Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Unohdettu viisaus.
Minä väitän että aivan liian monen suomalaisen ongelma ei ole pieni palkka, vaan se ettei osata elää tuhlaamatta turhaan.
Lisäksi on otettu velkaa ja vippejä. Ei ole kenenkään muu syy jos noiden maksamiseen menee iso osa palkasta.
Olisi opittava uudestaan yllä mainittu viisaus.
Kommentit (731)
Minä tykkään olla nainen ja arvostan naisellisuuttani vaikka olen pienituloinen.
Ostan silloin tällöin hajuvesipullon, en velaksi vaan säästän tai saan lahjakortin.
Tykkään, että hiukset ovat siistit, niissä on joku malli ja ne saa helposti itse laitettua.
Kotona en keikkaa enkä lähikauppaan mennessä. Mutta jos mene asioille kaupungille tai johonkin tilaisuuteen niin laitan siistin meikin. Ihan myös muita ihmisiä kunnioittaen.
Myös töihin meikkaan ja laitan tukan.
Minulla on kotivaatteet ihan rönttöjä, mutta silti minulla on muutamia vaatteita, joilla on sopivaa ja asiallista mennä niihin tilaisuuksiin minne menenkin
Jotkut vaatteet ovat jopa kauniita ja tunnen itseni niissä kauniiksi ja se nostaa mielialaa. Enkä sitä häpeä tai tunne itseäni turhamaisena.
Äitini myös opetti, että opetti että ihmisen pitää hieman laittaa itseään kun lähtee ihmisten ilmoille.
Aikuisten ihmisten pitäisi sen verran kunnioittaa itseään ja jos ei itseään kunnioita niin ainakin muita, että edes jonkin verran välittäisivät miltä näyttävät. Se siihen menevä raha ei ole tuhlausta tai hukkaanheitettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut Outi Heiskasesta ja Kati Outisesta sellaisiakin valokuvia missä ovat laitettuja ja hiukset nätisti.
Nykyään Heiskasella saattaa olla jopa lyhyemmät hiuksetkin.
Kyllä hekin tilanteen mukaan laittautuvat.
En nyt ymmärrä miksi keskusteluun on otettu Outi Heiskanen, sillä pitkästä elämästään huolimatta, hän käyttää edelleen meikkiä ja pukeutuu ja laitattaa hiuksensa tilanteen mukaan, niin kuin tässäkin kuvassa eikä häntä voi millään ilveellä sanoa, etteikö hän huolehtisi ulkonäöstään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttää propaganda pureva joihinkin, miten ap. on kuitenkin mahdollista, että tilastojen valossa, jo nyt Suomessa on palkkataso niin alhainen, että sen ostovoima on Eu-maiden heikompia, jos vertaa sitä pakollisiin elinkustannuksiin esim. asuminen, ruoka jne.
Suomen hinnat ovat maailman korkeimmat, vaikka palkkataso EU keskitason alle. Samoin tuet.
Höpöhöpö. Suomi on sekä palkkatasoltaan että ostovoimaltaan yli Eun keskiarvon.
Mutta meillä silti ihmiset käy harvemmin kahviloissa ja parturissa kuin muualla keskimäärin.
Etenkin nuoret miehet voivat käydä ehkä kerran vuodessa, kun ei ole laittaa sitä viittäkymppiä leikkuuseen.
Tämä on suuri ongelma kun työt katoaa parturialaltakin.
Ei ihmisillä ole varaa käydä hoitamassa itseään. Myös pukeutumisessa on paljon huomioitavaa.
Ihmiset pukeutuu moskovasti. Se näkyy kaduilla.
Ei ole varaa laittautua.
Nuorilla on ihan kamalia rikkinäisiä farkkuja ja likaisia lenkkitossuja sateellakin.
Juuri näin. Nykyään eivät uskalla käydä nekään, joilla olisi varaa, kun yleisesti sitä paheksutaan ja saa vielä haukut päälle.
Vielä 80-luvulle kahvioita oli kaikkialla, samoin partureita, kampaamoita, pesuloita jne. ja ihmiset käytti palveluita, eikä kukaan paheksunut.
