Lue keskustelun säännöt.
Suosittele koirarotua...
17.01.2020 |
Meillä olisi tarkoitus ottaa koira ja nyt mietinnässä on, että mikä rotu. Meillä on teini-ikäiset lapset ja aiempaa kokemusta on sheltistä. Shelttiä emme enää ota, koska meille sattui aivan älyttömän paimenviettinen tapaus (tätä ominaisuutta saatiin kyllä hyvin koulutettua pois), joka oli lisäksi todella epävarma ja arka. Lopulta myös parantumattomasti sairas. Sheltti on rotuna kyllä ihana ja kaikki tapaamani rodun edustajat ovat olleet aivan ihania, mutta tuo meidän yksilö oli vain onnistunut perimään kaikki mahdolliset ei toivotut tai kärjistyneet ominaisuudet. En suoraan sanoen uskalla enää ottaa kyseisen rodun edustajaa.
Toiveena olisi mahdollisimman koirarotu, joka on avoin niin omaa perhettä kuin vieraita kohtaan, iloinen, reipas ja sopeutuvainen rotu. Kovin haukkuherkkä ei saisi olla. Koko luokaltaan mielellään noin max. 10 kg. Pääasiassa olisi ihan perheenjäsen, varsinaisia harrastussuunnitelmia ei ole. Ulkoilla saa päivässä vähintään 1-3 h.
Kommentit (62)
No ei todellakaan Bostoninterrieriä... Ei pysty hengittämään vaikeuksitta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiibetinspanieli voisi olla sopiva. Luonteeltaan se on kuitenkin jossain määrin lähes sheltin vastakohta.
Lk collie/” nahkacollie” mutta se on kyllä isompi koira.
Teidän tapauksessa harkitsisin jotain spanielia, semmoista jolla ei ole lyttäkuono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan punaista cockerspanielia. Niissä on todella paljon luonneongelmaisia yksilöitä. Miten ois Havanna-koira?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa tehdä hankikoira testi ja katsoa sopiiko joku niistä teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli vielä mieleeni vehnäterrieri. Iloinen ja leikkisä, toimelias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta Suomen pystykorva on ainut oikea koira. Ylväs ja kaunis kansalliskoira josta voimme olla ylpeitä. Jos hankkisin koiran, niin sellainen sitten metsälenkkikaveriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinanharjakoira, jos ei karvattomasta tykkää niin puuterihuisku. Ihana ja kiltti eikä hauku turhia.
Ei todellakaan bortsua tai corgia, jos ei sheltin kanssa natsannut. Bortsuissa on myös hankalia yksilöitä, hyvin reaktiivisia ja toisekseen tarvitsevat todella paljon liikuntaa ja älyllisiä haasteita. Corgit taas voivat olla hyvinkin topakoita koiria. Lisäksi molemmat ovat paimenkoiria, joten riski kovaan paimenviettiin on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Bostoninterrieri. Bostoninterrieri ei ole nimestään huolimatta terrieri, vaan se on sukua bulldogeille ja mastiffeille. Bostoni on älykäs ja ystävällinen seurakoira. Bostoni on hiljainen ja sosiaalinen rotu.
Kotimaassaan Yhdysvalloissa bostoninterrieriä kutsutaan usein leikkisästi "amerikkalaiseksi herrasmieheksi" johtuen bostonin ystävällisestä luonteesta ja värityksestä, joka tuo mieleen miesten tumman puvun valkoisine paitoineen.
Bostoninterrierin hienolaatuinen karva on lyhyttä ja kiiltävää. Väriltään se on joko brindle, seal (musta, jossa on punainen vivahde) tai musta. Yleisin väri on brindle. Kaikissa väreissä tulee olla valkoiset symmetriset merkit.
Bostoninterrieri ei vaadi välttämättä pitkiä lenkkejä, mutta jaksaa kuitenkin liikkua paljon. Turkki on helppohoitoinen. Se harjataan ja pyyhitään kostealla liinalla tarvittaessa. Turkista ei irtoa karvaa.
