Lue keskustelun säännöt.
Oksettaa menestyshehkutus
16.01.2020 |
En kirjoita tätä viestiä sen takia että olen kateellinen hyvin koulussa tai töissä menestyville, mutta se kuinka sitä suorastaan vaaditaan lähes kaikilta. Peruskoulun jälkeen PITÄÄ mennä lukioon, koulussa 8 arvosana PITÄÄ nostaa ysiin. Pitää, pitää pitää.... ihminen on arvossaan kun on vähintään korkeakoulututkinto. Ammattina psykologi, lääkäri, opettaja, lakimies-tai nainen. Mitä se muuttaa? Mitä jos lapsi ei pysty tähän eikä halua? Eikö tärkeintä ole onnellisuus ja se että saa jonkinlaisen vakituisen työpaikan että pärjää elämässään?
Kommentit (38)
Olet täysin oikeassa. Minulle on tärkeintä lasteni onnellisuus, ei ns. pärjääminen. Yksi haluaa itse opiskella pitkälle ja se on hienoa. Kaksi meni amikseen ja sekin on hienoa. Itselläni on ylempi korkeakoulututkinto mutta en ole painostanut lapsiani mihinkään. Jokainen menee omien kiinnostusten, mahdollisuuksien ja voimavarojen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka sanoo että PITÄÄ? Jospa moni vain haluaa menestyä ja saavuttaa enemmän elämässä ja olet tulkinnut tämän että olisi joku pakko vaikka ei ole.
Itse en ole koskaan ymmärtänyt titteleiden jahtaamista tai omaisuuden haalimista/rahan. Olen nykyään tyytyväinen kun saan elää rauhassa omannäköistä elämää, tämä on minulle rikkautta ja mikä tärkeintä, olen sopusoinnussa itseni ja elämän kanssa. Olen onnellinen. Eräänä päivänä sisäistin sen ajatuksen että se on loppujen lopuksi hyvin pieni ihmismäärä joka on tehnyt maailmasta näinkin hyvän paikan elää ja olla kuin se on ja loppujen lopuksi 99.95% ihmistä ei saa mitään mainitsemisen arvoista aikaiseksi maailman kannalta, he vain ovat jos sitäkään.
Semisti pärjännyt kirjoitti:
Eipä siinä mitään, jos on sitten elämäänsä tyytyväinen. Näyttää vain siltä, että elämässään pärjäämättömät ovat usein katkeria ja kateellisia. Ensin ei koulunkäynti kiinnosta ja aikuisena valitetaan työttömyyttä tai työn raskautta ja huonoa palkkaa. Samaan aikaan vaaditaan pärjänneille lisää veroja ja itselle lisää tukia.
Kaikki eivät voi olla toimitusjohtajia tai lääkäreitä. Ne muutkin työt pitää tehdä ja ne pitää pystyä tekemään sellaisissa työolosuhteissa, etteivät ihmiset uuvu työtaakan alle ja sellaisella palkalla, että sillä elää tässä yhteiskunnassa. Vaikka kuinka väitettäisiin, että kaikki voivat halutessaan opiskella ja hankkiutua rahakkaisiin töihin, se ei tietenkään ole totta. Kaikki eivät voi niin tehdä. Yhteiskunta ei toimisi siten päivääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua taas oksettaa se että oma itsetunto on niin huono että ei pystytä kannustaa lasta tekemään parhaansa ja tukemaan, vaan annetaan hiljainen hyväksyntä sille ”sieltä missä aita on matalin”-asenteelle, kun ei itsekään jaksanut parempaan. Ja sitten ollaan katkeria sellaisille jotka jaksavat ja tekevät töitä. Onko se muka onnellisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Semisti pärjännyt kirjoitti:
Eipä siinä mitään, jos on sitten elämäänsä tyytyväinen. Näyttää vain siltä, että elämässään pärjäämättömät ovat usein katkeria ja kateellisia. Ensin ei koulunkäynti kiinnosta ja aikuisena valitetaan työttömyyttä tai työn raskautta ja huonoa palkkaa. Samaan aikaan vaaditaan pärjänneille lisää veroja ja itselle lisää tukia.
