Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mua ärsyttää itsessäni piirre, kun löydän kaikista ihmisistä jotain vikaa
22.01.2020 |
Otsikossa se tulikin. Haluaisin muuttua ja kehittyä tässä. Kaikki ihmiset, läheisetkin alkavat ärsyttää. Kaikki muut ärsyttävät, paitsi oma mies.
Esimerkkejä: hyvä ystävä ärsyttää kun ei ole korkeakoulututkintoa, eikä mielestäni tajua jotain asioita. Joudun selittämään, ja selittämään. Aikaa menee. Hän hukkaa aikaansa mielestäni ei tieteellisten höpö-🤥höpö-perusteluiden parissa - oli kyse mistä tahansa asiasta ja päätyy kuitenkin siihen mitä olen päiviä sitten asiasta jo sanonut. Ärsyttävää!! Erilainen maailmankatsomus/ koulutustaso ärsyttää.
Käly ärsyttää kun ystävyys ei ole molemminpuolista. Muistamme heidän lapsiaan puheluin, lahjoin, tykkäämme somessa yms olemme lämpimiä, teemme, huomioimme. Hän/he ottavat kaiken annettuina, ja ärsyttää ihan hirveästi, kun eivät voi edes jostain typerästä päivityksestäni tykätä - vastavuoroisesti. Tämä ystävyyden epätasapaino ärsyttää ihan hirveästi. Suren sitä ja ajattelen että miksi eivät tajua, ovatpa huonokäytöksisiä ym ym ym. Ärsyttää heidän käytös, sekä oma ärsyyntyminen.
Toinen käly ärsyttää kun ei osaa mm. kirjoittaa juhlapyhiä pienellä alkukirjaimella. Lisäksi käytös on miesmäistä, ei osaa pitää yhteyttä ja kommentit mihin tahansa asiaan on todella töksähteleviä. Ei koskaan ehdota mitään yhteistä tekemistä, silti lähellä asuu. Joskus jopa jättää ulkopuolelle. Tämä myös mielestäni häneltä tosi huonoa käytöstä, ja yllätys yllätys ärsyttää ihan hirveästi.
Itse muistan hyvät käytöstavat, ystävälliset sanat ja teot.
Painin mielessäni tämän ongelman kanssa, ja kysyn onko kenelläkään samanlaisia tunteita? Vai ovatko sittenkin tunteiden sijasta kokemuksia?
Miten kehittää heidän käytöstään ja omaa ärsyyntymistä tai vuorovaikutusta?
Suositelkaa mielellään apua ja vaikka kirjoja. Haluan kehittyä ja saada apua tähän. Toisaalta vaikeaa, jos vika ei olekaan itsessä. Tuntuu, että teemme kaikkien muiden puolesta aina enemmän ☹️ Ja he ”kaikki” käyttäytyvät jotenkin yliolkaisesti 🙁
Kommentit (82)
Ihan hienosti sä ap yritit lähestyä ongelmaasi nöyränä, mutta et niin nöyrä kykene olemaan, että tarttuisit ongelman syihin oikeasti.
Aloituksen tarkoitus olikin ehkä saada vain myötäuntoa, että ”ihanaa, että jaksat olla silti kaikille (khrhm?) ystävällinen...” ja ”älä välitä, koita vaan kestää, ei kai kukaan niistä ärsyttävistä ihmisistä ole sanonut sulle siksi pahasti, voi eiiii....” tms. Lohdutusta kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis aika jännää, että aloittajaa ärsyttää myös hänen oma persoonansa. Mua ärsyttää itsessäni piirre...
ehkei ärsytä, ehkä olet vain huomannut, ettei sinusta pidetä piirteesi takia niin paljon kuin mielestäsi ansaitsisit. Oikeasti se piirre, ettet voi sietää toisia osittaisesti, ei ärsytä itseäsi yhtään. Jos he kestäisivät kuunnella marinaasi ja vikinääsi itsestään loukkaantumatta, olisit sen kanssa aivan fine.Minkä takia pitää vastata todella epäkohteliaasti asialliseen kysymykseen? Tai siis heittää vain haukkuja, mutta ei itse asiassa vastata mitään, tai mitään rakentavaa.
