Minkä ikäisenä on sinusta vielä "normaalia" asua vanhempien kanssa?
.
Kommentit (24)
Onpa korkea ikä, että alatte kummastelemaan. Minusta 19-20-vuotiaan olisi syytä asua jo omillaan.
omillaan, ja sittenkään ei välttämättä heti ole helppo muuttaa, joten tuossa parinkympin iässä olisi varmaan sopiva aika.
elämäntilanne vaikuttaa asiaan. Kotona asuvaa 25-vuotiasta tai sitä nuorempaa opiskelijaa voin ymmärtää, jos tarkoituksena on välttyä esim. opintolainan nostolta, eli syyt ovat taloudelliset. Tosin mielestäni on käsittämätöntä, ettei sen ikäinen kaipaa jo omaa tilaa. Edes taloudelliset säästöt eivät olisi saaneet minua asumaan kotona enää sen ikäisenä. Jo 20-vuotiaan kotona asumista ihmettelen, jos nuori on jo ammattiin valmistunut ja palkkatyössä.
25 vuodesta eteenpäin ainoa "hyväksyttävä" syy asua vanhempien kanssa on se, että joku (vanhempi tai lapsi) tarvitsee apua arjessa eikä siis pärjää yksin.
mutta miten niin on mahdoton asua omillaan ennen kuin on ylioppilas? :D
Helppoa ei varmaan ole, eikä rahassa tule uitua, mutta tuo mahdoton-sana on ehkä vähän liikaa!
Riippuuhan se todella paljon elämäntilanteista.
Lapsi töissä vaikka kotitilalla niin mitä järkeä on muuttaa kilometrien päähän? Itsenäistyminen tarkoittaa paljon muutakin kuin vain asumista saman katon alla.
Minusta lukion/ammattikoulun jälkeen pitää muuttaa omilleen. No, sen verran joustan mielipiteestäni, että asepalveluksen ajan voi vielä asua kotona (jos se suorittaa heti lukion/amiksen jälkeen).
täällä pääkaupunkiseudulla halvimmat vuokrat varmaan 500 euron luokkaa. Jos tekee niin paljon töitä, että saa vuokransa maksettua ja itsensä elätettyä, ei kyllä ehdi lukio-opintoja suorittamaan. 9
monissa muissa maissa sitä ei niin pidetä ihailtavana, saatetaan asua lopun ikää monta eri sukupolvea yhdessä.
Perhekeskeisyys olis tosi hienoa, mutta täälläpä sitä ajatellaan vain itseä. Ja ärsyttää se, että jos jotkut haluavat elää toisin, siitä puhutaan selän takana niin ilkeästi.
Toisaalta meillä elää kolme sukupolvea yhdessä ;-D
Asuimme toki yksin ja miehen kanssa yhdessä ennen kuin päädyimme tähän uusvanhaan malliin.
Mutta emme enää olekaan parikymppisiä...
...paljon, paljon enemmän kuin Etelä-Euroopassa. Siellä lapset asuvat kotona, mutta ovat taloudellisesti itsenäisiä tai jopa tuovat rahaa kotiin. Siellä ei ymmärretä pohjoismaisia vanhempia, jotka antavat jatkuvasti rahaa lapsilleen. Eli täällä ymmärretään itsenäisyys eri tavalla kuin vaikkapa Italiassa tai Espanjassa. Välimeren maissa itsenäisyys on taloudellista, meillä se on sitä että asutaan eri osoitteissa.
noin nuorena pitäisi muuttaa kotoota pois siis 20v tai alle jopa
miten se pääkaupunkiseudulla on mahdollista ilman hirveetä raatamista tai opintolainojen ottoa
minulla pian 20v täyttävä tytär ja ilman muuta hän asuu kotona opiskelujensa ajan ja niin pitkää kun haluaaa
ei tarvitse otta lainoja ruoka tulee ja pyykit meenee jjatulee puhtaina yms
miksi siis muuttaisi pois
kun tarvii muuttaa pois.. Ei tulekkaan enää nokan eteen kaikkea vaan pitää itse tehdä..
Just näin niitä avuttomia sormi suussa tyyppejä syntyy..
ei tarvitse otta lainoja ruoka tulee ja pyykit meenee jjatulee puhtaina yms
miksi siis muuttaisi pois
[/quote]
ruoka tulee ja pyykit meenee jjatulee puhtaina yms
miksi siis muuttaisi pois
Oppisi että ruoka ei vaan tule ja pyykit ei vaan mene, vaan sen asian eteen täytyy tehdä jotain.
Kyllä kaikki Helsingin erikoislukiot vaan on täynnä opiskelijoita, joka muttavat eri puolilta suomea, eikä kaikilla tosiaankaan ole rikasta isukkia.
Mutta sitä voi asua myös solukämpässä, tai vuokrata kavereiden kanssa yhteisen kämpän jne.
Eikä ne lukio-opinnot normaaliälyiselle nyt niin vaativia sentään ole...
täällä pääkaupunkiseudulla halvimmat vuokrat varmaan 500 euron luokkaa. Jos tekee niin paljon töitä, että saa vuokransa maksettua ja itsensä elätettyä, ei kyllä ehdi lukio-opintoja suorittamaan. 9
kun muutin pois kotoa. Minun lapseni saavat asua melkein kuinka pitkään vaan kotona, MUTTA TOIVOISIN heistä itsenäisiä joten "toivoisin" heidän olevan omissa asunnoissaan viimeistään parikymppisenä.
Siinä iässä lakataan ottamasta vanhempien tuloja huomioon opintotuessa, joten joka ei silloin muuta omilleen, on peräkammarin tyttö tai -poika.