Saitko koskaan kuritusta, vaikka teillä oli ihan hyvä perhe?

Oli siihen aikaan ihan normaalia ja tiesin kyllä aina miksi sain joko risupiiskaa tai isän kämmenestä takapuolelle... Tuhmia tein ja niistä tuli rangaistus, itkeä niiskutin aikani ja sitten tyydyin osaani ja menin esim. isän kainaloon istumaan sohvalle ja katseltiin telkkaria. Oli turvallinen olo, minä olin saanut rajat miten käyttäytyä.

Pahimman vääryyden koin mielestäni aina silloin kun tuli luunappia tai karhua, joka kävelee sammalikossa sen takia, että metelöimme tai tappelimme pikkusiskon kanssa, joka aina pienempänä luikahti joko isän kainalon alta tai minun jalkojen välistä pakoon siinä vaiheessa, kun isä hermostui meihin ja vain minä sain rangaistuksen. Sitä en hyväksynyt silloin enkä vielä nykyäänkään. Eli jos rangaistaan, niin silloin pitää rangaista molempia/kaikkia osallistujia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en pysty samaistumaan tuollaiseen ollenkaan. Miten voi olla hyvä äiti/isä jos piiskaa remmillä ja vielä tietää että se on pahoinpitelyrikos?

Kun se ei aina ole ollut eikä asenteet heti muutu.

Jos huomenna astuisi voimaan laki, että hyttysen tappaminen on eläinsuojelurikos, niin et sinä ihan heti niiden hyttysten tappamista lopettaisi. Ihan yhtä oudolta määräykseltä se on tuntunut tuo kurituslakikin sen ajan vanhemmista.

No jos hyttysen tapp-amisen kieltävä laki tulisi voimaan, niin varmaan joskus 20v päästä valtaosa ihmisistä aidosti kuvittelisi, että se on tyyliin mur-haa tapp-aa hyttynen.

Olin lapsi 90-luvulla enkä tiedä ketään jota olisi tuolloin enää piiskattu. Vanhempiani oli kuritettu vyöllä/vitsalla 60-luvulla ja he paheksuivat sitä syvästi, niin kuin muutakin fyysistä kuritusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvissä perheissä huonosta käytöksestä rangaistaan jos tarve vaatii.

Ihan niin kuin hyvissä valtioissa on vankilat joissa rikollisia voidaan rangaista jotta järjestys ja lain kunnioittaminen säilyy.

Ohis: Minun mielestäni lapsen rankaiseminen (/anaa lapselle rangaistus) ja kurittaa lasta eivät merkitse yhä ja samaa asiaa. 

Sinkkumies

Täsmennän vielä:  hyvissä perheissä ainakin pitäisi tietää rankaisemisen ja kurittamisen ero. 

Sanakirjan mukaan ovat synonyymejä. Toki ne voidaan sitten edelleen jakaa ruumiilliseen ja ei-ruumiilliseen kurittamiseen sekä ruumiilliseen ja ei-ruumiilliseen rankaisemiseen.

Kyllä. Ankara vanha isä ja 70-luku. Pelkäsin häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, joskus. Mutta siihen aikaan se oli ihan normaalia.

Se juuri tuntuu hiin hämmentävältä, että se oli jotenkin "arkista". Siis että otetaan vyö ja hakataan lasta takapuolelle oli ihan sellainen "normi päivä"!

No ei ollut kyllä meillä mitenkään arkista. Olen syntynut 70-luvulla ja ikinä ei käytetty ruumiillista kuritusta enkä sellaiseen törmännyt muutenkaan paitsi yhden kerran. Tästä kerrasta tajusin, että sellaista on olemassa. Meidän hoitaja antoi veljelle piiskaa kerran ja sen jälkeen meille etsittiin uusi hoitaja. Muistan oman hämmennyksen tuosta tilanteesta (olin ehkä 4v) ja sitten sen pohdinnan, että tuo oli vanhempien mielestä väärin. Erityisesti isä otti tuosta pulttia.

Ja ei siis oltu mitään rikkaita. 70-luvulla taisi verottaja katsella läpi sormien, että vanhemmat naiset saa korvausta lastenhoidosta ja nostaa työttömyystukia.

