Lue keskustelun säännöt.
Häiritseekö ketään muuta se, kun ihmiset eivät muista mitään?
22.01.2020 |
Esim. puhuin äsken hyvän kaverini kanssa eräästä tapahtumasta, joka on ollut tärkeimpiä tapahtumia elämässäni, mutta kaveri ei muistanut sitä enää lainkaan.
Se voi aiheuttaa aikamoisia väärinkäsityksiä, jos joku viittaa puheessaan johonkin vanhaan juttuun ja toinen ei muistakaan sitä, ja puhuja ei ole tietoinen siitä ettei toinen muista. Ja pahinta on juuri se, että kaikkein tärkeimpiä asioita ei muisteta. Tulee yksinäinen olo, kun ei ole ketään jonka kanssa muistella menneitä, vaikka kaverit ovat vielä elossa.
Kokemuksia?
Kommentit (48)
Kannattaa pitää päiväkirjaa. Jos ei muista jotain, voi virkistää muistia vilkaisemalla mitä on kirjoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en muista edes sitä mitä eilen söin tai ketä kaikkia kohtasin siviilissä, saatikka, että muistaisin jonkun kaverin kaikki jutut. Turha loukkaantua ihmisille siitä, että eivät kaikkea muista. Kannattaa opetella toiston ihanuus ja lopettaa turha miettiminen ja analysointi miksi kukakin teki jotakin tai ei tehnyt. Elämä helpottaa kummasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän asia edes aloittajalla kyseessä? Joku sun rippijuhlat tms?
Vaikea kertoa, kun se oli aika erikoinen tapahtuma ja kaikki vanhat tutut tunnistaisivat. Sanotaan näin, että se oli elämäni onnellisin päivä.
Ap
Niin että jos kyse oli vaikka häistä, niin ihmiset ovat käyneet niin monissa häissä, jotka ovat järjestään samanlaisia, että eipä niitä jälkikäteen toisistaan erota. Ei vaikka sinulle sinun omat hääsi olivat ainutlaatuiset. He muistavat korkeintaan sen, että piti pidätellä pissahätää kirkossa ja odottaa vetoisessa aulassa ruokaa, koska oli sijoitettuna siihen viimeiseen pöytään ulko-oven viereen.
Mutta kerroin juuri lainaamassasi tekstissä, että kyseessä oli erikoinen tapahtuma, ei mikään tavallinen. Jos kyse olisi ollut häistä, olisin varmaan sanonut, että kyse oli häistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat ja tilanteet, jotka itse koet tärkeiksi, eivät välttämättä ole sitä muille ja sen takia ne ei ole jääneet mieleen. Me kaikki koemme ja näemme asiat erilailla. On toki turhauttavaa, että haluaisit keskustella asiasta, jota muut eivät vaivaudu edes muistamaan.
Oikea lähestymistapa saattaa auttaa kavereita ymmärtämään, miksi juuri tuo nimenomainen tilanne oli sinulle merkittävä ja muistiinpainuva kokemus. Et voi odottaa, että kaverisi on heti samalla aaltopituudella kanssasi, jos hän ei ymmärrä asiayhteyttä, tai ei edes välitä siitä.
Ei aina halua paljastaa, miksi jokin on ollut tärkeää...
Ei aina voi odottaa, että muut sinua ymmärtää...
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää taasen se, että joku alkaa kertoa jotain juttua ja jää jankkaamaan, että mikä sen ihmisen nimi nyt oli, oliko se Pekka vai oliko se Matti vai oliko se sittenkin se se se se eiku joo kyllä se varmaan oli Pekka. Siis jos en tunne yhtäkään noista henkilöistä, joihin se juttu liittyy, minulle on aivan yks hailee, minkä nimiselle ihmiselle se asia on tapahtunut.
Paitsi jos se oli Nico-Petteri, jolloin voi olla melko varma siitä, ettei mitään tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en muista edes sitä mitä eilen söin tai ketä kaikkia kohtasin siviilissä, saatikka, että muistaisin jonkun kaverin kaikki jutut. Turha loukkaantua ihmisille siitä, että eivät kaikkea muista. Kannattaa opetella toiston ihanuus ja lopettaa turha miettiminen ja analysointi miksi kukakin teki jotakin tai ei tehnyt. Elämä helpottaa kummasti.