Asialliseen kysymykseen? Rehentelet sillä, miten huonoja kaikki muut sinusta ovat. Sekö on sinusta asiallista? Halusin ainoastaan lisätä itsetuntemustasi, jos kyyit apua tosissasi ja vilpittömänä tavoitteenasi kasvaa ihmisenä. Silloin kovaakaan palautetta ei pidä ottaa epäasiallisena.
Marina ja vikinä? 😂 ”Kova palaute” 😂
Voi apua😂Ap tulee vastaamaan meille 😉 Kiukuttele nyt vielä vähän lisää, keskenkasvuinen kakara 😄
Tässäpä aikuismainen ja kohtelias vastaus. 😊👌
Vierailija kirjoitti:
Ihan hienosti sä ap yritit lähestyä ongelmaasi nöyränä, mutta et niin nöyrä kykene olemaan, että tarttuisit ongelman syihin oikeasti.
Aloituksen tarkoitus olikin ehkä saada vain myötäuntoa, että ”ihanaa, että jaksat olla silti kaikille (khrhm?) ystävällinen...” ja ”älä välitä, koita vaan kestää, ei kai kukaan niistä ärsyttävistä ihmisistä ole sanonut sulle siksi pahasti, voi eiiii....” tms. Lohdutusta kaipaa.
Eihän tässäkään anneta mitään neuvoja Ap:lle edelleenkehittymiseen. Pelkkää ihmeellistä netti-ivailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis aika jännää, että aloittajaa ärsyttää myös hänen oma persoonansa. Mua ärsyttää itsessäni piirre...
ehkei ärsytä, ehkä olet vain huomannut, ettei sinusta pidetä piirteesi takia niin paljon kuin mielestäsi ansaitsisit. Oikeasti se piirre, ettet voi sietää toisia osittaisesti, ei ärsytä itseäsi yhtään. Jos he kestäisivät kuunnella marinaasi ja vikinääsi itsestään loukkaantumatta, olisit sen kanssa aivan fine.Minkä takia pitää vastata todella epäkohteliaasti asialliseen kysymykseen? Tai siis heittää vain haukkuja, mutta ei itse asiassa vastata mitään, tai mitään rakentavaa.
Asialliseen kysymykseen? Rehentelet sillä, miten huonoja kaikki muut sinusta ovat. Sekö on sinusta asiallista? Halusin ainoastaan lisätä itsetuntemustasi, jos kyyit apua tosissasi ja vilpittömänä tavoitteenasi kasvaa ihmisenä. Silloin kovaakaan palautetta ei pidä ottaa epäasiallisena.
Marina ja vikinä? 😂 ”Kova palaute” 😂
Voi apua😂Ap tulee vastaamaan meille 😉 Kiukuttele nyt vielä vähän lisää, keskenkasvuinen kakara 😄
Tässäpä aikuismainen ja kohtelias vastaus. 😊👌
Ihan samaa tasoa kuin tämä asialliseen kritiikkiin: ”Voi apua 😂”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hienosti sä ap yritit lähestyä ongelmaasi nöyränä, mutta et niin nöyrä kykene olemaan, että tarttuisit ongelman syihin oikeasti.
Aloituksen tarkoitus olikin ehkä saada vain myötäuntoa, että ”ihanaa, että jaksat olla silti kaikille (khrhm?) ystävällinen...” ja ”älä välitä, koita vaan kestää, ei kai kukaan niistä ärsyttävistä ihmisistä ole sanonut sulle siksi pahasti, voi eiiii....” tms. Lohdutusta kaipaa.Eihän tässäkään anneta mitään neuvoja Ap:lle edelleenkehittymiseen. Pelkkää ihmeellistä netti-ivailua.
