Lue keskustelun säännöt.
Nykyaikana korostetaan ihan liikaa "vapautta" ja "itsenäisyyttä"
19.01.2020 |
Ja liian vähän vastuuta ja velvollisuutta.
Sitoutuminen varsinkin tuntuu olevan suorastaan kirosana. Mutta miettikääpä nyt: arvokkaat asiat vaativat sitoutumista. Parisuhde ja perhe erityisesti.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt sitten kenellekin on arvokasta. Itse en pidä parisuhdetta tai sitoutumista minään. Se on kyllä totta että siellä vapauspuolella se tiedotus ja valistus on, ei niinkään velvollisuuksissa.
Mitä arvokasta elämässäsi on? Oma nautinto? Saattaa kuulostaa hyökkäävältä näin suora oletus mutta kysyn ihan neutraalisti.
Vapaasti ja itsenäisesti elää itseni ja muiden kannalta hyvä elämä vahingoittamatta ketään.
Miksi sitä ei muka voi ilman parisuhdetta tehdä? Ketä minun itsenäisyyteni ja vapauteni häiritsee, paitsi [epäitsenäistä ja epävapaata ap:tä]?
Ei se parisuhdetta vaadi eikä kukaan ole niin väittänytkään, mainitsin sen vain malliesimerkkinä sitoutumista vaativasta asiasta.
Tuo "elää elämäni ketään loukkaamatta" on vain ehdoton minimi ihmiseltä. Jokainen kykenevä on nähdäkseni velvollinen tekemään vähän ylimääräistä tämän maailman parantamiseksi.
Kukaan tuntemani perheellinen ei tee mitään ylimääräistä maailman pelastamiseksi. Ei hyväntekeväisyyttä, ei ympäristötekoja, ei kiinnostusta politiikkaan. Lapsia ajelutetaan ympäri kaupunkia harrastusten perässä jättikokoisella katumaasturilla. Pidetään söpöjä rotukoiria joilla henki pihisee ja luut menevät sijoiltaan jos hyppivät.
Ahkerin tuntemani maailmanpelastaja on perheetön sinkku. Hoitaa löytöeläimiä, ei pidä autoa eikä syö lihaa, ostaa kaiken kirpputorilta. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nykyaikana korostuu vapaus ja itsenäisyys, se johtuu siitä että isoin osa ihmisistä arvostaa niitä. Maailma on nyt sellainen. Elä sen kanssa.
Itseäni ei kiinnosta vastuun kasaaminen harteilleni muiden määräyksestä. Aion nauttia tästä ainoasta elämästäni niin paljon kuin mahdollista. En käytä sitä siihen että eläisin tehdäkseni sinun elämästäsi parempaa. Sääli että et kykene nauttimaan elämästäsi ilman muiden apua, mutta se ei ole minun ongelmani.
Kerronpa sinulle, aloittaja, jotakin mikä aiheuttaa sinulle pahan päänsäryn: en oikeasti tarvitse muiden seuraa ollenkaan. Voisin olla täysin onnellinen autiolla saarella. Tämä on sinusta kamalaa, kun olet olemassa vain muiden ihmisten kautta. Sinusta tuntuu hylätyltä kun joku voi elää ilman muita ihmisiä. Mutta minunlaisiani on paljon.
Muiden määräysten tottelu ei olekaan jaloa, ihmisyyden velvoittamana toimiminen on. Kuinka poikkeat eläimestä jos vain olet olemassa ja teet mitä sattuu huvittamaan kunnes aikasi on täynnä?
Arvioit muuten minut täysin väärin.
Arvioin sinut kyllä täysin oikein. Ja luulet siis että ihmiset jotka eivät tottele sinun määräyksiäsi eivätkä tarvitse sinua, ovat eläimiä. No. Näkemys tuokin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt sitten kenellekin on arvokasta. Itse en pidä parisuhdetta tai sitoutumista minään. Se on kyllä totta että siellä vapauspuolella se tiedotus ja valistus on, ei niinkään velvollisuuksissa.
Mitä arvokasta elämässäsi on? Oma nautinto? Saattaa kuulostaa hyökkäävältä näin suora oletus mutta kysyn ihan neutraalisti.
