lasten ikäero noin 2 vuotta, millaista on arki?

Esikoinen oli vielä niin pieni, että oli syötettävä, vaipat oli käytössä ja totta kai niin pieni tarvitsee vielä paljon äitiä ja syliä. Kun vauva kasvoi ja oppi vaatimaan itse huomiota, alkoi esikoisen uhmailu ja mustasukkaisuus. Ei meinannut millään riittää aika ja energia tyydyttämään molempien tarpeet, varsinkin, kun kuopukselle ilmaantui vielä ruoka-aineallergiat ja paha atooppinen ihottuma.



No, hengissä on selvitty tähän asti ja välillä on helpompaa ja välillä vaikeampaa. Tällä hetkellä meillä lapset 2 ja 4 vuotta ja tappelevat jatkuvasti toistensa kanssa. Päivät ovat yhtä huutoa ja riitelyä ja minun toimenkuva on kokopäiväinen erotuomari. Rankkaahan tämä on ollut, mutta toisaalta ihanaa. Ehkä itse miettisin tarkemmin oman jaksamiseni ennen kuin ryhtyisen tällä ikäerolla lapsia tekemään, jos asia olisi nyt ajankohtainen. Mutta meitä ihmisiä on niin erilaisia ja kaikki lapset ovat persoonaltaan erilaisia. Jos susta tuntuu, että olet valmis kahteen lapseen suht pienellä ikäerolla niin totta kai teet niin kuin itse susta tuntuu hyvältä.

ikäeroa 2 viikkoo vajaa 2vuotta. Vanhin oli hirveen mustasukkanen vauvalle. Poika mm. yritti karata ulos aina kun imetin, heitti jääkaapista ruat lattialle, yritti lyödä vauvaa ym. Se aika oli KAMALAA. Kaikki " pahat" teot oli aina imetyksen aikaan. Mieheni oli aamu klo 6-ilta 22.00 töissä joten ei nähnyt lapsia kun nukkumassa. En ymmärrä vieläkään miten siitä ajasta selvisin. Sulla ei tietenkään tarvitse käydä näin. Monet ovat kehuneet että lapsista on niin paljon seuraa toisilleen että äiti pääsee joskus pikkasen helpommalla.......vauvat on silti ihania!

myöhemmin helpottaa ja sisaruksista on sopivaa seuraa toisilleen.

Esikoisella paha uhma ja on mustasukkainen. Vauvan hoito sinänsä on helppoa, mutta välillä tuntuu että kädet ei riitä ja toisaalta hermot menee kun esikoinen tappelee ja raivoaa ja samalla pitäisi vauvaa sylitellä ja imettää... Mutta kai tästä hengissä selviää. Ehkä tämä vielä joskus palkitsee.

Kaksi pientä lasta ei mene siinä, missä yksi. Näin väitetään, muttei ole totta. Tai kysypä keneltä vaan 0 ja 2 v :n äidiltä tai 1 ja 3v:n =) Paljon työtä. 2-vuotiaskin on vielä tosi pieni ja toisaalta oppii koko ajan lisää, vaatii enemmän huomiota ja valvontaa ja vauva samassa. En tiedä, miten jaksoin, elin aivan sumussa ensimmäisen vuoden (lapsillamme ikäeroa 1v 8kk).

seuraa toisilleen ja pieni ikäero PALKITSEE. Pah, pienellä ikäerolla olevien lasten äidit on yleensä todella kireitä ja väsyneitä. Mutta tätä vaan ei kukaan usko, ennen kuin on liian myöhäistä ja sitten on vaan hoettava noita fraaseja. " Kahden kanssa on PAAALJON helpompaa kuin yhden" .



No, voi ollakin, jos se eka on 3-4- vuotias¨, kun toinen vauva syntyy. Mutta kaksi alle 2,5- vuotiasta vaatii todella rautasta kuntoa ja hyviä hermoja ja mun tuntemissa tapauksissa noin 85% äideistä on haukannu ihan liian ison kakun pusatessaan lapset liian pienellä ikäerolla. Sitten ihmetellään, kun se esikoinen on niiin mahdoton ja lapset tappelee koko ajan keskenään...

Asiassa on hyvät ja huonot puolensa. Aika lailla allekirjoitan tuon ekan vastauksen.

Meillä lapset on nyt 3v ja kohta 5v, molemmat poikia ja yhteinen huone tulee meidän lapsilla olemaan vielä pitkään.

Kyllä on ollut rankkaakin, aina eri vaiheissa eri syistä. Viime syksy oli tosi vaikeaa aikaa kun kuopuksella oli paha 2v uhma ja esikoinen uhmaili 4vuotiaan pojan tuskia.

Riidat ovat huimia, usein monta päivässä ja äidin rooli tuo erotuomari.

Toisaalta, pojat on toistensa parhaat kaverit myös päiväkodin pihalla, pitävä toistensa puolia ihanan rehvakkaasti ja rakastava kovasti, hellyyttä löytyy päivittäin veljeä kohtaan.

Mielestäni selkeitä hyviä puolia tässä ikäerossa on juuri tuo kaveruus ja syvenevä ystävyys, se että aina on lapsella kotona kaveri eikä vanhemman tarvitse jatkuvasti viihdyttää lasta (mitä näkee usein yksilapsisissa perheissä tai jos on isompi ikäero). Lapset kasvavat yhdessä, kirittävät toisiaan ja oppivat toisiltaan paljon, sosiaalista kanssakäymistä ja myös sitä niin vaikeaa asioiden jakamista. Myös samanlaiset asiat (lomakohteet, harrastukset, tekeminen) kiinnostavat lapsia suunnilleen samaan aikaan, se helpottaa arjen pyörittämistä.