Ohut ja lyhyt turkki ei suojaa bostonia Suomen talvessa, joten koiralle puetaan kelin mukaan päälle mantteli, haalari tai villapaita, eikä kovilla pakkasilla lenkkeillä kovin pitkälle. Monelle bostonin omistajalle ompelemisesta ja neulomisesta on tullut koiran myötä uusi harrastus, sillä hyvin istuvia valmisvaatteita voi olla vaikea löytää.
Bostoninterrierin kanssa voi harrastaa agilityä, tokoa, koiratanssia, pelastusetsintää ja näyttelyitä.
Bostoninterrierillä ei ole metsästysviettiä, joten se ei karkaa vaan pysyy omistajansa läheisyydessä. Metsästysvietin puutteen vuoksi se tulee myös hyvin toimeen muiden eläinten kanssa.
Suomeen ensimmäinen bostoni saapui vuonna 1955, mutta rotu oli pitkään melko harvinainen, ja on yleistynyt Suomessa vasta viime vuosina. Yhdysvalloissa bostoninterrieri on suosittu rotu, onhan se Yhdysvaltojen kansalliskoira.
Bostoninterrieri on melko terve ja pitkäikäinen rotu. Niillä tavataan allergioita, epilepsiaa ja silmäsairauksia. Rodulla on lyhyt kuono, mutta silti niillä esiintyy suhteellisen harvoin hengitysvaikeuksia. Bostoni saattaa elää lähes 20-vuotiaaksi.
Tämän on pakko olla vitsi, bostoninterrieri on todella sairas rotu ja suurin osa niistä ei edes synny luonnollisesti vaan emot keisarinleikataan
Sheltti. Siitä teillä on jo kokemusta ja tuskin arpaonni voi kahta kertaa olla niin huono? Jospa nyt osuisi kohdalle se hieno yksilö.
Bostoninterrieri. Bostoninterrieri ei ole nimestään huolimatta terrieri, vaan se on sukua bulldogeille ja mastiffeille. Bostoni on älykäs ja ystävällinen seurakoira. Bostoni on hiljainen ja sosiaalinen rotu.
Kotimaassaan Yhdysvalloissa bostoninterrieriä kutsutaan usein leikkisästi "amerikkalaiseksi herrasmieheksi" johtuen bostonin ystävällisestä luonteesta ja värityksestä, joka tuo mieleen miesten tumman puvun valkoisine paitoineen.
Bostoninterrierin hienolaatuinen karva on lyhyttä ja kiiltävää. Väriltään se on joko brindle, seal (musta, jossa on punainen vivahde) tai musta. Yleisin väri on brindle. Kaikissa väreissä tulee olla valkoiset symmetriset merkit.
Bostoninterrieri ei vaadi välttämättä pitkiä lenkkejä, mutta jaksaa kuitenkin liikkua paljon. Turkki on helppohoitoinen. Se harjataan ja pyyhitään kostealla liinalla tarvittaessa. Turkista ei irtoa karvaa.
Ohut ja lyhyt turkki ei suojaa bostonia Suomen talvessa, joten koiralle puetaan kelin mukaan päälle mantteli, haalari tai villapaita, eikä kovilla pakkasilla lenkkeillä kovin pitkälle. Monelle bostonin omistajalle ompelemisesta ja neulomisesta on tullut koiran myötä uusi harrastus, sillä hyvin istuvia valmisvaatteita voi olla vaikea löytää.
Bostoninterrierin kanssa voi harrastaa agilityä, tokoa, koiratanssia, pelastusetsintää ja näyttelyitä.
Bostoninterrierillä ei ole metsästysviettiä, joten se ei karkaa vaan pysyy omistajansa läheisyydessä. Metsästysvietin puutteen vuoksi se tulee myös hyvin toimeen muiden eläinten kanssa.
Suomeen ensimmäinen bostoni saapui vuonna 1955, mutta rotu oli pitkään melko harvinainen, ja on yleistynyt Suomessa vasta viime vuosina. Yhdysvalloissa bostoninterrieri on suosittu rotu, onhan se Yhdysvaltojen kansalliskoira.
Bostoninterrieri on melko terve ja pitkäikäinen rotu. Niillä tavataan allergioita, epilepsiaa ja silmäsairauksia. Rodulla on lyhyt kuono, mutta silti niillä esiintyy suhteellisen harvoin hengitysvaikeuksia. Bostoni saattaa elää lähes 20-vuotiaaksi.