Helpottaa, kunnes tulee sellainen tilanne jossa tarvittaisiin niitä puuttuvia tietoja.
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas päinvastainen ongelma, muistan aina kaiken. Multa voi kysyä jostain viisi vuotta sitten käydystä keskustelusta ja muistan koko tilanteen alusta loppuun vaatteita ja ilmeitä myöten. Sitten ihmiset luulee, että pidän näitä niiden asioita jotenkin tosi merkityksellisinä ja olettavat minun aivan erityisesti painaneen ne mieleeni, vaikka kyse ei ole siitä lainkaan. Mä vaan automaattisesti muistan aina ja kaiken.
Tuo on lähinnä pelottavaa, että joku muistaa kaiken tapahtuneen pilkulleen. Otan osaa, itse en todellakaan haluaisi muistaa kaikkea kristallinkirkkaasti. Unohtaminen on myös lohdullista joissakin tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos muut eivät muista asioita, niin sehän on sinulle kilpailuetu että muistat paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas päinvastainen ongelma, muistan aina kaiken. Multa voi kysyä jostain viisi vuotta sitten käydystä keskustelusta ja muistan koko tilanteen alusta loppuun vaatteita ja ilmeitä myöten. Sitten ihmiset luulee, että pidän näitä niiden asioita jotenkin tosi merkityksellisinä ja olettavat minun aivan erityisesti painaneen ne mieleeni, vaikka kyse ei ole siitä lainkaan. Mä vaan automaattisesti muistan aina ja kaiken.
Tuo on lähinnä pelottavaa, että joku muistaa kaiken tapahtuneen pilkulleen. Otan osaa, itse en todellakaan haluaisi muistaa kaikkea kristallinkirkkaasti. Unohtaminen on myös lohdullista joissakin tilanteissa.
Minä taas haluaisin muistaa kaiken. Ikävät tapahtumat ja nolot tilanteet ihminen yleensä muistaa joka tapauksessa, vaikka olisi huono muisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas päinvastainen ongelma, muistan aina kaiken. Multa voi kysyä jostain viisi vuotta sitten käydystä keskustelusta ja muistan koko tilanteen alusta loppuun vaatteita ja ilmeitä myöten. Sitten ihmiset luulee, että pidän näitä niiden asioita jotenkin tosi merkityksellisinä ja olettavat minun aivan erityisesti painaneen ne mieleeni, vaikka kyse ei ole siitä lainkaan. Mä vaan automaattisesti muistan aina ja kaiken.
Tuo on lähinnä pelottavaa, että joku muistaa kaiken tapahtuneen pilkulleen. Otan osaa, itse en todellakaan haluaisi muistaa kaikkea kristallinkirkkaasti. Unohtaminen on myös lohdullista joissakin tilanteissa.
Joskus on ollut lohdullista, kun olen huomannut, että joku toinen ei muista jotain typerää mokaani enää.
Äh mulla on tuo ongelma, ett vaikka yrittäisin keskittyä ja haluaisin oikeasti muistaa kaverin elämäntapahtumat, niin en muista. Nuorempana muistin. Kai se on jonkinlainen väsymys siellä taustalla. Ja sitten se tosiasia, että on jo käynyt niin monia keskusteluja ihmisten kanssa iän myötä, varsinkin sosiaalisella alalla että kaikki tapahtumat menee helposti sekaisin. Ja miten ja missä tilanteessa kaveri juttelee ja kuinka usein, vaikuttaa myös. Osa ihmisistä kertoo tarinan vähän hajanaisesti, jolloin kuulijakaan ei ihan ymmärrä mistä on kyse eikä sitä tarinaa muista jälkikäteen yhtä hyvin. Tai luulevat kertoneensa asiasta jo aiemmin samalle ihmiselle. Sitten ei enää kehtaa kysyäkään ett niinku mistä sä puhut jos on muutenkin hajamielinen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri joka myöhemmin osoittautui narsistiksi, teki tuota. Oikein gaslightingiä pahimmillaan. Muisti valikoivasti, omaksi edukseen, hämmensi.
