Koiraihmiset: koiralla kaksi isoa leikkausta edessä - kannattaako?

Itselle kynnyskysymys on aina se, että voiko koira elää vielä hyvää elämää. Tuo ei kuulosta siltä. Päätös olisi kyllä vaikea, koska koira on vielä melko nuori ja onhan se aina rakas perheenjäsen. 

Kyllä leikkauttaisin. Oma kokemukseni patellaluksaatioleikkauksesta on, että ei ole niin rankka kuin kuvaat. Leikkauksenjälkeiinen kipu pysyy kyllä hyvin lääkkeillä kurissa, fentanyylilaastari ja sitten Tramalia vielä annettavaksi sen jälkeen tarpeen mukaan. Pari päivää koiran on vaikea liikkua ja pissata leikkauksen jälkeen (meillä leikattiin molemmat polvet samalla kertaa) sitten alkoi nopea paraneminen. 5 viikkoa piti estää koiraa riehumasta.

Vierailija kirjoitti:

Itselle kynnyskysymys on aina se, että voiko koira elää vielä hyvää elämää. Tuo ei kuulosta siltä. Päätös olisi kyllä vaikea, koska koira on vielä melko nuori ja onhan se aina rakas perheenjäsen. 

Patellaluksaation leikkaushoidon ennuste on erittäin hyvä. Alkava nivelrikko ei yleensä aiheuta mitään kipua ja vaivaa, siis nimenomaan alkava. Voi mennä vuosikausia ennen kuin sen takia mitään kipulääkettä edes tarvitaan. 

Ja ei noiden takia yleensä mitään fysioterapioita tarvita ja toipuminen on varsin nopeaa. 

Päästäkää koira pois kärsimästä.

Jo pelkästään nivelrikko aiheuttaa järkyttäviä kipuja ja siihen kun lisätään leikkauksen aiheuttamat kivut niin olisi jo liikaa.

Muistakaa että koira ei kärsi lopettamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Päästäkää koira pois kärsimästä.

Jo pelkästään nivelrikko aiheuttaa järkyttäviä kipuja ja siihen kun lisätään leikkauksen aiheuttamat kivut niin olisi jo liikaa.

Muistakaa että koira ei kärsi lopettamisesta.

Tässä tapauksessa siis kyseessä oli kuvissa näkyvä ALKAVA nivelrikko, joka on aika tavanomainen löydös tuon ikäisillä koirilla eikä siis yleensä aiheuta mitään vaivaa tai haittaa koiralle. 

Itse olen kasvattanut rotua jossa patellaluksaatiota esiintyy jonkun verran ja kokemukseni on, että saadaan hoidettua hyvin, ja toipuminen ei ole koiralle tuskallista kunhan saa asianmukaisen kipulääkityksen. Olen törmännyt sellaiseenkin että ei olisi annettu kipulaastaria eikä opiaattipohjaisia oraalisesti otettavia lääkkeitä, vaan pelkkää Rimadyliä, joka kyllä on yhtä tyhjän kanssa luustoon kohdistuviin leikkauksiin kohdistuvan kivun kyseessä ollessa. Näissä tapauksissa on tarvinnut hakea sitten tarvittava kipulääke muualta jos leikanneesta paikasta ei ole saanut. Mutta hyvin ja nopeasti ovat parantuneet, eikä fysioterapiaa eikä esim. vesiallaskävelyäkään useimmat tarvitse, lähinnä ne joilla jalka on ollut pitkään aika totaalisen käyttämättä tarvitsevat. 

Se kannattanee kyseenalaista, tarvitseeko oikeasti molempia jalkoja leikata. Usein noita 2-asteen luksaatioita ei nimittäin pienillä ja/tai kevyillä koirilla tarvitse. Itse tekisin niin että leikkauttaisin sen 3-asteisen polven ensin, antaisin toipua kunnolla, ja veisin toisen polven leikkaukseen jos vielä esiintyisi polvesta johtuvia vaivoja. 

Muistakaa että koira ei kärsi lopettamisesta.

Ei, mutta siltä jää monia positiivisia kokemuksia elämättä. Se on jotenkin hassu ajattelutapa, jossa ei nähdä elämällä itsessään mitään arvoa vaan tärkeintä on kivun välttäminen. Looginen lopputulema tuollaisesta olisi, että kaikki pitäisi lopettaa jo syntyessään (tai olla alunperin laittamatta edes aluilleen), koska elämässä on aina kärsimystä ja toisaalta kuolleet eivät voi kärsiä. 

