Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset, jotka ei voi mennä minnekään yksin?
24.01.2020 |
Tämä kimmoke tuli oikeastaan eilen junakeskustelusta, jossa joku kertoi, että matkustaa aina useiden ystävien kanssa. En ehtinyt vastata siihen, kun tuli kiire töihin. Alunperin ajattelin vastata, että ottaako hän mukaansa aina ystäviä työmatkoille, työhaastatteluihin, oppilaitosten pääsykokeisiin tai sukulaisten hautajaisiin. No tulin siihen tulokseen, että kyseessä on niin nuori tyyppi, ettei hän edes ajattele muuta kuin shoppailu- tai konserttimatkoja kavereiden kanssa.
Mutta siitä sitten aasinsilta seuraavaan. Aika paljon tälläkin palstalla on, ettei voi mennä mihinkään, kun ei ole kavereita. Itse taas olen sellainen, että nautin, jos saan mennä yksin. Juna on minulle paikka, jossa saan lukea, tai täytellä ristikoita, fiiliksen mukaan, rauhassa. En erityisemmin pidä siitä, jos vierustoveri yrittää saada keskustelua, mutta kohteialisuussyistä kyllä vastailen, mutta en pistä kirjaani pois merkiksi, että jutellaan nyt vaan. Kävin ammattimessuilla ensimmäistä kertaa yksin, oikeasti lomani aikana, mutta ne nyt sattuivat samaanaikaan kuin yksi tapahtuma - tapahtuma parina iltana, messuilla kävin päivällä, ja tajusin, kuinka paljon kivempaa oli mennä omalla aikataululla kuin sen mukaan, milloin koko porukka menee syömään tai milloin kuljetus lähtee. Teatterissa olen käynyt lukuisia kertoja yksin sekä porukalla. Yksin olen siitäkin nauttinut enemmän. Olen käynyt myös urheilutapahtumissa yksin. Tosin siellä olen tavannut samanhenkistä porukkaa ja jutellut paljon heidän kanssaan, mutta lähinnä jutellut jos satutaan samaan paikkaan ja sitten istutaan samaan pöytään, jos näkee puolitutun, johon tutustui edellisenä päivänä.
Mä en itse asiassa edes pyydä ketään mukaan. En edes kerro asiasta etukäteen kovin paljon, kerron vain lähteväni reissuun. Mieheni kanssa käydään konserteissa ja se on kivaa, jos sattuu joku saman maun mukainen esiintyjä.
Kommentit (22)
Minä olen kyllä ollut esimerkiksi elokuvissa, festareilla ja risteilyllä yksin, mutta kyllä se vain niin orpoa on juuri tuollaisissa paikoissa, joissa kaikki ovat jonkun kaverin kanssa. Aina on jotenkin vähän pallo hukassa. Esimerkiksi festareilla vain miettii, mitä sitä nyt seuraavaksi pitäisi tehdä ja minne mennä, kun paikallaan istuminen tai seisoskeleminen on tylsää. Jos olet kavereiden kanssa, voidaan istua tuntitolkulla jossain höpöttelemässä eikä mitään varsinaista tekemistä tarvitse. Yksin ollessa pitää täyttää se joutenolo jollain tekemisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitäpä tuohon sanoisi...
Omalta kohdaltani voin sanoa että kyllä varmaan toivoisin saavani jonkun mukaani jos joutuisin junalla matkustamaan.
Olen jo viisikymppinen ja ollut vain 2 kertaa junassa, kyllä minua hirvittäisi lähteä ihan ummikkona seikkailemaan jonnekin kauas.
Minulla ei siis noita mainitsemiasi matkoja ole ollut, ainakaan sellaisia joihin en olisi päässyt näppärämmin omalla autollani.
Ja sitten juttusi toiseen osioon: asun yksin, minulla ei ole kavereita enkä ole työelämässä. Jos menisin johonkin niin totisesti odottaisin että saisin jutella ihmisten kanssa jne.
Joskus reilut 10 vuotta sitten kävinkin suht usein yksin esim. baareissa, mutta kun jutteluyrityksistäni huolimatta sain usein istua yksin niin lopetin ulkona käymisen. Mitä siinä on järkeä maksaa itsensä kipeäksi illasta kun voi istua yksin kotonakin? Ja ehkä ei tule niin paha mieli kun katselee muiden yhdessäoloa.
