Lue keskustelun säännöt.
Vain isällä on oikeus viettää lasten kanssa vapaa-aikaa?
16.01.2020 |
Meillä tilanne on luisunut siihen, että riidan ja mökötyksen ja tulehtuneen ilmapiirin uhalla vain isällä on oikeus viettää lasten kanssa vapaa-aikaa, viedä elokuviin, jääkiekkopeleihin tms.
Olen itse kotona pienimmän kanssa, joten saan kuulemma olla muutenkin lasten kanssa paljon. Totuus on kuitenkin se, että päiväni kuluvat kotitöissä ym. eikä minulla tunnu olevan aikaa koko päivänä lasten kanssa olla. Kun mies vie isompia johonkin, olen minä pienempien kanssa kotona. Jos johonkin lähdenkin, on kotona tapeltu ja riidelty koko aika, kun olen poissa ja vastassa on aivan kammottava tunnelma. Siksi en uskalla oikein mihinkään kotoa poistua.
Mitä olette mieltä?
Kommentit (64)
Missä helvetin välissä mä sanoin, ettei lapset osallistu mihinkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avlaisten neuvot eivät mitään auta, vaan asia on vain keskusteltava miehen kanssa. Parisuhdeterapiaan jos muu ei auta. Pikaratkaisuna ajanvietto-ongelmiin: entäs jos teet kaikkien lasten kanssa jotain kivaa heti kun isot tulevat koulusta? Hoplop, shoppailua, museokäynti tms. Kotityöt kyllä odottavat, ja koululaiset ovat jo niin isoja että osaavat olla apuna paimentamassa ja viihdyttämässä pienempiä. Muutenkin olen aina ja ikuisesti sitä mieltä, että kotitöiden määrästä kannattaa höllätä silloin kun on pieniä lapsia, ja tehdä vain pakolliset hommat. Kotia ehtii kyllä puunaamaan myöhemminkin.
T: suurperheen äiti
Vierailija kirjoitti:
Avlaisten neuvot eivät mitään auta, vaan asia on vain keskusteltava miehen kanssa. Parisuhdeterapiaan jos muu ei auta. Pikaratkaisuna ajanvietto-ongelmiin: entäs jos teet kaikkien lasten kanssa jotain kivaa heti kun isot tulevat koulusta? Hoplop, shoppailua, museokäynti tms. Kotityöt kyllä odottavat, ja koululaiset ovat jo niin isoja että osaavat olla apuna paimentamassa ja viihdyttämässä pienempiä. Muutenkin olen aina ja ikuisesti sitä mieltä, että kotitöiden määrästä kannattaa höllätä silloin kun on pieniä lapsia, ja tehdä vain pakolliset hommat. Kotia ehtii kyllä puunaamaan myöhemminkin.
T: suurperheen äiti
Joo. Ja edelleen vain miehellä on oikeus lähteä sen yhden kanssa.
Minä raahaan koko konkkaronkan mukaani ja miehellä on oikeus ottaa se yksi tai kaksi mukaansa (isommat) ja lähteä oikeasti viettämään aikaa vain heidän kanssaan. Perusteluna se, että minä olen muutoinkin heidän kanssaan niin paljon (aamulla tunnin).
Ja kyllä, käydään lasten kanssa vaikka ja missä ja aina mulla on kaikki mukana. Jos ei ole, on kotona täysi anarkia kun tulen.
Olisi tosi kiva päästä isompien kanssa johonkin elokuviin tai muuhun, isompien kanssa tehtäviin juttuihin, eikä niin, että he ovat lastenvahteina.
Tehkää te noin. Me emme tee. Onneksi edes isä vie.. Teillä lapset ovat lapsenvahteja,kiva.
T.toinen suurperheen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avlaisten neuvot eivät mitään auta, vaan asia on vain keskusteltava miehen kanssa. Parisuhdeterapiaan jos muu ei auta. Pikaratkaisuna ajanvietto-ongelmiin: entäs jos teet kaikkien lasten kanssa jotain kivaa heti kun isot tulevat koulusta? Hoplop, shoppailua, museokäynti tms. Kotityöt kyllä odottavat, ja koululaiset ovat jo niin isoja että osaavat olla apuna paimentamassa ja viihdyttämässä pienempiä. Muutenkin olen aina ja ikuisesti sitä mieltä, että kotitöiden määrästä kannattaa höllätä silloin kun on pieniä lapsia, ja tehdä vain pakolliset hommat. Kotia ehtii kyllä puunaamaan myöhemminkin.
