Koiraihmiset: koiralla kaksi isoa leikkausta edessä - kannattaako?

Minä päättäisin koiran kärsimyksen. Laitan omien koirieni terveydenhuoltoon paljon rahaa, mutta kun kyse on sairaudesta, painoarvoa on sillä, miten paljon eläin kärsii toipuessaan ja minkälainen elämä sillä on edessä. Vaikka kipukin olisi "vain" puolivuotta, se on kohtuuttoman pitkä aika eläimelle, joka ei ymmärrä, että se kipu päättyy joskus ja on välttämätöntä paranemiselle. Kun tähän lisää vielä sen, ettei eläin varsinaisesti koskaan parane, päätös olisi selvä, vaikka se tekisikin todella kipeää.

Eläimenomistajan vastuu on omasta surusta huolimatta päästää eläin kärsimyksistään, sitten kun sen aika on. Tämän armon soisi ihmisillekin.

Pitäisikö nivelrikkoinen äitini sitten lopettaa, ettei hän kärsisi enempää? Ollut jo parikin tekonivelleikkausta ja niistä kivulias toipuminen.

Koira elää hetkessä, niin se ei toivuttuaan vanhoja kipuja muistele, vaan nauttii elämästään toimintakykyisenä siinä hetkessä.

Raha tässä taitaa olla se ongelma, jonka kumumisesta omistaja kärsii. Eutanasia on n. 100€ polvileikkaus yli tonnin. Koira multiin ja kertakäyttökulttuurim tyyliin uusi jostakin tilalla, halvalla tottakai.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö nivelrikkoinen äitini sitten lopettaa, ettei hän kärsisi enempää? Ollut jo parikin tekonivelleikkausta ja niistä kivulias toipuminen.

Koira elää hetkessä, niin se ei toivuttuaan vanhoja kipuja muistele, vaan nauttii elämästään toimintakykyisenä siinä hetkessä.

Raha tässä taitaa olla se ongelma, jonka kumumisesta omistaja kärsii. Eutanasia on n. 100€ polvileikkaus yli tonnin. Koira multiin ja kertakäyttökulttuurim tyyliin uusi jostakin tilalla, halvalla tottakai.

Koira elää myös hetkessä sen kipunsa kanssa. Äitisi kuitenkin kaiketi leikkauksesta toipuessaan ymmärsi, että tämä on väliaikaista, ja hän on varmaan myös oppinut elämään nivelrikkonsa kanssa niin, että elämän sisältö ja vapaa-ajan viihde koostuu muista aktiviteeteistä kuin puistossa juoksemisesta? Eläimellä ei ole tällaista tietoisuutta, kipu ja kyvyttömyys liikkua sille luonnollisella tavalla aiheuttaa sille kohtuutonta kärsimystä.

Tee ympäristöteko, vie koirasi piikille.

Suomessa lemmikkien vaikutus on noin 1% koko maan päästöistä

Koira ei ymmärrä ,että nyt kun hän kärsii nämä kuukaudet niin sitten paranee vaan hän kärsii tässä ja nyt! Päästä raukka kärsimästä ja muista että koira ei kärsi lopetuksesta. Tsemppiä.

Ap, jos näet tämän ketjun, kerro miten kävi. Leikattiinko? Miten toipui? 

En leikkaisi. Paitsi ehkä jos vakuutus korvaisi 🤔

Omalla koiralla leikattiin patella luksaatio molemmista polvista samalla kertaa. Miksiköhän ne pitäisi erikseen leikata? (Käytiin evidensisassa Helsingissä)

Mun koira toipui ainakin tosi hyvin. Käytiin fysioterapiassa 2 kertaa leikkauksen jälkeen, annettiin ohjeet uintiin ja jumppaamiseen. Harjoiteltiin niitä sitten kotona. Ei ollut tosi kovia kipuja tai muuta.

Meille sanottiin alusta asti että ennuste on hyvä. Mun koira oli leikatessa vasta 1v, nykyään 6v. Elänyt leikkauksen jälkeen täysin normaalisti :)

Eli ehdottomasti kannattaa hoitaa!

Ei ihmistäkään lopeteta, kun tulee hieman ongelmia eteen!!

Oman 6 kg koiran synnynnäisesti epämuodostunutta tassua on leikattu 3 kertaa. Varpaita on 8v koiralla jäljellä enää yksi mutta koira elää hyvää koiranelämää ja on reipas. Emme lenkkeile asfaltilla tms. Kun viimeksi ongelmia tuli eläinlääkäri jankutti lopettamisesta. Onneksi kysyin ortopedilta, joka piti täysin selvänä leikkausta ja toipumista. Sille ekalle eläinlääkärille ei oo uudestaan menty, tuntui nauttivan lopetuspainostuksestaan.

Vierailija kirjoitti:

Päästäkää koira pois kärsimästä.

Jo pelkästään nivelrikko aiheuttaa järkyttäviä kipuja ja siihen kun lisätään leikkauksen aiheuttamat kivut niin olisi jo liikaa.
Muistakaa että koira ei kärsi lopettamisesta.

Tuo ei ole ihan totta. Koira on kyllä voimakkaasti huumattu, mutta tuntee silti ahdistusta kun sydän lakkaa lyömästä ja henki ei kulje. Ei se mitään hupia ole, se pitää muistaa. Koira kärrsii vähemmän aikaa kun se lopetetaan kuin vaikka kasvainten paksahtamiseen ja sisäiseen verenvuotoon, mutta ihmiset eivät saisi pitää lopetusta kevyenä juttuna. Näistä köytyy tutkimuksia jos kiinnostaa, en jaksa kaivaa.