Joku tietyn esiintyjän konsertti voisi olla varmaan ainoa joka minut enää saisi kotoani yksin jonnekin, leffoja, teattereita ja urheilutapahtumia en harrasta.
Teen (lähes) kaiken yksin sillä sos elämää ei ole. Viime vuonna apua tarvitsin muuttoon ja koiran saamiseen eläinlääkäriin sillä en omista autoa. Muuten teen ja pärjään yksin sillä on pakko.
Meitä ihmisiä on niin monenlaisia, täällä myös yksi yksinäisyydestä nauttija. Toiset lataa akkuja muiden seurasta, toiset siitä, että saavat olla ilman seuraa.
Koulussa jo ihmettelin, kun jotkut ei mene vessaankaan yksin, vaan pyytävät kaverin mukaan. Parikymppisenä lähdin interrailaamaankin yksin ja kaverit oli ihmeissään -- mutta yksin matkustaminen vaan on niin paljon hauskempaa! Lähden aamulla liikkeelle, kun olen valmis, ketään ei tarvitse odottaa. Menen katsomaan ne nähtävyydet ja museot, jotka minua kiinnostavat, mistään ei tarvitse neuvotella. Syön silloin kun minulla on nälkä ja sitä ruokaa, mitä minä haluan jne. Ei tarvitse myönnytyksenä toiselle mennä mihinkään, mikä ei kiinnosta. Mun on todella vaikea ymmärtää, miten toimii sellaisen ihmisen mieli, jolle yksin matkustaminen on kauhistus, mutta varmasti hänen on ihan yhtä vaikea ymmärtää minua.
Juna-, bussi- ja lentomatkat hujahtavat nopeasti ohi, kun matkustaa yksin, saa otettua kaiken irti siitä, että on kerrankin aikaa vain istua ja lukea tai vaikka täytellä ristikoita. Pisin lentomatka ikinä oli yhden järjettömän puheliaan tädin vieressä, se parituntinen ei tuntunut loppuvan koskaan...
Vierailija kirjoitti:
Meitä ihmisiä on niin monenlaisia, täällä myös yksi yksinäisyydestä nauttija. Toiset lataa akkuja muiden seurasta, toiset siitä, että saavat olla ilman seuraa.
Koulussa jo ihmettelin, kun jotkut ei mene vessaankaan yksin, vaan pyytävät kaverin mukaan. Parikymppisenä lähdin interrailaamaankin yksin ja kaverit oli ihmeissään -- mutta yksin matkustaminen vaan on niin paljon hauskempaa! Lähden aamulla liikkeelle, kun olen valmis, ketään ei tarvitse odottaa. Menen katsomaan ne nähtävyydet ja museot, jotka minua kiinnostavat, mistään ei tarvitse neuvotella. Syön silloin kun minulla on nälkä ja sitä ruokaa, mitä minä haluan jne. Ei tarvitse myönnytyksenä toiselle mennä mihinkään, mikä ei kiinnosta. Mun on todella vaikea ymmärtää, miten toimii sellaisen ihmisen mieli, jolle yksin matkustaminen on kauhistus, mutta varmasti hänen on ihan yhtä vaikea ymmärtää minua.
Juna-, bussi- ja lentomatkat hujahtavat nopeasti ohi, kun matkustaa yksin, saa otettua kaiken irti siitä, että on kerrankin aikaa vain istua ja lukea tai vaikka täytellä ristikoita. Pisin lentomatka ikinä oli yhden järjettömän puheliaan tädin vieressä, se parituntinen ei tuntunut loppuvan koskaan...
Minä myös kävin interreilaamassa yksin ja oli ihan parasta, kun sai päättää kaikesta itse. Tuli myös juteltua tuntemattomien kanssa ihan eri tavalla, kun oli yksin liikkeellä. Ujona en olisi tietenkään uskaltanut ketään lähestyä, mutta ulkomailla ihmiset tuli juttelemaan ihan luonnostaan. Festareilla käyn myös aina yksin, niin voi mennä katsomaan juuri sitä bändiä mitä haluaa ja tehdä asiat oman mielen mukaan. Elokuvissakin kävin aiemmin yksin, mutta nykyään tyttöystävän kanssa.
