Muuttuvatko ns. pelimiehet koskaan? Ja auttavatko kasvatusyritykset?
Tuskin kukaan enää muistaa, mutta joskus vanhan vauvapalstan aikana kirjoittelin silloin tällöin eräästä perheystävästämme, jota pikkupossuksikin nimitin. Hän on minulle tärkeä ja rakas, kuin pikkuveli. On myös poikamme kummi. Työssään ja ystävien suhteen erittäin vastuuntuntoinen, luotettava ja kunnollinen. Hoitaa myös kaikki muut asiansa kunnialla. Ainoastaan naisasiat ovat jatkuvasti melkeinpä surkuhupaisesti rempallaan. Poju pettää, jättää, huijaa ja hurmaa. Me emme ole erityisesti edes halunneet tavata hänen tyttöystäviään, koska silloin joutuu aivan liian usein ikäviin välikäsiin, jos heihin tutustuu.
Tämänkertaiseen tyttöystävään/avovaimoon ehdimme kuitenkin jo tutustua ihan hyvin ja tavallaan hän onkin mukava tyttö. Ja kun meillä vielä on ollut kiireistä, niin pojun sekoiluja ei ole tullut vierestä niin seurattua. Yleensä minä toimin myös hänen " rippi-isänään" eli minä tiedän hölmöilyistä ensimmäiseksi, mutta nyt ei kuulemma ollut halunnut vaivata minua, kun olen ollut niin kiireinen. Siksi tulikin hieman yllätyksenä, kun hän ilmaantui viime yönä ovellemme silmäkulma auki ja palovamma reidessä. Paikkasin hänet ja laitettiin hänelle nukkumapaikka ja samalla saatiin udeltua, mitä nyt taas on käynyt. Oli sitten koko kevään pyörittänyt melkoista suhdesählinkiä kolmen eri naisen ja satunnaisten panojen kanssa ja nyt jäänyt kiinni. Avovaimo oli heittänyt hänet kuuman kahvin ja paistinpannun saattelemana pihalle. Kämppä on pojun, mutta ei nyt uskalla edes tavaroitaan mennä hakemaan, joten me taisimme saada ainakin muutamaksi viikoksi yövieraan. Lisäksi lupasin hakea hänen puhelimensa, rahapussinsa, autonsa avaimet ja vähän vaatteita tänään töiden jälkeen. Todella kiva kohdata tämä ex-vaimoke :(
Oppiikohan poju koskaan? Se ei tunnu auttavan, jos hänet jättää setvimään sotkunsa yksin, lisäksi se ei tunnu reilulta, kun toinen puolestaan aina auttaa meitä hädässä. Siksi nytkin olen niitä kamoja menossa hakemaan.
Kommentit (34)
On sen mielestä kiva kaveri, vaikka kuinka olen yrittänyt kieltää.
Nykyisin todellakin elän avoimessa suhteessa - ainakin periaatteessa. Jokainen varmaan tietää, kuinka paljon lapsiperheissä on vanhemmilla aikaa ja energiaa edes keskinäiselle seksille saati sitten muulle, joten tällä hetkellä kyse on enemmän periaatteesta kuin käytännöstä. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, mitä mieltä minä olen pettämisestä, enkä minä oman moraalini takia toivo ystäväni muuttuvan, vaan pääasiassa siksi, että hänellä itsellään olisi onnellisempi elämä. Ja toki siksikin, että joskus hänen tempauksensa aiheuttavat hankalia tilanteita meille muillekin. Silti uskon, että ystävät hyväksytään sellaisina kuin ovat ja heissä on syytä sietää vikojakin, kun niitä kerran itsessäkin on ja silti heille ollaan lojaaleja ja autetaan pulassa, oli pula sitten mikä hyvänsä ja kuinka itseaiheutettu tahansa.
Tässäkin tapauksessa on tavallaan ihan ymmärrettävää, että ei toimivaan ja uskolliseen parisuhteeseen pysty, ihme, että sillä taustalla pystyy vastuulliseen työhön, normaaliin rehelliseen elämään ja yleensä minkäänlaisiin kunnollisiin ihmissuhteisiin. Tähänkin päästäkseen on Poju saanut tehdä aika lujasti töitä. Ja eivätpä nämä hänen naisensakaan ihan viattomia uhreja ole, kyllä jokainen on tainnut tietää, minkälaisen pelimiehen matkaan on lähtenyt. Onhan se osittain heidän omakin häpeänsä, jos ovat uskoneet miehen kykenevänsä muuttamaan. Itse en missään nimessä toivo ystävälleni lisää tuskaa.
Mutta kiva kuulla onnistuneitakin tarinoita, olisihan se aika hienoa, jos tämäkin tapaus vielä joskus oppisi elämään parisuhteessa ja pystyisi perustamaan perheen. Vai onko tämä sitä tyypillistä perheellisten oman elämäntapansa autuuden muille tyrkyttämistä? Tiedä häntä.
