Säälittävintä, mitä olet tehnyt herkkuhimon takia?

Kun minulla ei ole mitään hyvää syötävää kahvin kanssa, laitan lusikan, joka on täynnä hienoa sokeria, kahvikuppiin ja annan kahvin imeytyä sokeriin. Syön sitten kahvin makuisen ja märän sokerin lusikasta. En kuitenkaan voi laittaa sokeria kahvikuppiin, koska silloin kahvi olisi minun mielestäni liian makeaa...

Heittänyt hirveässä karkkimorkkiksessa karkkeja roskikseen. Sitten muutaman tunnin kuluttua etsinyt ne karkit roskiksesta. Ja syönyt ne.

Syönyt kaksikerroskonvehteja sieltä alta - ne parhaat tietty ja kuunnellut isännän riehumista jälkikäteen.

Söin siskonpojan tuliaiskarkit yläkaapista.

Up

Suolaisenhimoa on, makeanhimoa taas ei ikinä enkä tiedä, että lasketaanko suolaisia herkuiksi.

Toisinaan tulee leivottua paljon tuulihattuja ja mässäiltyä niillä - kevyehköjä leivonnaisiksi ja "terveellisiä".

Säälittävitä tietysti lihominen haitaksi asti. Mutta lapsuudenherkkuni: Ranskanleivän siivulle semmoiset puolen siivun paksuisesti voita tai margista johon onkin sitten hyvä upottaa sokeripaloja. Sitten vain ääntä kohti-aaah!

Meillä oli amerikkalainen vaihto-oppilas. Mieleeni jäi, että pullapitkoa syödessämme hän levitti pullaviipaleen päälle runsaasti voita ja hienoa sokeria, mitä ihmettelimme kovasti. Pelkkä kotipulla ei nähtävästi ollut tarpeeksi rasvaista ja makeaa.

Vierailija kirjoitti:

Suolaisenhimoa on, makeanhimoa taas ei ikinä enkä tiedä, että lasketaanko suolaisia herkuiksi.

Toisinaan tulee leivottua paljon tuulihattuja ja mässäiltyä niillä - kevyehköjä leivonnaisiksi ja "terveellisiä".

Kyllä minusta esimerkiksi suolaiset snacksit ovat herkkuja siinä kuin makeatkin herkut. En usko, että kukaan ostaa esimerkiksi juustosnackseja niiden terveysvaikutusten takia...

En ole koskaan uskaltanut leipoa tuulihattuja, koska olen kuullut ja lukenut, että niitä on vaikea saada nousemaan uunissa eli että ne lässähtävät helposti litteiksi. Onko se totta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suolaisenhimoa on, makeanhimoa taas ei ikinä enkä tiedä, että lasketaanko suolaisia herkuiksi.

Toisinaan tulee leivottua paljon tuulihattuja ja mässäiltyä niillä - kevyehköjä leivonnaisiksi ja "terveellisiä".

Kyllä minusta esimerkiksi suolaiset snacksit ovat herkkuja siinä kuin makeatkin herkut. En usko, että kukaan ostaa esimerkiksi juustosnackseja niiden terveysvaikutusten takia...

En ole koskaan uskaltanut leipoa tuulihattuja, koska olen kuullut ja lukenut, että niitä on vaikea saada nousemaan uunissa eli että ne lässähtävät helposti litteiksi. Onko se totta?

Nousemaan saa hyvin, lässähtävät kyllä, mikäli otat uunista ulos ennen, kuin aika on oikea.

Lapsena:

-Käynyt äidin karkkikätköillä, sillä oli aina jemmassa jotakin hyvää

-Tyhjentänyt veljen suklaakalenterin ja väittänyt, että melkein kaikki suklaat ovat varmaan pudonneet luukkujen väleihin. Veli odotti innolla joulua, että saisi tuhota kalenterin ja kaivaa puuttuvat suklaat sieltä. Mun sydän särkyy tänä päivänä siitä, kun muistan veljeni pettymyksen kun kadonneita suklaita ei löytynytkään 😕

-tehnyt vehnäjauhoista, tummasta kaakaosta, sokerista ja maidosta jonkun mössön, koska toivoin saavani aikaiseksi suklaata tai jotain kakkutaikinan tapaista, enkä osannut leipoa.

-löytänyt kotitekoisen jäätelön ohjeen, mutta meiltä puuttui ainekset siihen (mm. jäätelökone?) Sovelsin ja laitoin kulhoon ainakin monta purkkia mansikkajogurttia ja maitoa, en muista mitä muuta tuli. Laitoin kulhon pakkaseen, kävin hämmentelemässä välillä ja toivoin parasta. Taisi jäädä "herkku" syömättä. Ehkä ois pitänyt pistellä vain ne jogurtit poskeen

Nuorena aikuisena:

-Kämppis hehutti monta päivää leffa- ja saunailtaa erään yhteisen kaverimme luona ja jotenkin oletin myös minut olevan kutsuttu. Karu totuus kuitenkin valkeni leffapäivänä, joten kateellisena varastin kämppiksen Sirkusaakkoset-pussin. Olin niin odottanut mukavaa yhteistä illanviettoa.