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saisi yksin matkustamisesta mitään irti. Syödä yksin, katsella nähtävyydet yksin, olla koko matka hiljaa yksin. Mieluummin pysyn kotona yksin hiljaa kirjaa lukien.
Vierailija kirjoitti:
Meitä ihmisiä on niin monenlaisia, täällä myös yksi yksinäisyydestä nauttija. Toiset lataa akkuja muiden seurasta, toiset siitä, että saavat olla ilman seuraa.
Koulussa jo ihmettelin, kun jotkut ei mene vessaankaan yksin, vaan pyytävät kaverin mukaan. Parikymppisenä lähdin interrailaamaankin yksin ja kaverit oli ihmeissään -- mutta yksin matkustaminen vaan on niin paljon hauskempaa! Lähden aamulla liikkeelle, kun olen valmis, ketään ei tarvitse odottaa. Menen katsomaan ne nähtävyydet ja museot, jotka minua kiinnostavat, mistään ei tarvitse neuvotella. Syön silloin kun minulla on nälkä ja sitä ruokaa, mitä minä haluan jne. Ei tarvitse myönnytyksenä toiselle mennä mihinkään, mikä ei kiinnosta. Mun on todella vaikea ymmärtää, miten toimii sellaisen ihmisen mieli, jolle yksin matkustaminen on kauhistus, mutta varmasti hänen on ihan yhtä vaikea ymmärtää minua.
Juna-, bussi- ja lentomatkat hujahtavat nopeasti ohi, kun matkustaa yksin, saa otettua kaiken irti siitä, että on kerrankin aikaa vain istua ja lukea tai vaikka täytellä ristikoita. Pisin lentomatka ikinä oli yhden järjettömän puheliaan tädin vieressä, se parituntinen ei tuntunut loppuvan koskaan...
Ja sitten olemme me, joiden voi sanoa myös tykkäävän yksinolosta mutta liika on liikaa sitäkin, jos ei ole sosiaalista elämää ollenkaan.
t. 3, joka on fyysisesti nähnyt/tavannut jonkun ihmisen viimeksi kuukausi sitten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä stressaan kaikesta uudesta. Siksi tarvitsen ulkomaille mukaan jonkun, joka osaa pitää kaiken kassassa. Kotimaassa ollessa kaikilla on yhteinen kieli, joten jos jotain sattuu niin sen saa helposti hoidettua.
Minustakin on kivempaa reissata yksin. Samoin nuorena menin aina kaupungillekin yksin. Mitä iloa minulla olisi esim. levykaupassa ollut seurasta? Harmia kylläkin. En nauttisi siitä yhtään, jos toinen kyllästyy kun itse haluaisin vielä penkoa. Olen ollut yksin Saksassa kouluaikoina, asuin perheessä (ei ollut kielikurssi siis) ja Englannissa vähän lukion päättymisen jälkeen. Menin lähes joka viikko Lontooseen, ja sinnekin menin mieluiten yksin, parasta on juuri se, että saa pitää omaa aikataulua asioissa. Muilla ihmisillä on monesti myös omiini epäsopivia mielipiteitä liikkeelläolosta, kuten siitä, minne mennä, alkaen siitä, missä syödään. Omat toiveeni sopivat parhaiten itselleni, ei mene aikaa hukkaan ja toisaalta ei missaa itselle tärkeitä juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä yksinmatkustusta ja kaupungilla hengailua.
En ymmärrä ihmistä joka jättää menemättä haluamiinsa paikkoihin, jos kukaan ei lähde kaveriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saisi yksin matkustamisesta mitään irti. Syödä yksin, katsella nähtävyydet yksin, olla koko matka hiljaa yksin. Mieluummin pysyn kotona yksin hiljaa kirjaa lukien.
Yksin matkustamisestahan saa irti, kun ei tarvi pälättää jonkun kanssa, vaan voi nimenomaan ottaa kaiken kokemuksesta irti. Jos vietät aikasi kaverin kanssa pälättäen, niin sen voi yhtä hyvin tehdä kotona keittiön pöydän ääressä.
