Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te, joilla myöhäinen keskenmeno (kuitenkin ennen rv22) ja sikiö haudattu, pidättekö sikiötä lapsena?
23.01.2020 |
Kälyni sai keskenmenon viikolla 18. Sikiö haudattiin, koska toivoivat sitä. Heillä on neljä muuta lasta. Lapseni mieltävät, että heillä on neljä serkkua.
Viime viikonloppuna tuli puhetta serkkujen määrästä ja koska minun puoleltani lapsilla on kaksi serkkua, nuorimmainen ilmoitti, että hänellä on kuusi serkkua. Käly suuttui tästä todella paljon ja sanoi, että heillä on viisi serkkua siltä puolelta. Oli siis suorastaan raivona, että meillä on puhuttu vain neljästä, koska yhtä lapset eivät koskaan ole nähneet. Eivät itse asiassa tienneet raskaudestakaan ennen kuin keskenmeno tapahtui.
Te, joilla on ollut myöhäinen keskenmeno (enkä nyt puhu mistään rv30 kohtukuolemista), pidättekö sikiöitä lapsina? Itselläni on ollut kolme keskenmenoa, joista myöhäisin rv12, enkä osaa pitää sitäkään mitenkään lapsena.
Kommentit (3)
En tieda montako viikkoa oli, mutta n. tulitikkurasian kokoinen sielta tuli ulos.
En tosiaankaan laske lapseksi, ja vedin pontosta alas seka sen, etta sen jalkeen tulevan "mysteeriklontin".
En tiennyt olevani raskaana.
En kaynyt laakarissakaan, soitin ja sanoivat etta jos viela viikon paasta vuotoa niin tule kaavintaan, muuten ei tarvetta.
Mulla oli just (miespuolinen!) kollega viikon sairaslomalla, koska heilta meni 18-viikkoinen kesken...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on ollut kaksi myöhäisempään keskenmenoa rv17 ja rv20 (kohtukuolemahan tämä taisi olla). Tästä on nyt aikaa, että muistan että olin surunmurtama silloin. Ne menetykset oli vaikeita ja surin.
Olivat he yhtä odotettu ja haluttuja lapsia, silti jotenkin tuntui oudolta ajatukselta, että olisi nimetty tai haudattu. Kuitenkin jouluisin vien pari kynttilää muistomuurille. Tämä on tapa mulle, ei niinkään muille perheenjäsenille (2 teiniä siis on).
Kaverillani on neljä lasta ja viides raskaus meni kesken rv16. Hän olisi halunnut hautapaikan, hautajaiset, hätäkasteen.. Ei silloin ollut tapana, että alle 22 raskausviikkojen lähdettäisiin mitään virallisempaa tietä asialla kulkemaan. Hän sai metallisen muistolaatan muistolehtoon. Siellähän tuo käy suremassa tätä lastaan yhä nykyäänkin. Tästä on nyt parikytä vuotta. Miehelleen kiukuttelee vuosipäivänä, kun tuo ei muista ja halua muistaa.. samoin niillä on joulutkin mennyt riitelyksi usein tuon aiheen parissa.
Näin me käyttäydytään eritavalla. Kaveri on myös aika sitkeä puhumaan heidän viidestä lapsestaan ja huomaa toisinaan, että tämän miestä ihan hävettää nuo tilanteen. Heillä on neljä lasta ja valitettava keskenmeno, hän tuumaan. Siitä sitten pääsevät riitelyyn helposti.
Monesti juteltu tuosta heidän aiheesta riitelystä, että voisko toinen antaa jo periksi. Yhteiset tapaamiset menevät liian usein tämän keskenmenon vatvomiseksi ja siihen mitä on ja mitä ei ole. Mies usein joustaakin, ei ota mitään kantaa asiaan ja vaan odottaa (kuten muutkin), että asia vaan nyt puhuttaisiin pois äkkiä. Sitten alkaa se syyttely, että miestä ei kiinnosta, hän ei rakastanut...
Onhan tämä mies ärähtänyt useinkin, että hän on niin paljon ollut tässä surussa mukana, tukenut ja kantanut... Surussa, jota hän ei enää ole tuntenut vuosia. Eikä hänellä ehtinyt olla mitään kontaktia tähän lapseen, kun ei liikkeitä tms. edes vielä tuntenut. Hän ei vaan pysty esittämään ja luomaa draamaan tyhjän ympärille.
Julkisella puolella ei päässyt terapiaan. Kuulemma nauroivat pois, kun kuulivat syyn. Yksityisellä puolella on käynyt, mutta ei sieltä saa oikeaa apua. Monen on vaikea ymmärtää hänen suruaan, jopa asiantuntijoiden. Itsepintaisesti pitää siitä yhä kiinni, kun ei osaa luovuttaakaan.
Aplle sanoisin, että jos tuore menetys, niin tuommoinen serkuttelu voi tästä äidistä tuntua aivan luonnolliselta. Toivottavasti ei jatka kiukutteluaan lapsille. Se serkku on lapsille, kuten sisaruksillekin abstrakti. Pitäisi ottaa huomioon asia, jota heille ei ole edes ollut.
Toivottavasti tämä äiti osaa päästää irti hyvissä ajoin, ettei jää siihen loppu elämäkseen kiinni. Saisi elämän iloa lapsista, jotka siinä ympärillä on nyt ja olisi heidän kanssaan.
Alue: Aihe vapaa
Mä en laske serkuiksi edes niitä kahta 20+ viikoilla kohtuun kuollutta, jotka on haudattu ja niillä on hautakivessä nimi. Tiedän, että kumpikin käly ajattelee heitä lapsina, mutta en minä niitä serkuiksi laske.