No neuvo oli jo aiemmassa viestissä, ja se oli se, että aloittaja ei osaa katsoa asioita muiden näkökulmista, eikä ajattele tunteella. Vaikuttaa siltä, että aloittaja on tunnekylmä. Itse voi hakea ohjeita tunnekylmyyteen avunsaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on se oma ego joka laittaa niskaa nykimään ja nostaa nokan pystyyn ja korottaa korkeimmalle pallille muita arvostelemaan. Rentouta niskasi, laske nenänpääsi ja askella alas korokkeelta muiden tavallisten kuolevaisten pariin. Sillä hauta sinuakin odottaa, ehkä nopeammin kuin uskotkaan. Ja muista pitää huoli ettet anna enempää kuin saat, paitsi lapsille voi antaa kunnes täyttävät 18, sitten voi lopettaa senkin, paitsi jos on omia, heitä pitää avustaa hautaan asti.
Mulla on ollut tuollainen tuttavuus, jonka poistin ja estin, sillä heiltä puuttui keskustelukyky/vuorovaikutustaidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletkohan ap myös se ihminen, joka ei osaa kuunnella muita? Luulisi, että jos kuuntelisit toisia oppiaksesi millaisia he ovat, ymmärtäisit, minkä takia he eivät ole ”täydellisiä”. Siis kyllä mä ainakin tajuan helposti, miksi ystäväni esim. tuli raskaaksi avioliitossa eläneelle miehelle. Ja piti lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika on siinä, jos pitää koko ajan MUISTAA hyvät käytöstavat. Kyllä ne pitäis tulla ihan selkärangasta, ajattelematta.
Joo no kaikilla ei tule. Eiköhän useampaa ärsytä epäsuhta ystävyydessä! Toinen tekee enemmän
Ilmeisesti sit ei. Mäkin tykkäilen varmasti enemmän kavereiden jutuista kuin ne mun, mutta en ole koskaan ajatellut, että se olis jotenkin epäsuhtaista. Mun jutut nyt vaan on tylsiä 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut tuollainen tuttavuus, jonka poistin ja estin, sillä heiltä puuttui keskustelukyky/vuorovaikutustaidot.
Heillä varmaan oli tunne molemminpuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut tuollainen tuttavuus, jonka poistin ja estin, sillä heiltä puuttui keskustelukyky/vuorovaikutustaidot.
Poistit ja estit...? Oletko 15v?
😂😂😂😂😂😂😂😂🤭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan ap myös se ihminen, joka ei osaa kuunnella muita? Luulisi, että jos kuuntelisit toisia oppiaksesi millaisia he ovat, ymmärtäisit, minkä takia he eivät ole ”täydellisiä”. Siis kyllä mä ainakin tajuan helposti, miksi ystäväni esim. tuli raskaaksi avioliitossa eläneelle miehelle. Ja piti lapsen.
- mies valehteli ekat 2 viikkoa olevansa sinkku. Juuri sen ajan, minkä ystävälläni kesti kehittää tunteita
- ystäväni oma sisin on rikkinäinen ja hänellä on vaikeus kiintyä kehenkään. Kun hän kiintyi tähän mieheen, miehestä tuli pikaisesti todella tärkeä.
- miehen vaimo oli 50v, mies alle 40v. eikä liitossa ollut lapsia
- vaimolla oli jokin sairaus, minkä takia mies hoiti häntä
- Liitto oli lumeliitto, mies oli ulkomaalaustaustainen pako .lainen, joka tarvitsi kansalaisuuden
Että eipä ihan kauheasti itseäni haitannut, vaikka heille kehittyikin suhde. Enkä tiedä, miksi toisen asiat muutenkaan haittaisivat minua, kunhan on onnellinen.
Mies sittemmin erosi vaimostaan (kun tämä sai tietää lapsesta). Kaverini piti lapsen yksin ja on todella onnellinen pienen lapsen äiti. Se oli hänen viimeinen hetkensä tulla vielä äidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika on siinä, jos pitää koko ajan MUISTAA hyvät käytöstavat. Kyllä ne pitäis tulla ihan selkärangasta, ajattelematta.