Kaikki eivät voi olla toimitusjohtajia tai lääkäreitä. Ne muutkin työt pitää tehdä ja ne pitää pystyä tekemään sellaisissa työolosuhteissa, etteivät ihmiset uuvu työtaakan alle ja sellaisella palkalla, että sillä elää tässä yhteiskunnassa. Vaikka kuinka väitettäisiin, että kaikki voivat halutessaan opiskella ja hankkiutua rahakkaisiin töihin, se ei tietenkään ole totta. Kaikki eivät voi niin tehdä. Yhteiskunta ei toimisi siten päivääkään.
En kai minä niin väittänytkään, enhän itsekään ole. Tosin valitettavan moni vanhempi toivoo sitä lapsiltaan, joten sikäli ymmärrän aloittajan pointin. Minusta syrjäytyneen koulupudokkaan ja toimarin välillä on paljon ihan tavallisia ihmisiä. Kunhan vain osaisivat nauttia tilanteestaan paremmin menestyneempien kadehtimisen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semisti pärjännyt kirjoitti:
Eipä siinä mitään, jos on sitten elämäänsä tyytyväinen. Näyttää vain siltä, että elämässään pärjäämättömät ovat usein katkeria ja kateellisia. Ensin ei koulunkäynti kiinnosta ja aikuisena valitetaan työttömyyttä tai työn raskautta ja huonoa palkkaa. Samaan aikaan vaaditaan pärjänneille lisää veroja ja itselle lisää tukia.
Nyt taas kiinnostaa, että missäpäs ammatissa työskentelee näin avarakatseisen ja sivistyneen oloinen ihminen?
Toki jokainen voi vapaasti jäädä kaikesta vinkuvaksi luuseriksi sen sijaan ,että ottaisi itseään niskasta kiinni ja tekisi omaksi hyödykseen jotain. Eihän siitä pärjäämättömyydestä muut kärsi kuin itse. Turha tulla sitten taloudellista apua vinkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Semisti pärjännyt kirjoitti:
Eipä siinä mitään, jos on sitten elämäänsä tyytyväinen. Näyttää vain siltä, että elämässään pärjäämättömät ovat usein katkeria ja kateellisia. Ensin ei koulunkäynti kiinnosta ja aikuisena valitetaan työttömyyttä tai työn raskautta ja huonoa palkkaa. Samaan aikaan vaaditaan pärjänneille lisää veroja ja itselle lisää tukia.
Nyt taas kiinnostaa, että missäpäs ammatissa työskentelee näin avarakatseisen ja sivistyneen oloinen ihminen?
Työnjohtajana.
Vierailija kirjoitti:
Semisti pärjännyt kirjoitti:
Eipä siinä mitään, jos on sitten elämäänsä tyytyväinen. Näyttää vain siltä, että elämässään pärjäämättömät ovat usein katkeria ja kateellisia. Ensin ei koulunkäynti kiinnosta ja aikuisena valitetaan työttömyyttä tai työn raskautta ja huonoa palkkaa. Samaan aikaan vaaditaan pärjänneille lisää veroja ja itselle lisää tukia.
Kaikki eivät voi olla toimitusjohtajia tai lääkäreitä. Ne muutkin työt pitää tehdä ja ne pitää pystyä tekemään sellaisissa työolosuhteissa, etteivät ihmiset uuvu työtaakan alle ja sellaisella palkalla, että sillä elää tässä yhteiskunnassa. Vaikka kuinka väitettäisiin, että kaikki voivat halutessaan opiskella ja hankkiutua rahakkaisiin töihin, se ei tietenkään ole totta. Kaikki eivät voi niin tehdä. Yhteiskunta ei toimisi siten päivääkään.
Seliseli. Yhä vähemmän tarvitaan niitä, jpilla ei koulutusta ja taitoa. Monet työt tulee häviämään kokonaan. Jos et kouluttaudu, kannattaa hyväksyä sr, että sillä 1500 e palkalka jostain pska hommasta täytyy pärjätä. Niistä hommista ei tulevaisuudessakaan makseta enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon miettiny samaa. Itse oon sitä onnellisempi mitä vähemmän titteleitä ja vastuuta. Pieni palkka ei haittaa, koska en ole koskaan ollut mammonan perään. Kun säästäväisesti elelee, pärjää pienemmälläkin palkalla ihan kohtuuhyvin. En tarvitse tuliterää Audia enkä hienoja ravintolaillallisia, en merkkivaatteita. Tavallinen elämä on parasta.
