Jos saan valita ja valmistautua synnytykseen, niin saanko täysin hiljaisen synnytyksen?

Kiireellisiä sektioita toki on paljon enemmän kuin hätäsektioita. Mulla meni 25 minuuttia sektiopäätöksestä, kun lapsi oli syntynyt. Kyllä huoneessa ehti käydä ennen synnytystä useampi kätilö, ja lääkäreitä useampi. Mäkin menin synnyttämään normaalisti vesien mentyä, mutta 14 tunnin kuluttua leikkaussalissa, ja kohtu repesi pahoin ja sain lisää verta. Mutta onneksi menin synnyttämään avoimien mielin : katsotaan mitä tsoahtuu. eli ei jäänyt traumaa, molemmat selvittiin hengissä💓

Vierailija kirjoitti:

Kiireellisiä sektioita toki on paljon enemmän kuin hätäsektioita. Mulla meni 25 minuuttia sektiopäätöksestä, kun lapsi oli syntynyt. Kyllä huoneessa ehti käydä ennen synnytystä useampi kätilö, ja lääkäreitä useampi. Mäkin menin synnyttämään normaalisti vesien mentyä, mutta 14 tunnin kuluttua leikkaussalissa, ja kohtu repesi pahoin ja sain lisää verta. Mutta onneksi menin synnyttämään avoimien mielin : katsotaan mitä tsoahtuu. eli ei jäänyt traumaa, molemmat selvittiin hengissä💓

Kiva juttu että kaikki meni hyvin, silti on turha vähätellä synnytystoiveita ja ehdottaa mitään katsotaan mitä tapahtuu -vaihtoehtoa, kun jo neuvolassakin suositellaan tutustumaan synnytyksen kulkuun, sen eri vaiheisiin ja listaamaan ajatuksiaan, näitä voi sitten näyttää kätilöille kun heidät tapaa. Yksikään kätilö ei varmaan toivo, että synnyttäjä tulisi vaan paikalle tyyliin "hoitakaa te ammattilaiset tää homma".

Ja huom, kyllä se valmistautuminen myös vaikuttaa: "Ensimmäisenä kartoitettiin kätilöiden mielipidettä siitä, onko synnytykseen valmistautumisella ylipäänsä merkitystä ja vaikutusta synnytyksen kulkuun.

Suurin osa (44/51) kertoi, että valmistautumisella on merkitystä synnytyksen kulkuun."

https://doules.fi/katiloiden-nakokulma-synnytykseen-valmistautumiseen/

Vierailija kirjoitti:

Itselle oli yllätys, että äänteleminen auttoi minua synnytyksen aikana supistuksissa tämän nuoremman kanssa. Synnytys eteni nopeasti ja mitään puudutteita ei kerottu laittaa.

Lääkäri haettiin paikalle, kun vauvan sydänäänet heittelehti ja tuli siksi kiire synnytyksessä. Onneksi kaikki oli ok kuitenkin. Kätilö opasti toisessa salissa olevaa kollegaa kyllä puhelimessa samalla kun avusti mua ponnistusvaiheessa. Synnärillä oli ruuhkaa.

Esikoisen synnytyksen aikaan yöllä taas koko sairaala oli hiljainen ja hämärä. Silloin sain kyllä epiduraalin. Ja kätilö kannusti erittäin tiukasti ponnistamaan, kun en oikeen osannut.

Olin kuullut synnytyslaulusta mutta en ollut siihen mitenkään perehtynyt joten oli yllättävää että äänen tuottaminen todella auttoi avautumisvaiheessa! Kai se jonkinlaista laulua oli.

En huutanut, koska en kokenut sen olevan avuksi, seinän takana karjuttiin senkin edestä.

Kätilöt olivat loistavia, varmoja ammattilaisia jotka puhuivat sopivalla, rauhallisella äänellä. Lääkäriä en kummassakaan lapsenpäästössäni nähnyt.

Hyvin se menee, ap. Keskityt olennaiseen. Ensin siihen synnytyskipuun ja sitten vauvaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoa saa ja kannattaakin asioita koskien synnytystä. Typerää kuitenkin edes kuvitella, että vauvan turvallisuutta alettaisiin vaarantamaan siksi, että sinä et kestä minkäänlaista ääntä. Jos päädyt hätäsektioon, niin sitten ei äänet häiritse, kun olet nukutettuna.

Jaa, mitä luulet, koskiko aloittajan kysymys ns normisynnytyksen kulkua vai sitä harvinaista tilannetta, että joutuu hätäsektioon? Mutta kiitos, ei tullutkaan mieleen että nukutus ratkaisee ääniongelman.

No siksipä juuri onkin tärkeää, että sietää sen hoitohenkilökunnan keskustelusta aiheutuvia ääniä. Siksi ne kommunikoi siellä, että kaikki menisi hyvin ja (hätä)sektioon ei päädytäkään.