Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset, jotka ei voi mennä minnekään yksin?
24.01.2020 |
Tämä kimmoke tuli oikeastaan eilen junakeskustelusta, jossa joku kertoi, että matkustaa aina useiden ystävien kanssa. En ehtinyt vastata siihen, kun tuli kiire töihin. Alunperin ajattelin vastata, että ottaako hän mukaansa aina ystäviä työmatkoille, työhaastatteluihin, oppilaitosten pääsykokeisiin tai sukulaisten hautajaisiin. No tulin siihen tulokseen, että kyseessä on niin nuori tyyppi, ettei hän edes ajattele muuta kuin shoppailu- tai konserttimatkoja kavereiden kanssa.
Mutta siitä sitten aasinsilta seuraavaan. Aika paljon tälläkin palstalla on, ettei voi mennä mihinkään, kun ei ole kavereita. Itse taas olen sellainen, että nautin, jos saan mennä yksin. Juna on minulle paikka, jossa saan lukea, tai täytellä ristikoita, fiiliksen mukaan, rauhassa. En erityisemmin pidä siitä, jos vierustoveri yrittää saada keskustelua, mutta kohteialisuussyistä kyllä vastailen, mutta en pistä kirjaani pois merkiksi, että jutellaan nyt vaan. Kävin ammattimessuilla ensimmäistä kertaa yksin, oikeasti lomani aikana, mutta ne nyt sattuivat samaanaikaan kuin yksi tapahtuma - tapahtuma parina iltana, messuilla kävin päivällä, ja tajusin, kuinka paljon kivempaa oli mennä omalla aikataululla kuin sen mukaan, milloin koko porukka menee syömään tai milloin kuljetus lähtee. Teatterissa olen käynyt lukuisia kertoja yksin sekä porukalla. Yksin olen siitäkin nauttinut enemmän. Olen käynyt myös urheilutapahtumissa yksin. Tosin siellä olen tavannut samanhenkistä porukkaa ja jutellut paljon heidän kanssaan, mutta lähinnä jutellut jos satutaan samaan paikkaan ja sitten istutaan samaan pöytään, jos näkee puolitutun, johon tutustui edellisenä päivänä.
Mä en itse asiassa edes pyydä ketään mukaan. En edes kerro asiasta etukäteen kovin paljon, kerron vain lähteväni reissuun. Mieheni kanssa käydään konserteissa ja se on kivaa, jos sattuu joku saman maun mukainen esiintyjä.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saisi yksin matkustamisesta mitään irti. Syödä yksin, katsella nähtävyydet yksin, olla koko matka hiljaa yksin. Mieluummin pysyn kotona yksin hiljaa kirjaa lukien.
Yksin matkustamisestahan saa irti, kun ei tarvi pälättää jonkun kanssa, vaan voi nimenomaan ottaa kaiken kokemuksesta irti. Jos vietät aikasi kaverin kanssa pälättäen, niin sen voi yhtä hyvin tehdä kotona keittiön pöydän ääressä.
Kun ei siitä kokemuksesta saa mitään irti jos sitä ei pysty jakamaan kenenkään kanssa.
Okei, tämä avaa vähän. Vaikka en pysty edelleenkään samaistumaan, kun en ymmärrä, mitä lisää jakaminen tilanteeseen antaa... Mona Lisa on Mona Lisa siitä huolimatta, nautinko siitä vain itse vai sanonko vieressä olevalle kaverille siitä jotain. Maisema ei muutu, vaikka sitä ihastelisi ääneen. Enemmän nautin teatterista / konsertista jne, kun saan keskittyä nauttimiseen sen sijaan, että pitäisi kuunnella jonkun toisen näkemyksiä siitä. Ja vielä jakaa omiaan... Asiat latistuvat, kun ne täytyy pakottaa sanoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdin ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille (interrailille) ylioppilaskeväänä. Sitä ennen olin käynyt vanhempieni kanssa automatkalla Ruotsissa ja Norjassa ja siitäkin oli useita vuosia. Olen aina halunnut matkustaa ja matkustan vain ja ainoastaan yksin tai perheenjäsenten kanssa (muutama etelänloma ex-puolison ja yhteisen lapsemme kanssa, sitten matkoja kaksin lapsen kanssa, sen jälkeen useita reissuja yksin ja nyt useimmiten nykyisen puolisoni kanssa). Tallinnassa olen käynyt kahden lähimmän ystäväni kanssa, mutta en voisi kuvitellakaan lähteväni "oikealle" ulkomaanmatkalle heidän kanssaan, sen verran erilaisia meidän toiveemme matkalta kuitenkin ovat.
Junalla olen matkustanut yksin varmaan kymmeniä tuhansia kilometrejä. Käyn yksin elokuvissa, ravintoloissa (etenkin työmatkoilla se on vähän niin kuin välttämättömyys :-D), harvemmin klubeilla tai keikoilla mutta aikoinaan on tullut tehtyä sitäkin. Baareissa en nykyisin käy muulloin kuin joskus työmatkalla. Festareilla en käy eikä penkkiurheilu kiinnosta, mutta näin äkkiseltään ei tule mieleen mikä voisi olla sellainen tilaisuus tai tilanne, mihin jättäisin menemättä ellen saisi seuraa.