Ärsyttääkö muita tyypit, jotka kuuntelevat äänikirjoja, mutta eivät ikinä lue mitään?
Vastaus: on alkanut ärsyttää. En oikein tiedä miksi, mutta niin vain on.
Kommentit (291)
En kyllä todellakaan käsitä, miten jotakuta voi häiritä se, että toiset kuuntelevat äänikirjoja. Olen itse aikamoinen lukutoukka, ja rakastan myös äänikirjoja. Niitä on kiva kuunnella vaikkapa pitkillä automatkoilla, mutta suosikkihetkeni niille on lenkki. On ihanaa juosta ja kuunnella äänikirjaa!
Millä tavalla se kirjan kuunteleminen mielestänne eroaa lukemisesta? Onko kuunteleminen mielestänne jotenkin laiskempi tapa tarttua asiaan, vai mistä tässä on kyse? Täällä on puhuttu kuullun- ja luetunymmärtämisestä, mutta tärkein asia lienee kuitenkin tekstinymmärrys, vai kuinka? Sokean on aika vaikea testat luetunymmärrystään ja kuuron kuullunymmärtämistä, vai mitä? Kuitenkin molemmat voivat testata tekstinymärrystään ja puhua samasta kirjasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Kyllähän sen kirjan sisällön tietää kuuntelemalla eli ei mikään ongelma osallistua vaikka keskusteluun jostain kirjasta, vaikka ei olisi lukenut. Ehkä lukeminen vaan on nykyään vähän laajempi käsite kuin ennen. Luet tai kuuntelet kirjan, lopputulos on sama. Toisin kuin tuossa laulaminen vs. kuunteleminen vertauksessa.
Toki voi osallistua keskusteluun. Mutta se ei tee kuuntelemisesta lukemista. Ne ovat ja pysyvät kahtena täysin eri asiana. Lopputulos ei ole ollenkaan sama. Katsos, kun lukeminen kehittää ihan eri asioita kuin kuunteleminen. Tapahtuuhan se ihan eri aistia ja eri aivon osia käyttämällä. Tilanne on täysin sama kuin laulamisessa ja kuuntelemisessa. Nekin tapahtuvat eri astein ja kehittävät näin ollen eri osia aivoista. Kuuntelemalla ei voi koskaan oppia täysin samoja asioita kuin lukemalla tai laulamalla. Vai miten ajattelit kuuntelemalla harjoitella luetunymmärtämistä tai äänensävyjä?
Kannattaa kokeilla noita äänikirjoja, saatat yllättyä. Voi olla että joku kirja toimii paremmin luettuna, mutta aika moni toimii yhtä hyvin kuunneltuna. Välillä kuuntelen ja luen samaa kirjaa sekaisin, riippuen tilanteesta, eikä haittaa yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se ärsyttää. Eniten siksi, että en itse voi keskittyä äänikirjan kuunteluun ja samalla tehdä esim. töitä. Ärsyttää, että heille maksetaan palkkaa samalla kun "lukevat" kirjoja.
Haha itse olen tällainen ja kuuntelen työajalla äänikirjoja, muualla en niitä ehtisi kuuntelemaan saati ikinä lukemaan. Teen samalla töitä tehokkaasti, koska työ on helppoa eikä vaadi juurikaan aivotoimintaa. Joten jotain iloa työpäiviin.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä todellakaan käsitä, miten jotakuta voi häiritä se, että toiset kuuntelevat äänikirjoja. Olen itse aikamoinen lukutoukka, ja rakastan myös äänikirjoja. Niitä on kiva kuunnella vaikkapa pitkillä automatkoilla, mutta suosikkihetkeni niille on lenkki. On ihanaa juosta ja kuunnella äänikirjaa!