T: suurperheen äitiJoo. Ja edelleen vain miehellä on oikeus lähteä sen yhden kanssa.
Minä raahaan koko konkkaronkan mukaani ja miehellä on oikeus ottaa se yksi tai kaksi mukaansa (isommat) ja lähteä oikeasti viettämään aikaa vain heidän kanssaan. Perusteluna se, että minä olen muutoinkin heidän kanssaan niin paljon (aamulla tunnin).
Ja kyllä, käydään lasten kanssa vaikka ja missä ja aina mulla on kaikki mukana. Jos ei ole, on kotona täysi anarkia kun tulen.
Olisi tosi kiva päästä isompien kanssa johonkin elokuviin tai muuhun, isompien kanssa tehtäviin juttuihin, eikä niin, että he ovat lastenvahteina.
Tehkää te noin. Me emme tee. Onneksi edes isä vie.. Teillä lapset ovat lapsenvahteja,kiva.
T.toinen suurperheen äiti
Kauhean äkäisiä vastauksia sinulla ap, kun me muut yritämme vain neuvoa miten saisit enemmän aikaa lapsillesi. Me emme voi vaikuttaa mieheesi mutta sinua voimme yrittää neuvoa. Miehelläsi ei ole oikeutta viettää ainoana vanhempana erikoisempia hetkiä lasten kanssa, mutta tuskin mies sinua vankina pitää. Kun haluat mennä johonkin keskustelet siitä miehesi kanssa. Jos hän ei ymmärrä vieläkään, menkää terapiaan.
Tiedoksi myös ettei kaikkien muidenkaan perheiden lapset pääse "sirkushuveja" viettämään joka kuukausi. Toiset viettää jotain kivaa koko perheen kanssa (huom. isä myös mukana), ja toiset KESKUSTELEVAT puolisoidensa kanssa kun parisuhteessa/perhesuhteissa jotkin asiat hiertää.
Ja en ole tuo "isommat lapset voivat vahtia pienempiä" kirjoittaja mutta olen samaa mieltä. En usko että kirjoittaja tarkoitti että ne isommat vahtisi pienempiä koko ajan, vaan sen pienen hetken kun sinä esimerkiksi laitat pyykit kuivumaan, jotta ehtisit viettää aikaa lastesi kanssa. Mutta ei, tavallinen arki ei sinulle kelpaa, vaan haluat vain "sirkushuveja" ja valittaa. Ei sinun parisuhteesi parane tänne valittamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avlaisten neuvot eivät mitään auta, vaan asia on vain keskusteltava miehen kanssa. Parisuhdeterapiaan jos muu ei auta. Pikaratkaisuna ajanvietto-ongelmiin: entäs jos teet kaikkien lasten kanssa jotain kivaa heti kun isot tulevat koulusta? Hoplop, shoppailua, museokäynti tms. Kotityöt kyllä odottavat, ja koululaiset ovat jo niin isoja että osaavat olla apuna paimentamassa ja viihdyttämässä pienempiä. Muutenkin olen aina ja ikuisesti sitä mieltä, että kotitöiden määrästä kannattaa höllätä silloin kun on pieniä lapsia, ja tehdä vain pakolliset hommat. Kotia ehtii kyllä puunaamaan myöhemminkin.
T: suurperheen äitiJoo. Ja edelleen vain miehellä on oikeus lähteä sen yhden kanssa.
Minä raahaan koko konkkaronkan mukaani ja miehellä on oikeus ottaa se yksi tai kaksi mukaansa (isommat) ja lähteä oikeasti viettämään aikaa vain heidän kanssaan. Perusteluna se, että minä olen muutoinkin heidän kanssaan niin paljon (aamulla tunnin).