Juu en loukkaannu, enkä koe hyökkäävänä kun noin kerran ilmoitat kysyväsi neutraalisti. Arvostan omassa elämässäni vapautta tehdä mitä haluan ilman kompromisseja. Saattaa kuulostaa hyvin itsekkäältä mutta en koe kenellekään olevani velkaa ja nautin siitä että tulen toimeen omillani, omilla ehdoillani ja kenenkään auttamatta. Autan kyllä muita mielelläni jos jollain on tarve, tuleehan siitä itsellekin hyvä mieli. Ja tuo toinen kysymykseesi vastannut tuntuu ajattelevan että se että viihtyy ihan yksinänsä on merkki siitä ettei voisi samalla olla inhimillinen kanssaihmisiä kohtaan. Eihän se näin ole paitsi hyvin kapeasti katsottuna. En kaikesta huolimatta mene 'minä edellä' vaan tajuan olevani osanen isompaa.
Eli ymmärrät vastuusi muitakin kohtaan. Ymmärrät luopua jostain määrästä vapauttasi. Hyvä homma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nykyaikana korostuu vapaus ja itsenäisyys, se johtuu siitä että isoin osa ihmisistä arvostaa niitä. Maailma on nyt sellainen. Elä sen kanssa.
Itseäni ei kiinnosta vastuun kasaaminen harteilleni muiden määräyksestä. Aion nauttia tästä ainoasta elämästäni niin paljon kuin mahdollista. En käytä sitä siihen että eläisin tehdäkseni sinun elämästäsi parempaa. Sääli että et kykene nauttimaan elämästäsi ilman muiden apua, mutta se ei ole minun ongelmani.
Kerronpa sinulle, aloittaja, jotakin mikä aiheuttaa sinulle pahan päänsäryn: en oikeasti tarvitse muiden seuraa ollenkaan. Voisin olla täysin onnellinen autiolla saarella. Tämä on sinusta kamalaa, kun olet olemassa vain muiden ihmisten kautta. Sinusta tuntuu hylätyltä kun joku voi elää ilman muita ihmisiä. Mutta minunlaisiani on paljon.
Muiden määräysten tottelu ei olekaan jaloa, ihmisyyden velvoittamana toimiminen on. Kuinka poikkeat eläimestä jos vain olet olemassa ja teet mitä sattuu huvittamaan kunnes aikasi on täynnä?
Arvioit muuten minut täysin väärin.
Arvioin sinut kyllä täysin oikein. Ja luulet siis että ihmiset jotka eivät tottele sinun määräyksiäsi eivätkä tarvitse sinua, ovat eläimiä. No. Näkemys tuokin.
Tais osua :D
Samaa mieltä. Ja tämäkin ajatusmalli on istutettu purkkalasta tänne.
No, mitä hyvää jenkkilästä on tullut 2000-luvulla?
Ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt sitten kenellekin on arvokasta. Itse en pidä parisuhdetta tai sitoutumista minään. Se on kyllä totta että siellä vapauspuolella se tiedotus ja valistus on, ei niinkään velvollisuuksissa.
Mitä arvokasta elämässäsi on? Oma nautinto? Saattaa kuulostaa hyökkäävältä näin suora oletus mutta kysyn ihan neutraalisti.
Vapaasti ja itsenäisesti elää itseni ja muiden kannalta hyvä elämä vahingoittamatta ketään.
Miksi sitä ei muka voi ilman parisuhdetta tehdä? Ketä minun itsenäisyyteni ja vapauteni häiritsee, paitsi [epäitsenäistä ja epävapaata ap:tä]?
Ei se parisuhdetta vaadi eikä kukaan ole niin väittänytkään, mainitsin sen vain malliesimerkkinä sitoutumista vaativasta asiasta.
Tuo "elää elämäni ketään loukkaamatta" on vain ehdoton minimi ihmiseltä. Jokainen kykenevä on nähdäkseni velvollinen tekemään vähän ylimääräistä tämän maailman parantamiseksi.