Olen työläisperheestä ja muistan kuinka myyjä-äitini kävi kampaajalla viikottain ja hänelle pestiin hiukset ja tehtiin kampaus ja lakanapyykki ja isän paidat pesetettiin pesulassa. Ja näin oli kaikilla kaverini perheissä. Pesuloita ja kampaamoja oli kaikkialla, meidänkin keskisuuren kaupungin asuinalueella oli ainakin kolme kampaamoa ja kymmeniä kaupungissa. Nyt ei ole ainuttakaan varsinaista kampaamoa, kun ihmiset eivät käytä palveluita. Ja väittäisin ennen olevan rahaa vähemmän käytössä.
Kahviloiden ja ravintolan käyttö Euroopassa on arkipäivää ja siellä käydään monta kertaa viikossa, siinä missä suomalaiset möllöttää kotona ja verhot ikkunoissa kiinni, ettei vain kukaan muu näkisi.
Siis missä maassa sinä olet asunut? Omasta lapsuudestani 80-luvulta muistan sen , ettei koskaan käyty missään, siis ravintolassa tai kahvilassa. Automatkalla oli omat eväät ja pysättiin johonkin tienvarteen niitä syömään. Ravintolassa käytiin ainoastaan sitten, kun alettiin käydä Välimerellä kerran vuodessa (80-luvun loppu, 90-luvun alku). Äiti ei todellakaan käynyt pesettämässä hiuksiaan. Nykyään esim. Turun keskusta on täynnä ravintoloita ja kahviloita. Aina niissä on asiakkaita. Ja kampaamojahan on ihan pilvin pimein joka paikassa. Usein olen ihmetellyt, että voiko ne kaikki mitenkään olla kannattavia.
Olen syntynyt 1960. Ei ainakaan minun aikanani ole ollut mitenkään yleistä pesettää vaatteita pesulassa tai viettää aikaa kahviloissa. Äidit olivat paljon yleisemmin kotona ja kotiapulaisetkin suht yleisiä. Oman kokemuksen mukaan palveluita käytettiin paljon vähemmän 60-90-luvulla kuin nykyään. Kotona tekeminen oli yleistä ja ulkona käytiin harvoin syömässä.
Sen olen kyllä huomannut omassa lähiössä, että palvelut ovat siirtyneet isompiin keskuksiin ja ostareihin. Meillä oli pikkuostarilla mm 5 pankkia, 3 ruokakauppaa, 1 fillariliike, 1 ravintola ja muita pikkuliikkeitä. Nyt 1 pankki, 1 ruokakauppa ja useita keskikaljakuppiloita, käytännössä kaikki palvelut löytyvät kilsan päässä olevasta isosta kauppakeskuksesta. Siellä on useita kahviloita, joissa istuu aina porukkaa.
Ihan ohis, mutta kuvailetko tässä Roihuvuorta 80-luvulla ja nykyään?
Vierailija kirjoitti:
En nyt ymmärrä miksi keskusteluun on otettu Outi Heiskanen, sillä pitkästä elämästään huolimatta, hän käyttää edelleen meikkiä ja pukeutuu ja laitattaa hiuksensa tilanteen mukaan, niin kuin tässäkin kuvassa eikä häntä voi millään ilveellä sanoa, etteikö hän huolehtisi ulkonäöstään.
Ajateltu Outsan männävuosien peikkolookia. Tuossahan rouva on peräti laitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään olla nainen ja arvostan naisellisuuttani vaikka olen pienituloinen.
Ostan silloin tällöin hajuvesipullon, en velaksi vaan säästän tai saan lahjakortin.
Tykkään, että hiukset ovat siistit, niissä on joku malli ja ne saa helposti itse laitettua.
Kotona en keikkaa enkä lähikauppaan mennessä. Mutta jos mene asioille kaupungille tai johonkin tilaisuuteen niin laitan siistin meikin. Ihan myös muita ihmisiä kunnioittaen.
Myös töihin meikkaan ja laitan tukan.Minulla on kotivaatteet ihan rönttöjä, mutta silti minulla on muutamia vaatteita, joilla on sopivaa ja asiallista mennä niihin tilaisuuksiin minne menenkin
Jotkut vaatteet ovat jopa kauniita ja tunnen itseni niissä kauniiksi ja se nostaa mielialaa. Enkä sitä häpeä tai tunne itseäni turhamaisena.