Millä tavalla se kirjan kuunteleminen mielestänne eroaa lukemisesta? Onko kuunteleminen mielestänne jotenkin laiskempi tapa tarttua asiaan, vai mistä tässä on kyse? Täällä on puhuttu kuullun- ja luetunymmärtämisestä, mutta tärkein asia lienee kuitenkin tekstinymmärrys, vai kuinka? Sokean on aika vaikea testat luetunymmärrystään ja kuuron kuullunymmärtämistä, vai mitä? Kuitenkin molemmat voivat testata tekstinymärrystään ja puhua samasta kirjasta.
Paljon enemmän keskittymistä vaatii kirjan kuuntelu eli on kyllä siinä mielessä vähemmän laiskempaa kuin lukeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Sama se kai on tuleeko sieltä luureista musiikkia vai kirjaa, en tajua miksi ärsyttäisi kirjojen kuuntelu enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Kyllähän sen kirjan sisällön tietää kuuntelemalla eli ei mikään ongelma osallistua vaikka keskusteluun jostain kirjasta, vaikka ei olisi lukenut. Ehkä lukeminen vaan on nykyään vähän laajempi käsite kuin ennen. Luet tai kuuntelet kirjan, lopputulos on sama. Toisin kuin tuossa laulaminen vs. kuunteleminen vertauksessa.
Toki voi osallistua keskusteluun. Mutta se ei tee kuuntelemisesta lukemista. Ne ovat ja pysyvät kahtena täysin eri asiana. Lopputulos ei ole ollenkaan sama. Katsos, kun lukeminen kehittää ihan eri asioita kuin kuunteleminen. Tapahtuuhan se ihan eri aistia ja eri aivon osia käyttämällä. Tilanne on täysin sama kuin laulamisessa ja kuuntelemisessa. Nekin tapahtuvat eri astein ja kehittävät näin ollen eri osia aivoista. Kuuntelemalla ei voi koskaan oppia täysin samoja asioita kuin lukemalla tai laulamalla. Vai miten ajattelit kuuntelemalla harjoitella luetunymmärtämistä tai äänensävyjä?
Ei kai niitä kirjoja ääneen lueta? Vai miksi vertaat lukemista laulamiseksi?
Minua ei ärsytä, se että joku tykkää äänikirjoista. Mutta en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät lue ”oikeita” kirjoja lainkaan. Eri asia tietysti, jos ei näe kunnolla tms. Mielestäni vanha kunnon paperinen kirja ja sen kanssa asettuminen sohvalle on elämys vailla vertaa. Itse en saisi vain mitään irti äänikirjasta enkä pidä kahden asian tekemisestä samanaikaisesti.
Luen niin paljon jo töiden ja koulun takia, että silmät sulaisivat jos lukisin vielä viihteeksikin.
Lukihäiriöinen mieheni kuuntelee ja lukee samaan aikaan, muuten siitä ei tule yhtään mitään kun kirjaimet ja sanat vain sekoavat silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Täällä toinen joka ei ymmärrä. LUIN tuon tekstisi ja en ymmärrä miten se olisi parempi kuin olisin KUUNNELLUT sinun sanovan tuon saman? Aivoni muodostavat sanoista asioita, jotka ymmärrän tai en ymmärrä. Ihan sama näenkö sanat silmillä vai kuuntelen korvilla. Logiikallasi ihmisten pitäisi lopettaa puhuminen ja kommunikoida vain kirjoittamalla niin maailmasta tulisi parempi paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Kyllähän sen kirjan sisällön tietää kuuntelemalla eli ei mikään ongelma osallistua vaikka keskusteluun jostain kirjasta, vaikka ei olisi lukenut. Ehkä lukeminen vaan on nykyään vähän laajempi käsite kuin ennen. Luet tai kuuntelet kirjan, lopputulos on sama. Toisin kuin tuossa laulaminen vs. kuunteleminen vertauksessa.
