Vain isällä on oikeus viettää lasten kanssa vapaa-aikaa?

Onkohan taas hankittu liikaa lapsia voimavaroihin nähden? Kuinka monta niitä oikein on? Älä vaan enää

tee lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt pikkuhiljaa alettava tehdä kaksi asiaa.

AP.n on vähennettävä sitä määrää kotitöistä (sis. lastenhoidon), mitä hän hoitaa, jolloin hänelle jää vapaa-aikaa itselleen ja laatuaikaa lasten kanssa. Vaatii siis myös sitä, ettei enää huolehdi kaikesta vaan antaa muillekin vastuuta.

Miehen on lisättävä sitä määrää kotitöistä (sis. lastenhoidon), mitä hän hoitaa, jolloin ap:lle jää vapaa-aikaa itselleen ja laatuaikaa lasten kanssa. Vaatii siis myös sitä, että ottaa vastuuta.

Nythän AP:n perheessä AP hoitaa kaiken ja mies elää (AP:n kuvauksen mukaan) kuin hotellissa. Lisäksi mies napsii lapsiperhe-elämästä rusinat pullasta (eli ne kivat hommat lasten kanssa).  Ongelmahan kärjistyy äärimmilleen siinä vaiheessa, kun/jos ap lähtee töihin. Silloin käy niin, että ap hoitaa työnsä lisäksi myös kaikki kotityöt ja lastenhoidon.

Kerro nyt toki, miten kotitöistä vähentäminen auttaa siihen, että voisin ilman mielenilmauksia käydä lasten kanssa rauhassa jossain?

Selitin miehelle asiaa sillä, että aamulla näen heitä kyllä, kun he lähtevät kouluun ja iltapäivällä on jo tekemistä, kun tulevat kotiin, eli en kerkiä heidän kanssaan missään nimessä viettämään aikaa, kun meillä vielä pienempiäkin. Silti mies väittää, että vain hänellä oikeus olla lasten kanssa rauhassa, kun minä olen jo heidän kanssaan päivät.

Itseasiassa, minä näen heitä aamulla sen tunnin ja iltapäivällä kun tulevat, tulee mieskin jo kotiin ja rupeaa omiin hommiinsa ja saa olla lasten kanssa ihan rauhassa, kun minä vielä teen muita hommia.

Ja hän vie tällä verukkeella isompia hommiin, joihin ei voi pieniä ottaa ja minun ei tarvitse.

Minusta hän on ominut isommat lapset ja mukavan tekemisen heidän kanssaan.

Siten, että teillä on jotenkin vinksahtanut tuo asetelma perhe-elämän suhteen. Kun kuitenkin kotitöitä on absoluuttisesti saman verran, niin sinun luopuessa osasta ja miehen ottaessa ne hoitaakseen varmaan jossain vaiheessa miehellekin valkenee, että se, mitä sinä päivän aikana teet ei ole "lasten kanssa olemista" eli laatuaikaa vaan enemmänkin kodin hoitamista. Sinä toisaalta myös mahdollistat miehelle niiden rusinoiden napsimisen pullasta, hän pääsee kotiin tullessaan puuhailemaan omiaan ja olemaan lasten kanssa. Tällä en tarkoita sitä, että ensimmäiseksi olisi töistä tulevalle miehelle lyötävä imuri käteen tai laitettava tyhjentämään tiskikonetta, vaan sitä, että hänkin tajuaisi tehdä osansa näistä töistä. Tuon miehen kotiinpaluun voisi jopa rauhoittaa hetkeksi kaikilta kotitöiltä.

Enimmäkseen siis tässä on kyse siitä, että miehen ajatuksissa "kun olet kotona, olet lasten kanssa" ja hän ei näe kaikkea sitä työtä, mitä päivän aikana teet. Hän ottaa sen oletuksena, että koska "olet jo ollut lasten kanssa, niin nyt on hänen vuoronsa".

Aivan. Kiitos. Olet oikeassa.

Toisaalta, hänenkin, koulutetun fiksun miehen olettaisi tämän ymmärtävän. Et ne koululaiset lampsii suurinpiirtein samaan aikaan ovesta kuin hänkin. Ja monena päivänä on jollain jotkut harkat, kerhot tai muu meno. Ei siinä kerkiä rauhoittua kukaan.

Koskaan ei saa olettaa. Ihan tavallista on, että töissäoleva puoliso ei näe sitä työmäärää, mitä kotona oleva puoliso päivän aikana kodin hyväksi tekee, ei ennen kuin jää itse kotiin tai kotona oleva puoliso jättää jotain tekemättä. Jos aina on pyykit pestynä, talo siivottuna ja ruoka valmiina kun mies palaa kotiin, ei koskaan osaa ajatella (vaikka järjellä ajatellen pitäisi), että ne pyykit ovat jossain välissä olleet likaisia, pölypalloja on juossut nurkissa ja ruoka on ollut erillisinä aineksina ensin kaupassa ja sitten jääkaapissa.

Kiitos muistutuksesta, nyt muistaan taas miten helppoa ja kivaa meillä on, enkä haikaile toisen lapsen perään.

T. Yksilapsinen perhe (sekundäärinen lapsettomuus)

Pitääkö niitä lapsia tehdä niin paljon?