Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Säälittävintä, mitä olet tehnyt herkkuhimon takia?
Tyhjentänyt lasten suklaakalenterit? Kaivanut tyhjän karkkipussin roskiksesta ja nuollut sokerit? Sekoittanut epämääräisiä ainesosia yhteen ja pistellyt poskeesi?
Tänne saa tunnustaa niin lapsena kuin aikuisenakin tehdyt synnit. Ei tosikoille!
Kommentit (724)
Lapsena syönyt sokeria, tomusokeria, kaakaojauhoa, pöllinyt karkkia kaupasta ja huijasin veljeltä että se sai vähemmän. Olin kamala lapsi, karkkinarkki, häpeän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Söin äidin vaatekaapin piilosta hänen makeisensa. Hän huomasi sen vasta monen päivän päästä ja kysyi ärsyyntyneenä: Kuka on syöny karkit? En tunnustanut.
Olen syönyt laukun pohjalta tai auton lattialta löytyneitä karkkeja, syönyt niitä työpaikan kohteessa pöydällä olleesta astiasta.
Olen nykyään ketoruokavaliolla ja käytän makeanhimoon makeutusaineella makeutettuja ketojälkiruokia.
Vierailija kirjoitti:
Jotakin Herra Hakkaraisen ksylitolipastilleja tai vastaavia söin joskus rasiallisen kerralla. Hyvä luoja, miten kipeäksi ja sekaisin voi ihmisen vatsa mennäkään.
Mikä näissä herra hakkaraisissa oikein on, kun tosi moni täällä vetänyt niitä rasia kerrallaan. Onko ne siis ihan perus pastilleja?
Söin kääretortun yhtenä päivänä, kun muuta makeaa ei löytynyt pistelin kaakun strösseleitä, hunajaa lusikalla, hillopurkin tyhjäksi. Tällaisen ahmimisen aiheuttaa yleensä paha mieli mikä helpottuu imelällä tolkuttomalla syömisellä.
Hakenut kaupasta mätön ja apteekista Laxoperonia. Tätä kierrettä oli vuosia vaikeina aikoina.
En voi pitää kotona mitään herkkuja. Ne ahmisin hetkessä. Kun ei ole ollut mitään muuta, olen yön tunteina vetänyt mysliä Bridget Jones- tyyliin. Tiedän, että jos mulla ois vaikka koiran karkkeja tai suklaita, nekin menisi. Vaikka pienet kivet, jos ne ois sokerissa kuorrutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hakenut kaupasta mätön ja apteekista Laxoperonia. Tätä kierrettä oli vuosia vaikeina aikoina.
En voi pitää kotona mitään herkkuja. Ne ahmisin hetkessä. Kun ei ole ollut mitään muuta, olen yön tunteina vetänyt mysliä Bridget Jones- tyyliin. Tiedän, että jos mulla ois vaikka koiran karkkeja tai suklaita, nekin menisi. Vaikka pienet kivet, jos ne ois sokerissa kuorrutettu.
Se, että ostaa laksatiiveja samalla kuin hakee mättöä, kertoo siitä, että on kyse vakavasta syömishäiriöstä eli yhdestä bulimian muodosta, johon pitää ehdottomasti hakea ammattiapua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakenut kaupasta mätön ja apteekista Laxoperonia. Tätä kierrettä oli vuosia vaikeina aikoina.
En voi pitää kotona mitään herkkuja. Ne ahmisin hetkessä. Kun ei ole ollut mitään muuta, olen yön tunteina vetänyt mysliä Bridget Jones- tyyliin. Tiedän, että jos mulla ois vaikka koiran karkkeja tai suklaita, nekin menisi. Vaikka pienet kivet, jos ne ois sokerissa kuorrutettu.
Se, että ostaa laksatiiveja samalla kuin hakee mättöä, kertoo siitä, että on kyse vakavasta syömishäiriöstä eli yhdestä bulimian muodosta, johon pitää ehdottomasti hakea ammattiapua.
Tiedätkö, että todellisuudessa ammattiapua on erittäin vaikea saada, vaikka olisi itsekin tunnistanut, että kysymyksessä on sairaus? Varsinkin aikuiset ihmiset, jotka on ulkoisesti terveitä ja nk. asiat kunnossa, eivät pääse helposti hoidon piiriin. Nuoret syömishäiriöiset onneksi saavat apua. Aikuisten kohdalla ainoastaan vakava ylipaino on sellainen ongelma, johon saa apua ja hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen lapsena kaakaojauheen syöminen.
Purkan syöminen eli uusi purkka heti, kun maku häipyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakenut kaupasta mätön ja apteekista Laxoperonia. Tätä kierrettä oli vuosia vaikeina aikoina.