Toki voi osallistua keskusteluun. Mutta se ei tee kuuntelemisesta lukemista. Ne ovat ja pysyvät kahtena täysin eri asiana. Lopputulos ei ole ollenkaan sama. Katsos, kun lukeminen kehittää ihan eri asioita kuin kuunteleminen. Tapahtuuhan se ihan eri aistia ja eri aivon osia käyttämällä. Tilanne on täysin sama kuin laulamisessa ja kuuntelemisessa. Nekin tapahtuvat eri astein ja kehittävät näin ollen eri osia aivoista. Kuuntelemalla ei voi koskaan oppia täysin samoja asioita kuin lukemalla tai laulamalla. Vai miten ajattelit kuuntelemalla harjoitella luetunymmärtämistä tai äänensävyjä?
Kannattaa kokeilla noita äänikirjoja, saatat yllättyä. Voi olla että joku kirja toimii paremmin luettuna, mutta aika moni toimii yhtä hyvin kuunneltuna. Välillä kuuntelen ja luen samaa kirjaa sekaisin, riippuen tilanteesta, eikä haittaa yhtään.
Olen kokeillut monta kertaa. Ei minulla mitään äänikirjoja vastaan ole. Sinun kannattaa harjoitella luetunymmärtämistä, jos sellaista tuosta tulkitsit. Tietenkin kirjat toimivat erilailla eri formaateissa. Ja siitä päästääkin siihen, mitä yritin rautalangasta vääntää: ERI formaatti. Kuunteleminen ei ole lukemista eikä lukeminen ole kuuntelemista. Ne ovat ERI asioita. Miten tätä on niin vaikea käsittää?
Ei ärsytä äänikirjan kuuntelijat. Äänikirjan lukijat taas ärsyttää, ei se ole lukemista, kun kuunnellaan tarinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Minua ärsyttää laajempi ilmiö, jossa ihminen ei pysty tekemään enää mitään asiaa ilman jatkuvaa ärsykettä jostain sähköisestä laitteesta. Joko musiikki tai kirja pauhaa korvissa koko ajan tai ruudulla on jotain visuaalista tarjontaa, ihan sama mitä käytännössä ollaan tekemässä. Jotenkin outoa, ettei pelkkä oleminen ja tekeminen enää riitä, vaikuttaa ihan addiktiolta noita vehkeitä kohtaan. Tai sitten paetaan omia ajatuksia, ettei tarvitsisi käsitellä niitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
No onhan se tylsää puhaa, mutta pakollinen vaihe jotta saa tiedon vastaanotettua. Ja monethan lukevat kirjoja juuri sen takia, että voi sitten sanoa tuttaville lukeneensa sen ja sen teoksen, vaikkei niistä mitään tajunnutkaan. Kirjojen lukeminen ei ole nykypäivän teknologiaihmiselle ihan helppo suoritus, joten helposti tulee kiusaus jättää se lukeminen väliin ja sortua äänikirjoihin. Mutta tätähän ei muille kerrota, vaan puhutaan lukemisesta vaikka oikeasti vain kuunneltiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Täällä toinen joka ei ymmärrä. LUIN tuon tekstisi ja en ymmärrä miten se olisi parempi kuin olisin KUUNNELLUT sinun sanovan tuon saman? Aivoni muodostavat sanoista asioita, jotka ymmärrän tai en ymmärrä. Ihan sama näenkö sanat silmillä vai kuuntelen korvilla. Logiikallasi ihmisten pitäisi lopettaa puhuminen ja kommunikoida vain kirjoittamalla niin maailmasta tulisi parempi paikka.
Eli tarvitaan rautakankea. Mietipä oikein tarkkaan, mitä aistia käytät, kun luet. Seuraavaksi mieti mitä aistia käytät kun kuuntelet. Vertaa sitten näitä kahta aistia toisiinsa ja mieti ovatko ne sama aisti vai kaksi eri aistia. Joko alkaa valjeta pointti?