En saanut. Mua ei onneksi kuritettu. Pari pahaa kertaa uhkailtiin sillä ja se jo pelotti valtavasti. Olin kyllä silloin tehnyt jotain tosi tyhmää ja tuhmaa itse. Opin siitäkin. Kumpaakin vanhemmistani oli lapsena kuritettu ja kohdeltu kaltoin ja he olivat tarpeeksi fiksuja ollakseen jatkamatta äärimmäisen vahingollista perinnettä. Arvostan ja kunnioitan heitä senkin vuoksi paljon. Minusta ja sisaruksistani kasvoi järkeviä, tasapainoisia ja empaattisia ihmisiä ja perheen sisällä välit ovat kestäneet vaikeitakin aikoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en pysty samaistumaan tuollaiseen ollenkaan. Miten voi olla hyvä äiti/isä jos piiskaa remmillä ja vielä tietää että se on pahoinpitelyrikos?

Kun se ei aina ole ollut eikä asenteet heti muutu.

Jos huomenna astuisi voimaan laki, että hyttysen tappaminen on eläinsuojelurikos, niin et sinä ihan heti niiden hyttysten tappamista lopettaisi. Ihan yhtä oudolta määräykseltä se on tuntunut tuo kurituslakikin sen ajan vanhemmista.

Ei ne lakimuutokset taivaasta tipu. Lasten kuritusta paheksuttiin voimakkaasti jo 70-luvulla, siitä keskusteltiin paljon jo tuolloin. Lakimuutos oli siis yleisten asenteiden muuttumisen tulos, ei toisinpäin.

Yhden kerran sain selkään, remmistä, äidiltä.

Kyse oli kurinpalautuksesta. En ollut vähään aikaan lukenut ja tehnyt läksyjä varhaisteininä -70 luvun alussa oppikoulussa, se näkyi koenumeroista ja kun puhe ei auttanut hänen piti osoittaa minulle kaapin paikka. Sen jälkeen olin jonkin aikaa vihainen kaikkeen ja kaikille. Mutta kuitenkin ryhdistäydyin, luin uudestaan ja tein läksyjä kunnolla, äiti myös valvoi että luen kyselemällä minulta lukemastani ja auttamalla myös läksyistä kun en osannut jotain. Jonkin ajan päästä koenumerotkin taas paranivat. Isä tuki äitiä siinä mitä hän teki.

En tiedä missä olisin, jos tuota käännettä ei olisi ollut. Se tuntui minusta silloin todella pahalta, mutta jo muutaman kuukauden päästä ja erityisesti vanhempana arvostin että äiti sen teki vaikka hänestä oman lapsen lyöminen tuntui luultavasti vieläkin pahemmalta.

Kun keskustelimme siitä aikuistuttuani, hän itki ja pyysi sitä aidosti anteeksi samalla todeten, että hänellä ei silloin ollut muita keinoja saada minua tajuamaan virhettä jota olin tekemässä ja siinä että oli tosi kyseessä.

Uskon, että hän teki oikein, en olisi uskonut järkipuhetta, olen niin kovapäinen. Mikälien olisi korjannut käytöstäni ja jatkanut siten koulun loppuun, olisin heittänyt menemään mahdollisuuden hyvään uraan ja ammattiin, joihin sitten minulla oli kuitenkin mahdollista hakea kun pärjäsin koulussa hyvin.

Kyllä meidän perheessä jo 70-luvulla kauhisteltiin niitä vanhempia, jotka piiskasi. Tuolloin tosiaan asiasta puhuttiin paljon eduskuntaa myöten.

Oma äitini hakkasi minua. Äitini sai turpaan isältäni, jonka sai vuosien jahkailun jälkeen laitettua pihalle, jonka jälkeen äitini kosti minulle isäni tekemiset. " Sä oot ihan ku isäs""susta ei koskaan tuu mitään ku isäs oli selllanen" jne jne.

Joo, ei ole mennyt hyvin tässä elämässä.

Perhekulttuuri on myös vaikuttanut. Itä ja länsi kulttuuri jne. Venäjällä lapset saavat tänäkin päivänä piiskaa. 90 -luvun alussa olen saanut piiskaa. Asun Itä-Suomessa, voiko tuolla olla merkitystä. Tosin ei täällä tänä päivänä enää lapsia piiskata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvissä perheissä huonosta käytöksestä rangaistaan jos tarve vaatii.

