Voiko näillä korteilla voittaa mitään elämässä?

Mitä haluat elämältä?

Minkä ikäinen olet?

Se on ihan itsestäsi kiinni. No pituudelle et voi mitään, mutta ei 165cm nyt niiiiin lyhyt ole.. moni nainen on lyhyempi.

Ei nuo mielenterveyden häiriöt itsekseen katoa, oletko harkinnut terapiaa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä haluat elämältä?

Haluaisin vain jotakuinkin normaalin elämän

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet?

Parikymppinen vasta

Vierailija kirjoitti:

Ei nuo mielenterveyden häiriöt itsekseen katoa, oletko harkinnut terapiaa?

Nuorempana kävin terapiassa kun äitini minut sinne sai menemään.

Saattaisi se auttaa mutta en ole vieläkään uskaltautunut sinne raahattua

Varaa aika lääkärille ja kerro siellä samat asiat, jotka tänne kirjoitit. Tarvitset apua.

Ps. Nyt heti lääkäriaikaa varaamaan, toimi nopeasti, äläkä mieti liikoja! Tsemppiä!

Kyllä voi, riippuu tietenkin miten määrittelet voiton? Ajatuksena jos olisit syntynyt vaikka kehitysmaihin, tulevaisuuden mahdollisuutesi olisivat vielä suppeammat. 

Miksi tuo neitsyys on miehille ongelma? En tarkoita ilkeillä vaan uteliaisuuttani kysyn. Määritelläänkö sillä itseensä liikaa? 

Jos katselee esim. siellä prismassa niin suurin osa perheistä mies ja nainen on ihan tavan pulliaisia tavallisilla töillä ja tavallisen näköisiä.  

Joissain paikkakunnilla on tosiaan naiskato, mutta auttaisiko siihen vaikka muutto ja opiskelun aloittaminen uudella paikkakunnalla? Se myös vähentäisi sitä syrjäytymistä? 

- masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko, pakko-oireinen häiriö ovat kaikki hoidettavissa ja niiden kanssa pystyy kyllä elämään ihan tyydyttävääkin elämää. Harvemmalla nykyään ei ole mitään häiriötä, valitettavasti osalla on useampi, mutta ei se määritä ketään ihmisenä tai sitä ettäkö ei pystyisi saamaan ihan hyvää  ja tyydyttävää elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Varaa aika lääkärille ja kerro siellä samat asiat, jotka tänne kirjoitit. Tarvitset apua.

Ps. Nyt heti lääkäriaikaa varaamaan, toimi nopeasti, äläkä mieti liikoja! Tsemppiä!

Osaan avautua asioistani vain anonyyminä.

Muistan kun terapiassakin aikoinaan terapeutti kyseli kaikkea, mutta en osannut koskaan vastata juurikaan mitään, istuin vaan lähinnä hiljaa

Listassasi on lueteltu ainoastaan ja vain haasteita, joihin sinä joko tartut ja voitat ne tai jäät voivottelemaan lopuksi ikää "kohtaloasi".

Lista on myös huonosti laadittu, sillä et selkeästikään tunne itseäsi ja osaisit kertoa myös vahvuuksistasi. Suosittelen erakkoelämääsi pientä pohdintaa, mitä osaisit ja missä olet hyvä. Jos et itse keksi kysy joltakin läheiseltäsi.

Luultavasti, koska sinulla ei ole muita kuin itse pääsi sisällä tuottamia ongelmia ja esteitä. Sinulla ei ole käytännössä mitään muuta vammaa kuin oma asenteesi.

Siinähän sulla on lista asioista. Valitse yksi jonka korjaamiseen keskityt ja korjaa se. Sen jälkeen ruksaa kohta yli ja siirry seuraavaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä haluat elämältä?

Haluaisin vain jotakuinkin normaalin elämän

Normaalia ei ole olemassakaan, jotta määrittele ensin omasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varaa aika lääkärille ja kerro siellä samat asiat, jotka tänne kirjoitit. Tarvitset apua.

Ps. Nyt heti lääkäriaikaa varaamaan, toimi nopeasti, äläkä mieti liikoja! Tsemppiä!

Osaan avautua asioistani vain anonyyminä.

Muistan kun terapiassakin aikoinaan terapeutti kyseli kaikkea, mutta en osannut koskaan vastata juurikaan mitään, istuin vaan lähinnä hiljaa

Kriisipuhelin, löydät netistä numeron. Sieltä saat varmasti apua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi, riippuu tietenkin miten määrittelet voiton? Ajatuksena jos olisit syntynyt vaikka kehitysmaihin, tulevaisuuden mahdollisuutesi olisivat vielä suppeammat. 

