Häiritseekö ketään muuta se, kun ihmiset eivät muista mitään?
Esim. puhuin äsken hyvän kaverini kanssa eräästä tapahtumasta, joka on ollut tärkeimpiä tapahtumia elämässäni, mutta kaveri ei muistanut sitä enää lainkaan.
Se voi aiheuttaa aikamoisia väärinkäsityksiä, jos joku viittaa puheessaan johonkin vanhaan juttuun ja toinen ei muistakaan sitä, ja puhuja ei ole tietoinen siitä ettei toinen muista. Ja pahinta on juuri se, että kaikkein tärkeimpiä asioita ei muisteta. Tulee yksinäinen olo, kun ei ole ketään jonka kanssa muistella menneitä, vaikka kaverit ovat vielä elossa.
Kokemuksia?
Kommentit (48)
Minuakin ihmetyttää, miten joillekin ihmisille jokin asia saattaa tulla mukamas täysin uutena kaksi kertaa. Kyllä silloin toisella kerralla pitäisi olla edes jonkinlainen mielikuva tästä asiasta, vaikka ei yksityiskohtia muistaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne muistaa kaikki heille tärkeiden ihmisten asiat, itse ei vaan ole heille niin tärkeä että vaivautuisivat muistamaan.
No mä en muista aina edes omia asioitani, vaikka joku toinen muistaa. Tietysti riippuu vähän miten isosta asiasta on kyse (tai miten selkeästi sen on kertonut), että miten hälyttävä merkki se on, että kaveri ei muista.
Jouduin insestin uhriksi. On hirveää muistaa ne yksityiskohdat. Vaikkei silloin vielä tajunnut, aistimuistit muistaa, näkö, tunto ym.
Olenpa pannut merkille ,että nämä muistamattomat ihmiset ovat onnellisimpia. Ei heitä rassaa se, mitä epämieluista joku on sanonut tai muuten kohdellut esim työelämässä ikävästi. Useimmat tällaisetasiat pyyhkiytyy pois, eivätkä he ryve niissä asioissa läpi elämän. Toki, jos jotain ihan kamalaa on tapahtunut ,sen he muistavat. Olemme keskustelleet aiheesta ja itse pidän suurena lahjana tuota luonteenpiirrettä itselläni.
Sitten on myös tuttavissani ihmisiä, jotka muistavat jopa kouluajoilta ,kun joku sanoi ns, Inhottavasti sitä ja tätä. Näitä he sitten muistelevat ja vatkaavat läpi elämän. Lienee rasittavaa itselle ja ympäristölle.
Kyllä mua häiritsee, mutta lähinnä vain itseni kohdalla. Mulla on aina ollu huono pitkäkestoinen muisti. En esimerkiksi lapsuudesta muista kovin paljon. Noin 20-vuotiaana se alkoi pahentua huomattavasti ja samalla meni myös keskittymiskyky ja lyhytkestoinen muisti. Luulen sen liittyvän mielenterveysongelmiin. Olen kuullut muilta masentuneilta, että muisti kärsii siitä pysyvästi. Masennus on nyt 26-vuotiaana takana, mutta muisti ei ole palannut. Olin peruskoulussa hikke ja vielä lukiossakin sain hyviä arvosanoja ja tuli hienot paperit. Nykyään mulla on välillä haasteita amk-kurssien opiskelussa. Onneksi valmistun pian, koska ei musta ole enää opiskelemaan. Ja kyllä, kaverit ihmettelee mun olematonta muistia. Naureskellaan sille yhdessä, vaikka eihän se hauskaa ole.
En voi muistaa kaikkia kavereille tärkeitä asioita. Vai muistatko sinä kaikki kavereillesi tärkeät asiat?
Vierailija kirjoitti:
Jos näyttää siltä, ettei toinen muista sitä mitä olettaisi muistavan, olisi korrektia auttaa kyseistä henkilöä, eikä miettiä itsekeskeisesti, sitä miten joku VOI unohtaa kyseisen asian/ tilanteen.
Mutta joo, ihmisiähän me kaikki olemme ja ajattelemme tavallamme. Odotamme aina itseämme tyydyttäviä versioita.
??? Ei kukaan ole sanonut, ettei muistamatonta voi auttaa. Usein se muistamaton ei kyllä muista edes muistuttamisen jälkeen.
Jos näyttää siltä, ettei toinen muista sitä mitä olettaisi muistavan, olisi korrektia auttaa kyseistä henkilöä, eikä miettiä itsekeskeisesti, sitä miten joku VOI unohtaa kyseisen asian/ tilanteen.
Mutta joo, ihmisiähän me kaikki olemme ja ajattelemme tavallamme. Odotamme aina itseämme tyydyttäviä versioita.