Karkulainen, apua!
Nyt alan hikeentyä, kun 2v poika juoksee aina tilaisuuden tullen karkuun, ja kovaa. Jos huudan, pysähdy, vauhti vaan kiihtyy ja nauraa päälle. Pelottaa kun välillä autotiekin lähellä. Onko mitää kikkoja miten olette saaneet tämmöisen karkailun loppumaan. Rasittaa myös rimpuilevan pojan kiinniiotto ja jokapäiväiset taistelut kotiin lähdössä.
Kommentit (9)
Todella raivostuttavaa karjua karkaavalle lapselle... neiti 2v. 3kk karkailee joka paikassa, kaupan kärryistä, rattaista, autosta, sisältä ulos ja ulkona, et voi päästää sitä 10m kauemmaksi, tai et saa enää kiinni.
neiti on meinannut muutaman kerran kaupungissa käydessä jäädä auton alle, silloin päätin ettei enään ilman valjaita mennä mihinkään. Rattaissa on valjailla kiinni tai kävelee vierellä valjaista taluttaen.
onneksi asumme maalla ja meillä on iso piha, mutta tie kulkee vieressä... ainakun tyttö juoksee tielle raahaan sen sätkivänä ja parkuvana sisälle, useimmiten riittää nykyisin pelkkä muistutus siitä että sisälle mennään heti ,jos karataan. Ja jos ollaan kyläileen ja ei totella tai karkaillaan tyttö autoon ja lähdetään kotiin... ei sitä kauheen montaa kertaa ole tarvinnut tehdä...riittää pelkkä muistutus autosta ja kotiin lähtemisestä.
Tilannetta ei auta yhtään että pikkusisko vuoden nuorempi jo sekin juoksee sujuvasti eri suuntaan... Kauppaan en mene enää lapsien kanssa, enkä muutoinkaan hirveesti yleisillä paikoilla.
Josko tämäkin loppuis aikanaa... toivossa on hyvä elää...
minä nappaan karkulaisen kainaloon " vähän epämukavaan asentoon" ja rehaan mukana ja sanon et jos et oo kunnolla ni sit mennää näin. Hetken päästä kysyn et osaako olla kunnolla jos lupaa et osaa ni päästän takasin käveleen ja jos taas temppuilee ni joutuu takasin kainaloon. Kyllä sitä jotkut katsoo pitkään kun rimpuilevaa ja huutavaa tenavaa vierää kainalos , mut katsokoot. Mieluummin siellä kun auton alla!!!
Poika on kova juoksemaan tielle. Asutaan aika rauhallisella alueella umpikujan varressa, mutta kerrankos sen auton vain tarvii sopivasti tulla... Kauhistuttaa ja ärsyttää valtavasti kun joutuu ulkoillessa viiden minuutin välein takkuamaan samasta asiasta. Meillä myös vuoden ikäinen pikkuveli joka liikkuu myös ketterästi, ja usein ihan eri suuntaan kuin isoveli...huh huh, ei ole ulkoilukaan enää kovin nautinnollista ja sisällä pojat ovat pahalla tuulella kun on niin kuuma.
Olen myös ottanut sen linjan että jos ei totella niin laitan rattaisiin miettimään hetkeksi aikaa. (tai sitten sisälle) Rehaankin siis aina kaksosten rattaita mukana ulkoillessa. Siinäkin on vaan se huono puoli että kun isompi joutuu rattaisiin alkaa hän raapia ja lyödä pikkuista. Tai jos istuisi nätisti niin pienempi alkaa jo raapia puollustaakseen itseään isoveljeään vastaan... voi apua... En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa tälle tilanteelle :/ Mutta ei tätä voi ikuisuutta kestää. Pitää vain pitää huoli että ei satu mitään, vaikka se tuntuu kyllä aika vaikealta näiden huimapäiden kanssa.
Voimia ja ripeitä kinttuja kaikille karkulaisten äideille!
on karkuun juokseminen loppunut, kun kukaan ei lähdekään perään. Eli jos lähtee karkuun, niin sen kun juoksee niin kauas kuin tahtoo. Tätä ei tietenkään voi tehdä teiden tms lähellä, mutta ainakin aidatulla alueella voi kokeilla!
karkuun. päinvastoi jos temppuilevat niin sanoin että mene vaan äiti lähtee niin ne juoksee hurjalla kiireellä minun perässä.