Jep. Sokerihimo saa tekemään hulluja asioita

Ostin suklaalevyn ja kotona huomasin että joku oli haukannut levyä käärepaperin läpi, levyssä oli ihan selvät hampaanjäljet. No, söin levyn lukuunottamatta sitä kohtaa, jossa ne hampaanjäljet oli. Lopulta kuitenkin söin myös sen hampaanjälkikohdan 😆

Olin aikoinaan töissä Firmassa,jossa leikattiin käsineitä kankaita ym. Sitten meillä oli kotiompelijoita. Halusin lähteä aina viemään ommeltavaa yhdelle vähän vanhemmalle naiselle sivukylälle. Otin aina leipomosta tuoreet pullat mukaan ja välillä muutakin .Tämä nainen oli reilusti ylipainoinen ja hänen mies patisti häntä aina dietille. Jotenkin se oli aina päivän piristys vaikka nykyään jälkeenpäin kyllä nolottaa.

Olen syönyt pakastimesta piparitaikinaa raakana. Oli vielä joku Lidlin vaalea piparitaikina appelsiiniaromilla.

Olen töissä ollut viimeisenä paikalla ja viedessäni papereita toisen pöydälle pihistänyt samalla sen pöydältä lakritsipötkön. Puolustukseksi se, että se lakritsilaatikko oli tosi iso ja avonainen, lakupötköt siinä pystyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakenut kaupasta mätön ja apteekista Laxoperonia. Tätä kierrettä oli vuosia vaikeina aikoina.

En voi pitää kotona mitään herkkuja. Ne ahmisin hetkessä. Kun ei ole ollut mitään muuta, olen yön tunteina vetänyt mysliä Bridget Jones- tyyliin. Tiedän, että jos mulla ois vaikka koiran karkkeja tai suklaita, nekin menisi. Vaikka pienet kivet, jos ne ois sokerissa kuorrutettu.

Se, että ostaa laksatiiveja samalla kuin hakee mättöä, kertoo siitä, että on kyse vakavasta syömishäiriöstä eli yhdestä bulimian muodosta, johon pitää ehdottomasti hakea ammattiapua.

Tiedätkö, että todellisuudessa ammattiapua on erittäin vaikea saada, vaikka olisi itsekin tunnistanut, että kysymyksessä on sairaus? Varsinkin aikuiset ihmiset, jotka on ulkoisesti terveitä ja nk. asiat kunnossa, eivät pääse helposti hoidon piiriin. Nuoret syömishäiriöiset onneksi saavat apua. Aikuisten kohdalla ainoastaan vakava ylipaino on sellainen ongelma, johon saa apua ja hoitoa.

Tiedän. Siinäkin tapauksessa voi kuitenkin kysyä lääkäriltä, olisiko mahdollista kokeilla sellaista mielialalääkettä joka auttaisi myös syömishäiriöön, pyytää lähetettä terveysaseman ravitsemusterapeutille, etsiä psykoterapeutin apua tai ottaa yhteyttä Syömishäiriökeskukseen (jos on varaa etsiä apua yksityiseltä puolelta) sekä varsinkin ottaa selvää Syömishäiriöliiton toiminnasta ja saada sitä kautta tietoa ja vertaistukea.

Yritetty usein tavoin. Ei apua saa tai esimerkiksi lähetettä ravintoterapeutille, jos on hoikka ja terveen näköinen ja kykenee työhönsä. Ihmisillä on todella ruusuinen ja lapsellinen kuva siitä, että palveluita tai vaikka terapiaa saisi helposti. 

Kyllä ainakin minä olen saanut terveyskeskuslääkäreiltä lähetteitä ravitsemusterapeuteille, kun olen kertonut syömishäiriöstäni ja siitä, etten päässyt hoitoon Syömishäiriöyksikköön, koska olin normaalipainoinen ja näytin terveeltä. Vaikka en ole saanut hoitoa epätyypilliseen syömishäiriööni, olen turvautunut itse noihin muihin mainitsemiini keinoihin ja olen toipumassa syömishäiriöstäni. Ja jos olisin

bulimikko, olisin päässyt Syömishäiriöyksikön hoitoon normaalipainoisuudestani huolimatta.

SINÄ sait apua joten oletat että muutkin saavat? Se on täysin lääkäristä kiinni saako apua vai ei.

Nämä kommentit kuullostavat hyvin häiriintyneiltä. Että itse ostetut karkit pistetään roskikseen ja sitten ne tongitaan sieltä myöhemmin🤢 syömishäiriöisten kokoontumisketju.

Mieheni luulee, että minulla on karkkipäivä kerran viikossa. Odotin, kunnes hän menee vessaan, jolloin nappasin kaapista Nutella-purkin ja lusikan, jotka piilotin aamutakin alle. Kun hän tuli vessasta, menin itse vessaan ja kaivoin herkkukätköni hihasta.

Siellä sitten istuin pöntöllä ja vetelin Nutellaa suoraan purkista.

Näin meillä.

Siskoni kalusi päivittäin koko kodin ja myös huoneeni herkuista, kun vielä lukiolaisena asuin kotona.

Mysleistä olen onkinut hedelmiä ja suklaita. En tosin herkkuhimosta, vaan kovasta nälästä kun kotona ei ole ollut mitään syömäkelpoista ruokaa.