Patellaluksaatio nyt on yksi yksinkertaisimmista ortopedisista leikkauksista. Leikkaus on lyhyt, toipuminen nopeaa ja lopputulos yleensä todella hyvä.

Oma koira leikattiin kuusi vuotta sitten, molemmat polvet, ja tänä päivänä painelee reippaana mummelina ilman kipuja (joo, tiedän ettei ole kipuja koska kyllä, meidät alalla työskentelevät tosiaan on koulutettu huomaamaan milloin koiralla on kipuja...).

Jos on resursseja käydä fysioterapiassa ja maksaa leikkaukset sekä huolehtia operaation jälkeen hoidosta, niin en näe mitään syytä miksi pitäisi lopettaa noin nuori koira jonka ongelman voi helposti fiksata. Mä olen työni puolesta yleensä se joka on helpoiten koiria "pussittamassa" koska en siedä nähdä eläinten kipua ollenkaan, mutta tämä on hei oikeasti sellainen vaiva joka on yksi helpoimmista korjata ja silti saada hyvä ja laadukas ja kivuton elämä.

Patellaluksaatiota on hankala karsia jalostuksesta joten en nyt menisi heti tuomitsemaan kasvattajaa. Mun koira sai vuotiaana nollan polvet, tästä se seitsemän vuotta eteenpäin ja polvet oli 2/3. Onneksi oli muuten rikki niin ei käytetty jalostukseen (silmissä perinnollinen vika).

Ennenvanhaan helpompaa kun muitta mutkitta hirvikiväärillä nappi otsaan kun koira sitten meni huonoon kuntoon.

Kommentoin vanhaa ketjua.

Olen kanssasi samaa mieltä.

Ikävä kyllä koiran ostaja on aina se syyllinen, monelle vaan totuus valkenee vasta sitten kun omistaa sen ensimmäisen sairaan koiran.

Missä on Kennelliiton, rotuyhdistyksen ja kasvattajien vastuu? Sairaita ja oireilevia koiria käytetään jalostukseen surutta ja nämä kasvattajat luulevat olevansa vastuullisia kasvattajia.

Haluaisin kuulla Evidensian ortopedin nimen Helsingissä, sillä meillä on juuri harkinnassa leikkaus. Lääkärimme on suositellut yhden poven kerrallaan leikkaamista ja juurikin tässä paljon kommentoidun kärsimyksen lyhentämiseksi, mietin molempien polvien leikkaamista samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa että koira ei kärsi lopettamisesta.

Tietenkin kärsii. Siinähän tukehdutetaan elävä eläin myrkyttämällä ja lamauttamalla sen elimistö ja sydän. Pelkkä lopettaminen olisi aika pahan näköistä ilman sätkimistä estävää lääkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laittaisin pois. Itse olen lopettanut alle 2-vuotiaan koiran nivelrikko takia ja nyt sama on pohdinnassa 5-vuotiaan kanssa, se on kipulääkitykselllä lopun elämäänsä. En missään tapauksessa lähtisi isoihin, kalliisiin leikkaushoitoihin mutta tämähän on jokaisen itse päätettävä.

Noin nuorten koirien lopetus kuulostaa kyllä aika radikaalilta. Aika monella eläimellä/ihmisellä on joku säännöllinen lääkitys jonka avulla elämönlaatu pysyy hyvänä.

Joissain roduissa on linjoja, joissa jo nuorilla koirilla on vaikeaa dysplasiaa ja nivelrikkoa.

Olen itsekin lopettanut 2-vuotiaan koiran, joka oli ranteita myöten nivelrikkoinen. Ensimmäinen ja viimeinen senrotuinen.

t. Eri

Vierailija kirjoitti:

Minä päättäisin koiran kärsimyksen. Laitan omien koirieni terveydenhuoltoon paljon rahaa, mutta kun kyse on sairaudesta, painoarvoa on sillä, miten paljon eläin kärsii toipuessaan ja minkälainen elämä sillä on edessä. Vaikka kipukin olisi "vain" puolivuotta, se on kohtuuttoman pitkä aika eläimelle, joka ei ymmärrä, että se kipu päättyy joskus ja on välttämätöntä paranemiselle. Kun tähän lisää vielä sen, ettei eläin varsinaisesti koskaan parane, päätös olisi selvä, vaikka se tekisikin todella kipeää.

Eläimenomistajan vastuu on omasta surusta huolimatta päästää eläin kärsimyksistään, sitten kun sen aika on. Tämän armon soisi ihmisillekin.

Vuoden toipumisaika ihmiselle on seitsemän vuoden toipumisaika koiranvuosissa. Vaikka toipumisaika olisi puoli vuotta, niin neljän koiranvuoden leikkauskivut ja kuntoutus pitäisivät mietteliääksi.

Tällä kokemuksella, mikä mulla on nyt, niin vastaan että en leikkauttaisi.

Mun koiralla oli kaikenlaista kyynäreissä, molemmat piti leikata. Koira oli kuitenkin nuori ja todella hyväluontoinen, niin päätettiin leikkauttaa. Toipumisaika oli kauhee! Koira ei saanut tietenkään liikkua, se oli pakko laittaa isoon häkkiin ettei telonut itseään kun oltiin töissä. Toinen jalka leikattiin puolen vuoden päästä. Koira menetti vuoden elämästään, mulla meni hermot ja säälin koiraa kokoajan kun piti varoa ihan kaikkea. Rahaa paloi 3500€, josta vakuutus onneksi maksoi osan. 

Koira ei tajua, miksi se piti häkittää eikä päässyt kirmaamaan muiden kanssa ulos.