Kaikella ystävyydellä, mutta kyse ei todellakaan ole sinun elämästäsi. Älä ota paineita! ihmiset ovat sellaisia kuin ovat ja on hienoa, että hyväksyt muut vikoineen päivineen. Mutta oikeasti en usko, että mikään, mitä SINÄ sanot tai teet, muuttaisi kyseistä henkilöä suuntaan tai toiseen.
Pettäjä ei voi olla ystäväsi!
Ainakin minä saisin karsia ystäväpiiristäni noin ½ heti pois. Sen verran on porukkaa eronnut ym. sähläyksiä ollut. Ja monesti on eron aihe ollut juuri pettäminen... Plus kun huomioidaan kuinka paljon avioliitossa olevat pettävät niin vähissä olisi ystävät, jos tämä olisi kriteeti.
Sinänsä, en kunnioita pettäjiä, mutta komppaan niitä jotka sanoivat, että jokaisessa meissä on vikansa.
Miehen aktiivinen kasvattaminen on turhaa ja sillä saa helposti ainaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Ne muuttuu jotka muuttuu, lopuille ei mahda mitään.
Enpä itsekään tuomitsisi kavereitani pettämisen takia. Eihän se minun asiani ole valvoa heidän moraaliaan. Voihan sitä mielessään ajatella, että huhuh mitä menoa, mutta en tuollaisen kriteerin perusteella hylkäisi ihmistä.
Joku sanoi, ettei hyväksy tappamista. Mitä sitten jos oma lapsi syyllistyy henkirikokseen? Hylkäisitkö lapsesi hänen tekonsa tähden.
ni munkin pits karsii pois melkein kaikki kaverini, oma mieheni (pettänyt aiempiaan) ja itsenikin.
on nainen. Entä jos itse olet jollain tasolla ihastunut tähän " pojuun" ? Vaikket sitä tiedostaisikaan. Avoin suhteesi antaisi sulle mahdollisuuden myös mennä sänkyyn " ystäväsi" kanssa, ja kun molemmat tietää pelin hengen, niin helppoa kuin heinänteko.
Mutta omasta mielestäni niin sinä kuin kaverisikin olette outoja. Tarkoitan siis, että mulla on ihan tavis-elämä ja parisuhde, eli teidän sydeemit on todella vieraantuntuisia. Tommoset kuuluu johonkin teinimenneisyyteen...
Sinänsä molemmat, sekä Poju että veljeni, ovat viehättävän näköisiä miehiä ja jos en heitä tuntisi, niin tietyissä olosuhteissa voisin tuntea heihin vetoa. Mutta näissä olosuhteissa ei tosiaankaan. Avoin suhteeni ei myöskään millään lailla sallisi sänkyynmenoa hänen kanssaan, mutta se on toinen juttu. Outoja me ehkä jonkun mielestä olemme, mutta taviselämää tämäkin kyllä on.
Poju muuten sai ex-avovaimonsa häädettyä asunnostaan ja pääsi viime viikolla muuttamaan takaisin kotiinsa pois meidän nurkista. Irtaimistoa oli aika reilulla kädellä lähtenyt naisen mukaan etenkin sieltä arvokkaammasta päästä.
Vierailija:
on nainen. Entä jos itse olet jollain tasolla ihastunut tähän " pojuun" ? Vaikket sitä tiedostaisikaan. Avoin suhteesi antaisi sulle mahdollisuuden myös mennä sänkyyn " ystäväsi" kanssa, ja kun molemmat tietää pelin hengen, niin helppoa kuin heinänteko.Mutta omasta mielestäni niin sinä kuin kaverisikin olette outoja. Tarkoitan siis, että mulla on ihan tavis-elämä ja parisuhde, eli teidän sydeemit on todella vieraantuntuisia. Tommoset kuuluu johonkin teinimenneisyyteen...
En ainakaan minä ikinä soveltaisi samoja vaatimuksia heihin. Mieheni pitää olla uskollinen minulle, mutta ystävieni ei tarvitse olla uskollisia puolisoilleen. Eihän se asia minulle kuulu. Kaikkia ihmisiä ei ole tehty parisuhteeseen, mutta ei se heistä mitään hylkiöitä tee.
Minäkään en ymmärrä, miten joku nainen voi pitää tuollaista ystävänään
enkä kommentoi hänen naisjuttujaan sen kummemmin, hän on kaverina todella kiva ja niitä harvoja ihmisiä jotka ovat kanssani " samalla aaltopituudella" aina! Toisaalta vähän säälin häntä mutta lapsuutensa huomioonottaen en ihmettele käytöstään... en usko että saisin hänet muuttamaan tapansa, enkä tiedä saako kukaan. Toivottavasti, sillä toivoisin hänellekin onnellisen perhe-elämän ja lapsia, jos siis oppisi olemaan luotettava kumppani jollekin.