Saitko koskaan kuritusta, vaikka teillä oli ihan hyvä perhe?

Tekopyhää mielestäni hyväksyä ruumiillinen kuritus.Voi muutenkin hyväksi kasvattaa!

Minä ja sisarukseni synnyimme 90-luvun alkupuolella. Meitä kuritettiin pääasiassa tukistamalla, mutta joskus lyötiinkin. Tukistaminen oli ihan päivittäistä, ja fyysistä kurittamista jatkui, kunnes olimme teini-ikäisiä.

Tajusin, että fyysinen kuritus on väärin, kun lööpeissä luki, miten joku oli saanut siitä tuomion. Tuntui tosi pahalta, että oma äiti oli rikkonut lakia minua vastaan. Omassa kaveripiirissäni ei myöskään ilmeisesti jaeltu fyysisiä rangaistuksia, mitä nyt joku oli joskus saanut luunapin.

En väitä, että kurittamisesta olisi jäänyt traumoja, mutta kyllä minun on pitänyt asiaa käsitellä antaakseni anteeksi vanhemmilleni. Samaa on puhunut siskoni. Vanhempani eivät kuitenkaan koe tehneensä mitään väärää, fyysiset rangaistukset olivat niin tavallisia heidän lapsuudessaan.

Kommentoin sen verran että kun ikää ja kokemusta kertyy ymmärtää että maailma menee koko ajan eteenpäin, se ei tule koskaan valmiiksi. Jotkut asiat mitä tänään pidämme normaalina on jo 10-20v päästä outoa, ja 40v päästä niitä jo kauhistellaan. Ihminen silloin ennen tai nyt on kuitenkin pohjimmiltaan sama, ei sen parempi tai pahempi,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvissä perheissä huonosta käytöksestä rangaistaan jos tarve vaatii.

Ihan niin kuin hyvissä valtioissa on vankilat joissa rikollisia voidaan rangaista jotta järjestys ja lain kunnioittaminen säilyy.

Mutta miten se hyvä äiti pystyi laittamaan omat tunteensa on/off-nappulasta pois siksi aikaa kun kuritti ja satutti rakastamaansa lasta?

Kyllä tänäkin päivänä hyvässä perheessä rangaistaan. Ei ruumillisesti, mutta muulla tavalla. Millä se lapsi muuten oppii? Keskustelu ja lässytys voivat auttaa, jos lapsi luonteeltaan hyvin alistuva, mutta ei toimi lapselle, jolla on luonnetta ja omat vahvat mielipiteet. Hyviä rangaistuksia on kotiaresti, elektroniikka pois, ja rahan tulo jäihin.

Ja mikä tärkeintä, kun asiat rullaa mainiosti, niin silloin palkitaan. Eli kasvatuksessa käytetään ns. Porkkanaa ja keppiä tasaisesti ohjaamaan toimintaa haluttuun suuntaan.

Meitä on kolme sisarusta, synnytty 90-luvulla vakaaseen ja hyvätuloiseen perheeseen. Saatiin piiskaa ja luunappea molemmilta vanhemmilta, kun ei käyttäydytty tai tehtiin tuhmuuksia.

Kaikista kasvoi ehjiä ja fiksuja ihmksiä, kaikilla suhteet vanhempiin ja toisiinsa kunnossa, kellään ei merkittäviä ongelmia millään elämän osa-alueella.

Todellakin kuritan omia lapsiani, jos saan niitä ja eivät sanallisista käskyistä huolimatta tottele.

Vierailija kirjoitti:

  

Tekopyhää mielestäni hyväksyä ruumiillinen kuritus.Voi muutenkin hyväksi kasvattaa!

Varmasti monessa tapauksessa voi. Mutta voiko yleensä, se on eri asia. Lasten tottelemattomuus, levottomuus ja väkivaltaisuus ovat lisääntyneet samaa tahtia kuin ruumiillinen kuritus on harvinaistunut. Esim. päiväkodeissa ja iltapäiväkerhoissa ollaan helisemässä lasten kanssa joilla ei ole enää mitään kunnioitusta aikuisia kohtaan.

Hyvin monet lapset ovat oppineet, etteivät he oikeasti joudu kärsimään vaikka olisivat tottelemattomia, ja se avaa portit anarkialle. Vrt. mitä tapahtuisi aikuisten maailmassa jos vankilat lakkautettaisiin.

Olen syntynyt 60-luvulla ja vanhempani 40-luvulla. En ole saanut koskaan selkään, 90-luvun selkäsaunat kuulostavat lähinnä oudoilta.