Kukaan tuntemani perheellinen ei tee mitään ylimääräistä maailman pelastamiseksi. Ei hyväntekeväisyyttä, ei ympäristötekoja, ei kiinnostusta politiikkaan. Lapsia ajelutetaan ympäri kaupunkia harrastusten perässä jättikokoisella katumaasturilla. Pidetään söpöjä rotukoiria joilla henki pihisee ja luut menevät sijoiltaan jos hyppivät.
Ahkerin tuntemani maailmanpelastaja on perheetön sinkku. Hoitaa löytöeläimiä, ei pidä autoa eikä syö lihaa, ostaa kaiken kirpputorilta. -eri
Johtuislo juuri siitä, että minäminä-sinkuilla on mahdollisuus elää jotenkuten reaalimaailman ulkopuolella? Kun sinulla on perhe, unelmat eivät pidä kattoa pään päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nykyaikana korostuu vapaus ja itsenäisyys, se johtuu siitä että isoin osa ihmisistä arvostaa niitä. Maailma on nyt sellainen. Elä sen kanssa.
Itseäni ei kiinnosta vastuun kasaaminen harteilleni muiden määräyksestä. Aion nauttia tästä ainoasta elämästäni niin paljon kuin mahdollista. En käytä sitä siihen että eläisin tehdäkseni sinun elämästäsi parempaa. Sääli että et kykene nauttimaan elämästäsi ilman muiden apua, mutta se ei ole minun ongelmani.
Kerronpa sinulle, aloittaja, jotakin mikä aiheuttaa sinulle pahan päänsäryn: en oikeasti tarvitse muiden seuraa ollenkaan. Voisin olla täysin onnellinen autiolla saarella. Tämä on sinusta kamalaa, kun olet olemassa vain muiden ihmisten kautta. Sinusta tuntuu hylätyltä kun joku voi elää ilman muita ihmisiä. Mutta minunlaisiani on paljon.
Muiden määräysten tottelu ei olekaan jaloa, ihmisyyden velvoittamana toimiminen on. Kuinka poikkeat eläimestä jos vain olet olemassa ja teet mitä sattuu huvittamaan kunnes aikasi on täynnä?
Arvioit muuten minut täysin väärin.
Arvioin sinut kyllä täysin oikein. Ja luulet siis että ihmiset jotka eivät tottele sinun määräyksiäsi eivätkä tarvitse sinua, ovat eläimiä. No. Näkemys tuokin.
Tais osua :D
?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä on vapaus? Jotta sulla olisi aito vapaus tehdä jotain, eikö jonkun pitäisi suojella sitä vapautta? Se ei olisi mikään puolueellinen taho eli se puolustaisi myös muiden vapauksia. Jos olisi täysin vapaa niin että saisit tehdä mitä tahansa, niin se tod.näk. estäisi jotakuta muuta tekemästä samoin.
Jos taas kukin hoitaisi vain oman vapautensa ilman ulkoista suojelua, niin mihin tai kehen vetoat, jos haluat lisää vapautta? Kuka olisi sitä velkaa juuri sinulle enemmän kuin kellekään muullekaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt sitten kenellekin on arvokasta. Itse en pidä parisuhdetta tai sitoutumista minään. Se on kyllä totta että siellä vapauspuolella se tiedotus ja valistus on, ei niinkään velvollisuuksissa.
Mitä arvokasta elämässäsi on? Oma nautinto? Saattaa kuulostaa hyökkäävältä näin suora oletus mutta kysyn ihan neutraalisti.
Vapaasti ja itsenäisesti elää itseni ja muiden kannalta hyvä elämä vahingoittamatta ketään.
Miksi sitä ei muka voi ilman parisuhdetta tehdä? Ketä minun itsenäisyyteni ja vapauteni häiritsee, paitsi [epäitsenäistä ja epävapaata ap:tä]?
Ei se parisuhdetta vaadi eikä kukaan ole niin väittänytkään, mainitsin sen vain malliesimerkkinä sitoutumista vaativasta asiasta.
Tuo "elää elämäni ketään loukkaamatta" on vain ehdoton minimi ihmiseltä. Jokainen kykenevä on nähdäkseni velvollinen tekemään vähän ylimääräistä tämän maailman parantamiseksi.