Joo no kaikilla ei tule. Eiköhän useampaa ärsytä epäsuhta ystävyydessä! Toinen tekee enemmän
Ilmeisesti sit ei. Mäkin tykkäilen varmasti enemmän kavereiden jutuista kuin ne mun, mutta en ole koskaan ajatellut, että se olis jotenkin epäsuhtaista. Mun jutut nyt vaan on tylsiä 😃
Näin juuri. Jos itsetunto on kunnossa, voi olla sellaistenkin ystävä, jotka eivät pönkitä sun egoasi. Yhteydenpitovaatimuskin on perimmiltään huonoa itsetuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ihmisissä on jotakin vikaa, myös sinussa ap . Tämän epätäydellisyyden kanssa joudumme elämään.
Tämän olen havainnut! Siksi kysynkin, miten kehittää ja parantaa omaa käytöstä ja vuorovaikutusta? Miten, millä keinoin vähentää ärsyyntymistä?
Ap
En usko, että mikään noista esimerkeistäsi paranisi vuorovaikutuksella. Ketään ihmistä kun ei voi muuttaa ja itsessäkin muutos on lähinnä näkökulman vaihtoa.
Minulla toimii sellainen, että käännän ärsyyntymisen empatiaksi. Esim jos bussissa joku puree purkkaa suu auki tai katselee videoita äänillä ja mun pää meinaa poksahtaa vi*tutuksesta, niin silloin ajattelen sitä ihmistä empatian kautta ja ärsyyntyminen lakkaa miltei välittömästi. Kavereiden suhteen tiedän heidän heikkoutensa, ja jos ovat sivistykseltään sellaisia, etteivät ymmärrä mitä yrittäisin sanoa (olen akateeminen itse) niin en edes yritä, jolloin ei ärsyyntymistä tule ollenkaan. Korkealentoisia ajatuksia voi sitten puhua vaikka muiden älykköjen kanssa. Tyhmempien kanssa niitä diipadaapoja ja kynsilakkajuttuja. Tykkäyksiä en koskaan odota, enkä tee ihmisille palveluksia, joista odottaisin kiitosta tai minun huomioimista. Huomioin ja olen aina ystävällinen, mutta sen täytyy olla pelkästä omasta ilosta, ei sen vuoksi, että muut jäisivät minulle jotain velkaa.
Eli tee itse niitä muutoksia mitkä sinua ärsyttää, elä odota muilta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ihmisissä on jotakin vikaa, myös sinussa ap . Tämän epätäydellisyyden kanssa joudumme elämään.
Tämän olen havainnut! Siksi kysynkin, miten kehittää ja parantaa omaa käytöstä ja vuorovaikutusta? Miten, millä keinoin vähentää ärsyyntymistä?
ApEn usko, että mikään noista esimerkeistäsi paranisi vuorovaikutuksella. Ketään ihmistä kun ei voi muuttaa ja itsessäkin muutos on lähinnä näkökulman vaihtoa.
Minulla toimii sellainen, että käännän ärsyyntymisen empatiaksi. Esim jos bussissa joku puree purkkaa suu auki tai katselee videoita äänillä ja mun pää meinaa poksahtaa vi*tutuksesta, niin silloin ajattelen sitä ihmistä empatian kautta ja ärsyyntyminen lakkaa miltei välittömästi. Kavereiden suhteen tiedän heidän heikkoutensa, ja jos ovat sivistykseltään sellaisia, etteivät ymmärrä mitä yrittäisin sanoa (olen akateeminen itse) niin en edes yritä, jolloin ei ärsyyntymistä tule ollenkaan. Korkealentoisia ajatuksia voi sitten puhua vaikka muiden älykköjen kanssa. Tyhmempien kanssa niitä diipadaapoja ja kynsilakkajuttuja. Tykkäyksiä en koskaan odota, enkä tee ihmisille palveluksia, joista odottaisin kiitosta tai minun huomioimista. Huomioin ja olen aina ystävällinen, mutta sen täytyy olla pelkästä omasta ilosta, ei sen vuoksi, että muut jäisivät minulle jotain velkaa.