Miksi tuo neitsyys on miehille ongelma? En tarkoita ilkeillä vaan uteliaisuuttani kysyn. Määritelläänkö sillä itseensä liikaa? 

Jos katselee esim. siellä prismassa niin suurin osa perheistä mies ja nainen on ihan tavan pulliaisia tavallisilla töillä ja tavallisen näköisiä.  

Joissain paikkakunnilla on tosiaan naiskato, mutta auttaisiko siihen vaikka muutto ja opiskelun aloittaminen uudella paikkakunnalla? Se myös vähentäisi sitä syrjäytymistä? 

- masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko, pakko-oireinen häiriö ovat kaikki hoidettavissa ja niiden kanssa pystyy kyllä elämään ihan tyydyttävääkin elämää. Harvemmalla nykyään ei ole mitään häiriötä, valitettavasti osalla on useampi, mutta ei se määritä ketään ihmisenä tai sitä ettäkö ei pystyisi saamaan ihan hyvää  ja tyydyttävää elämää. 

Kuulostaa varmaan aika naurettavalta, mutta välillä toivon oikeasti että olisin syntynyt johonkin kehitysmaahan huonompiin olosuhteisiin.

Olisi jokin tarkoitus elämällä, täytyisi selviytyä huomiseen.

Ei kait se neitsyys sinänsä ongelma olekaan, mutta tarkoitin lähinnä että olen täysin kokematon muiden ihmisten kanssa olemisesta/sosialisoimisesta.

Asun tosiaan melko pienellä paikkakunnalla ja olen harkinnut muuttoa johonkin muualle.

En vaan ikinä saa aloitettua asioiden hoitamista ja kaikki jää vaan ajatuksen tasolle. Olen jo monta vuotta meinannut hakea opiskelupaikkaa mutta en vieläkään ole uskaltanut. Muistuu vaan aina mieleen se minkälaista se opiskelu silloin joskus oli, varmaan jotain traumoja jäänyt.

Onko lääkitystä? Onko todellisuudentaju kunnossa tai vaaraa että pää sekoaa hallitsemattomasti? Mikä masentaa? Ihmissuhteet ja niiden puutee? Halien ja hymyjen puute? Ilmasto?

Oletko rohkea? Voit menestyä ainakin, jos tapaat keskimääräistä suomalaista yhteisöllisempiä ihmisiä. Oletko extrovertti, intovertti vai ambivalentti? Tunne itsesi. Joissakin ammateissa pienuudesta voi olla etua. Ota selvää missä. Voisitko muuttaa ulkomaille oppimaan esim englantia? Au pairiksi tai kausitöihin? Tai voisitko aloittaa Suomen Lapista, turisteja palvellen?

Paljon sinulla on varaa sijoittaa uuteen alkuun? Mieti, koe jännitys ja rohkeasti vain mene.

Vierailija kirjoitti:

Listassasi on lueteltu ainoastaan ja vain haasteita, joihin sinä joko tartut ja voitat ne tai jäät voivottelemaan lopuksi ikää "kohtaloasi".

Lista on myös huonosti laadittu, sillä et selkeästikään tunne itseäsi ja osaisit kertoa myös vahvuuksistasi. Suosittelen erakkoelämääsi pientä pohdintaa, mitä osaisit ja missä olet hyvä. Jos et itse keksi kysy joltakin läheiseltäsi.

Oikeassa olet.

En todellakaan tiedä mitä ovat vahvuuteni.

Mistä voisin tietää kun en ikinä tee mitään? Istun/makaan vaan kotonani. En ole mielestäni koskaan ollut missään erityisen hyvä.

Mene terveyskeskukseen, kerro masennuksestasi ja pyydä keskuteluapua. Sitten käyt keskustelemassa hoitajan kanssa säännöllisesti ja kerrot edistymisestäsi. Se voisi hyvinkin auttaa sinua pääsemään irti passiivisuudestasi, peloistasi ja ehkä jopa masennuksen yli. Tsemiä!

En tiedä odotatko helppoa vastausta, että ei mitään tehtävissä. Sä olet nuori, kaikki nuo on korjattavissa. Se vain vaatii liikkeelle lähtemistä ja uskallusta. Mieti mitä pahaa voi tapahtua jos puhut nämä samat asiat terapeutille? Onko parempi jäädä kotiin kuin yrittää tehdä asialle jotain, pikku hiljaa askel askeleelta.

Seurustelupulmaan sanon kuten eräs kirjailija joskus, neuvo sopii meille kaikille passiivisille: jos olet vailla suhdetta sinun on ainakin noustava ylös sängystä.