Olen yhden koiran leikkauttanut ja ei ikinä enää. Koiralle turhaa kärsimystä, muutama lisävuosi omistä itsekkäistä syistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen yhden koiran leikkauttanut ja ei ikinä enää. Koiralle turhaa kärsimystä, muutama lisävuosi omistä itsekkäistä syistä.

Eikö leikkauksen lopputulos ollut onnistunut,vai oliko koiralla paljon muita vaivoja joiden takia elämä oli kärsimystä vaikka patellaluksaatio saatiin hoidettua? Niissä vaikeimmissa 4-asteen luksaatioissa valitettavasti joskus käy niin ettei leikkaushoidollakaan saada täysin kuntoon.

Itselläni on westie jolta on leikkautettu patellaluksaatio molemmista polvista ja oma kokemus taas on hyvä. Koira toipui tosi nopeasti leikkauksesta ja on käytännössä täysin terveen oloinen, ainoa vaan että agilityharrastus on kielletty  siltä lopuksi ikää. Mutta pomppii sänkyyn ja sohville, juoksentelee ja touhuaa niin ettei mistään näe että olisi mitään vaivaa koskaan ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen yhden koiran leikkauttanut ja ei ikinä enää. Koiralle turhaa kärsimystä, muutama lisävuosi omistä itsekkäistä syistä.

Voisitko kertoa tarkemmin mitä tapahtui? Oliko paraneminen vaikeaa? :/

Ap

Leikkaisin, ei olisi mitään muuta ajtustakaan tuossa tilanteessa.

Ensimmäinen oma keskikokoinen koirani joutui elämänsä (15 v) aikana kahteen isoon luuleikkaukseen. Ensimmäinen TTA jun tehtiin nivelsiteen repeämisen vuoksi, niin maksoi noin 2000 e eikö ollut vakuutusta, leikkauksen jölkeen tuli fentanyylilaastari (Kun luuhun kosketaan niin laastari tulee, ei sitä kannata pelätä, sehän ei kärsimystä tuo vaan nimenomaan auttaa siinä) ja kuntoutus kesti noin 4 kk, Koira oli 8 v,

Sitten kun toinen takajalka meni samalla tavallarikki niin koira oli 12 vuotias, kun leikattiin, leikkaus maksoi 3000 e, mutta leikkaustekniikka oli kehittynyt välissä niin, että emme käyneet edes fysioterapiassa vaan koira lähti käytännössä heti käyttämöön jalkaa. Tämä leikkaus kun tehtiin niin edeltävästi todettiin että koiralla on selkä kulunut ja luutunut pahasti, mutta ei tästä siis oireillut. Koira eli hyvää elämään 2,5 vuotta leikkauksen jälkeen eli todellakin kannatti.

7 vuotias pieni koira aloittajalla kyseessä. Jos koira on hoikka nivelrikko ei kolvin helposti ala oireilla, kun painoa on vähän nivelten päällä. Varmaan leikataan polvi kerrallaa,eikö? Eli sitoutuu vaan yhden polven leikkauksen maksamiseen, joten leikkaisin ilman muuta. Sitten jos ensimmäinen polvi onnistuu niin sitten toinen. Mitä pienempija hoikempi koira on, sitä paremmin kuntoutuvat.

Atkan vielä, että jos koira on kotikoira ja hänen elämänsä keskipiste ovat ihmiset niin leikata kannattaa paljon helpommin, koska koiran elämänlaatu ei laske siitä, jos ei vaikkapa pysty juoksemaan vapaana. Sitten jos on kyse metsöstyskoirasta, jonka elmän tähtihetket ovat hirvimetsällä niin asia on ihan eri, koska koira menettää niin paljon enemmän jos elää loppuelämänsä sohvaperunana.

En tosissaa kokenut, että oma koirani olisi jotenkin kärsinyt leikkauksien kuntoutuksessa, vaikka joka päivähän niitä haavoja hoidettiin ja jalkoja itse jumppsin. Koiralle kaikkein tärkein asia oli se, että minä olen olemassa, joten eli tyytyväisenä vaikka ei enääpystynytkään ojien ylitse kirmaamaan niin kuin nuorena koirana.

En ota kantaa teidän koiraan, mutta kerron omastani, jolla oli toisessa polvessa pahempi nivelrikko ja toisessa alkava. Jonkinasteista luksaatiota myös. 