Eli tee itse niitä muutoksia mitkä sinua ärsyttää, elä odota muilta mitään.
Hyviä neuvoja!
Olen samanlainen herkästi muihin ärsyyntyvä. Pienistäkin jutuista. Syitä siihen on monia, mutta ehkä tärkein on se miten ohitan itseni ja omat tarpeeni. Vähättelen itsekin sitä, millaisen tilan tarvitsen voidakseni hyvin. Olen kohtelias, huomaavainen, kannustava ja huolehdin liikaakin muista. Sitten se ärtymys vain nousee ihan pienestä jutusta.
Niihin pieniin juttuihin on helpompi ärsyyntyä ja takertua kuin myöntää, jopa kivun kautta, että olemme ystäväni kanssa muuttuneet. Nyt on aika puhua, jos mahdollista, miten se muuttuminen vaikuttaa väleihimme. Ja jos ystävä ei ole mitään huomannut, niin minulla on joka tapauksessa tarve avata tilannetta. En moittisi koulutustasosta, vaan heittäisin kysymyksen miten kaikki ärsyttää ja jopa sinäkin, rakas ystävä, mutta voitko auttaa ja jutella miten tästä pääsee pois. Jos ystäväsi on vahva ja tervejärkinen hän kyllä suostuu kuulemaan ne pikku ärtymiset hahmottaakseen kokonaisuuden. Todennäköisesti hän on jo huomannut sinussa muutoksia.
On myös hyvä myöntää itselleen, ettei kerta kaikkiaan tule toimeen jonkun kanssa. Ei kannata väkisin yrittää. Kun antaa itselleen luvan olla pitämättä jostakin ihmisestä tilanne muuttuu enemmän sellaiseksi, ettei kiinnitä huomiota toisen pieniin virheisiin. Älä ole kiva ja kohtelias kälyllesi, joka ei osaa kiittää saati vastavuoroisesti huomata sinut. Ohitat siinä 150% itsesi todella esimerkillisesti. Jokaikinen kerta petyt, miten kaikki huomaavaisuutenne kaikuvat tyhjille seinille. Mieti, mikä olisi kohtuullista huomioimista sinun kannaltasi ja sinua rasittamatta. Lapset ovat tyytyväisiä lahjoista ja kaikki muu on sitten kodin oppien ja kasvatuksen tulosta.
Isoja kirjaimia käyttävä toinen kälysi on muuten harmiton, niin ehkä ne isot kirjaimet jaksaa niellä. Mieti mieluummin miten paljon mukavampi hän kuitenkin on joissakin asioissa kuin toinen kälysi.
Sinä voit muuttaa asenteitasi, mutta et itseäsi. Kirjoituksesi perusteella olet ankara itseäsi kohtaan ja täytät ehkä muiden odotuksia kuin antaisit itsellesi tilaa olla, joka olet. Ymmärtääkö miehesi sinua? Voitko puhua hänelle ärtymyksistäsi avoimesti vai kohteletko häntäkin niin, että taas ohitat itseäsi?
Jos uskot löytäväsi kirjoista vastauksia, niin lue sellaisia henkisen kasvun oppaita joissa pääset eroon muiden miellyttämisestä ja kiltin tytön roolista. Tunnistat ihan varmasti itsesi sieltä. Kasvaminen ei tarkoita, että sen jälkeen paukuttelet totuuksia päin naamaa. Päinvastoin opit näkemään keneen kannattaa uhrata ajatuksia ja tunteita ja keneen ei. Kun opit rakastamaan itseäsi jaksat muitakin paremmin ja näet miten jotkut vaan ovat sinua tyhmempiä tai joskut viisaampia. Mutta se, että opit erottamaan ne ihmiset jotka ovat hyvää seuraa sinulle osaat myös silloin hakeutua heidän seuraansa. Kälyt menevät sen jälkeen olan kohautuksella.