Mikä lasketaan toisen loukkaamiseksi? Uskovaiset vanhempani pitävät lesbouttani loukkauksena heitä kohtaan. Toiset voivat pitää jälkikasvunsa päätöstä olla tekemättä lapsia loukkauksena heitä ja heidän toiveitaan kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä kenelle minä olen velkaa sen, että ottaisin ylimääräistä vastuuta elämässäni. Tai velkaa sen että sitoutuisin ylimääräisiin asioihin, kuten perhe tai parisuhde. En näe siinä mitään arvokasta. Perhe on vain oman egon jatke, vaikka perheen perustanut ja hampaat irvessä samassa suhteessa vuosikymmeniä sinnitellyt kuvittelee olevansa epäitsekäs sitoutuja, se on vain valhetta itselle ja muille. Kai se merkitys elämään on haettava sitoutumisesta ja itse valitusta perheestä, kun ei muutakaan ole.
Yritän elää elämäni vahingoittamatta muita ja yritän elättää itseni työnteolla. Pidän huolta ystävistä tarpeen vaatiessa. Mielestäni siinä on tarpeeksi vastuun ottoa. Muuten pidän vapautta elämässäni isossa arvossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt sitten kenellekin on arvokasta. Itse en pidä parisuhdetta tai sitoutumista minään. Se on kyllä totta että siellä vapauspuolella se tiedotus ja valistus on, ei niinkään velvollisuuksissa.
Mitä arvokasta elämässäsi on? Oma nautinto? Saattaa kuulostaa hyökkäävältä näin suora oletus mutta kysyn ihan neutraalisti.
Vapaasti ja itsenäisesti elää itseni ja muiden kannalta hyvä elämä vahingoittamatta ketään.
Miksi sitä ei muka voi ilman parisuhdetta tehdä? Ketä minun itsenäisyyteni ja vapauteni häiritsee, paitsi [epäitsenäistä ja epävapaata ap:tä]?
Ei se parisuhdetta vaadi eikä kukaan ole niin väittänytkään, mainitsin sen vain malliesimerkkinä sitoutumista vaativasta asiasta.
Tuo "elää elämäni ketään loukkaamatta" on vain ehdoton minimi ihmiseltä. Jokainen kykenevä on nähdäkseni velvollinen tekemään vähän ylimääräistä tämän maailman parantamiseksi.
Kukaan tuntemani perheellinen ei tee mitään ylimääräistä maailman pelastamiseksi. Ei hyväntekeväisyyttä, ei ympäristötekoja, ei kiinnostusta politiikkaan. Lapsia ajelutetaan ympäri kaupunkia harrastusten perässä jättikokoisella katumaasturilla. Pidetään söpöjä rotukoiria joilla henki pihisee ja luut menevät sijoiltaan jos hyppivät.
Ahkerin tuntemani maailmanpelastaja on perheetön sinkku. Hoitaa löytöeläimiä, ei pidä autoa eikä syö lihaa, ostaa kaiken kirpputorilta. -eri
Johtuislo juuri siitä, että minäminä-sinkuilla on mahdollisuus elää jotenkuten reaalimaailman ulkopuolella? Kun sinulla on perhe, unelmat eivät pidä kattoa pään päällä.
Eli eläinten pyyteetön auttaminen ja mahdollisimman pienellä kulutuksella eläminen tekee ihmisestä itsekkään minäminä-ihmisen? Minusta tuo kaverini päinvastoin on epäitsekkäin ihminen mitä voi kuvitella.
Nuo perheelliset taas ovat hankkineet lapsensa puhtaasti itsekkäistä syistä ja kuluttavat kuin viimeistä päivää, kenestäkään piittaamatta. Hekin voisivat elää vaatimattomasti ja muut huomioon ottaen. Mutta ei, pitää olla isot autot, lapsilla harrastuksia joka illalle, isot talot ja edellä mainitsemani kalliit ja sairaat rotukoirat. He elävät reaalimailman ulkopuolella, eivät sinkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt sitten kenellekin on arvokasta. Itse en pidä parisuhdetta tai sitoutumista minään. Se on kyllä totta että siellä vapauspuolella se tiedotus ja valistus on, ei niinkään velvollisuuksissa.