Kirurgin mukaan leikataan ensin toinen polvi (se huonompi) ja tarpeen mukaan toinen, kertoi että toinen polvi saattaa parantua itsestään kun huono polvi vakautetaan eikä sen tarvitse varata enää niin vahvasti vain toiselle polvelle. Poistettiin nivelrikko ja tehtiin polven ura syvemmäksi estämään luksaatio ja vakautettiin siimalla. 

Leikkaus maksoi 1500 euroa. Noin 4-6 viikkoa koira piti pitää kytkettynä ja juoksematta ja kävellessä piti mennä tarpeen mukaan niin hitaasti, että alkaa käyttää uudelleen leikattua jalkaa, nopeassa vauhdissa menee helposti vain kolmella ja jää tavaksi. 

Lisäksi cartrophen-pistossarja heti leikkauksen yhteydessä ja tarvittaessa myöhemmin (saanut ehkä kolme tai neljä sarjaa yhteensä) ja lisäksi kirurgin ohjeen mukaan laadukas glukosamiinilisä joka päivä loppuelämän ajan. 

Toista polvea ei ole tarvinnut leikata, se tosiaan parani ilman leikkausta. 

Leikkauksista on nyt 11 vuotta, koira nukkuu tuossa tuolini vieressä. 

Vierailija kirjoitti:

En ota kantaa teidän koiraan, mutta kerron omastani, jolla oli toisessa polvessa pahempi nivelrikko ja toisessa alkava. Jonkinasteista luksaatiota myös. 

Kirurgin mukaan leikataan ensin toinen polvi (se huonompi) ja tarpeen mukaan toinen, kertoi että toinen polvi saattaa parantua itsestään kun huono polvi vakautetaan eikä sen tarvitse varata enää niin vahvasti vain toiselle polvelle. Poistettiin nivelrikko ja tehtiin polven ura syvemmäksi estämään luksaatio ja vakautettiin siimalla. 

Leikkaus maksoi 1500 euroa. Noin 4-6 viikkoa koira piti pitää kytkettynä ja juoksematta ja kävellessä piti mennä tarpeen mukaan niin hitaasti, että alkaa käyttää uudelleen leikattua jalkaa, nopeassa vauhdissa menee helposti vain kolmella ja jää tavaksi. 

Lisäksi cartrophen-pistossarja heti leikkauksen yhteydessä ja tarvittaessa myöhemmin (saanut ehkä kolme tai neljä sarjaa yhteensä) ja lisäksi kirurgin ohjeen mukaan laadukas glukosamiinilisä joka päivä loppuelämän ajan. 

Toista polvea ei ole tarvinnut leikata, se tosiaan parani ilman leikkausta. 

Leikkauksista on nyt 11 vuotta, koira nukkuu tuossa tuolini vieressä. 

Lisään vielä, että koira on 7,5 kg, leikkaushetkellä 6 vuotta, nyt 17.

Tähän liittyen olisi kivaa tietää missä leikkaus onnistui hyvin? Meilla pienellä on molemmissa polvissa 2-3 asteinen luksaatio, toinen polvi oireilee enemmän. Ikää koiralla reilu vuosi. Se on innokas lenkkeilijä ja touhuaa muutenkin paljon. Kipujen takia sillä on ollut välillä kipulääke.

Onko kellään kokemksia Turun seudun eläinlääkäreistä ja missä on ollut hyvä lopputulos? Eläinsairaala Vettori tai Petvetorto on ollut vaihtoehtoina. Koira-kissaklinikkakin kai näitä tekee, mutta jotenkin siitä on tullut nihkeä fiilis... ehkä suotta. Kallitahan nämä leikkaukset aina ovta, mutta pahinta olis maksaa hirveä hinta jollekin puoskarille, joka ei saisi koiraa kuntoon. Onhan näissä eläinläkäriasemissa eroja, eikä kallein ole aina paras.

Kiitos jos joku viitsii auttaa ja jakaa kokemuksiaan, niin osaisin pienen viedä heti alkututkimukseen ja kuvauksiin oikeaan paikkaan. Saisin sitten tarkemmat tiedot tilnateesta ja pikkuisen kuntoon.

Olen kanssa sitä mieltä, että hoitaa kannattaa. Minua kiinnostaisi tietää, mikä on koiran rodun keski-ikä noin. NIvelrikkoa alkaa olla keski-iässä niin koiralla kuin ihmiselläkin, se sinänsä ei ole kummoinen löydös. Mutta tietysti nämä kivut merkitsevät. Itse hoitaisin.