Ymmärrän kyllä ap:ta koska itse olen ennemminkin sellainen ylimuistaja eli muistan nimet, tapahtumat, keskustelut...kaiken mitä nyt tielle on osunut. Sitten joudun pidättelemään tietojani etten vaikuta liian kiinnostuneelta koska muistan kaikki yksityiskohdat. Joskus on kyllä vaikea ymmärtää miksei kaverini muista sukunimeäni tai montako lasta mulla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti ap et edes itse muista kaikkea mitä sinulle kukakin kertoo. Ihmisiä kiinnostavat omat asiat ja niitä mielellään puhuvatkin. Ihan just mitä itsekin teit ton mielestäsi huonomuistisen kaverisi kanssa. Mikä sinusta tekisi niin erikoisen että turinasi pitäisi muistaa? Varsinkaan ulospäin suuntautuneet eivät introverttien puputuksia muista, ei millään pahalla.
Monasti olen yllättynyt, kun kunnioittamani ja arvostamani ihminen puhuu yhtäkkiä puutaheinää menneisyyden asioista. Kiva juttu, sillä välillä alemmuskompleksissaan tulee pidettyä näitä yli-ihmisinä.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti ap et edes itse muista kaikkea mitä sinulle kukakin kertoo. Ihmisiä kiinnostavat omat asiat ja niitä mielellään puhuvatkin. Ihan just mitä itsekin teit ton mielestäsi huonomuistisen kaverisi kanssa. Mikä sinusta tekisi niin erikoisen että turinasi pitäisi muistaa? Varsinkaan ulospäin suuntautuneet eivät introverttien puputuksia muista, ei millään pahalla.
Ei pointtini olekaan, että aivan kaikki pitäisi muistaa. Kyse on siitä, kun ei enää muisteta jotain tärkeämpää, mistä on aikoinaan puhuttu paljonkin ja mistä on oltu silloin kiinnostuneita.
Ap
Lisään vielä, että usein nämä väärin muistajat ovat supervarmoja kannastaan, joka kielii vain siitä, miten pelkällä itsevarmuudella voi päästä pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas päinvastainen ongelma, muistan aina kaiken. Multa voi kysyä jostain viisi vuotta sitten käydystä keskustelusta ja muistan koko tilanteen alusta loppuun vaatteita ja ilmeitä myöten. Sitten ihmiset luulee, että pidän näitä niiden asioita jotenkin tosi merkityksellisinä ja olettavat minun aivan erityisesti painaneen ne mieleeni, vaikka kyse ei ole siitä lainkaan. Mä vaan automaattisesti muistan aina ja kaiken.
Tuo on lähinnä pelottavaa, että joku muistaa kaiken tapahtuneen pilkulleen. Otan osaa, itse en todellakaan haluaisi muistaa kaikkea kristallinkirkkaasti. Unohtaminen on myös lohdullista joissakin tilanteissa.
Joo, ihmiset oikeasti kiusaantuvat tästä. Nykyään osaan jo pitää suuni kiinni, mutta nuorempana usein mokasin sillä kun lähdin muistelemaan jotakin tilannetta ja toinen oli tosi hämillään, että miksi muistan jotakin sellaista. Nimenomaan se *miksi* tuntuu tässä muistamisasiassa olevan ihmisille olennaista, suuntaan ja toiseen.
Unohtaminenkin olisi toisinaan armeliasta. Luulen, ettei ns liian hyvä muisti ole edes tarkoituksenmukaista ihmisille, muutenhan kaikki muistaisivat kaiken.
Olen tottunut siihen, koska itsellä on Poikkeuksellisen hyvä muisti ja huomiokyky.
Niin että jos kyse oli vaikka häistä, niin ihmiset ovat käyneet niin monissa häissä, jotka ovat järjestään samanlaisia, että eipä niitä jälkikäteen toisistaan erota. Ei vaikka sinulle sinun omat hääsi olivat ainutlaatuiset. He muistavat korkeintaan sen, että piti pidätellä pissahätää kirkossa ja odottaa vetoisessa aulassa ruokaa, koska oli sijoitettuna siihen viimeiseen pöytään ulko-oven viereen.