Kaikilla näillä on Suomessa ilmainen koulutus. Eihän heillä edes pitäisi kovin korkea palkka olla. Jossakin suhteessa toki muutaman vuoden pitempään opiskeluaikaan.
Tavallista työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semisti pärjännyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semisti pärjännyt kirjoitti:
Eipä siinä mitään, jos on sitten elämäänsä tyytyväinen. Näyttää vain siltä, että elämässään pärjäämättömät ovat usein katkeria ja kateellisia. Ensin ei koulunkäynti kiinnosta ja aikuisena valitetaan työttömyyttä tai työn raskautta ja huonoa palkkaa. Samaan aikaan vaaditaan pärjänneille lisää veroja ja itselle lisää tukia.
Nyt taas kiinnostaa, että missäpäs ammatissa työskentelee näin avarakatseisen ja sivistyneen oloinen ihminen?
Työnjohtajana.
ja millä alalla?
Aika moni ja etenkin nainen katuu myöhemmin omistautumista uralleen. Muu elämä jäi kokematta ja kumppani löytymättä
mies51v
Monia kiinnostaa noiden alojen palkat, mutta ei sitten se ah niin stressaava opiskelu.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni ja etenkin nainen katuu myöhemmin omistautumista uralleen. Muu elämä jäi kokematta ja kumppani löytymättä
mies51v
Monet löytävät puolison jo opiskeluaikana samalta alalta.
1. Toivon, etten olisi kuunnellut muita siitä, mitä minun pitäisi opiskella ja tavoitella
Moni on kuvitellut, että 40-vuotiaana varmasti elää omaa elämäänsä omilla valinnoillaan. Moni on kuitenkin tehnyt valintoja esimerkiksi vanhempiensa vaatimusten tai rohkaisun perusteella.
Moni 40-60-vuotias tajuaa, että on täysin väärällä alalla. He myöntävät, että he ovat ajautuneet esimerkiksi lääkäreiksi, lakimiehiksi tai insinööreiksi sen arvostuksen ja statuksen perusteella, jota jotkut muut uskoivat ammateilla saavutettavan.
Netissä on useita deittisivustoja, joissa naiset etsivät ilmoituksillaan itselleen miestä ja päin vastoin. Eräällä deittisivustolla peräti 43 eri alojen tohtoreiksi kouluttautunutta suomalaista naista etsii miehiä. Se on iso määrä yksinäisiä tohtoreita.
Ilmeisesti on niin, että mitä pitemmälle nainen kouluttautuu, niin sen vaikeammaksi muodostuu miehen löytäminen. Sitä asiaa ei moni nainen vain tule ajatelleeksi pitkää koulutusta hankkiessaan. Olisikin järkevää hankkia esim. sairaanhoitajakoulutus maisteri- ja tohtorikouutuksen sijasta, jos tavoitteena on miehen löytäminen ja avioliittoon pääseminen. Sitä paitsi hoitaja-alalla on tälläkin hetkellä melko hyvä työllisyystilanne, joten työttömäksi joutumisen vaaraakaan ei juuri ole opinnoista valmistumisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni ja etenkin nainen katuu myöhemmin omistautumista uralleen. Muu elämä jäi kokematta ja kumppani löytymättä
mies51v
Monet löytävät puolison jo opiskeluaikana samalta alalta.
Varmasti ja hyvä niin. Pääkaupunkiseudulla kyllä on aikalailla koulutettuja naisia ilman miestä.
mies51v
Eipä siinä mitään, jos on sitten elämäänsä tyytyväinen. Näyttää vain siltä, että elämässään pärjäämättömät ovat usein katkeria ja kateellisia. Ensin ei koulunkäynti kiinnosta ja aikuisena valitetaan työttömyyttä tai työn raskautta ja huonoa palkkaa. Samaan aikaan vaaditaan pärjänneille lisää veroja ja itselle lisää tukia.