Äitini myös opetti, että opetti että ihmisen pitää hieman laittaa itseään kun lähtee ihmisten ilmoille.
Aikuisten ihmisten pitäisi sen verran kunnioittaa itseään ja jos ei itseään kunnioita niin ainakin muita, että edes jonkin verran välittäisivät miltä näyttävät. Se siihen menevä raha ei ole tuhlausta tai hukkaanheitettyä.
Aijaa. Minun äiti taas opetti, että nuori ihminen on kaunis ilman mitään meikkejä. Ja totta se onkin.
Hiuksiani äitikin kyllä kauhisteli, koska ne oli(on) luonnonkiharat ja harittavat joka suuntaan, kuin uuniluuta. Ovat kamalat, joo myönnän, mutta en jaksa niitä laittaa, eikä ne pysy mitenkään, vaan vetävät itsensä minne haluavat. Olen huomannut, että monet ihmiset, joiden hiukset ovat sekaiset ja sotkuiset ovat juuri näitä "kiharapäitä". Kihara leviää, kun sen joutuu kampaamaan/harjaamaan ja tulos muistuttaa hoitamatonta pöheikköä. Mutta minkäs teet. Ainoa lohtu on se, ettei katso usein peiliin niin ei nää miltä näyttää. Ympäristö saa kärsiä ;)
Aloituksesta sen verran, että AP on ihan oikeassa. Rahan saa aina kulumaan/tuhlattua, tuli sitä kuinka paljon tahansa. Talouden saa pysymään kunnossa, kun elää "suu säkkiä myöten".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ymmärrä miksi keskusteluun on otettu Outi Heiskanen, sillä pitkästä elämästään huolimatta, hän käyttää edelleen meikkiä ja pukeutuu ja laitattaa hiuksensa tilanteen mukaan, niin kuin tässäkin kuvassa eikä häntä voi millään ilveellä sanoa, etteikö hän huolehtisi ulkonäöstään.
Ajateltu Outsan männävuosien peikkolookia. Tuossahan rouva on peräti laitettu.
Minusta Outilla on vain luonnonkiharat hiukset. Samanlaiset oli Pirjo Bergströmillä. Ja monella muulla, jolla hius on "kihara". Siis pesun jälkeen hiukset voi olla tosi hienoilla ruuvikiharoilla, mutta seuraavana aamuna ne jo rehottaa miten sattuu. Ja kun se on pakko jotenkin kammata/harjata tulos on juurikin tuollainen.
Itselläkin hiukset näyttää juuri tuollaisilta. Pidän ne kyllä yleensä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai väritön poninhäntä työhaastatteluun? Lisättynä keltaisilla hampailla ja kirppisvaatteilla?
Saa olla todella muita hakijoita 10 kertaa pätevämpi.
Kun vaikka itse kuinka luottaisi itseensä, niin ympäristö tuomitsee alkuun ulkonäön perusteella. Ei kannata laiminlyödä ulkonäköä säästääkseen.
Ei tämä toki tarkoita mitään rakennekynsiä ja tekoripsiä.
Minulla on velkaa lähes 300K. Viime vuonna rahaa tuli kuukaudessa 500€.
Siltikään en ole ulosotossa. Osaan laskea ja teen liikkeitä sen mukaan mitä rahaa saan. Töissä ollessa säästän aina pahan päivän varalle ja työttömänä kulutuksen tulee olla se alle 400€/kk.
En ole kultalusikka suussa syntynyt. Vanhempani antoivat minulle esim. viime vuonna rahaa 50€. Sanoin heille, ettei minulle tarvitse antaa mitään rahaa edes joululahjaksi tai synttäreillä. Silti muistivat minua tuolla summalla.
Olen usein miettinyt millä auttaa pienituloisia, mutta kun tuon ideoitani esiin, minua aletaan haukkua, kuinka minun pitäisi ostaa heille asunto. Luulevat minua joksikin kroisokseksi. Se on tämä kaikki minulle heti ajan henki. Totuus on se, että nämä haukkujat pääsisivät rahahuolistaan, jos kuuntelisivat vinkkejä ja etsisivät porukan, jonka avulla huolista pääsee eroon. Mutta ei kelpaa, koska kaikki pitää saada valmiina.
