Onko täällä muita, jota miehen vanhemmat/kaverit eivät ole hyväksyneet?

Aloit seurustella, vaikka tiesit, ettei mies ole sinkku?

Ainahan se näin menee, jos suhde alkaa kolmannesta pyörästä, mutta yleensä puolessa vuodessa ihmiset sopeutuu ja on valmiita tutustumaan uuteen kumppaniin tosissaan. Minä taas ajattelen näistä asioista niin, että luotan ystäviini ja sisaruksiini. He toimivat kuten toimivat, voin kertoa ajatukseni heille, mutta minun täytyy myös suhtautua avoimesti heidän ratkaisuihinsa.



Ihmeellisen kauan ovat jaksaneet vihotella. Eikö niillä muuta tekemistä ole?

kun pokasit ukkomiehen.

Olet miehellesi tärkein ja sen muut saavat hyväksyä ja jos eivät niin se on heidän tyhmyytensä. Nosta nokka pystyyn vaan!

Ensinnäkin, mies pokasi minut. Toiseksi, "unohti" kertoa että seurustelee ja kun kertoi niin oli jo tehnyt valintansa, jätti naisystävänsä. En todellakaan koe että tein mitään väärin, koska en tiennyt miehen seurustelusta. Ei tuota kaverin avokkia nyt usein tarvitse katsella, mutta tästä lähtien taidan olla yhtä hiljaa kun hänkin -pakkokos minunkaan on vääntää tikusta asiaa.

niin ongelmahan on ohimenevä. Kohta se lemppaa sinut ja vaihtaa seuraavaan. Ehkä ne kaverit tuntee jo kaavan ja tietää, että nimeäsi on turha opetella.

Edellisen kanssa oli 10 v, mutta eivät olleet kihloissa tms (koska mieheni ei halunnut). Minun kanssani meni naimisiin ja sai lapsen, joten ei, en todellakaan usko että olisin joku "välivaihe". Varmahan toki ei voi ikinä ola mistään, et sinäkään nro 7

ole oppineet hyväksymään itseäänkään. Jos osoittavat sinua yhdellä sormella saavat kääntää itseensä päin 3 sormea!

Sullahan on niitä jo kahdelle - etkö ala tajuta tätä?

olet naimisissa miehesi kanssa, et hänen ystävien. jos he eivät sinua hyväksy niin anna olla hyväksymättä. mutta en silti suosittele käyttäytymään samalla tavalla: näyttäen ihoasi. vaan ole ihan oma itsesi. kyllä he joskus antavat periksi ja huomaavat kuinka ehkä oletkin ihan siedettävä tyyppi jos et ihan mukavakin. mutta älä liikaa päätäsi rassaa tuollaisilla. anna heidän mököttää jos eivät parempaa tekemistä keksi. toki se voi olla inhottaavaa yhteisissä tapaamisissa jonne näitä mököttäjiäkin tulee mutta koita jaksaa, äläkä välitä heistä tai heidän mulkoiluista/kommenteista.

jos olet kuin et huomaisikaan heitä ja heidän kommentteja niin niitä itseä vaan kiukuttaa kun ei ne saa sinua kiuhumaan ;)

Jos käyttäytyisin kuten kaverin vaimo, olisin juuri niin ärsyttävä kuin hän toivookin minun olevan. Ja en nyt muista numeroa, mutta sille joka kirjoitti ettei lapsi takaa pysyvyyttä. Ei tietenkään, kuten ei mikään muukaan, enkä alun alkaenkaan ole lähtenyt siitä kirjoittamaan. Minä, kuten et sinäkään voi olla ikinä mistään täysin varma. Kommenttini koski lähinnä sitä, että mieheni olisi sellainen häntäheikki joka lähtee jokaisen matkaan. Se kun ei häneen ihan kuitenkaan satu. Jotain se kuitenkin osoittaa että mieheni kosi minua ja halusi naimisiin. Se että minulla on aikaisemmasta suhteesta lapsia, ei liity asiaan mitenkään, sehän koskee minun omaa mennyttä elämääni, ei mieheni.

Jos kerran teet lapsia holtitta.