Naapurin poika juoksutti aina kovasti äitiään ja nauroi mennessää. ihan uhallaankin meni tielle ym. kiellettyihin paikkoihin ja äiti juoksi perässä. Heillä juokseminen loppui kun ottivat valjaat käyttöön eikä poika enää päässyt vapaasti liikkumaan.
Jos lapsi on karkaa ns.turvallisella paikalla,kannattaa olla heti lähtemättä perään ja katsoa miten lapsi reagoi.Meillä poika jää aina ihmettelemään jos äiti ei juoksekaan perään=Mielenkiinto loppuu.Tosin täytyy kyllä varoa niitä autoja yms..
Otettiin silloin valjaat käyttöön, koska oli kuitenkin kiva asia, että poika tykkäsi itse kävellä. Asutaan Helsingin keskustassa, joten täällä ei voi todellakaan antaa lasten juosta niin kauas kuin haluavat ja katsoa, koska pysähtyvät. Kaupoissa, kävelyllä ja esim. Linnanmäellä valjaat oli tosi kätevät. Poika myös tykkäsi olla valjaat päällä, koska tiesi, että saa silloin " itse" kävellä. Kädestä ei suostunut silloin koskaan pitämään kiinni, vaan veti kätensä aina irti aikuisen kädestä tai heittäytyi maahan.
Nyt poika on 3 v ja on viime syksystä saakka kävellyt pääosin tosi nätisti. Asutaan edelleen Helsingin keskustassa, mutta uskallan antaa pojan kävellä itsekseen ja jonkun matkaa edellä, koska poika pysyy aina jalkakäytävällä (ja autoteiden varsille pysäköidyt autot ovat hyvä " aita" ), samoin pysähtyy aina ennen suojatietä odottamaan äidin tai isän kättä. Tien yli kuljetaan ainoastaan käsi kädessä.
En olisi viime kesänä uskonut, että niin pian koittaa sittenkin aika, jolloin poika osaa kävellä nätisti, eikä juokse karkuun. Mainittakoon vielä se, että poika on muuten todella omapäinen ja tottelematon ja ihmettelenkin usein, miten hän sitten joissain asioissa tottelee tosi hyvin.
Mutta meillä ei todellakaan auta se, ettei lähde perään. Poika täytti juuri 2-v, ja olen kokeillut pari kertaa " turvallisella" alueella olla vain paikallaan, kun pikkuherra päättää lähteä. Seisoin niin ettei hän nähnyt minua, vaikka pysähtyi ja katsoi taakseen. EI MITÄÄN VAIKUSTA. Jatkoi vain matkaansa, ensin hiekkatietä pitkin ja siitä metsään polkua eteenpäin. Siinä vaiheessa oli jo pakko mennä perään, koska pian olisi koko ipana hävinnyt näkyvistä.
Vaikka kuinka selitän miksei saa mennä yksin mihinkään, on niin peloton poika ettei ole auttanut. Siispä haukkana vahdin koko ajan..! ;)
meillä ihan sama tilanne 1v11kk tytön kanssa. Kun tuon tiedän niin en ikinä mene kauppakassien ja tytön kanssa kävellen kaupasta autolle vaan työnnän tasan tarkkaan ostoskärryt auton viereen, nostan kassit autoon ja viedään yhdessä kärryt pois. Helpommin hallittavissa niin. Samaten kotona saa olla tarkkana kun joudun jättämään tien varteen auton ja siitä kävellään tien yli kotipihaan ettei tyttö karkaa autotielle.
Olen yrittänyt opettaa siihen että siellä missä kulkee autoja, niin joko tyttö kävelee ja pitää kädestä kiinni tai sitten tulee syliin. Yrittää aina huutaa " ite älelee" mutta kun en anna muita vaihtoehtoja niin siihen on tyytyminen. On tullut silti huutavana raahattua jossain kaupan pihassa. Omalla rivari pihalla juoskoon mutta pidän tarkkaan silmällä ja seuraan mukana. Mutta silti raivostuttaa, varsinkin silloin kun keksii heittää lakin toiseen suuntaan ja juosta itse toiseen suuntaan. Ei oikein tiedä ottaako sen lakin siitä muutaman metrin päästä ensin vai pinkaista tytön perään joka viilettää jo rivarin yhteisellä alueella. On muutamaan kertaan tullut loikittua pensasaidan läpi kun tyttö pinkoo nauraen karkuun.
-minskuliina