Mitä arvokasta elämässäsi on? Oma nautinto? Saattaa kuulostaa hyökkäävältä näin suora oletus mutta kysyn ihan neutraalisti.
Vapaasti ja itsenäisesti elää itseni ja muiden kannalta hyvä elämä vahingoittamatta ketään.
Miksi sitä ei muka voi ilman parisuhdetta tehdä? Ketä minun itsenäisyyteni ja vapauteni häiritsee, paitsi [epäitsenäistä ja epävapaata ap:tä]?
Ei se parisuhdetta vaadi eikä kukaan ole niin väittänytkään, mainitsin sen vain malliesimerkkinä sitoutumista vaativasta asiasta.
Tuo "elää elämäni ketään loukkaamatta" on vain ehdoton minimi ihmiseltä. Jokainen kykenevä on nähdäkseni velvollinen tekemään vähän ylimääräistä tämän maailman parantamiseksi.
Mikä lasketaan toisen loukkaamiseksi? Uskovaiset vanhempani pitävät lesbouttani loukkauksena heitä kohtaan. Toiset voivat pitää jälkikasvunsa päätöstä olla tekemättä lapsia loukkauksena heitä ja heidän toiveitaan kohtaan.
Niinpä. Tuo on aika hyödytön ohjenuora siinä mielessä, että aina joku loukkaantuu jostain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt sitten kenellekin on arvokasta. Itse en pidä parisuhdetta tai sitoutumista minään. Se on kyllä totta että siellä vapauspuolella se tiedotus ja valistus on, ei niinkään velvollisuuksissa.
Mitä arvokasta elämässäsi on? Oma nautinto? Saattaa kuulostaa hyökkäävältä näin suora oletus mutta kysyn ihan neutraalisti.
Vapaasti ja itsenäisesti elää itseni ja muiden kannalta hyvä elämä vahingoittamatta ketään.
Miksi sitä ei muka voi ilman parisuhdetta tehdä? Ketä minun itsenäisyyteni ja vapauteni häiritsee, paitsi [epäitsenäistä ja epävapaata ap:tä]?
Ei se parisuhdetta vaadi eikä kukaan ole niin väittänytkään, mainitsin sen vain malliesimerkkinä sitoutumista vaativasta asiasta.
Tuo "elää elämäni ketään loukkaamatta" on vain ehdoton minimi ihmiseltä. Jokainen kykenevä on nähdäkseni velvollinen tekemään vähän ylimääräistä tämän maailman parantamiseksi.
Mikä lasketaan toisen loukkaamiseksi? Uskovaiset vanhempani pitävät lesbouttani loukkauksena heitä kohtaan. Toiset voivat pitää jälkikasvunsa päätöstä olla tekemättä lapsia loukkauksena heitä ja heidän toiveitaan kohtaan.
Niinpä. Tuo on aika hyödytön ohjenuora siinä mielessä, että aina joku loukkaantuu jostain.
Totta, eri ihmiset voivat olla eri mieltä siitä onko jokin asia loukkaavaa vai ei. Ainakaan siten ei pitäisi loukata muita, mistä itsekin loukkaantuisi. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vain yksi elämä ja aion elää sen omalla tavallani. Koen kyllä olevani vastuuntuntoinen ja sitoutumiskykyinen; kaverisuhteeni ovat pitkäaikaisia, tykkään asua samassa paikassa ja lemmikit hoidan kunnolla elämänsä loppuun asti. Mutta en aio pilata onnellisuuttani parisuhteella ja perheellä. En ole sitä velkaa kenellekään.
Ihmiset sitoutuvat kyllä nykyään ihan kuten ennenkin. Aloittajaa pännii se, että kaikki eivät sitoudu niihin samoihin asioihin kuin hän itse sitoutuu, eivätkä ne penteleet edes nosta hänen valintojaan jalustalle.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset sitoutuvat kyllä nykyään ihan kuten ennenkin. Aloittajaa pännii se, että kaikki eivät sitoudu niihin samoihin asioihin kuin hän itse sitoutuu, eivätkä ne penteleet edes nosta hänen valintojaan jalustalle.