Itse aloitin 3 vuotiaana rahan käytön opettelemisen. Vanhemmilta sai viikkorahaa, koska heiltä meni hermo siihen ikuiseen karkin vinkumiseen kaupassa. Saatiin itse tuhlata viikkoraha mihin haluttiin. Alkuun se meni karkkiin ja huomasi ettei se loputtomiin riitä, joten ei ihan kaikkia karkkeja kannata heti muille tarjota, jos haluaa itsekin niitä syödä. Pikkuhiljaa opeteltiin säästämään osa rahoista ja ostamaan jotain muuta mieluisaa.
En ole ikinä ollut se joka ostaa kalleimmat trendivaatteet ja muut tilbehöörit jne. Olen ollut se joka ostaa miellyttäviä aikaa kestäviä vaatteista oli kyseessä halpaketju tai laadukkaampi liike. Moni vaate on ollut minulla 8-15 vuotta ja on edelleen hyvä. Nykyään ostan kirppikseltä, koska shoppailu vaan ei kiinnosta.
Aloitin 18 vuotiaan ASP säästämisen, joka loppui sitten siihen, kun tein ensimmäiset asuntokaupat. Nyt niitä on takana useampi. Pienestä lähdin liikkeelle, nyt velkaisia neliöitä on jo +100 pääkaupunkiseudulla muttei kuitenkaan Hesassa. Vakaan tulon avulla makselen itselleni tulevaisuuden turvan, vaikka en suurituloinen olekaan. En tarvitse luksusta. Pienistä puroista syntyy isoja menoja tai säästöjä. En säästä ruuassa, mutta makuni ei olekaan luxusta, vaan ihan tavallista ruokaa.
Kannattaa kokeilla elää alle 400€ kuukaudessa ja katsoa miten siihen pystyy. Toki, jos on huollettavia, se ei välttis riitä, mutta kannattaa kokeilla kuitenkin karsia kaikki turhat menot. Pystyy säästämään yllättävän paljon. Ei ole häpeä myöskään kerätä luontoon heitettyä pulloa tai tölkkiä pois, jos sellainen kohdalle osuu. Päinvastoin se on luonnon siistimistä...
Tsemppiä kaikille rahavaikeuksien kanssa painiville. Jos otatte muutaman vuoden kulukurin ja laitatte kaiken minimiin, niin aika hyvin saa tehtyä korjausliikkeitä ellei ulosottovelkaa ole syntynyt useita kymmeniä tuhansia. Kimppakämpää on esim. sinkuille yksi hyvä tapa säästää esim omaa varten. Kun asumiskulut on esim vain 300€/kk niin kyllä silloin pystyy jo säästämään, jos käy töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se totta, että itsevarma, laadukkaissa vaatteissa, tukka mallikkaasti, ihmisen parempia puolia korostavasti leikattuna ja taitavasti omia parhaita puolia korostava meikki niin ihminen on työhaastattelussa, ainakin määrättyihin työpaikkoihin, etuasamassa. Kun kokonaisuus on päästä jalkoihin sen ihmisen hyvät puolet esiin tuova. Ja ihminen voi luottaa, että niin on.
Jos siinä on toinen työnhakija jolla maantienvärinen tukka vedetty ponnarille vaikka se tukkamalli ei mitenkään sovi naamaan, kirpparilta ostetut, ehkä epäsopivat vaatteet ja kengät, että itsekin tietää että eivät ole parhaat mahdolliset, eikä lähellekään, mutta sopivampiakaan ei löytynyt jne.
Olemus on silloin ei niin itsevarma ja se sitten vaikuttaa siihen työhaastatteluun negatiivisesti. Myös henkisesti.Millaiseen naamaan ei sovi poninhäntä? Itse olen viimeiset 20 vuotta vetäissyt maantien väriset väriset hiukseni ponnarille (niskaan tai ylös, fiilisten mukaan), enkä koskaan ole miettynyt sopiiko se naamaani?? Ehkä olenkin tietämättäni tuhonnut ulkonäköni tällä, mutta onneksi työnantaja ei ole tästä rankaissut :).
Hyvin harvalle suomalaiselle naiselle sopii poninhäntä, koska ollaan geeneistä pyöreäkasvoisia ja ohuet hiukset.