Ja kyllä, käydään lasten kanssa vaikka ja missä ja aina mulla on kaikki mukana. Jos ei ole, on kotona täysi anarkia kun tulen.
Olisi tosi kiva päästä isompien kanssa johonkin elokuviin tai muuhun, isompien kanssa tehtäviin juttuihin, eikä niin, että he ovat lastenvahteina.
Tehkää te noin. Me emme tee. Onneksi edes isä vie.. Teillä lapset ovat lapsenvahteja,kiva.
T.toinen suurperheen äitiKauhean äkäisiä vastauksia sinulla ap, kun me muut yritämme vain neuvoa miten saisit enemmän aikaa lapsillesi. Me emme voi vaikuttaa mieheesi mutta sinua voimme yrittää neuvoa. Miehelläsi ei ole oikeutta viettää ainoana vanhempana erikoisempia hetkiä lasten kanssa, mutta tuskin mies sinua vankina pitää. Kun haluat mennä johonkin keskustelet siitä miehesi kanssa. Jos hän ei ymmärrä vieläkään, menkää terapiaan.
Tiedoksi myös ettei kaikkien muidenkaan perheiden lapset pääse "sirkushuveja" viettämään joka kuukausi. Toiset viettää jotain kivaa koko perheen kanssa (huom. isä myös mukana), ja toiset KESKUSTELEVAT puolisoidensa kanssa kun parisuhteessa/perhesuhteissa jotkin asiat hiertää.
Ja en ole tuo "isommat lapset voivat vahtia pienempiä" kirjoittaja mutta olen samaa mieltä. En usko että kirjoittaja tarkoitti että ne isommat vahtisi pienempiä koko ajan, vaan sen pienen hetken kun sinä esimerkiksi laitat pyykit kuivumaan, jotta ehtisit viettää aikaa lastesi kanssa. Mutta ei, tavallinen arki ei sinulle kelpaa, vaan haluat vain "sirkushuveja" ja valittaa. Ei sinun parisuhteesi parane tänne valittamalla.
Ei, lapset eivät ole lapsenvahteja.
Ja sillä sipuli.
Ja jos teidän lapset eivät pääse kerran kuukaudessa yksin vanhemman kanssa mihinkään, niin heikko on tilanne.
Kyllä, käydään perheen kanssa, käyn lasten kanssa ja mies käy lasten kanssa.
Kyse on siitä, että mies kuvittelee olevansa ainostaan oikeutettu noihin koululausten kanssa tehtäviin, hänenkin mielestään mukaviin juttuihin, kuten elokuvat, pelit tms.
Se on täysin eri asia lähteä noiden pikkuisten kanssa hoploppiin, kuin jo isomman lapsen kanssa viettämään oikeasti aikaa jo sellaiseen touhuun, mikä itseäkin kiinnostaa. Ja mies kuvittelee olevansa yksinoikeutettu näihin, "koska minä vietän jo muutenkin aikaa lasten kanssa".
Te olette oikeasti aika pihalla ja helvetin hölmöjä.
Jos oikeasti täällä on näin yksinkertaisia naisia, jotka aloituksen kysymykseen näkevät vastaukseksi sen, että paistan lasten kanssa kananmunia tai otan aikaa itselleni, niin heikoissa on kantimet.
Ei ihme, että Suomi on tällä tolalla.
Idiootteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on nämä kuuluisat kotityöt joihin aina menee koko päivä? Huonoa ajansuunnittelua sanon minä.
No mun aamu alkaa sillä, että laitan koululaisia kouluun 7- 9.30 ja sen jälkeen siivoan ja ulkoilen pienien kanssa, sitten ekat tuleekin koulusta, ruoanlaittoa ja kuravaatteiden pesua, läksyjä, välipaloja, kotitöitä, harrastuksia.. Ei tässä päivän aikana ihan valtavasti jää aikaa. Kotona toki kerkiää välillä lautapelin pelaamaan tai läksyissä auttamaan, silloin kun ei ole vauvan kanssa touhua. Mutta aika vähiin jää se aika, mitä minä isompien kanssa vietän.