Mutta jos noin haluat ajatella niin ole hyvä vaan =)

Eikö nykyään ole aika tyypillistä, että aletaan seurustella tuossa 16-19 -vuotiaana ja sitten joskus 25-30 välillä kumppani menee vaihtoon ja sitten seuraavan kanssa edetäänkin nopeasti ja perustetaan se perhe. Miksi ap:n mies ei olisi saanut jättää tyttöystäväänsä? Mistä te tiedätte, ettei se nainen vaikka ole psykopaatti ja väkivaltainen tai päihdeongelmainen tai mitä vaan? Miksi automaattisesti vain ap ja mies on pahoja ja eksä hyvä?



Musta tuntuu, että keskivertomamma tällä palstalla pelkää henkensä edestä, että mies lähtee ja siksi suhtautuu niin kauhealla tunteella toistenkin asioihin tietämättä mitään oikeastaan.

ootko kateellinen vai mikä sua mättää ????

Yrität jatkuvasti vääntää ap:n tilanteesta kaiken mahdollisen negatiivisen, joka kuitenkaan ei varmaankaan edes pidä paikkaansa. Ehkä mies ap:n tavatessaan vasta ymmärsi, minkälaisen vaimon itselleen haluaa eikä se edellinen tyttöystävä ollut sellainen. Eihän heidän suhteensa ollut edennyt 10 vuodessa mihinkään suuntaan. Jotkut miehet eivät vaan usko kohtaavansa parempaa ennen kuin se parempi vaihtoehto on edessä. Hän sentään jätti ex-tyttöystävänsä :)



AP:

Itsellä ihan samankaltainen tilanne. Eikä ole muuttunut 6 vuodessa mihinkään suuntaan. Olen ystävällinen kaikille, mutta en mitenkään enää hakeudu kylään/seuraan tms. Eikä miehenikään. Soittaa äidilleen kohteliaisuussoiton muutaman kerran vuodessa. Käydään pakolliset jouluvierailut lyhyen kaavan mukaan ja elellään keskenämme - onnellisina :)

menin ihan suoraan kysymään päin naamaa anopilta ja mieheni veljeltä,että mikä on vikana kun ei kelpaa.. Eipä osanneet sanoa mitään. Nykyään olen anoppini kanssa tosi hyvissä väleissä, soitellaan lähes päivittäin ym.

Me itse tiedämme tilanteemme, enkä ala sitä tässä sen enempää ruotia. Toivon vaan että numero-mikä-lie pääsee itsekin joskus musta-valkeasta ajattelustaan, tai toisaalta, eipä se minun elämääni haittaa mitä joku tuntematon ajattelee. Kyselin mielipiteitä siihen, kuinka suhtautua ihmiseen joka edelleen mököttää tuosta alkuaikojen asetelmasta johtuen, mutta luettuani muutamia vastauksia niin ymmärrän että riittää ihmisten ennakkoluulo. Olen ollut yksinhuoltaja ja tavannut miehen joka on tuolloin seurustellut, siinä on tarpeeksi syytä. Se mitä taustalta löytyy, miksi ex-mieheni jätin, ei vaikuta mihinkään, ei myöskään mieheni syyt lopettaa suhde entiseensä. Miten tuollainen ihminen (sen yhden vastaajan kaltainen) voisi edes kuvitella tutustuvansa minuun ihmisenä, jos tietämättä mistään mitään pystyy vetämään uskomattomia johtopäätöksiä.

Lähinnä juuri tuo asioiden mustavalkoisuus ja yksinkertaistaminen...Itsekin olen nykyisen mieheni tavannut hänen ollessaan vielä edellisessä suhteessa. Rakastuimme, vaikka emme sitä suunnitelleet tai edes halunneet, eikä kumpikaan "pokannut" toista; ihan muuta kautta tutustuimme ja ihastuimme tulisesti. Huomasimme viihtyvämme toistemme seurassa poikkeuksellisen hyvin ja ymmärtävämme toisiamme. Kumpikin on todennut, että "kolahti" enemmän kuin koskaan ennen kenenkään kanssa...Mies päätti edellisen suhteensa, joka oli jo pitkään ollut kaveritasolla...ja SEN JÄLKEEN me aloimme seurustella. En voi tietenkään tietää, olemmeko loppu elämämme yhdessä, mutta en usko, että siihen asiaan vaikuttaa se KOSKA tapasimme. Siis vapaina vai varattuina...



