Ärsyttääkö muita tyypit, jotka kuuntelevat äänikirjoja, mutta eivät ikinä lue mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Pointtisi on siis todeta itsestäänselvyys, vai oliko sinulla kuitenkin tarkoitus arvottaa noita kahta metodia jotenkin suhteessa toisiinsa?

No ei! Miksi ärsyttäisi?

Jos tällainen päätön asia ärsyttää kannattaa miettiä mikä todella on ärsytyksen syynä. Kateus? Alemmuudentunne? Pääseekö ne helpolla kun sun pitää rehkiä mielestäsi tms? Mistä nyt kiikastaa todella ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Täällä toinen joka ei ymmärrä. LUIN tuon tekstisi ja en ymmärrä miten se olisi parempi kuin olisin KUUNNELLUT sinun sanovan tuon saman? Aivoni muodostavat sanoista asioita, jotka ymmärrän tai en ymmärrä. Ihan sama näenkö sanat silmillä vai kuuntelen korvilla. Logiikallasi ihmisten pitäisi lopettaa puhuminen ja kommunikoida vain kirjoittamalla niin maailmasta tulisi parempi paikka.

Eli tarvitaan rautakankea. Mietipä oikein tarkkaan, mitä aistia käytät, kun luet. Seuraavaksi mieti mitä aistia käytät kun kuuntelet. Vertaa sitten näitä kahta aistia toisiinsa ja mieti ovatko ne sama aisti vai kaksi eri aistia. Joko alkaa valjeta pointti? 

P.S. Kyse ei ole siitä, mikä on parempi kuin toinen. Kyse on termin käytöstä oikeassa asiayhteydessä. 

Itse koen, että kyse on samalaisesta termin laajenemisesta vähän eri käyttöön kuin on vaikka "nauhoittamisessa". Edelleen telkkariohjelmia "nauhoitetaan", vaikkei ne millekään nauhoille menisikään. Samalla tavalla kirjoja "luetaan", kun ne kuunnellaan äänikirjoina. Kyllä väitän että kaikki ymmärtää mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella perinteisesti, turhaan rautalankaa sen selittämiseen tuhlaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

No onhan se tylsää puhaa, mutta pakollinen vaihe jotta saa tiedon vastaanotettua. Ja monethan lukevat kirjoja juuri sen takia, että voi sitten sanoa tuttaville lukeneensa sen ja sen teoksen, vaikkei niistä mitään tajunnutkaan. Kirjojen lukeminen ei ole nykypäivän teknologiaihmiselle ihan helppo suoritus, joten helposti tulee kiusaus jättää se lukeminen väliin ja sortua äänikirjoihin. Mutta tätähän ei muille kerrota, vaan puhutaan lukemisesta vaikka oikeasti vain kuunneltiin.

Eli koet lukemisen jotenkin työläänä ja siitä pitäisi sen takia saada jotain arvostusta, vaikka nykyaika tarjoaa tehokkaamman ratkaisun tähänkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

Minua ärsyttää suunnattomasti se mainos, jossa kerrotaan, että lukeminen on vain pieni henkäys ihmisen historiassa. Ilman lukutaitoa ihmiset olivat ylempiensä poljettavana ja alistettuja, lukutaito mahdollisti ihmisten oppimisen. Ja nyt tämä rikkaus ollaan heittämässä pois, koska tarinoita olemme kuunnelleet aina. Jonkun muun suodattamana tulee tieto, ei käy mulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Pointtisi on siis todeta itsestäänselvyys, vai oliko sinulla kuitenkin tarkoitus arvottaa noita kahta metodia jotenkin suhteessa toisiinsa?

Niin onkin. Itsestäänselvyys, jonka ymmärtäminen tuntuu tuottavan käsittämättömän suuria vaikeuksia monille täällä(kin). Vieläkään ei ollut tarkoitus arvottaa yhtään mitään. Tarkoitus oli vain ja ainoastaan alleviivata sitä, että lukeminen ja kuunteleminen ovat kaksi eri asiaa. 

Ei ärsytä yhtään, enkä oikein ymmärrä miksi se jotakuta ärsyttäisi.

Tein aikanaan laajan sivuaineen yleisestä kirjallisuudesta. Tenttiin luettiin joskus useita kymmeniä kirjoja kerralla. Olen aina ollut erittäin nopea lukija ja hyvä omaksumaan, mutta muistan hyvin, miten joskus pitkää tenttivastausta viimeistellessäni tajusin, että nyt taisi mennä kahden kirjan päähenkilöt sekaisin. Ei se lukeminen printistäkään siis aina niin ”laadukasta” ole,

Aikuisiällä olen lukenut elämäntilanteesta riippuen 50-150 kirjaa vuodessa, osin ammattiinikin liittyen. Luen joka ilta printtikirjaa tunnista kolmeen tuntia, telkkaria en katso lainkaan enkä halua olla klo 20 jälkeen netissä.

Pari vuotta sitten päätin kokeilla äänikirjoja. Aluksi ajattelin, että kokeiluksi saa jäädäkin, mutta kun sitten löysin sopivan kirjan, huomasin että äänikirja voi joskus toimia todella erinomaisesti. Kaikki kirjat eivät toimi äänikirjoina, mutta jotkut taas ovat aivan yhtä onnistuneita tai jopa painettua parempia hyvän lukijan lukemana.

Esimerkiksi nuorena rakastamani ja suomennoksena lukemani Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin oli upea kokemus kirjailijan itsensä alkukielellä lukemana. Moni juonivetoinen trilleri tai dekkari saattaa myös olla kelpo kuuntelukokemus.