Poninhäntä näyttääkseen kauniilta, vaatii paksut hiukset, oiken pituuden ja siistit ja tasaiset latvat. Poninhäntä jos mikä vaatii säännöllisen parturissa käynnit ja leikkauksen.
Ihan samalla tavalla kuin polkkatukka.Höpöhöpö. Harvalla suomalaisella on pyöreät kasvot. Päinvastoin. Lisäksi poninhännässä ei ole väliä minkä pituiset hiukset ovat tai ovatko edes puhtaat. Miksi muuten kaikki bad hair day vinkit neuvoo laittamaan hiukset ponnarille? Kirjoitat täyttä soopaa.
Minulle ainakin käy poninhäntä, eikä minulla ole ollenkaan pyöreät kasvot. Hiukset ovat ohuet, mutta silloin kun ovat pitkät, niin tuntuvat runsailta. Hiuksiani voin laittaa monella tavalla. Valitettavasti hiukseni ovat nyt niin lyhyet etteivät ihan yllä ponnarille, mutta muutaman kuukauden päästä taas yltävät. Käyn kampaajalla kerran vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se harmi, että vielä tänä päivänä tasa-arvon aikana kyseenalaistetaan naisten ulkomuoto, jos ei ole "laittautunut". Miksi ei voida hyväksyä samaa käytäntöä kuin miehille. Mies lähtee töihin ja ennen sitä hän käy suihkussa, ajaa parran (meidän naisten ei tarvitse;)), panee deodoranttia kainaloon, pesee hampaat, kampaa hiukset, panee puhtaat ja ehjät vartalolleen sopivat sään mukaiset vaatteet päälle. Eikö ole ihan yhtä hyväksyttävää naiselle tämä sama "kaava"? Ajatellaan vielä, että molemmat huolehtivat terveydestään käymällä vuosittain hammaslääkärissä ja mahdollisissa terveystarkastuksissa, harrastavat itselleen sopivaa liikuntaa, eivät juo, polta tai käytä huumeita. Maksavat veronsa yhteiskunnalle, ja huolehtivat jälkikasvustaan.
Ei kysymys ole mistään tasa-arvosta, vaan kyllä minä odotan myös mieheltä, oli sitten puoliso, työkaveri, ystävä tai joku muu huolehtimaan itsestään ja siihen kuuluu hiusten pitäminen siistinä ja puhtaina ja se onnistuu käymällä säänmöllisesti parturissa. Samoin hampaat ja muu ulkoinen olemus.
Taisit käsittää nyt ihan väärin mitä ajoin takaa kirjoituksellani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai väritön poninhäntä työhaastatteluun? Lisättynä keltaisilla hampailla ja kirppisvaatteilla?
Saa olla todella muita hakijoita 10 kertaa pätevämpi.
Kun vaikka itse kuinka luottaisi itseensä, niin ympäristö tuomitsee alkuun ulkonäön perusteella. Ei kannata laiminlyödä ulkonäköä säästääkseen.
Ei tämä toki tarkoita mitään rakennekynsiä ja tekoripsiä.
Edelleenkin: kaupunkikirppiksillä on ihan normaaleja, vähän käytettyjä muotivaatteita murto-osalla siitä mitä uutena ilman alennuksia. Miksi tuo ei mene jakeluun? Vai haetko pääjohtajaksi jolloin haastattelija ehkä huomaa onko Max Maran vermeet tai italialainen villakangaspuku?
Tukka niin ja näin. Leikkaus silloin tällöin on mielestäni normisettiä, puhtaus itsestäänselvästi myös. Väri ei pakollinen. Kulmat siistiksi ja vähän ripsaria - halvin maksaa 3 euroa putkilo. Iho kuntoon, ehkä värivoide.
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään olla nainen ja arvostan naisellisuuttani vaikka olen pienituloinen.
Ostan silloin tällöin hajuvesipullon, en velaksi vaan säästän tai saan lahjakortin.
Tykkään, että hiukset ovat siistit, niissä on joku malli ja ne saa helposti itse laitettua.
Kotona en keikkaa enkä lähikauppaan mennessä. Mutta jos mene asioille kaupungille tai johonkin tilaisuuteen niin laitan siistin meikin. Ihan myös muita ihmisiä kunnioittaen.
