Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu oudolta olla uudessa suhteessa, jossa puoliso ei käytä henkistä väkivaltaa
21.01.2020 |
Otsikko saattaa näyttää vähän hassulta, mutta erosin pitkästä ja kuluttavasta suhteesta jo aikoja sitten. Oloni koheni heti. Pitkästä aikaa sain nukuttua hyvin, olin energisempi ja hyväntuulisempi. Viihdyin hyvin lasteni kanssa ja elämä oli kaikin puolin hyvää. Ajattelin, että parisuhteet on osaltani nähty enkä hakenut mitään "sutinaa", vaikka huvikseni kävinkin satunnaisesti treffeillä. Kuitenkin päädyin seurustelemana ihanan miehen kanssa, jonka kanssa voin olla oma itseni.
Aluksi ajattelin, että mies lähtee karkuun, kun tajuaa, että olen aivan tavallinen ihminen, joka ei osaa mitään erikoista. Meni kuukausia ennen kuin uskalsin alkaa luottamaan uuteen mieheen. Exäni vertasi minua muihin äiteihin ja naisiin, jotka osasivat tehdä aina kaiken paremmin kuin minä. Jos tein virheen, sain kuulla siitä pitkään. Kun ensimmäistä kertaa mokasin uudessa suhteessani olin lähes paniikissa, kun pelkäsin miehen reaktiota. Asia oli oikeasti pieni eikä mitään vahinkoa tapahtunut, mutta exäni olisi tehnyt asiasta numeron. Suorastaan hämmästyin, kun uusi mies ei reagoinut asiaan mitenkään, vaan totesi, että sattuuhan sitä. Kun purskahdin itkuun erään raskaan jakson päätteeksi, en saanutkaan uudelta mieheltä ivailua vaan lohdutusta.
Vasta eron jälkeen olen tajunnut miten sairas suhteeni exän kanssa oli. Vellova paha olo tuntui normaalilta enkä edes ollut osannut kaivata parempaa. Ihmettelin itsekseni miksi monet ovat suhteissa, vaikka se tuntui kamalalta. Toisaalta ihmettelin pariskuntia, jotka pystyivät eri asioista sopimaan sovussa. Meillä ei exän kanssa mikään onnistunut ilman riitaa. En tajua enää itsekään miten pystyin olemaan vuosikausia niin kamalassa suhteessa. Kai alku meni mukavasti, mutta vähitellen lasten myötä mies alkoi alistamaan.
Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia? Kuinka kauan teillä meni aikaa, kunnes uskalsitte rakentaa uuttaa suhdetta ja luottamusta?
Kommentit (14)
Onneksi olkoon! Painajaisesi on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tunteesi, ja toivon todella että totut tähän, sillä tämä nykyinen suhteesi on arvatenkin terve ja hyväksi sinulle - teille molemmille. Voi kyllä viedä aikaa tottua, entinen suhteesi heittää varjoja tämän ylle, ylireagoit herkästi ja luottamuksesi voi olla horjuvaa. Toivotan onnea ja menestystä, olet sen ansainnut!
Tunnistan tilanteesi. Onnittelut. Nauti elämästäsi!
Mistä tietää onko sellaisesta kysymys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19 vuotta elin suhteessa missä piti tehdä kaikki miehen eteen. 2 v sinkkuna ja nyt suhteessa missä mies tekee kaiken minun eteen. Toki itsekin sitten myös hänen mutta näin ketään ei hyväksi käytetä vasn meillä on aidosti ihanaa elämää, joka päivä. Vaikea pukea sanoiksi mitä tunnen. Eihän tällaista elämää voi ollakaan.
Ajatelkaa, että jotkut on lapsena tottuneet ilmapiiriin, missä on normaalia toisen huono käytös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näiden ominaisuuksien takia hoitajatkaan eivät saa lisää palkkaa. Ovat niin nöyriä ja tottuneet hyväksikäyttöön.
Kyllä kypsällä ihmisellä pitäisi itsetunto olla kohdillaan, mutta me suomalaiset olemme henkisesti aina olleet alistettuja. Näkyy näissä perusasioissa kuten parisuhteessa. Myös lapsille tehdään jo alussa selväksi että eivät ole samalla tasolla aikuisten kanssa. Heiltä otetaan luulot pois ja yritteliäisyys.
Naisilla etenkin on pitkä tie kasvattaa selkärankaa ja on hyvä että feministejä löytyy. Kuitenkin olisi hyvä jos se lamppu syttyisi itsestään sielä pääkopassa ja osaisi sanoa ei alistamiselle ja hyväksikäytölle.
Sellainen kansallinen keltaliivien pukeminen ylle tekisi tosi hyvää ihan meille jokaiselle.
Harva meistä sisäistää edes yksilönvapaudet omaan vartaloonsa ja mieleensä.
Tämä on yksi tärkeä seikka että on itseomistuksessa eikä kenenkään muun.
Myn mielestä oli outoa olla henkisesti väkivaltaisessa suhteessa ja normaalia hyvässä suhteessa. Tosin olin 'vain' viisi vuotta siinä huonossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sujuuko seksi, onko intohimoa?
Tässä vaan vahvistuu se fakta, että toiset parisuhteet on sairaita, toiset terveitä. Onneksi sait kokea terveen sairaan jälkeen, joskus käy toisinkin päin ja vielä useammin sairasta suhdetta seuraa yhtä sairas suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa, että jotkut on lapsena tottuneet ilmapiiriin, missä on normaalia toisen huono käytös.
Kesti kymmeniä vuosia, vasta kun opin näkemään mitä on henkinen väkivalta. Se tapahtui väkivallattomassa ympäristössä.
"En tajua enää itsekään miten pystyin olemaan vuosikausia niin kamalassa suhteessa. Kai alku meni mukavasti, mutta vähitellen lasten myötä mies alkoi alistamaan."
Tässähän se syy on. Alku menee aina huumassa ja se alistava osapuoli osaa esittää kunnollista. Huuman vähetessä alkaa oikea luonnekkin paljastua, mutta silloin se toinen osapuoli onkin jo rakastunut eikä usko henkiseen väkivaltaan rakkaaltaan. Sitä sitten uskotellaan itselleen, että "90% ajasta se on kyllä oikein rakastava ja hurmaava". Usein se "90% ajasta" tapahtui vuosia sitten ja jota muistellaan lämmöllä, vaikka nykyisin joutuisikin ajattelemaan jokikistä sanaa.
Sama täällä. Olin eron jälkeen kyllä pari vuotta yksin.
Uusi mies antoi minulle täyden vapauden tehdä mitä haluan. Pidin sitä ensin välinpitämättömyytenä. Kunnes tajusin, että olen tottunut toiseen.