En voi pitää kotona mitään herkkuja. Ne ahmisin hetkessä. Kun ei ole ollut mitään muuta, olen yön tunteina vetänyt mysliä Bridget Jones- tyyliin. Tiedän, että jos mulla ois vaikka koiran karkkeja tai suklaita, nekin menisi. Vaikka pienet kivet, jos ne ois sokerissa kuorrutettu.
Se, että ostaa laksatiiveja samalla kuin hakee mättöä, kertoo siitä, että on kyse vakavasta syömishäiriöstä eli yhdestä bulimian muodosta, johon pitää ehdottomasti hakea ammattiapua.
Tiedätkö, että todellisuudessa ammattiapua on erittäin vaikea saada, vaikka olisi itsekin tunnistanut, että kysymyksessä on sairaus? Varsinkin aikuiset ihmiset, jotka on ulkoisesti terveitä ja nk. asiat kunnossa, eivät pääse helposti hoidon piiriin. Nuoret syömishäiriöiset onneksi saavat apua. Aikuisten kohdalla ainoastaan vakava ylipaino on sellainen ongelma, johon saa apua ja hoitoa.
Tiedän. Siinäkin tapauksessa voi kuitenkin kysyä lääkäriltä, olisiko mahdollista kokeilla sellaista mielialalääkettä joka auttaisi myös syömishäiriöön, pyytää lähetettä terveysaseman ravitsemusterapeutille, etsiä psykoterapeutin apua tai ottaa yhteyttä Syömishäiriökeskukseen (jos on varaa etsiä apua yksityiseltä puolelta) sekä varsinkin ottaa selvää Syömishäiriöliiton toiminnasta ja saada sitä kautta tietoa ja vertaistukea.
Toistuva herkkuhimo yksissään säälittävää. Lihavat tuosta kärsii, mutta geenejä syytetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin tehdä kermakaramelleja Kotiruoka-keittokirjan reseptillä. Eihän siitä mitään tullut, kun ei ollut sokerilämpömittaria, mutta sain sentään aikaiseksi kinuskikastiketta. Ajattelin käydä ostamassa vaniljajäätelöä ja syödä kinuskikastiketta sen kanssa, mutta siinä vaiheessa, kun pääsin ruokakauppaan, kinuskikastiketta ei enää ollut, koska olin syönyt sen kauhalla suoraan kattilasta... Huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Purkan syöminen eli uusi purkka heti, kun maku häipyy.
Yritän juuri päästä tuosta tavasta, koska hammashoitolassa minua varoitettiin liiallisesta täysksylitolipurukumin pureskelusta. Sitäkään ei saisi tehdä kuin viisi minuuttia viisi kertaa päivässä eli syömiskertojen jälkeen... Täytynee siirtyä salmiakinmakuisesta ksylitolipurukumista, johon on tullut himo, johonkin tosi tylsän makuiseen purukumiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakenut kaupasta mätön ja apteekista Laxoperonia. Tätä kierrettä oli vuosia vaikeina aikoina.
En voi pitää kotona mitään herkkuja. Ne ahmisin hetkessä. Kun ei ole ollut mitään muuta, olen yön tunteina vetänyt mysliä Bridget Jones- tyyliin. Tiedän, että jos mulla ois vaikka koiran karkkeja tai suklaita, nekin menisi. Vaikka pienet kivet, jos ne ois sokerissa kuorrutettu.
Se, että ostaa laksatiiveja samalla kuin hakee mättöä, kertoo siitä, että on kyse vakavasta syömishäiriöstä eli yhdestä bulimian muodosta, johon pitää ehdottomasti hakea ammattiapua.
Tiedätkö, että todellisuudessa ammattiapua on erittäin vaikea saada, vaikka olisi itsekin tunnistanut, että kysymyksessä on sairaus? Varsinkin aikuiset ihmiset, jotka on ulkoisesti terveitä ja nk. asiat kunnossa, eivät pääse helposti hoidon piiriin. Nuoret syömishäiriöiset onneksi saavat apua. Aikuisten kohdalla ainoastaan vakava ylipaino on sellainen ongelma, johon saa apua ja hoitoa.
Tiedän. Siinäkin tapauksessa voi kuitenkin kysyä lääkäriltä, olisiko mahdollista kokeilla sellaista mielialalääkettä joka auttaisi myös syömishäiriöön, pyytää lähetettä terveysaseman ravitsemusterapeutille, etsiä psykoterapeutin apua tai ottaa yhteyttä Syömishäiriökeskukseen (jos on varaa etsiä apua yksityiseltä puolelta) sekä varsinkin ottaa selvää Syömishäiriöliiton toiminnasta ja saada sitä kautta tietoa ja vertaistukea.