Myös töihin meikkaan ja laitan tukan.Minulla on kotivaatteet ihan rönttöjä, mutta silti minulla on muutamia vaatteita, joilla on sopivaa ja asiallista mennä niihin tilaisuuksiin minne menenkin
Jotkut vaatteet ovat jopa kauniita ja tunnen itseni niissä kauniiksi ja se nostaa mielialaa. Enkä sitä häpeä tai tunne itseäni turhamaisena.
Äitini myös opetti, että opetti että ihmisen pitää hieman laittaa itseään kun lähtee ihmisten ilmoille.
Aikuisten ihmisten pitäisi sen verran kunnioittaa itseään ja jos ei itseään kunnioita niin ainakin muita, että edes jonkin verran välittäisivät miltä näyttävät. Se siihen menevä raha ei ole tuhlausta tai hukkaanheitettyä.
Miksi naisten pitää meikata kun miehet kelpaavat kulkemaan kaupungilla ilman? Tätä en voi ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se totta, että itsevarma, laadukkaissa vaatteissa, tukka mallikkaasti, ihmisen parempia puolia korostavasti leikattuna ja taitavasti omia parhaita puolia korostava meikki niin ihminen on työhaastattelussa, ainakin määrättyihin työpaikkoihin, etuasamassa. Kun kokonaisuus on päästä jalkoihin sen ihmisen hyvät puolet esiin tuova. Ja ihminen voi luottaa, että niin on.
Jos siinä on toinen työnhakija jolla maantienvärinen tukka vedetty ponnarille vaikka se tukkamalli ei mitenkään sovi naamaan, kirpparilta ostetut, ehkä epäsopivat vaatteet ja kengät, että itsekin tietää että eivät ole parhaat mahdolliset, eikä lähellekään, mutta sopivampiakaan ei löytynyt jne.
Olemus on silloin ei niin itsevarma ja se sitten vaikuttaa siihen työhaastatteluun negatiivisesti. Myös henkisesti.Millaiseen naamaan ei sovi poninhäntä? Itse olen viimeiset 20 vuotta vetäissyt maantien väriset väriset hiukseni ponnarille (niskaan tai ylös, fiilisten mukaan), enkä koskaan ole miettynyt sopiiko se naamaani?? Ehkä olenkin tietämättäni tuhonnut ulkonäköni tällä, mutta onneksi työnantaja ei ole tästä rankaissut :).
Hyvin harvalle suomalaiselle naiselle sopii poninhäntä, koska ollaan geeneistä pyöreäkasvoisia ja ohuet hiukset.
Poninhäntä näyttääkseen kauniilta, vaatii paksut hiukset, oiken pituuden ja siistit ja tasaiset latvat. Poninhäntä jos mikä vaatii säännöllisen parturissa käynnit ja leikkauksen.
Ihan samalla tavalla kuin polkkatukka.Höpöhöpö. Harvalla suomalaisella on pyöreät kasvot. Päinvastoin. Lisäksi poninhännässä ei ole väliä minkä pituiset hiukset ovat tai ovatko edes puhtaat. Miksi muuten kaikki bad hair day vinkit neuvoo laittamaan hiukset ponnarille? Kirjoitat täyttä soopaa.
Yhä paranee jutut, nyt pitäisi se likainen ohut päätä myöten oleva hiirenhäntä vetää ponnarille että varmasti päänahka näkyy 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään olla nainen ja arvostan naisellisuuttani vaikka olen pienituloinen.
Ostan silloin tällöin hajuvesipullon, en velaksi vaan säästän tai saan lahjakortin.
Tykkään, että hiukset ovat siistit, niissä on joku malli ja ne saa helposti itse laitettua.
Kotona en keikkaa enkä lähikauppaan mennessä. Mutta jos mene asioille kaupungille tai johonkin tilaisuuteen niin laitan siistin meikin. Ihan myös muita ihmisiä kunnioittaen.