P.S. Kyse ei ole siitä, mikä on parempi kuin toinen. Kyse on termin käytöstä oikeassa asiayhteydessä.
Ei ärsytä. Ei myöskään se, ettei osa ihmisestä koskaan lue tai kuuntele kirjoja. Eikä myöskään se, että jotkut lukevat, mutteivat kuuntele.
Ihan sama, kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, minua ärsyttää suunnattomasti se, että äitini on saanut aivoinfarktin eikä pysty enää lukemaan vaan kuuntelee äänikirjoja.
Oikeasti, ap:n pitäisi mennä ongelmansa kanssa terapiaan. Oletko se sama henkilö, joka mesoaa tästä aiheesta Facebookin erilaisissa kirjaryhmissäkin?
Se taidat kyllä olla sinä, jolla nyt meni tunteisiin vähän liikaa. Relaa. Mitä tulee itse asiaan, niin onhan se selvää ettei kuunneltu kirja korvaa tai voi korvata luettua sellaisenaan. Eikä tarvitsekaan.
Ei, sinulla se tässä "meni tunteisiin". Siksi aloitit tämän ketjunkin päästäksesi haukkumaan ha arvostelemaan muita ihmisiä. Olet ilkeä, mistään mitään tietämätön typerys, joka kuvittelee olevansa myita parempi ja joka yrittää puolustella vielä typeryyttään ääliömäisellä sulla meni tunteisiin -heitolla. Äänikirjan ei tarvitse korvata tavallisia kirjoja. Niitä saavat kuunnella kaikki haluavat eikä niiden kuunteleminen tarkoita, että ko. ihmiset olisivat jotenkin huonompia.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä todellakaan käsitä, miten jotakuta voi häiritä se, että toiset kuuntelevat äänikirjoja. Olen itse aikamoinen lukutoukka, ja rakastan myös äänikirjoja. Niitä on kiva kuunnella vaikkapa pitkillä automatkoilla, mutta suosikkihetkeni niille on lenkki. On ihanaa juosta ja kuunnella äänikirjaa!
Millä tavalla se kirjan kuunteleminen mielestänne eroaa lukemisesta? Onko kuunteleminen mielestänne jotenkin laiskempi tapa tarttua asiaan, vai mistä tässä on kyse? Täällä on puhuttu kuullun- ja luetunymmärtämisestä, mutta tärkein asia lienee kuitenkin tekstinymmärrys, vai kuinka? Sokean on aika vaikea testat luetunymmärrystään ja kuuron kuullunymmärtämistä, vai mitä?
Sen verran tarkennusta, että kyllä sokeilta testataan molempia: luetun ja kuullun ymmärtämistä. Sehän on esim. lukio-opiskelussa aivan arkista toimintaa.
Olen kuunnellut äänikirjoja aktiivisesti vuodesta 1975 lähtien. Ylioppilaskirjoituksiin valmistauduin mm. kuuntelemalla lukion historiankirjoja, jotka kaikki olivat äänikirjoja. Siitä oli apua, sillä reaalista sain L:n, ja vastasin melkein pelkästään historiaa käsitteleviin kysymyksiin. No, oli siinä seassa joku uskontoonkin liittyvä kysymys, mutta pääpaino oli tosiaan historiassa.
Kuuntelen aina kirjoja tekemättä mitään muuta samaan aikaan. Jos pitää tehdä jotain muuta, en todellakaan kuuntele, koska silloin kirja menee hukkaan.
Nykyään tulee luetuksi myös e-kirjoja joko pistenäytöltä tai synteettisenä puheena. Silloin kyse on siis ihan konkreettisesta lukemisesta tai edelleen kuuntelemisesta, mutta ei ihmisen ääneen lukeman kirjan kuuntelemisesta vaan ohjelman tuottaman synteettisen puheen kuuntelemisesta. Toki myös perinteisiä äänikirjoja kuuntelen, mutta viime vuosina ne ovat jääneet vähemmälle.