Itse ainakin tykkään tehdä esim. lomamatkani yksin. Ei tarvitse aikatauluttaa kulkemisia toisten mukaan, vaan kuljen juuri sillä vauhdilla, ja siellä missä haluan. Puolison kanssa reissatessa joutuu seisoskelemaan kaupoissa tai nähtävyyksissä, jotka eivät minua kiinnosta vähääkään.
Julkiset kulkuvälineet ovat mielestäni aina kuvottavia. Lentoasemat ja -koneet on täynnä juoksevia ja rääkyviä kakaroita, joita vanhemmat eivät edes yritä hillitä. Junat ja bussit eivät ole ainakana parempia, vaan niissä on lisäksi alkoholistit ja nistit hillumassa.
Mutta tämä ei tarkoita, ettenkö kykenisi tekemään esim. työreissua porukassa. Yleensä vaan tahtoo aikaa hukkua sen porukan haahuiluun ja odotteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tykkään matkustaa ja käydä vaikka leffassa yksin. Ei seurakaan siis haittaa ja huomaan olon menevän apeaksi, jos ei hetkeen ole keskustellut ystävien kanssa. Yksi ollessa saa kuitenkin tehdä omilla aikatauluilla mitä haluaa, kukaan ei hoputa eikä tarvitse neuvotella kenenkään mieltymyksistä. Liian pitkä oleskelu ihmisten seurassa on oikeastaan vähän tukahduttavaa, elleivät kyseessä ole oikein hyvät ystävät tai perheenjäsenet. Työni on sosiaalista ja raskasta, joten vapaa-ajalla on ihanaa, kun kukaan ei ole kyselemässä mitään. Junamatkalla se paikallaan möllötys on parasta eikä silloin yleensä jaksa höpötellä.
Edellinen kommentti antoi ahaa-elämyksen itsellekin: työn puolesta joudun olemaan koko ajan sosiaalinen ja puhumaan ihmisten kanssa päivät pitkät. Ehkä se ei ole mikään ihmekään, että bussissa/junassa jne ei ole mitään tympeämpää kuin se, että joku änkeää juttusille.
Jos viettäisi päivänsä jossain munkinkammiossa ilman ihmiskontakteja, niin varmaan kaipaisi seuraa sitten, kun lähtee sieltä liikkeelle?
Itse käyn lomillakin yksin, ja tietysti myös asun yksin. Yksinolo rauhoittaa ja antaa vapauden tehdä mitä vaan tai olla tekemättä. Tykkään matkustaa ilman etukäteissuunnitelmaa, kierrellä autolla ympäri Suomea ja yöpyä milloin missäkin. Toisen kanssa on aina huolta ja kompromisseja ja mukautumista.
Linja-autossa matkustamisessa on nimenomaan parasta kun saa istua ikkunapaikalla ja katsella maisemia. En tarvitse siinä seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saisi yksin matkustamisesta mitään irti. Syödä yksin, katsella nähtävyydet yksin, olla koko matka hiljaa yksin. Mieluummin pysyn kotona yksin hiljaa kirjaa lukien.
Yksin matkustamisestahan saa irti, kun ei tarvi pälättää jonkun kanssa, vaan voi nimenomaan ottaa kaiken kokemuksesta irti. Jos vietät aikasi kaverin kanssa pälättäen, niin sen voi yhtä hyvin tehdä kotona keittiön pöydän ääressä.
Kun ei siitä kokemuksesta saa mitään irti jos sitä ei pysty jakamaan kenenkään kanssa.
Matkatoimiston järjestämällä kiertomatkalla olen ollut pari kertaa yksin. Vaikutti siltä, että jokainen oli reissussa parhaan kaverinsa kanssa. Ehkä en enää menisi ryhmämatkalle yksin.
Entäs pariskunnat jotka tekevät kaiken yhdessä? " olemme toistemme parhaat kaverit' Aika kammottavaa.
Entä jos toinen kuolee niin siinä jää totaalisen yksin.
Kyllä pitää pystyä toimimaan myös ihan yksinkin.
Ehkä olet itsenäisempi kuin monet, tai sulla on heikommat sosiaaliset taidot, mutta mitä väliä?