Löysin pari vuotta sitten kirjastosta kirjan, jossa käsiteltiin hankalia ihmisiä ja sitä miten heidän kanssaan tulisi toimia jotta suhteet heihin helpottuisivat.
Kirjan näkökulma voisi sopia AP:lle ihan täydellisesti.
Kirjan nimi viittasi jollakin tavalla tähän aiheeseen, eli hankalien ihmisten kanssa pärjäämiseen. Valitettavasti en muista tarkemmin, mutta haulla voi hyvinkin löytyä.
Hyvä kirjoitus tuossa ylempänä, kiitos! Olen myös helposti ärsyyntyvä. Tiedostan myös omat huonot piirteeni mutta helposti ihmiset alkaa ärsyttää ja väkisin jään miettimään vaan niitä ärsyttäviä piirteitä toisissa. En kovin arvosta myöskään itseäni.
Oikein kun ärsyttää niin yritän väkisin vaan nähdä kokonaisuuksia ja miettiä myös henkilön hyviä piirteitä ja yrittää olemassa olevilla tiedoilla nähdä juuri pidemmälle että millainen lapsuus on vaikka ollut jollakin tutulla tai elämä joka vaikuttaa sitten tuon henkilön käytökseen.
Olen kiltti, kohtelias ja unohdan helposti omat tarpeeni eli olen hyvin vaatimaton ja tyydyn hyvin vähään. On itsestään selvää että omahyväiset, narisistiset jne piirteet saa ihmisissä karvat nousemaan välittömästi pystyyn sitten.
Olen myös herkkä ja pohdiskeleva ja ehkä vähän vakavahenkinen niin sellainen pinnallinen pölpötys saa kavahtamaan.
Hienoa että ap ja muut kuitenkin tiedostavat tuon piirteen itsessään.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus tuossa ylempänä, kiitos! Olen myös helposti ärsyyntyvä. Tiedostan myös omat huonot piirteeni mutta helposti ihmiset alkaa ärsyttää ja väkisin jään miettimään vaan niitä ärsyttäviä piirteitä toisissa. En kovin arvosta myöskään itseäni.
Oikein kun ärsyttää niin yritän väkisin vaan nähdä kokonaisuuksia ja miettiä myös henkilön hyviä piirteitä ja yrittää olemassa olevilla tiedoilla nähdä juuri pidemmälle että millainen lapsuus on vaikka ollut jollakin tutulla tai elämä joka vaikuttaa sitten tuon henkilön käytökseen.
Olen kiltti, kohtelias ja unohdan helposti omat tarpeeni eli olen hyvin vaatimaton ja tyydyn hyvin vähään. On itsestään selvää että omahyväiset, narisistiset jne piirteet saa ihmisissä karvat nousemaan välittömästi pystyyn sitten.
Olen myös herkkä ja pohdiskeleva ja ehkä vähän vakavahenkinen niin sellainen pinnallinen pölpötys saa kavahtamaan.
Hienoa että ap ja muut kuitenkin tiedostavat tuon piirteen itsessään.
Minulla oli aikoinaan tällainen huonoitsetuntoinen ihminen ”ystävänä”, joka oli kateellinen minulle siitä, etten ole tuollainen itseäni vähättelevä ja vähään tyytyvä selkäänpuukottaja-vittuuntuja. En jaksanut kauaa olla hänen ystävänsä, koska myös hän koki olevansa ”syvällimen” ja ”muiden hyvän itsensä edelle asettaja”, vaikka toisesta päästä nimenomaan arvosteli jokaista ja koitti lyödä maahan.
Minä olisin ollut valmis tukemaan häntä hänen itsensä vähättelyssä, jos hän olisi kyennyt rehellisesti sanomaan että se on ongelma, eikä olisi vähätellyt toisia nostaakseen itseään. Koska tunsin myötätuntoa niin huonona itseään pitävää ihmistä kohtaan.
Mutta en sen jälkeen, kun näin, miten (piilotellun) halveksivasti hän suhtautui toisiin sanomatta, että hän ei rakasta itseään.
Alue: Aihe vapaa
😊