Kannattaa muistaa, että koira elää hetkessä. Koira ei leikkauksen jälkeisen kivun, epämukavuuden ja kuntoutuksen keskellä ajattele, että tämä auttaa tulevaan, vaan koira kärsii fyysisesti ja henkisesti.

On ihmisen omaa itsekkyyttä laittaa koira tuollaisiin tilanteisiin. Jos ottaa koiran, pitää myös kantaa vastuu. Jos koira ei pysty elämään lajityypillistä elämää, ei ihminen saa pitkittää koiran elämää lisäten siihen tuskaa ja kipua. Koira elää sen tuskan keskellä, se ei ymmärrä, että kaiken kuntouksen jälkeen ehkä on parempi olla.

Oikea-aikainen lopettamispäätös on koiran laittaminen etusijalle, lopettamispäötöksen pitkittyminen on taas koiran kiusaamista ja ihmisen itsekkyyttä (koiran annetaan kärsiä, koska ei haluta luopua koirasta).

Jos leikkaus olisi pieni ja toipunisaika lyhyt ja onnistumisen mahdollisuudet suuret, niin varmasti leikkauttaisin. Jos taas leikkaus olisi iso, toipunisaika pitkä ja kivulias ja onnistumisen mahdollisuudet epävarmat niin en leikkauttaisi.

Jos rakastaa lemmikkiään niin silloin ei saa olla itsekäs. Koirasta luopuminen on kamalaa, mutta joskus se on ainoa oikea ratkaisu sen koiran kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että koira elää hetkessä. Koira ei leikkauksen jälkeisen kivun, epämukavuuden ja kuntoutuksen keskellä ajattele, että tämä auttaa tulevaan, vaan koira kärsii fyysisesti ja henkisesti.

On ihmisen omaa itsekkyyttä laittaa koira tuollaisiin tilanteisiin. Jos ottaa koiran, pitää myös kantaa vastuu. Jos koira ei pysty elämään lajityypillistä elämää, ei ihminen saa pitkittää koiran elämää lisäten siihen tuskaa ja kipua. Koira elää sen tuskan keskellä, se ei ymmärrä, että kaiken kuntouksen jälkeen ehkä on parempi olla.

Oikea-aikainen lopettamispäätös on koiran laittaminen etusijalle, lopettamispäötöksen pitkittyminen on taas koiran kiusaamista ja ihmisen itsekkyyttä (koiran annetaan kärsiä, koska ei haluta luopua koirasta).

Jos leikkaus olisi pieni ja toipunisaika lyhyt ja onnistumisen mahdollisuudet suuret, niin varmasti leikkauttaisin. Jos taas leikkaus olisi iso, toipunisaika pitkä ja kivulias ja onnistumisen mahdollisuudet epävarmat niin en leikkauttaisi.

Jos rakastaa lemmikkiään niin silloin ei saa olla itsekäs. Koirasta luopuminen on kamalaa, mutta joskus se on ainoa oikea ratkaisu sen koiran kannalta.

Tämä

Kyllä, leikkauttaisin ehdottomasti ja olenkin leikkauttanut koirieni niveliä, en tosin polvia. Mutta mulla on varaa maksaa hoidoista ja fysioterapiasta, uinneista ym. Ja mahdollisuus olla koiran kanssa kotona sitä hoitamassa (teen töitä kotoa käsin).

Nivelrikko on tietenkin täysin eriasia kuin syöpä joka hyvällä tuurilla lähtee kokonaan leikkaamalla, mutta kerron silti kokemukseni.

Meidän nyt 11 vuotiaalta koiralta on leikattu nuorempana kahdesti syöpä. Toisella kerralla 7 kasvainta ja jälkimmäisellä 3 sekä kasvainten arpeuttamat kohtu, munasarjat ja anaalirauhaset pois. Leikkaukset olivat isoja ja toipuminen kesti. Maksoivat useita tuhansia, joskin meillä vakuutus korvasi lähes kaiken. Kokoajan edelleen jännitän tuleeko uusia kasvaimia, mutta nyt on jo useita vuosia ilman uusia kasvaimia ja koira voi hienosti. En ole katunut yhtään. Koira on pieni ja voi hienosti joten elän toivossa että parhaimmillaan eläisi 20 vuotiaaksi kuten aiempi saman rotuisemme.