Parasta äänikirjoissa on kuitenkin se, että tylsä mekaaninen puuhastelu muuttuu mukavaksi ajanvietteeksi hyvän kirjan kanssa. Parin tunnin kävely ei tunnu missään, kun saa uppoutua tarinaan tai kuunnella kiinnostavaa tietokirjaa. Voi siis yhdistää sielun ja ruumiin ravinnon. Pitkät juna- ja automatkatkin ovat äänikirjan kanssa suorastaan nautintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

Tämä foorumi on nyt pikkasen väärä paikka hermostua siitä, että eri ihmiset käyttää jotain termiä eri tavalla kuin sinä. 

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää suunnattomasti se mainos, jossa kerrotaan, että lukeminen on vain pieni henkäys ihmisen historiassa. Ilman lukutaitoa ihmiset olivat ylempiensä poljettavana ja alistettuja, lukutaito mahdollisti ihmisten oppimisen. Ja nyt tämä rikkaus ollaan heittämässä pois, koska tarinoita olemme kuunnelleet aina. Jonkun muun suodattamana tulee tieto, ei käy mulle. 

Huomaathan, että äänikirja ei ole edelleen kerrottu tarina. Teksti pysyy siinä edelleen samassa muodossa kuin kirjoitettuna, kertoja ei kerro sitä omin sanoin. Äänenpaino on hänen ainoa keinonsa "suodattaa" tieto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?

Mikä siinä ärsyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

Ei kai kenelläkään tässä ole mennyt termit sekaisin. Äänikirjoja kuunnellaan, tavallisia kirjoja luetaan. Sisältö on kuitenkin sama, ja sen vuoksi sinun jankkaustasi on aika vaikea käsittää, vaikka tekstisi ymmärtäisikin, väänsitpä sitä rautalankaa kuinka mutkalle hyvänsä. En tajua, miten tästä aiheesta saa revittyä skitsot.

Itse sekä luen että kuuntelen kirjoja. Itseäni ärsyttävät vain ne lukijat, jotka kokevat tarpeelliseksi korostaa, kuinka he lukevat OIKEITA KIRJOJA. Osa ihmisistä sisäistää asiat paremmin auditiivisesti, heille äänikirja voi olla huomattavan parempi. Mutta ei, tästäkin on saatu aikaan joku ihmeen kilpailuasema, jossa eniten vaivaa nähnyt (lukenut) voittaa omasta mielestään. Luulisi olevan vain positiivista, että kirjakulttuuri on yhä helpommin lähestyttävää, kun tapoja kuluttaa ko. mediaa on useita.

Jos lukeminen = biisin laulaminen

kuunteleminen = biisin kuunteleminen

Niin mitä on biisin sanojen lukeminen?

Kun tuo yksi vertasi lukemista laulutaitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana. 

Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.

Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?

Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan? 

Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN. 

Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella. 

Joko nyt meni perille?

Tämä foorumi on nyt pikkasen väärä paikka hermostua siitä, että eri ihmiset käyttää jotain termiä eri tavalla kuin sinä. 

Mistä päättelet, että olen hermostunut? Onko tiedon välittäminen hermostumista? Eikö keskustelupalsta ole nimenomaan foorumi, jossa välitetään tietoa ja kerrotaan omia näkemyksiä? Nuo termit eivät edes ole mitään mielipidekysymyksiä, joihin olisi oikea tai väärä tulkinta. Miksi en saisi korjata ihmisten vääriä käsityksiä termien merkityksistä? Aihe VAPAA eikö niin?

En ymmärrä, miten jotakuta voi ärsyttää niinkin harmiton asia, kun äänikirjojen lukeminen. En voisi enää olla ilman äänikirjaa, kuuntelen niitä aina työmatkallani (kävely-juna-ratikka-kävely, yhteensä noin 1,5 tuntia) ja täytyy sanoa, että aika menee sukkelammin ja on paljon mukavampaa kuunnella kirjaa ja katsella maisemia. 

Töissä hiljaisina aikoina luen paperikirjaa, ja kotona aina ennen nukkumaanmenoa, paitsi siivotessa tai kokatessa saatan kuunnella. Molemmissa on hyvät puolensa, ja joitakin kirjoja olen sekä kuunnellut että lukenut.

The Kingkiller Chroniclesta en saanut juuri mitään irti äänikirjana, sen sijaan Stephen Kingin Shining Campbell Scottin lukemana oli niin hyvä, että oli työn ja tuskan takana lopettaa kuunteleminen. Tosin onhan se luettunakin varsin mainio teos. 

Vierailija kirjoitti:

Jos lukeminen = biisin laulaminen

kuunteleminen = biisin kuunteleminen

Niin mitä on biisin sanojen lukeminen?

Kun tuo yksi vertasi lukemista laulutaitoon.

Muuten hyvä, mutta kukaan ei missään kohtaa sanonut, että lukeminen olisi sama kuin biisin laulaminen. Käytettiin vain vertauksena lukemista ja laulamista sille, miksi kuunteleminen on eri asia kuin lukeminen. Täytyy olla melkoisen pihalla, jos ei ymmärrä, mitä biisin sanojen lukeminen on. Siinähän on jo verbi eli teonsana, joka kertoo, mitä tehdään. 

Vierailija kirjoitti:

äänikirjat on tarkoitettu persuille

Eivät ole koska äänikirjaa ei voi värittää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äänikirjat on tarkoitettu persuille

Eivät ole koska äänikirjaa ei voi värittää

Tämän kommentin takia kannatti lukea tämä ketju. Kiitos! lol