Myös töihin meikkaan ja laitan tukan.Minulla on kotivaatteet ihan rönttöjä, mutta silti minulla on muutamia vaatteita, joilla on sopivaa ja asiallista mennä niihin tilaisuuksiin minne menenkin
Jotkut vaatteet ovat jopa kauniita ja tunnen itseni niissä kauniiksi ja se nostaa mielialaa. Enkä sitä häpeä tai tunne itseäni turhamaisena.
Äitini myös opetti, että opetti että ihmisen pitää hieman laittaa itseään kun lähtee ihmisten ilmoille.
Aikuisten ihmisten pitäisi sen verran kunnioittaa itseään ja jos ei itseään kunnioita niin ainakin muita, että edes jonkin verran välittäisivät miltä näyttävät. Se siihen menevä raha ei ole tuhlausta tai hukkaanheitettyä.Miksi naisten pitää meikata kun miehet kelpaavat kulkemaan kaupungilla ilman? Tätä en voi ymmärtää.
Tätä asiaa on hieman hankala joidenkin ymmärtää. Se liittyy jotenkin aivojen toimintaan 😉.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se totta, että itsevarma, laadukkaissa vaatteissa, tukka mallikkaasti, ihmisen parempia puolia korostavasti leikattuna ja taitavasti omia parhaita puolia korostava meikki niin ihminen on työhaastattelussa, ainakin määrättyihin työpaikkoihin, etuasamassa. Kun kokonaisuus on päästä jalkoihin sen ihmisen hyvät puolet esiin tuova. Ja ihminen voi luottaa, että niin on.
Jos siinä on toinen työnhakija jolla maantienvärinen tukka vedetty ponnarille vaikka se tukkamalli ei mitenkään sovi naamaan, kirpparilta ostetut, ehkä epäsopivat vaatteet ja kengät, että itsekin tietää että eivät ole parhaat mahdolliset, eikä lähellekään, mutta sopivampiakaan ei löytynyt jne.
Olemus on silloin ei niin itsevarma ja se sitten vaikuttaa siihen työhaastatteluun negatiivisesti. Myös henkisesti.Millaiseen naamaan ei sovi poninhäntä? Itse olen viimeiset 20 vuotta vetäissyt maantien väriset väriset hiukseni ponnarille (niskaan tai ylös, fiilisten mukaan), enkä koskaan ole miettynyt sopiiko se naamaani?? Ehkä olenkin tietämättäni tuhonnut ulkonäköni tällä, mutta onneksi työnantaja ei ole tästä rankaissut :).
Hyvin harvalle suomalaiselle naiselle sopii poninhäntä, koska ollaan geeneistä pyöreäkasvoisia ja ohuet hiukset.
Poninhäntä näyttääkseen kauniilta, vaatii paksut hiukset, oiken pituuden ja siistit ja tasaiset latvat. Poninhäntä jos mikä vaatii säännöllisen parturissa käynnit ja leikkauksen.
Ihan samalla tavalla kuin polkkatukka.Höpöhöpö. Harvalla suomalaisella on pyöreät kasvot. Päinvastoin. Lisäksi poninhännässä ei ole väliä minkä pituiset hiukset ovat tai ovatko edes puhtaat. Miksi muuten kaikki bad hair day vinkit neuvoo laittamaan hiukset ponnarille? Kirjoitat täyttä soopaa.
Yhä paranee jutut, nyt pitäisi se likainen ohut päätä myöten oleva hiirenhäntä vetää ponnarille että varmasti päänahka näkyy 😂
Miksi et pese hiuksiasi, jos ovat likaiset? Hiuksesi ovat todella harvat, jos päänahka näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään olla nainen ja arvostan naisellisuuttani vaikka olen pienituloinen.
Ostan silloin tällöin hajuvesipullon, en velaksi vaan säästän tai saan lahjakortin.
Tykkään, että hiukset ovat siistit, niissä on joku malli ja ne saa helposti itse laitettua.
Kotona en keikkaa enkä lähikauppaan mennessä. Mutta jos mene asioille kaupungille tai johonkin tilaisuuteen niin laitan siistin meikin. Ihan myös muita ihmisiä kunnioittaen.
Myös töihin meikkaan ja laitan tukan.Minulla on kotivaatteet ihan rönttöjä, mutta silti minulla on muutamia vaatteita, joilla on sopivaa ja asiallista mennä niihin tilaisuuksiin minne menenkin
Jotkut vaatteet ovat jopa kauniita ja tunnen itseni niissä kauniiksi ja se nostaa mielialaa. Enkä sitä häpeä tai tunne itseäni turhamaisena.