Mitä, jos ne koululaiset opettelisi jo ihan itse ottamaan vastuuta niistä aamuista? Tekemään välipaloja? Kulkeemaan itse harrastuksiin? Koulaisilla kuravaatteita?
Siis miten helvetissä tämä liittyy mihinkään???
Kyllä, koululaisilla tulee päivässä kuravaatteita, kun eivät istu sisällä katsomassa televisiota, kuten teidän lapset.
Varmasti teilläkin huonokuntoisia, lihavia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pikkuhiljaa alettava tehdä kaksi asiaa.
AP.n on vähennettävä sitä määrää kotitöistä (sis. lastenhoidon), mitä hän hoitaa, jolloin hänelle jää vapaa-aikaa itselleen ja laatuaikaa lasten kanssa. Vaatii siis myös sitä, ettei enää huolehdi kaikesta vaan antaa muillekin vastuuta.
Miehen on lisättävä sitä määrää kotitöistä (sis. lastenhoidon), mitä hän hoitaa, jolloin ap:lle jää vapaa-aikaa itselleen ja laatuaikaa lasten kanssa. Vaatii siis myös sitä, että ottaa vastuuta.
Nythän AP:n perheessä AP hoitaa kaiken ja mies elää (AP:n kuvauksen mukaan) kuin hotellissa. Lisäksi mies napsii lapsiperhe-elämästä rusinat pullasta (eli ne kivat hommat lasten kanssa). Ongelmahan kärjistyy äärimmilleen siinä vaiheessa, kun/jos ap lähtee töihin. Silloin käy niin, että ap hoitaa työnsä lisäksi myös kaikki kotityöt ja lastenhoidon.
Kerro nyt toki, miten kotitöistä vähentäminen auttaa siihen, että voisin ilman mielenilmauksia käydä lasten kanssa rauhassa jossain?
Selitin miehelle asiaa sillä, että aamulla näen heitä kyllä, kun he lähtevät kouluun ja iltapäivällä on jo tekemistä, kun tulevat kotiin, eli en kerkiä heidän kanssaan missään nimessä viettämään aikaa, kun meillä vielä pienempiäkin. Silti mies väittää, että vain hänellä oikeus olla lasten kanssa rauhassa, kun minä olen jo heidän kanssaan päivät.
Itseasiassa, minä näen heitä aamulla sen tunnin ja iltapäivällä kun tulevat, tulee mieskin jo kotiin ja rupeaa omiin hommiinsa ja saa olla lasten kanssa ihan rauhassa, kun minä vielä teen muita hommia.
Ja hän vie tällä verukkeella isompia hommiin, joihin ei voi pieniä ottaa ja minun ei tarvitse.
Minusta hän on ominut isommat lapset ja mukavan tekemisen heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avlaisten neuvot eivät mitään auta, vaan asia on vain keskusteltava miehen kanssa. Parisuhdeterapiaan jos muu ei auta. Pikaratkaisuna ajanvietto-ongelmiin: entäs jos teet kaikkien lasten kanssa jotain kivaa heti kun isot tulevat koulusta? Hoplop, shoppailua, museokäynti tms. Kotityöt kyllä odottavat, ja koululaiset ovat jo niin isoja että osaavat olla apuna paimentamassa ja viihdyttämässä pienempiä. Muutenkin olen aina ja ikuisesti sitä mieltä, että kotitöiden määrästä kannattaa höllätä silloin kun on pieniä lapsia, ja tehdä vain pakolliset hommat. Kotia ehtii kyllä puunaamaan myöhemminkin.
T: suurperheen äitiJoo. Ja edelleen vain miehellä on oikeus lähteä sen yhden kanssa.
Minä raahaan koko konkkaronkan mukaani ja miehellä on oikeus ottaa se yksi tai kaksi mukaansa (isommat) ja lähteä oikeasti viettämään aikaa vain heidän kanssaan. Perusteluna se, että minä olen muutoinkin heidän kanssaan niin paljon (aamulla tunnin).
Ja kyllä, käydään lasten kanssa vaikka ja missä ja aina mulla on kaikki mukana. Jos ei ole, on kotona täysi anarkia kun tulen.
Olisi tosi kiva päästä isompien kanssa johonkin elokuviin tai muuhun, isompien kanssa tehtäviin juttuihin, eikä niin, että he ovat lastenvahteina.
Tehkää te noin. Me emme tee. Onneksi edes isä vie.. Teillä lapset ovat lapsenvahteja,kiva.
T.toinen suurperheen äitiKauhean äkäisiä vastauksia sinulla ap, kun me muut yritämme vain neuvoa miten saisit enemmän aikaa lapsillesi. Me emme voi vaikuttaa mieheesi mutta sinua voimme yrittää neuvoa. Miehelläsi ei ole oikeutta viettää ainoana vanhempana erikoisempia hetkiä lasten kanssa, mutta tuskin mies sinua vankina pitää. Kun haluat mennä johonkin keskustelet siitä miehesi kanssa. Jos hän ei ymmärrä vieläkään, menkää terapiaan.
Tiedoksi myös ettei kaikkien muidenkaan perheiden lapset pääse "sirkushuveja" viettämään joka kuukausi. Toiset viettää jotain kivaa koko perheen kanssa (huom. isä myös mukana), ja toiset KESKUSTELEVAT puolisoidensa kanssa kun parisuhteessa/perhesuhteissa jotkin asiat hiertää.
Ja en ole tuo "isommat lapset voivat vahtia pienempiä" kirjoittaja mutta olen samaa mieltä. En usko että kirjoittaja tarkoitti että ne isommat vahtisi pienempiä koko ajan, vaan sen pienen hetken kun sinä esimerkiksi laitat pyykit kuivumaan, jotta ehtisit viettää aikaa lastesi kanssa. Mutta ei, tavallinen arki ei sinulle kelpaa, vaan haluat vain "sirkushuveja" ja valittaa. Ei sinun parisuhteesi parane tänne valittamalla.
Ei, lapset eivät ole lapsenvahteja.
Ja sillä sipuli.
Ja jos teidän lapset eivät pääse kerran kuukaudessa yksin vanhemman kanssa mihinkään, niin heikko on tilanne.
Kyllä, käydään perheen kanssa, käyn lasten kanssa ja mies käy lasten kanssa.
Kyse on siitä, että mies kuvittelee olevansa ainostaan oikeutettu noihin koululausten kanssa tehtäviin, hänenkin mielestään mukaviin juttuihin, kuten elokuvat, pelit tms.
Se on täysin eri asia lähteä noiden pikkuisten kanssa hoploppiin, kuin jo isomman lapsen kanssa viettämään oikeasti aikaa jo sellaiseen touhuun, mikä itseäkin kiinnostaa. Ja mies kuvittelee olevansa yksinoikeutettu näihin, "koska minä vietän jo muutenkin aikaa lasten kanssa".
Te olette oikeasti aika pihalla ja helvetin hölmöjä.Jos oikeasti täällä on näin yksinkertaisia naisia, jotka aloituksen kysymykseen näkevät vastaukseksi sen, että paistan lasten kanssa kananmunia tai otan aikaa itselleni, niin heikoissa on kantimet.
Ei ihme, että Suomi on tällä tolalla.
Idiootteja.
Kuka nyt on yksikertainen kun on itsensä tuohon tilanteeseen ajanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avlaisten neuvot eivät mitään auta, vaan asia on vain keskusteltava miehen kanssa. Parisuhdeterapiaan jos muu ei auta. Pikaratkaisuna ajanvietto-ongelmiin: entäs jos teet kaikkien lasten kanssa jotain kivaa heti kun isot tulevat koulusta? Hoplop, shoppailua, museokäynti tms. Kotityöt kyllä odottavat, ja koululaiset ovat jo niin isoja että osaavat olla apuna paimentamassa ja viihdyttämässä pienempiä. Muutenkin olen aina ja ikuisesti sitä mieltä, että kotitöiden määrästä kannattaa höllätä silloin kun on pieniä lapsia, ja tehdä vain pakolliset hommat. Kotia ehtii kyllä puunaamaan myöhemminkin.
T: suurperheen äitiJoo. Ja edelleen vain miehellä on oikeus lähteä sen yhden kanssa.
Minä raahaan koko konkkaronkan mukaani ja miehellä on oikeus ottaa se yksi tai kaksi mukaansa (isommat) ja lähteä oikeasti viettämään aikaa vain heidän kanssaan. Perusteluna se, että minä olen muutoinkin heidän kanssaan niin paljon (aamulla tunnin).
Ja kyllä, käydään lasten kanssa vaikka ja missä ja aina mulla on kaikki mukana. Jos ei ole, on kotona täysi anarkia kun tulen.
Olisi tosi kiva päästä isompien kanssa johonkin elokuviin tai muuhun, isompien kanssa tehtäviin juttuihin, eikä niin, että he ovat lastenvahteina.
Tehkää te noin. Me emme tee. Onneksi edes isä vie.. Teillä lapset ovat lapsenvahteja,kiva.
T.toinen suurperheen äitiKauhean äkäisiä vastauksia sinulla ap, kun me muut yritämme vain neuvoa miten saisit enemmän aikaa lapsillesi. Me emme voi vaikuttaa mieheesi mutta sinua voimme yrittää neuvoa. Miehelläsi ei ole oikeutta viettää ainoana vanhempana erikoisempia hetkiä lasten kanssa, mutta tuskin mies sinua vankina pitää. Kun haluat mennä johonkin keskustelet siitä miehesi kanssa. Jos hän ei ymmärrä vieläkään, menkää terapiaan.
Tiedoksi myös ettei kaikkien muidenkaan perheiden lapset pääse "sirkushuveja" viettämään joka kuukausi. Toiset viettää jotain kivaa koko perheen kanssa (huom. isä myös mukana), ja toiset KESKUSTELEVAT puolisoidensa kanssa kun parisuhteessa/perhesuhteissa jotkin asiat hiertää.
Ja en ole tuo "isommat lapset voivat vahtia pienempiä" kirjoittaja mutta olen samaa mieltä. En usko että kirjoittaja tarkoitti että ne isommat vahtisi pienempiä koko ajan, vaan sen pienen hetken kun sinä esimerkiksi laitat pyykit kuivumaan, jotta ehtisit viettää aikaa lastesi kanssa. Mutta ei, tavallinen arki ei sinulle kelpaa, vaan haluat vain "sirkushuveja" ja valittaa. Ei sinun parisuhteesi parane tänne valittamalla.
Niin ja muistetaan nyt sekin, että tässä on tilanne esitettynä vain yhden osapuolen lasien läpi katsottuna, eikä mies ole sitä omaa näkemystään kertomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avlaisten neuvot eivät mitään auta, vaan asia on vain keskusteltava miehen kanssa. Parisuhdeterapiaan jos muu ei auta. Pikaratkaisuna ajanvietto-ongelmiin: entäs jos teet kaikkien lasten kanssa jotain kivaa heti kun isot tulevat koulusta? Hoplop, shoppailua, museokäynti tms. Kotityöt kyllä odottavat, ja koululaiset ovat jo niin isoja että osaavat olla apuna paimentamassa ja viihdyttämässä pienempiä. Muutenkin olen aina ja ikuisesti sitä mieltä, että kotitöiden määrästä kannattaa höllätä silloin kun on pieniä lapsia, ja tehdä vain pakolliset hommat. Kotia ehtii kyllä puunaamaan myöhemminkin.
T: suurperheen äitiJoo. Ja edelleen vain miehellä on oikeus lähteä sen yhden kanssa.
Minä raahaan koko konkkaronkan mukaani ja miehellä on oikeus ottaa se yksi tai kaksi mukaansa (isommat) ja lähteä oikeasti viettämään aikaa vain heidän kanssaan. Perusteluna se, että minä olen muutoinkin heidän kanssaan niin paljon (aamulla tunnin).
Ja kyllä, käydään lasten kanssa vaikka ja missä ja aina mulla on kaikki mukana. Jos ei ole, on kotona täysi anarkia kun tulen.
Olisi tosi kiva päästä isompien kanssa johonkin elokuviin tai muuhun, isompien kanssa tehtäviin juttuihin, eikä niin, että he ovat lastenvahteina.
Tehkää te noin. Me emme tee. Onneksi edes isä vie.. Teillä lapset ovat lapsenvahteja,kiva.
T.toinen suurperheen äitiKauhean äkäisiä vastauksia sinulla ap, kun me muut yritämme vain neuvoa miten saisit enemmän aikaa lapsillesi. Me emme voi vaikuttaa mieheesi mutta sinua voimme yrittää neuvoa. Miehelläsi ei ole oikeutta viettää ainoana vanhempana erikoisempia hetkiä lasten kanssa, mutta tuskin mies sinua vankina pitää. Kun haluat mennä johonkin keskustelet siitä miehesi kanssa. Jos hän ei ymmärrä vieläkään, menkää terapiaan.
Tiedoksi myös ettei kaikkien muidenkaan perheiden lapset pääse "sirkushuveja" viettämään joka kuukausi. Toiset viettää jotain kivaa koko perheen kanssa (huom. isä myös mukana), ja toiset KESKUSTELEVAT puolisoidensa kanssa kun parisuhteessa/perhesuhteissa jotkin asiat hiertää.
Ja en ole tuo "isommat lapset voivat vahtia pienempiä" kirjoittaja mutta olen samaa mieltä. En usko että kirjoittaja tarkoitti että ne isommat vahtisi pienempiä koko ajan, vaan sen pienen hetken kun sinä esimerkiksi laitat pyykit kuivumaan, jotta ehtisit viettää aikaa lastesi kanssa. Mutta ei, tavallinen arki ei sinulle kelpaa, vaan haluat vain "sirkushuveja" ja valittaa. Ei sinun parisuhteesi parane tänne valittamalla.
Ei, lapset eivät ole lapsenvahteja.
Ja sillä sipuli.
Ja jos teidän lapset eivät pääse kerran kuukaudessa yksin vanhemman kanssa mihinkään, niin heikko on tilanne.
Kyllä, käydään perheen kanssa, käyn lasten kanssa ja mies käy lasten kanssa.
Kyse on siitä, että mies kuvittelee olevansa ainostaan oikeutettu noihin koululausten kanssa tehtäviin, hänenkin mielestään mukaviin juttuihin, kuten elokuvat, pelit tms.
Se on täysin eri asia lähteä noiden pikkuisten kanssa hoploppiin, kuin jo isomman lapsen kanssa viettämään oikeasti aikaa jo sellaiseen touhuun, mikä itseäkin kiinnostaa. Ja mies kuvittelee olevansa yksinoikeutettu näihin, "koska minä vietän jo muutenkin aikaa lasten kanssa".
Te olette oikeasti aika pihalla ja helvetin hölmöjä.Jos oikeasti täällä on näin yksinkertaisia naisia, jotka aloituksen kysymykseen näkevät vastaukseksi sen, että paistan lasten kanssa kananmunia tai otan aikaa itselleni, niin heikoissa on kantimet.
Ei ihme, että Suomi on tällä tolalla.
Idiootteja.
Sitä omaa aikaa on se ihan perusarki niiden omien arvovalintojen eli lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pikkuhiljaa alettava tehdä kaksi asiaa.
AP.n on vähennettävä sitä määrää kotitöistä (sis. lastenhoidon), mitä hän hoitaa, jolloin hänelle jää vapaa-aikaa itselleen ja laatuaikaa lasten kanssa. Vaatii siis myös sitä, ettei enää huolehdi kaikesta vaan antaa muillekin vastuuta.
Miehen on lisättävä sitä määrää kotitöistä (sis. lastenhoidon), mitä hän hoitaa, jolloin ap:lle jää vapaa-aikaa itselleen ja laatuaikaa lasten kanssa. Vaatii siis myös sitä, että ottaa vastuuta.
Nythän AP:n perheessä AP hoitaa kaiken ja mies elää (AP:n kuvauksen mukaan) kuin hotellissa. Lisäksi mies napsii lapsiperhe-elämästä rusinat pullasta (eli ne kivat hommat lasten kanssa). