Häiritseekö ketään muuta se, kun ihmiset eivät muista mitään?

Voi olla, että en muista kaverilleni tärkeää asiaa,  jos se ei ollut itselleni tärkeä.

Kyllä ne muistaa kaikki heille tärkeiden ihmisten asiat, itse ei vaan ole heille niin tärkeä että vaivautuisivat muistamaan.

Ei kukaan ole koskaan erityisesti muistanut toisten juttuja kuin kotkeintaan vääriä juttuja ja niitäkin väärin. Tällaisia me ihmiset olemme. Naura ja nauti elämästä😁

Alkava muistisairaus kaverillasi?

No itse olen tuollainen huonomuistinen. Eipä kyllä varmaan munkaan kaverit muista kaikkia mun elämän tapahtumia. Muistan kyllä hyvin tunnetilat enkä välttämättä asioiden yksityiskohtia. Esim että jollain matkalla oli tosi mukavaa ja kaverin kanssa kivaa, kiva kaveri. Mutta en sitten muista tarkemmin aina mitä konkreettista

Tervetuloa informaatioähkyyn. Ei kellään ole kapasiteettia muistaa kaikkea. Paitsi jos rakastavat sinua sydämensä pohjasta. Mutta tuskin itsekään rakastat, kun olet tällaisen aloittanut.

Mikähän asia edes aloittajalla kyseessä? Joku sun rippijuhlat tms?

Onhan se outo ja epätodellisen tuntuinen tilanne, kun tapaa jonkun vanhan tutun ja hän ei muista enää minua, vaikka itse muistan kymmenen vuotta sitten käymämme keskustelut lähes sanatarkasti.

Kaverini taisi loukkaantua joskus kun unohdin hänen koiransa rodun. En ole muutenkaan koiraihminen, mutta sellainen tietyn värinen kiva koira se oli. Miksei tuo tieto riitä?

Mun äidiltä katosi äärimmäisen stressin johdosta mun 8 ensimmäistä ikävuotta muistista kokolailla täydellisesti, seuraavat 12 vuotta on jotensakin reikäisiä. Muutoin tuo ei haittaisi, muistanhan minä itse paljonkin tapahtumia, ja valokuvia on runsaasti, mutta häiritsee se, että noita aikoja muistellessa äidin ensimmäinen reaktio asioihin mitä se ei muista on niiden kieltäminen. Ellei hän muista, sitä ei ole tapahtunut.

Kysymys ei siis ole siitä että mulla olisi ollut huono lapsuus, päin vastoin. Äidin stressi kumpusi työelämästä ja ylisuorittamisesta, ei siis kotiasioista. Lapsen näkökulmasta meillä leivottiin, leikittiin ja reissattiin kesäisin pitkin poikin kotimaata milloin milläkin autonromulla.

Eli kyllä, muistamattomuus häiritsee ajoittain.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se outo ja epätodellisen tuntuinen tilanne, kun tapaa jonkun vanhan tutun ja hän ei muista enää minua, vaikka itse muistan kymmenen vuotta sitten käymämme keskustelut lähes sanatarkasti.

Niin, mutta tarkka muistamisesi voi olla jotain muuta kuin tästä ihmisestä välittäminen.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän asia edes aloittajalla kyseessä? Joku sun rippijuhlat tms?

Vaikea kertoa, kun se oli aika erikoinen tapahtuma ja kaikki vanhat tutut tunnistaisivat. Sanotaan näin, että se oli elämäni onnellisin päivä.

Ap

Asiat ja tilanteet, jotka itse koet tärkeiksi, eivät välttämättä ole sitä muille ja sen takia ne ei ole jääneet mieleen. Me kaikki koemme ja näemme asiat erilailla. On toki turhauttavaa, että haluaisit keskustella asiasta, jota muut eivät vaivaudu edes muistamaan.

Oikea lähestymistapa saattaa auttaa kavereita ymmärtämään, miksi juuri tuo nimenomainen tilanne oli sinulle merkittävä ja muistiinpainuva kokemus. Et voi odottaa, että kaverisi on heti samalla aaltopituudella kanssasi, jos hän ei ymmärrä asiayhteyttä, tai ei edes välitä siitä.

Mulla taas päinvastainen ongelma, muistan aina kaiken. Multa voi kysyä jostain viisi vuotta sitten käydystä keskustelusta ja muistan koko tilanteen alusta loppuun vaatteita ja ilmeitä myöten. Sitten ihmiset luulee, että pidän näitä niiden asioita jotenkin tosi merkityksellisinä ja olettavat minun aivan erityisesti painaneen ne mieleeni, vaikka kyse ei ole siitä lainkaan. Mä vaan automaattisesti muistan aina ja kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se outo ja epätodellisen tuntuinen tilanne, kun tapaa jonkun vanhan tutun ja hän ei muista enää minua, vaikka itse muistan kymmenen vuotta sitten käymämme keskustelut lähes sanatarkasti.

Niin, mutta tarkka muistamisesi voi olla jotain muuta kuin tästä ihmisestä välittäminen.

Totta kai se on jotain muuta. Keskustelut voi muistaa, vaikka ei välittäisikään siitä jonka kanssa on keskustellut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän asia edes aloittajalla kyseessä? Joku sun rippijuhlat tms?

Vaikea kertoa, kun se oli aika erikoinen tapahtuma ja kaikki vanhat tutut tunnistaisivat. Sanotaan näin, että se oli elämäni onnellisin päivä.

Ap

Miten tutut tunnistavat sen asian, jos eivät edes muista sitä?

Vierailija kirjoitti:

Asiat ja tilanteet, jotka itse koet tärkeiksi, eivät välttämättä ole sitä muille ja sen takia ne ei ole jääneet mieleen. Me kaikki koemme ja näemme asiat erilailla. On toki turhauttavaa, että haluaisit keskustella asiasta, jota muut eivät vaivaudu edes muistamaan.

Oikea lähestymistapa saattaa auttaa kavereita ymmärtämään, miksi juuri tuo nimenomainen tilanne oli sinulle merkittävä ja muistiinpainuva kokemus. Et voi odottaa, että kaverisi on heti samalla aaltopituudella kanssasi, jos hän ei ymmärrä asiayhteyttä, tai ei edes välitä siitä.

Ei aina halua paljastaa, miksi jokin on ollut tärkeää...

Minua ärsyttää taasen se, että joku alkaa kertoa jotain juttua ja jää jankkaamaan, että mikä sen ihmisen nimi nyt oli, oliko se Pekka vai oliko se Matti vai oliko se sittenkin se se se se eiku joo kyllä se varmaan oli Pekka. Siis jos en tunne yhtäkään noista henkilöistä, joihin se juttu liittyy, minulle on aivan yks hailee, minkä nimiselle ihmiselle se asia on tapahtunut. Kertoisi nyt vain, että "yhdelle mun kaverille kävi kerran niin, että..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän asia edes aloittajalla kyseessä? Joku sun rippijuhlat tms?

Vaikea kertoa, kun se oli aika erikoinen tapahtuma ja kaikki vanhat tutut tunnistaisivat. Sanotaan näin, että se oli elämäni onnellisin päivä.

Ap

Miten tutut tunnistavat sen asian, jos eivät edes muista sitä?

Ehkä eivät muista, mutta se tapahtuma on tässä pelkkä esimerkki. Tarkoitus ei ollut keskustella siitä, vaan huonomuistisuuden aiheuttamista ongelmista yleensä.

Häiritä on minulle ehkä väärä sana asian kuvaamiseksi, mutta ihmetyttää sopii paremmin. Mutta me kaikki olemme niin erilaisia.

Minulla on aina ollut hyvä muisti. Muistan keskusteluja ihan lapsuudesta lähtien, tilanteita ja mm. sen, mitä missäkin tilanteessa oli ruokana. En tietenkään kaikkia mutta todella useita tällaisia muistoja on.

Jossain vaiheessa tällä palstalla oli vilkas viestiketju, jossa käsiteltiin mm. sitä, kuinka jotkut olivat unohtaneet lähes koko lapsuutensa. Se oli heille melkein kuin tyhjä taulu. Tällainen ihmetyttää, varsinkin jos asiaan ei liity mitään suurta traumaa, ainakaan kirjoittaja ei silloin sellaisesta välttämättä kertonut.