Äitini myös opetti, että opetti että ihmisen pitää hieman laittaa itseään kun lähtee ihmisten ilmoille.
Aikuisten ihmisten pitäisi sen verran kunnioittaa itseään ja jos ei itseään kunnioita niin ainakin muita, että edes jonkin verran välittäisivät miltä näyttävät. Se siihen menevä raha ei ole tuhlausta tai hukkaanheitettyä.Miksi naisten pitää meikata kun miehet kelpaavat kulkemaan kaupungilla ilman? Tätä en voi ymmärtää.
Ei naisten ei PIDÄ pakosta meikata, ei tarvi jos ei taho.
Luit jotenkin ohi mitä kirjoitin.
Siis mINÄ tykkään olla nainen ja arvostan naisellisuuttani. Meikkaan ihan vapaaehtoisesti, ei siihen kukaan minua pakota.
Minen naisellisuuteeni kuuluu se juttu.
Jonkun toisen naisen naisellisuuteense ei kyseisen ihmisen mielestä taas kuulu.
Ihan on vaihtoehtoista tämä homma.
Mielipiteeni on, että olisi kohteliasta pitää Jonin bå verran huolta itsestään, ihan kohteliaisuususta muita kohtaan.
Se oli mielipide, ei mikään pakkolaki.
Se miksi miesten ei tarvitse meikata on taas ihan miesten kulttuuri, siihen en ota kantaa. Jotkut miehet meikkaavat, jotkut eivät.
Sekin on jokaisen miehen oma ratkaisu.
En ota kantaa miesten meikkaamiseen puoleen enkä toiseen.
Muutta puhdas, tilanteen mukaan oman tyylin mukaisesti puettu itsestään huoltapitävä mies viehättää minua.
"Oma tyyli " ei tarkoita Uuno- tai Rölli-lookkia.
Heh, taas tabletti teki osasta siansaksaa, mutta en jaksa korjata.
519
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään olla nainen ja arvostan naisellisuuttani vaikka olen pienituloinen.
Ostan silloin tällöin hajuvesipullon, en velaksi vaan säästän tai saan lahjakortin.
Tykkään, että hiukset ovat siistit, niissä on joku malli ja ne saa helposti itse laitettua.
Kotona en keikkaa enkä lähikauppaan mennessä. Mutta jos mene asioille kaupungille tai johonkin tilaisuuteen niin laitan siistin meikin. Ihan myös muita ihmisiä kunnioittaen.
Myös töihin meikkaan ja laitan tukan.Minulla on kotivaatteet ihan rönttöjä, mutta silti minulla on muutamia vaatteita, joilla on sopivaa ja asiallista mennä niihin tilaisuuksiin minne menenkin
Jotkut vaatteet ovat jopa kauniita ja tunnen itseni niissä kauniiksi ja se nostaa mielialaa. Enkä sitä häpeä tai tunne itseäni turhamaisena.
Äitini myös opetti, että opetti että ihmisen pitää hieman laittaa itseään kun lähtee ihmisten ilmoille.
Aikuisten ihmisten pitäisi sen verran kunnioittaa itseään ja jos ei itseään kunnioita niin ainakin muita, että edes jonkin verran välittäisivät miltä näyttävät. Se siihen menevä raha ei ole tuhlausta tai hukkaanheitettyä.Miksi naisten pitää meikata kun miehet kelpaavat kulkemaan kaupungilla ilman? Tätä en voi ymmärtää.
Tätä asiaa on hieman hankala joidenkin ymmärtää. Se liittyy jotenkin aivojen toimintaan 😉.
Olet selvästi mies- tai naispuolinen sovinisti jonka on vaikea ymmärtää että naisella on oikeus valita meikkaako vai ei.
Alue: Aihe vapaa
Onko Outi Heiskasen ja Kati Outisen hiukset sellaiset, jotka kiljuen haluaisitte omaan päähänne?
Tai haluaisitte olla heidän kloonejaan?
Kuinka monella tai kuinka moni on nyt?
Kaikki kunnia heille taiteilijana.