Onko täällä muita, jota miehen vanhemmat/kaverit eivät ole hyväksyneet?

tapauksessa kaihertanut. Että eikö se ihan oikeasti haittaa, että mies on alujaan ollut täysi mulkku... Kun kuitenkin on aika varmaa, että joskus hän on ollut exäänsäkin hyvin rakastunut ja kaikki on ollut hyvin.

Eikö ap:ta arveluta mitä sitten tapahtuu, jos kaikki ei vaikka vuoden päästä olekaan niin auvoista, miten mies silloin toimii? Koska parhaiten ihmisen tulevaa käytöstä ennustaa aiempi käytös.

Ja tosiaan olen itse ollut myös samassa tilanteessa. Meillä erona oli se, että miehen ja hänen exänsä seksielämä oli loppunut jo pari vuotta aiemmin (exän suusta olen tämän kuullut myös, eisiis pelkää mieheni "vale"), ja exä halusi ratkaista asian niin, että mies kävisi huorissa ja muuten hän saisi elellä miehen elättinä. Silloin ihan aluksi kun aloin tapailla miestä en halunnut hänen kertovan exälleen, koska olin todella epävarma suhteen jatkosta, halusin ensin nähdä pystyykö mies muuttumaan. En kokenut, että kyseessä olisi ollut sen kummemmin pettäminen, kun toinen osapuoli oli jo aiemmin yksipuolisesti muuttanut parisuhteen yya-sopimukseksi...

Niin ja mies olisi silloin halunnut heti ensimmäisen kerran myönnettyäni että hän kiinnostaa mennä saman tien pakkaamaan laukkunsa kotona, mutta minä en antanut.

Lähinnä juuri tuo asioiden mustavalkoisuus ja yksinkertaistaminen...Itsekin olen nykyisen mieheni tavannut hänen ollessaan vielä edellisessä suhteessa. Rakastuimme, vaikka emme sitä suunnitelleet tai edes halunneet, eikä kumpikaan "pokannut" toista; ihan muuta kautta tutustuimme ja ihastuimme tulisesti. Huomasimme viihtyvämme toistemme seurassa poikkeuksellisen hyvin ja ymmärtävämme toisiamme. Kumpikin on todennut, että "kolahti" enemmän kuin koskaan ennen kenenkään kanssa...Mies päätti edellisen suhteensa, joka oli jo pitkään ollut kaveritasolla...ja SEN JÄLKEEN me aloimme seurustella. En voi tietenkään tietää, olemmeko loppu elämämme yhdessä, mutta en usko, että siihen asiaan vaikuttaa se KOSKA tapasimme. Siis vapaina vai varattuina...

Mutta mutta mutta...Joitakin eroja meidän jutussa on kuitenkin ap:n kuvailemaan suhteen alkuun. Me emme koskaan tehneet mitään fyysistä ennen kuin mies teki päätöksen edellisen suhteensa lopettamisesta. Olimme ihastuneita toisiimme ja tunnustaneet sen, mutta itse asiassa mies otti minuun tämän tunnustamisen jälkeen etäisyyttä: emme tavanneet jokuseen kuukauteen, emme ennen hänen eroaan entisestä naisystävästään. Hän ei siis koskaan pettänyt silloista kumppaniaan kanssani, ja meidän suhde alkoi vasta kun hän - otettuaan minuun etäisyyttä ja selvitettyään suhteensa jatkomahdollisuuksia omalla tahollaan - päätyi eroon kumppaninsa kanssa syistä, jotka suurelta osin olivat täysin ihastuksestamme riippumattomia. Voin hyvällä syyllä olettaa, että vaikka mieheni joskus meidän liiton aikana ihastuisi johonkin toiseen osapuoleen, hän toimisi tilanteessa moraalisesti; ei valehtelisi minulle ja virittelisi suhdetta selkäni takana, vaan päin vastoin ottaisi tähän toiseen naiseen etäisyyttä ja yrittäisi selvittää tilanteen kanssani. Vastoin mieheni kaikkia moraalikäsityksiä olisi alkaa mihinkään suhteeseen ENNEN kuin edellinen suhde on päätetty ja katsottu loppuun!