Mutta mutta mutta...Joitakin eroja meidän jutussa on kuitenkin ap:n kuvailemaan suhteen alkuun. Me emme koskaan tehneet mitään fyysistä ennen kuin mies teki päätöksen edellisen suhteensa lopettamisesta. Olimme ihastuneita toisiimme ja tunnustaneet sen, mutta itse asiassa mies otti minuun tämän tunnustamisen jälkeen etäisyyttä: emme tavanneet jokuseen kuukauteen, emme ennen hänen eroaan entisestä naisystävästään. Hän ei siis koskaan pettänyt silloista kumppaniaan kanssani, ja meidän suhde alkoi vasta kun hän - otettuaan minuun etäisyyttä ja selvitettyään suhteensa jatkomahdollisuuksia omalla tahollaan - päätyi eroon kumppaninsa kanssa syistä, jotka suurelta osin olivat täysin ihastuksestamme riippumattomia. Voin hyvällä syyllä olettaa, että vaikka mieheni joskus meidän liiton aikana ihastuisi johonkin toiseen osapuoleen, hän toimisi tilanteessa moraalisesti; ei valehtelisi minulle ja virittelisi suhdetta selkäni takana, vaan päin vastoin ottaisi tähän toiseen naiseen etäisyyttä ja yrittäisi selvittää tilanteen kanssani. Vastoin mieheni kaikkia moraalikäsityksiä olisi alkaa mihinkään suhteeseen ENNEN kuin edellinen suhde on päätetty ja katsottu loppuun!



Se minua ihmetyttää, ettekö sinä ap ollenkaan hätkähtänyt miehesi epärehellisyydesta heti suhteen alkumetreillä. Mies on ollut liitossa ja silti POKAILLUT sinua, siis vierasta naista, tietoisesti. Sitten hän on valehdellut ("unohti kertoa olevansa varattu") sekä sinulle että avopuolisolleen aika härskillä tavalla todella oleellisesta asiasta. Itse en henkilökohtaisesti olisi koskaan jatkanut suhdetta tällaisen asian paljastuttua! Eikö sinua huoleta miehesi moraali tai epärehellisyys tietäessäsi, että hän varattuna ihmisenä tietoisesti iski sinut ja valehteli sinulle päin näköä heti tavatessanne? (valehteluahan se on, jos esittää vapaata, mutta onkin varattu)

Ikinä ei voi tietää, mitä elämässä tulee vastaan. Ehkä teille ei koskaan osu elämäntielle tilannetta, jossa miehesi ihastuisi tai haluaisi iskeä jotakin muuta naista. Mutta JOS tällainen tilanne tulisi eteen, niin sinähän tiedät nyt, että miehellesi luonteenomaista on epärehellisyys ja petollisuus siinä tilanteessa. Eikö tämä mietitytä?

Mun mies seurusteli tahollaan kun tapasimme ja tiesin sen alusta asti. Se ei estänyt mua ihastumasta,mutta mies ei heti kertonut ihastumisestaan,vaikka myöhemmin kertoikin sen olleen aivan salaman lyömänä :)



Mun mies erosi exästään (ns teinisuhde 15-20v) ja menimme samantien yhteen ja naimisiin. Anoppi ei edes tullut häihin,joihin kutsuimme vain läheisimmät,sisältäen anopinkin.



Anoppi ei kestä kun emme pitäneet kirkkohäitä vaan menimme naimisiin maistraatissa. Ja koska tää vihoittelu on kestänyt tähän päivään saakka,en enää jaksa kantaa siitä murhetta. Alussa 1-2vuotta kävimme siellä istumassa pari tuntia kuussa tuskaisilla kahveilla mutta sit onneksi osasin lopettaa sen näyttelemisen.

Olen kohtelias ja ystävällinen kun tavataan ja silläsiisti.



Tapaamme max kerran vuodessa hetken ajan,mies soittelee äidilleeen kohteliaisuussoittoja noin 2kk välein

mutta mies ei jättänyt ketään minun takiani. En usko, että se sinunkaan tapauksessasi on välttämättä olennaisinta. Mies on mennyt ottamaan "käytetyn" naisen - se on se mikä monilla on ainakin minua vastaan. Minulla appivanhemmat eivät ole esimerkiksi halunneet tavata lapsiani ollenkaan. Jossain vaiheessa väsyin jatkuvasti tasapainoilemaan (esimerkiksi etsimään lapsille hoitajaa kun menemme anoppilaan johonkin joulu tms kekkereihin) ja nykyisin en olekaan missään tekemisissä. On helpompi niin.

Ollaan siis oltu naimisissakin jo reilu vuosi, joten tuore suhde ei ole kyseessä.