Yritetty usein tavoin. Ei apua saa tai esimerkiksi lähetettä ravintoterapeutille, jos on hoikka ja terveen näköinen ja kykenee työhönsä. Ihmisillä on todella ruusuinen ja lapsellinen kuva siitä, että palveluita tai vaikka terapiaa saisi helposti.
Herkkuhimo on useimmilla jo lapsuudesta opittu toimiva ahdistuksenhallintakeino. Terveydenhuollossa sitä ei noteerata mitenkään, koska se on halpaa ja helppoa itsehoitoa ja loppujen lopuksi moneen muuhun verrattuna varsin vaaratonta. Paasaaminen on aika turhaa. Suurin osa ei saisi esimerkiksi näitä Ozempic tms. nälkähormoniin vaikuttavia lääkkeitä, vaikka haluaisi. Jos et ole tarpeeksi lihava, saat psyykelääkkeet ja masennusdiagnoosin, vaikka tilannehan on ihan sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakenut kaupasta mätön ja apteekista Laxoperonia. Tätä kierrettä oli vuosia vaikeina aikoina.
En voi pitää kotona mitään herkkuja. Ne ahmisin hetkessä. Kun ei ole ollut mitään muuta, olen yön tunteina vetänyt mysliä Bridget Jones- tyyliin. Tiedän, että jos mulla ois vaikka koiran karkkeja tai suklaita, nekin menisi. Vaikka pienet kivet, jos ne ois sokerissa kuorrutettu.
Se, että ostaa laksatiiveja samalla kuin hakee mättöä, kertoo siitä, että on kyse vakavasta syömishäiriöstä eli yhdestä bulimian muodosta, johon pitää ehdottomasti hakea ammattiapua.
Tiedätkö, että todellisuudessa ammattiapua on erittäin vaikea saada, vaikka olisi itsekin tunnistanut, että kysymyksessä on sairaus? Varsinkin aikuiset ihmiset, jotka on ulkoisesti terveitä ja nk. asiat kunnossa, eivät pääse helposti hoidon piiriin. Nuoret syömishäiriöiset onneksi saavat apua. Aikuisten kohdalla ainoastaan vakava ylipaino on sellainen ongelma, johon saa apua ja hoitoa.
Tiedän. Siinäkin tapauksessa voi kuitenkin kysyä lääkäriltä, olisiko mahdollista kokeilla sellaista mielialalääkettä joka auttaisi myös syömishäiriöön, pyytää lähetettä terveysaseman ravitsemusterapeutille, etsiä psykoterapeutin apua tai ottaa yhteyttä Syömishäiriökeskukseen (jos on varaa etsiä apua yksityiseltä puolelta) sekä varsinkin ottaa selvää Syömishäiriöliiton toiminnasta ja saada sitä kautta tietoa ja vertaistukea.
Yritetty usein tavoin. Ei apua saa tai esimerkiksi lähetettä ravintoterapeutille, jos on hoikka ja terveen näköinen ja kykenee työhönsä. Ihmisillä on todella ruusuinen ja lapsellinen kuva siitä, että palveluita tai vaikka terapiaa saisi helposti.
Kyllä ainakin minä olen saanut terveyskeskuslääkäreiltä lähetteitä ravitsemusterapeuteille, kun olen kertonut syömishäiriöstäni ja siitä, etten päässyt hoitoon Syömishäiriöyksikköön, koska olin normaalipainoinen ja näytin terveeltä. Vaikka en ole saanut hoitoa epätyypilliseen syömishäiriööni, olen turvautunut itse noihin muihin mainitsemiini keinoihin ja olen toipumassa syömishäiriöstäni. Ja jos olisin bulimikko, olisin päässyt Syömishäiriöyksikön hoitoon normaalipainoisuudestani huolimatta.
Söin sohvan tyynyjen väliin pudonneeen pölyisen ja tahmean turkinpippurin. Toki huuhtelin sen juoksevan veden alla ensin.
Pienenä söin siskoni kanssa mökillä koirille tarkoitettua suklaata hirveässä herkkuhimossa....kauppaan oli about 100 kilsan matka....ei siellä paljon laukattu kesäloman aikaan.
Muistan että luin sen suklaapaketin kyljestä, että vitaminoitu ja että "turkki alkaa kiiltämään" kun näitä söi.
En huomannut itessäni jälkeen päin kyllä mitään karvan kiillon lisääntymistä....heh. Ihan turhaa myyntipuhetta!
Söin kertaalleen sulaneen ja jäätyneen jätskinlopun pakastimesta, kuorin siitä sen juustomaisen kuoren ensin pois. Sitten hetken päästä söin sen kuorenkin :D
Alue: Aihe vapaa
Tuossa on jo yritystä! Olisit voinut tietysti toimia kuten toinen ketjuun kirjoittanut henkilö: yrittää tehdä sipsit itse ja sytyttää samalla vahingossa tulipalo keittiöön...