Mihin sä oot sitoutunut?
- en ole aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nyt sitten kenellekin on arvokasta. Itse en pidä parisuhdetta tai sitoutumista minään. Se on kyllä totta että siellä vapauspuolella se tiedotus ja valistus on, ei niinkään velvollisuuksissa.
Mitä arvokasta elämässäsi on? Oma nautinto? Saattaa kuulostaa hyökkäävältä näin suora oletus mutta kysyn ihan neutraalisti.
En ole keneltä kysyit, mutta se tuntuu olevan ajava voima nykyään. Ja tietenkin aina ollut, kun olot olleet huonommat, mutta mikä syy nyt on? Mikä syy on sille, että emme ole inhimillisiä toisiamme kohtaan? Mennään aina vain minä edellä?
Kilpailuyhteiskunta. Materialismi. Somen pahentama statuskilpailu. Järjetön jatkuvan "parantumisen" ja "kehittymisen" tavoittelu. Jos jostakusta voi olla hyötyä, käytä hyväksesi - jos jostakusta ei ole, sivuuta hänet.
Kulttuurin pinnallistuminen ja banalisoituminen. Roskaviihdettä on ollut aina mutta nykyään jotain temppareita nostetaan täälläkin keskustelun ykkösaiheiksi ja esitetään jonakin ihailtavana.
Olisi vaikka kuinka paljon paasattavaa...
Tässä et voisi mennä enempää vikaan. Ongelma on nimenomaan se, että terveen kilpailuhenkisyyden sekä itsensä jatkuvan kehittämisen tärkeys on unohdettu. Tätä aikaa on pitkään leimannut osallistumispalkintokulttuuri, jossa ihmisiä suojellaan lapsesta asti pettymyksiltä ja kerrotaan heidän olevan "hyviä sellaisena kuin ovat" sen sijaan että kannustettaisiin jatkuvasti tekemään enemmän ja paremmin.
Siksi meillä on tänä päivänä niin paljon miehiä, jotka eivät viitsi huolehtia edes hygieniasta ja kunnostaan, mutta ovat vaatimassa seksiä huippumallin näköisiltä naisilta. Siksi meillä on lihavia, joiden mielestä heillä on oikeus olla lihavia muiden tätä kritisoimatta. Jne. jne.
Tarkoitatko tuolla vastakkainasettelulla (vapaus ja itsenäisyys vs. velvollisuudentuntoisuus ja sitoutuminen) siis nimenomaan sitä, että parisuhteessa ja perheessä korostetaan liikaa ensin mainittuja? Nimittäin sinänsähän nuo kaikki ovat hyviä arvoja ja pyrkimyksiä eikä niitä ole syytä asettaa vastakkain – parhaimmillaan ne tukevat toisiaan.
Mutta jos ap. siis tarkoitti noita arvoja ja pyrkimyksiä nimenomaan parisuhteessa ja perheessä, niin vastakkainasettelu on mielekkäämpää: on tärkeää ajatella puolisoa ja lapsia sen sijaan, että liihottelisi vapaana ja itsenäisenä yksilönä milloin missäkin. Ja on tärkeää sitoutua elämään avioliitossa läpi myötä- ja vastoinkäymisten sen sijaan, että luovuttaisi ja hakisi eroa heti, kun ei olisikaan kivaa tai tulisi tylsää tai erimielisyyttä jostain.
On tosiaan paljon muitakin arvokkaita asioita ja tehtäviä, joihin sitoutua, kuin parisuhde ja perhe.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset sitoutuvat kyllä nykyään ihan kuten ennenkin. Aloittajaa pännii se, että kaikki eivät sitoudu niihin samoihin asioihin kuin hän itse sitoutuu, eivätkä ne penteleet edes nosta hänen valintojaan jalustalle.
Mihin sä oot sitoutunut?
- en ole aloittaja
Mihin sä?
Muiden määräysten tottelu ei olekaan jaloa, ihmisyyden velvoittamana toimiminen on. Kuinka poikkeat eläimestä jos vain olet olemassa ja teet mitä sattuu huvittamaan kunnes aikasi on täynnä?
Arvioit muuten minut täysin väärin.