En pääse eroon suhteesta narsistiin
Koen sen vuoksi olevani heikko ja huono nainen :( vertaistukea vailla.. Mistä sitä voimaa saisi?
Kommentit (23)
Se ei olekaan helppoa. Omastani eroon pääsy kesti vuosia. Valmistele ja suunnittele ero salassa. Säästä rahaa jos tarvitsee, etsi asuntoa, mieti kaikki käytännön asiat valmiiksi. Varmuuden vuoksi pidä pakopakkaus jossakin piilossa (eli vaatteita, rahaa, henkkarit jne. ) siltä varalta, että et voi lähteä suunnitelmallisesti, vaan joudut hädässä pakenemaan. Jonain päivänä se oikea hetki koittaa, ja silloin sulla on käytännön asiat järjestettynä jo niin, että voit vain poistua. Kyllä se onnistuu! Mitään et tietenkään sekopäälle kerro etkä kenellekään muullekaan oman turvallisuutesi vuoksi. Jos lapsia mukana kuviossa, suunnittele vielä tarkemmin!
Voimaannu. Suuntaa ajatukset ja teot muualle. Jätä riitelemään yksikseen.
Aurinkoa😊
Et ole yksin. Tuhannet ihmiset ympäri maailman kamppailee saman asian parissa.
Tsemppiä! Avaa vähän lisää, millainen tilanne sinulla? Kauan olette olleet yhdessä? Kiristääkö puolisosi jollain? Onko lapsi
Itsestä kiinni lähteminen. Täällä narsistiksi sanotaan mitä erilaisimpia puolisoita. Mitä ap sinä tarkoitat, kun sanot narsistiksi? Mikä estää eron?
Jos nyt ensin googlaisit "läheisriippuvuus".
Eroon ei pääse, kun ei halua päästä. Teot kyllä seuraavat tahtoa. Ja jokainen saa tahtoa tai olla tahtomatta mitä haluaa. Siltä osin ei ole pakko muuttua.
Älö pelkää yksinoloa. Se on ihanaa upeaa.
En minäkään pääse, en tule koskaan pääsemäänkään. En ole missään tekemisissä, ja käyn terapiassa. Olen ajatellut niin, että vaikka minua kusetettiin ja kiusattiin, oli oma rakkauteni kuitenkin aitoa ja syvää. Kannan sitä mukanani.
Narsisti viihtyy toisen narsistin kanssa
Tarvitsette molemmat hoitoa
Senkus otat ja lähdet. Sanot vaan että nyt täytyy ottaa omaa aikaa ja älä soittele perään. Sitten vaan lähdet etkä vastaa puhelimeen tai avaa ovea.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti viihtyy toisen narsistin kanssa
Tarvitsette molemmat hoitoa
Voi olla, mutta harvemmin molemmat sinne hakeutuvat.
Itse kun halusin jättää narskun, eri tavoin tein kanssani elämisen mahdollisimman hankalaksi narskulle. En tehnyt hänen vuokseen mitään ylimääräistä, toin hänen huonoa käytöstään esiin kaveriporukoissa jne. Toki tässä pitää olla varovainen, on tarkka raja, jossa pitää mennä, ettei itse saa vaikka lyöntiä. Mutta loppuijen lopuksi ap varmasti keksit keinoja, joilla voisit ärsyttää narkua menemättää kuintekana rajan yli. Ja jos hän esim. sättii sinua jostain tekemättömästä kotityöstä, et ota sättimistä vastaan, sanot vain, että ei ole isun hommasi ja kävelet pois. Et siivoa kotona, teet vain omia mieliruokiasi, et tarjoa rahallisesti mitään narskulle, säästät omille salatileille.
Kannattaa myös kertoa rehellisesti kahden kesken narskun käytöksestä kaikille ystävillesi ja perheellesi jne. Narsistin teot ovat hänen häpeänsä, eivät sinun. Kun kerrot niistä, oma päätöksesi lähdöstä kirkastuu ja voit saada heiltä myös konkreettista apua, esim. majapaikan tai apua muuttoon jne.
Minun tapauksessasini monien riitojen jälkeen narskuhan lähti, eikä hankalan eroprosessin jälkeen ole koskaan enää tarvinnut kuulla siitä hullusta. Tein tuon noin siksi, että olen myös kuullut kauhutarinoita niistä, jotka ovat lähteneet ja saaneet vuosiksi vainoajan riesakseen. Oli turvallisempaa saada narsku itse luulemaan, että ero on hänen ideansa. Pari teeskenneltyä itkupuhelua vielä perään soittelin eron jälkeen, niin ai ai kun hivelin hänen itsetuntoaan, mutta tein samalla itsestäni hänen silmissään säälittävän. Tunteet ovat narskusta säälittäviä ja säälittävän ihmisen kanssa narsku ei halua olla. Onneksi pääsin eroon!
(laitoin tämän toiseenkin ketjuun lyhempänä).
Olimme lähdössä ystäväni isoihin juhliin toiselle paikkakunnalle. Juhlat sovittu jo ajat sitten ja minulle todella tärkeä ystävä. Tarkoitus oli jäädä kaupunkin yöksi, koska ei mitään järkeä tehdä toisin, iltajuhlat kun olivat. Sitten juuri ennen lähtöä koko päivän täysin terveenä ollut mies alkaa valittaa, että hän on tulossa kipeäksi, täytyy jättää juhlat väliin. Tässä kohtaa olin jo alkanut harkita eroa ja tämä juhlien tai minun kavereideni tapaamisten lähellä tulevat yllätysesteet olivat tulleet tutuiksi. En siis taipunut, harmittelin vain tilannetta ja sanoin lähteväni yksin sitten. No tämä ei tietenkään sopinut, sanoi, että lähdetään vaan ja menään hänen autollaan, hän ajaa (teki minut riippuvaiseksi hänen kyydistään).
Sitten automatkan aikana alkoi inttää, että hän ei halua jäädä yöksi, kun on tulossa kipeäksi. Siitä sitten kiisteltiin ajomatka, monta kertaa myös ehdotin, että hän lähtee ja minä jään yöäksi, mutta jälleen ei kelvannut. Olimme ajaneet 2h kyläpaikaan ja muutaman kilometrin matkan päästä sitten herralla palaa lopullisesti käämit. Kääntää auton ja sanoo, että nyt lähdetään kotiin, hän ei tule juhliin enkä minäkänä saanut mennä. Ei auttanut mitkään anelut tai itkut, ajoi vaan äänettä kohti kotia, ei suostunut päästämään ulos autosta, eli käytännössä kaappasi minut. Ajoimme taajamassa ja hän pian pysähtyi valoihin. Tässä kohtaa vedin käsijarrun päälle, hyppäsin ulos ja nappasin laukkuni takakontista. Hän tietenkin huutaa minulle, että olen hullu ja mihin olen menossa. Kävelin pois päin ja soitin taksin ja ajoin kaverin juhliin. Kun seuraavana päivänä palasin mies oli vaisu ja mökötti. Kuitekin kun kyselin miten loppuilta oli hänen osaltaan mennyt, kertoi menneensä parhaan kaverinsa kanssa baariin ja tulleensa sieltä vasta aamuyöstä. Että sellainen sairastuminen herralla.
Se on vaikeaa. Mene terapiaan.