehkä se onkin se ongelma. Kun valikoit huomattavasti tarkemmin, ei kumppani ehkä löydy niin nopeasti ja helposti, mutta silloin löytyy todennäköisemmin sopiva kumppani ja suhdekin voi olla kestävämpi.
Niin, on löytynyt helposti ja miehet ovat olleet todella aloitteellisia suhteen aloittamisessa, ei ole tarvinnut aprikoida onko joku kiinnostunut. Pidän aloitteellisista miehistä joten olen sitten vain mennyt virran mukana. Hyviä miehiä he ovatkin useimmat olleet, ei siinä mitään, mutta pidemmän päälle en pysty laittamaan omia toiveita ja tarpeita sivuun loppuelämäksi miehen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PLS kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa elää yhdessä, niin kummankin on kyettävä tekemään kompromisseja. Mitä vanhemmaksi tulee, sen vaikeampaa se on. Sitten ihmetellään, kun ei löydä itselleen sopivaa kumppania. Kukaan ei voi olla samaa mieltä ihan kaikesta. Parisuhteessa muovaudutaan toisilleen sopiviksi.
Juuri tämä. On aika iso kompromissi muuttaa pois omista ympyröistä joissa viihtyy, luopua työstä ja kaikesta muusta vain koska mies sattuu haluamaan. Kyllä on vaikea tehdä kompromisseja jos ne on tätä luokkaa, todella.
Lapsenkin takia haluan pitää elämän vakaana. Ehkä täytyy vain keskittyä lapseen tyytyä sinkkuuteen kunnes lapsi on vähän isompi.
Tämä kuulostaa hyvältä ja järkevältä ajatukselta. Näin päätin itsekin, kun en jaksanut sitä jatkuvaa säätöä ja stressiä kun ei kenenkään tarpeisiin pysty vastaamaan kunnolla, ei lapsen eikä miehen. Etsin poikaystävän heti kun poika täytti 16. Poika lähti sitten iloisena yliopistoon 19-vuotiaana, oli iloinen ettei äiti jäänyt yksikseen. Ollaan yhdessä vieläkin. Kyllä ehdit myöhemminkin vakiintua, ja sitten on eronneita miehiäkin taas enemmän tarjolla kun odotat jonkun vuoden. Toivotan Sinulle onnea!
Kiitos, tuntuu vain vaikealta ajatukselta viettää seuraavat 10 vuotta yksin. Ehkä se on kuitenkin parempi kuin jatkuvat pettymykset. Enkä halua tuoda lapsenkaan elämään yhä uusia ihmisiä.
Olen itse 40+ nainen, minulla on kaksi lasta. Itse olen taas ajatellut, etten halua olla yksin, mutta en halua parisuhdetta yhdessä asumisineen ja kovin tiiviine yhdessäoloineen. Minusta on ihanaa, että minulla on myös oma elämä lasteni kanssa, enkä edes haluaisi toista aikuista vaikkapa kaikille lomille meidän kanssa. Haen suhteelta seksiä, romantiikkaa, yhdessäoloa (hyvää seuraa, hauskoja hetkiä, syvällisiä keskusteluja, läheisyyttä)... Mutta en sekoita lasten elämää seurusteluillani, ja jos tulee ero ja myöhemmin uusi kumppani, se ei vaikuta heidän arkeensa.
Ei sinunkaan tarvitse ikuisesti olla sinkku, mutta rankkaa jo tapailuvaiheessa pois esim. uskokset ja muut, joiden kanssa ei maailmankatsomukset ja elämänasenteet vaan sovi yhteen, samoin kaikki yli nelikymppiset lapsilaumaa toivovat myöhäisheränneet isäkandidaatit, maallemuuttajat yms. Kerroit aiemmin, että olet aina löytänyt uuden kumppanin helposti - ja ehkä se onkin se ongelma. Kun valikoit huomattavasti tarkemmin, ei kumppani ehkä löydy niin nopeasti ja helposti, mutta silloin löytyy todennäköisemmin sopiva kumppani ja suhdekin voi olla kestävämpi.