Ihan niin kuin hyvissä valtioissa on vankilat joissa rikollisia voidaan rangaista jotta järjestys ja lain kunnioittaminen säilyy.

Mutta miten se hyvä äiti pystyi laittamaan omat tunteensa on/off-nappulasta pois siksi aikaa kun kuritti ja satutti rakastamaansa lasta?

Hyvä äiti ymmärtää, ettei rankaiseminen ole sitä varten, että lapselle haluttaisiin pahaa vaan jotta lapsi oppisi käyttäytymään ja kasvaisi hyväksi ihmiseksi.

Jos vanhempi ei pysty kestämään sitä, että tekee jotain mistä lapsi ei pidä tai kärsii, niin  kyseessä on huono vanhempi.

Hyvä äiti tietää muita keinoja kasvattamiseen kuin pahoinpitelyn.

Olisiko esim. vapaudenriisto (aresti, jäähy) tai varkaus (takavarikko) parempia kasvatuskeinoja?

Mun veljeltä laitettiin mopo 2 kuukaudeksi talliin ja sai pyörän tilalle kun oli ajanut humalassa. Mikä varkaus se nyt oli, mopo oli vanhempien ostama.

Vierailija kirjoitti:

Perhekulttuuri on myös vaikuttanut. Itä ja länsi kulttuuri jne. Venäjällä lapset saavat tänäkin päivänä piiskaa. 90 -luvun alussa olen saanut piiskaa. Asun Itä-Suomessa, voiko tuolla olla merkitystä. Tosin ei täällä tänä päivänä enää lapsia piiskata. 

Jaa-a. Itse olen Lounais-Suomesta, enkä tiedä edes 80-luvulta kaveripiiristäni ketään, jota olisi piiskattu tai muuten kuritettu. Tai sitten sitä hävettiin niin ettei kerrottu. Isääni oli piiskattu mutta se oli 50-lukua.

Kyllä. Ei traumoja, ei kaunoja, ei ole psyyke levinnyt käsiin tms. Miettipähän kahteen kertaan ennen kuin alkoi perseillä.

Vierailija kirjoitti:

Sain JATKUVASTI kuritusta ja mielivaltaista sellaista eli en mistään tuhmuudesta, vaan siitä kun luonnevikaista vanhempaa itseään stressasi ja suututti. Oltiin ns hyvä perhe ja isä tunnettu/arvostettu. Mukava muille, hirviö lapsille.

Ja on jäänyt todellakin traumoja. Ei ole mitään mt-ongelmaa mutta paljon vaurioita ja haittaa elämää.

Kuin itse kirjoittamani teksti. Voimia kohtalotoverille. Olet arvokas ja ansaitset hyvää❤️

Eihän rankaiseminen saa tuntua hyvin pahalta. Parempi on, jos se tuntuu korkeintaan hyvin lievästi pahalta niin, että se ei juurikaan ole pelote ja sitä kautta tulee aiheelliseksi rangaista usein. Tai kaikkein paras on, jos rangaistus tuntuu palkinnolta, silloin se ehdottomasti täyttää tarkoituksensa eikä lapsi uskalla olla tottelematon kuin aivan alvariinsa korkeintaan.

Vierailija kirjoitti:

Tosin ei täällä tänä päivänä enää lapsia piiskata. 

Niin tuohan on asia josta sitä harrastavat varmasti kertovat mahdollisimman avoimesti niin, että koko naapurusto tietää ja pian myös viranomaiset jos joku naapureista tekee ilmiannon.

Minäkin muistan juuri niin päin että siitä tuli hirveä meteli ja härdelli perheessäni kun enomme oli tukistanut veljeäni, vanhemmat eivät hyväksyneet tuollaista ollenkaan ja välit meni pitkäksi aikaa. Tuo oli 70-80-luvun vaihteessa.

80-luvulla luunappeja ja tukistamista, harvoin mutta kuitenkin. En muistele pahalla. En oikeastaan muistele ollenkaan "kuritusta", ellei erikseen kysytä, kuten tässä.