Mitä kieliä sinusta on ollut helpointa/vaikeinta oppia?

Idari kirjoitti:

Kaikki ihan saatanan vaikeita.

Englannin opin vasta, kun muutin Englantiin. En ymmärtänyt puhutusta kielestä yhtään mitään. Asuin siellä 10 vuotta ja siltikään en ole lähellekään sujuva englannissa. Viikoittain tarkistelen, kuinka joku sana lausutaan tai kirjaa lukiessa kysyn brittimieheltäni, mitä tuo ja tämä tarkoittaa.

Ruotsia en osannut koskaan. Nykyään en muista edes esim. kaikkia persoonapronomineja. Tässä oli toki motivaatio-ongelmakin. En ole koskaan tarvinnut ruotsia yhtään missään.

Nyt asun Romaniassa toista vuotta ja silloin harvoin kun saan sanottua jotain, niin taivutan verbejä väärin. Sanon siis sinä teet kun pitäisi sanoa hän tekee. Lausun ihan päin persettä, vaikka romania on suomalaiselle aika helppo lausuttava. Änkytän, unohdan numerot, päivät ja apaut kaiken muun paitsi hei ja kiitos.

Arabiaakin tuli joskus opiskeltua, kun arabiankielisessä maassa asuin. Hukkaan heitettyä rahaa ja aikaa. Enpä oppinut.

Elämäsi kuulostaa mielenkiintoiselta! Saanko kysyä, millä alalla olet tai miten olet päätynyt asumaan noissa maissa?

Viro helpoin ja arabia ehdottomasti vaikein. Saa tehdä hirveästi töitä että oppii kirjaimet, ääntet ja kirjoittamisen.

Itse opin esperanton kieliopin viikossa. Tosin ne suhuäänteet on suomalaiselle toivottoman vaikeita.

Vaikein taas puolan kieli, jossa natiivipuhujatkin tarvitsevat painetun taulukon oikean sijamuodon käyttämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Itse opin esperanton kieliopin viikossa. Tosin ne suhuäänteet on suomalaiselle toivottoman vaikeita.

Vaikein taas puolan kieli, jossa natiivipuhujatkin tarvitsevat painetun taulukon oikean sijamuodon käyttämiseen.

Siis häh? Miten on mahdollista, että natiivitkaan eivät osaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikein taas puolan kieli, jossa natiivipuhujatkin tarvitsevat painetun taulukon oikean sijamuodon käyttämiseen.

Siis häh? Miten on mahdollista, että natiivitkaan eivät osaa...

Esim. "minun koira" omistusmuoto taipuu sen mukaan, että onko se sinun oma koira juuri silloin, tai onko se ollut sinun oma joskus aiemmin, tai tuleeko se ehkä olemaan joskus sinun oma.

Helpoimpia olleet ruotsi, englanti, italia ja venäjä. Vaikeimmaksi olen mieltänyt ranskan, voi johtua myös siitä että opiskelumotivaatio oli nollissa silloin kun opiskelin sitä.

Venäjä ja ranska ovat olleet tosi vaikeita. Englanti, ruotsi ja saksa helppoja. Italia ja espanja esimerkiksi enkkua hankalampia. Lukeminen onnistuu, mutta suullinen kommunikointi ei.

Millään en ole oppinut swahilia.

Voi kyllä liittyä siihen etten ole opiskellut enkä ollut tuon kielen kanssa missään tekemisissä.

Toisaalta, näin telkkarissa monta kolme-neljävuotiasta jotka puhuvat sitä ihan sujuvasti, eli ei se voi vaikea olla.