Mutta mahdotonta on kenellekään toiselle sanoa, että mikä sulle olisi se paras ratkaisua. Niinkuin jo totesin, hyvät ja huonot puolet, kuten varmaan kaikissa ikäeroissa.



Mulla on reilusti vanhempi isoveli, ja sitä en lapsilleni soisi: emme ole koskaan olleet läheisiä koska elämänpiiri on aina ollut eri ja olemme olleet niin eri ikäisiä läpi elämämme. vasta aikuisena olemme vähän lähentyneet.

Mun lapset nyt 2v9kk ja 8kk. Eka kuukaudet ok, sitten mustasukkaisuutta, ei voinut edes selkää kääntää. Kun pienempi alkoi 6kk kontata, alkoivat yhteiset leikit.

Ainakin meillä 2v söi itse, oli päiväkuiva ja mikä parasta, nukkuu edelleen päiväunet. Omaakin aikaa jää sii päivisin kun(/jos) lapset saa yhtäaikaa nukkumaan.

Todella raskasta on kun toinen (tai pahempaa:molemmat) sairastavat.

Esikoisen täytyy saada myös riittävästi omaa aikaa äidin kanssa ja syliin on meillä päässyt aina, vaikka olisi imetyskin käynnissä: kaikkeen oppii =)

Uhma tuo omia haasteita arkeen, mutta eipä se lähiaikoina ainakaan ohi mene muutenkaan!!!

Alussa pikkuveljeä vaan halattiin ja pussattin. Myöhemmin tuli mustasukkaisuus esille. Välillä on melkoista menoa ja äidin hermot kireällä. Mutta suurimmaksi osaksi menee oikein hyvin. Leikkivät jo keskenään (1,3v ja 3v pojat). Esikoinen saa omaa aikaa, kun pikkuveli nukkuu, tämä on ainakin meillä rauhoittanut hieman tuota mustasukkaisuutta. Olen kyllä sitä mieltä että kahden kanssa ON helpompaa, kuin yhden. Lapsilla on seuraa toisistaan ja sitä itsekin kummasti oppii olemaan rennompi, siis ainakaan minä en enää nipota turhasta :)

Nyt pojat ovat 6 ja 4. He ovat kuin majakka ja perävaunu, kun leikkivät niiiin ihanasti yhdessä. Nyt tuo ikäero palkitaan, ehdottomasti.

ovat 3 ja 5. Kumpikin oli vauvana kamalia valvottajia tosi pitkään, kovaäänisiä ja kovapäisiä vieläkin. Tuo nuorimmaisen vauva-aika oli kammottavan raskasta, eka vuosi aika sumeana muistoissani.



Mutta nyt tosiaan leikkivät paljon yhdessä, vaikka tappelevatkin tietysti. Ovat toistensa tukena ja turvana päiväkodissa. Raskasta, mutta kuitenkin ihanaa. ELÄMÄÄ!

yli vuoden nuorempi minua. Vaikka paljon tapeltiinkin, ja nuorina kuljettiin eri porukoissakin jonkin aikaa, on hän minulle oikeastaan ainoa todellinen sielunsisko. Ymmärtää toisen ajatukset ilmeestäkin ja jutut sujuu Hupu, Tupu ja Lupu-tyyliin, että toinen aloittaa ja toinen jatkaa...

Raskastahan tämä on aika ajoin ollut, mutta ei kai se niin helppoa minkään ikäisten lasten kanssa ole? Emme ole koskaan katuneet päätöstämme hankkia lapset tällaisella ikäerolla, tytöistä on jo nyt tosi kivasti seuraa toisilleen! : )

ja kolmas lapsi (poika) keskimmäisen kanssa 1½v ikäerolla :)

Nyt alkaa helpottamaan kun vanhin on 4v9kk, toinen 2v8kk ja nuorin 1v2kk. Tyttöjen kohdalla vaikeaa oli esikoisen uhma ja tulinen temperamentti, samoin kuin kuivaksiopettaminen kärsi kamalasti takapakkia. En muista muuta tuosta ajasta, olin kai niin sumussa ;) kolmas oli siinä mielessä helpompaa että tytöistä oli jo hiukan seuraa toisilleen ja 1½-vuotias oli " tarpeeksi pieni" ettei vielä tullut kamalaa uhmaa yms. yhtäaikaa vauvan syntymän kanssa. Tietysti 2 niin pientä vaippaikäistä ja syötettävää on raskasta hoitaa, yöherätyksistä puhumattakaan.

Nyt tytöt leikkivät välillä tosi kivasti keskenään, välillä riitelevät (enimmäkseen sanallista nimittelyä) kamalasti :( ja toisaalta tämä 2-vuotias ihannoi 4-vuotiasta siskoaan ja 4-vuotias määrää ja pompottaa pikkusiskoaan mielensä mukaan, mikä ei ole kivaa... Välillä ovat kyllä ylimmät ystävykset ja yleisesti ottaen toistensa parhaat kaverit. Luulen että vielä helpompaa ja mukavampaa olisi jos tyttöjen luonteet olisivat " toisinpäin" , nyt kun esikoinen on temperamenttinen, helposti ärtyvä, äkkipikainen... ja keskimmäinen on " kiltti, iloinen ja luotettava" eli jotenkin olisi kivempaa ettei tämä 2-vuotias kaikessa yrittäisi matkia " mahdotonta" isosiskoaan...

Jos nyt voisi " aloittaa alusta" niin tekisin ehdottomasti 2 lasta heti peräkkäin 1v ikäerolla, sitten toiset kaksi joskus kun nämä " ekat" olisivat 5-6 vuotiaita...