Se minua ihmetyttää, ettekö sinä ap ollenkaan hätkähtänyt miehesi epärehellisyydesta heti suhteen alkumetreillä. Mies on ollut liitossa ja silti POKAILLUT sinua, siis vierasta naista, tietoisesti. Sitten hän on valehdellut ("unohti kertoa olevansa varattu") sekä sinulle että avopuolisolleen aika härskillä tavalla todella oleellisesta asiasta. Itse en henkilökohtaisesti olisi koskaan jatkanut suhdetta tällaisen asian paljastuttua! Eikö sinua huoleta miehesi moraali tai epärehellisyys tietäessäsi, että hän varattuna ihmisenä tietoisesti iski sinut ja valehteli sinulle päin näköä heti tavatessanne? (valehteluahan se on, jos esittää vapaata, mutta onkin varattu)

Ikinä ei voi tietää, mitä elämässä tulee vastaan. Ehkä teille ei koskaan osu elämäntielle tilannetta, jossa miehesi ihastuisi tai haluaisi iskeä jotakin muuta naista. Mutta JOS tällainen tilanne tulisi eteen, niin sinähän tiedät nyt, että miehellesi luonteenomaista on epärehellisyys ja petollisuus siinä tilanteessa. Eikö tämä mietitytä?

Elämän mies tai nainen? Minä tapasin mieheni, kun hän oli entisensä kanssa yhdessä ja heillä oli pieni lapsi. Minä asuin myös avoliitossa. Se vaan kolahti niin totaallisesti. Molempien suhteet oli nuoruuden suhteita, joissa ei vielä oikeasti tiennyt, mitä asioita toisessa arvostaa ja kestää ajan mittaan. Suhde alkoi välittömästi ja jatkui niin tiiviinä, että molemmat muuttivat pois kotoa jo muutaman viikon päästä. Ja karseaa, muutimme vielä yhteen suoraan. Kyllä siinä oli joillakin päivittelemistä ja saatiin niitä perinteisiä neuvoja, ettei "suoraan kannata mennä yhteen" Jotenkin se vaan tuntui ainoalta vaihtoehdolta ja nyt meillä on takana yhteisiä vuosia 17. Jokainen päivä tuntuu edelleen juhlalta ja en olisi ikinä uskonut, että näin hyvää ihmissuhdetta voi olla olemassa. Me emme ole edes riidelleet kertaakaan kunnolla näinä vuosina ja jokainen ilta käperymme toistemme kainaloihin. Ja puhumme... Tää on oikeasti tosi sokerista, mutta kun tuntuu vaan niin hyvältä edelleen. Miehen entinen avovaimo pääsi aika nopeasti yli ja tuntuu elävän hyvää perhe-elämää uuden miehensä ja lapsien kanssa. Yhteisensä vierailee säännöllisesti.



Olisimmehan voineet jatkaa vanhoissa suhteissa, mutta miksi meidän olisi pitänyt kävellä onnemme ohi?

iskenyt sinua jossain, vaikka oli liitossa? Entä valehdellut sinulle heti aluksi ja väittänyt olevansa vapaa, vaikka oli perheellinen?



Teidän tapauksessa on ilmeisesti oltu kuitenkin rehellisiä. Rakkaus tuli kohdalle ehkä vähän huonoon aikaan, mutta sitten piti vain tehdä valinnat sen mukaan. Lopettaa aiempi liitto ja muuttaa yhteen. Ei mies kuitenkaan varmaan tietoisesti hakenut parisuhteen ulkopuoleista suhdetta pokailemalla naisia (siis sinua) jossain ja valehdellut joka suuntaan?



Sehän tässä ihmetyttää, että ap on halunnut jatkaa suhdetta miehen kanssa, joka heti alkumetreillä valehtelee hänelle isosta asiasta.