Niin, on löytynyt helposti ja miehet ovat olleet todella aloitteellisia suhteen aloittamisessa, ei ole tarvinnut aprikoida onko joku kiinnostunut. Pidän aloitteellisista miehistä joten olen sitten vain mennyt virran mukana. Hyviä miehiä he ovatkin useimmat olleet, ei siinä mitään, mutta pidemmän päälle en pysty laittamaan omia toiveita ja tarpeita sivuun loppuelämäksi miehen vuoksi.
Et tietenkään voi, eikä sinun tarvitse tai kuulukaan laittaa. Ja kun sinulla on lapsi, on sinulla kuitenkin sen parisuhteen lisäksi myös oma elämäsi lapsen kanssa. Uskon kyllä, että nuo miehet ovat olleet ihan hyviä tyyppejä ja varmasti heidän kanssaan on sinänsä mennyt ihan hyvin - mutta ehkä ongelma on just tuo, että olet "mennyt virran mukana". Ehkä pitää vaan enemmän miettiä, mitä ja millaisen kumppanin sinä itse haluat - älä mene virran mukana, vaan tartu itse airoihin ;)
Mutta toki joskus voi olla vaan huono tuuri. Joskus se mukava mies ei sitten ajan mittaan olekaan itselle sopiva, ja joskus jotkut asiat tulee ilmi vasta myöhemmin. Sinulla on kuitenkin sen verran vähän noita ex-kumppaneita (jos nyt muistan oikein), että ei tuosta vielä mitään sen kummempaa tilastoa voi tehdä. Kaikki jutut vaan eivät aina kestä, ja kaikkien kanssa ei pitkä suhde onnistu.
Joten älä nyt sentään viel' luovuta.
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään voi, eikä sinun tarvitse tai kuulukaan laittaa. Ja kun sinulla on lapsi, on sinulla kuitenkin sen parisuhteen lisäksi myös oma elämäsi lapsen kanssa. Uskon kyllä, että nuo miehet ovat olleet ihan hyviä tyyppejä ja varmasti heidän kanssaan on sinänsä mennyt ihan hyvin - mutta ehkä ongelma on just tuo, että olet "mennyt virran mukana". Ehkä pitää vaan enemmän miettiä, mitä ja millaisen kumppanin sinä itse haluat - älä mene virran mukana, vaan tartu itse airoihin ;)
Mutta toki joskus voi olla vaan huono tuuri. Joskus se mukava mies ei sitten ajan mittaan olekaan itselle sopiva, ja joskus jotkut asiat tulee ilmi vasta myöhemmin. Sinulla on kuitenkin sen verran vähän noita ex-kumppaneita (jos nyt muistan oikein), että ei tuosta vielä mitään sen kummempaa tilastoa voi tehdä. Kaikki jutut vaan eivät aina kestä, ja kaikkien kanssa ei pitkä suhde onnistu.
Joten älä nyt sentään vielä; luovuta.
Voi kiitos rohkaisun sanoista! On tässä vaan tosi masentunut fiilis, kun yritettiin niin tosissaan tämän viimeisimmän kanssa ja kumpikin olisi todella, todella halunnut että voidaan olla yhdessä. On sen verran ikää kuitenkin jo, että ymmärtää ettei sitä täydellistä olekaan. Pelottaa että seuraavasta paljastuu vielä jotain pahempaa vikaa, tämän exän viat tiedän ja tunnen jo.
Pakko tulla vielä uikuttamaan.. Kyllä on surkeaa olla sinkku kun ei voi jakaa päivän kuulumisia jonkun kanssa joka päivä! Pienet viestit ja huomionosoitukset jää myös pois. Hellyydet ja halit, yhteiset ruokahetket ja retket ym. Nyt on jälleen vain minä ja lapsi :(
Kavereita on mutta se on ihan eri asia, heillä on tahoillaan omatkin elämänsä eikä yhdessä voi olla niin intensiivisesti kuin parisuhteessa. Kyllä on sinkkuus peestä, mutta parisuhteetkaan ei onnistu. Tosi yksinäistä ja surkeaa :(. Ja nyt on sinkkuutta takana vasta alle viikko! :(
Ap
omalta kohdaltani kerron miksi..ja lapsia kolme.
Eri isät.
9v ikäerot...
Pettäminen
Valehteleminen päin naamaa
Poikien kanssa ulos..muutamiksi päiviksi..perhe vtut siitä..
No tämmöset mulla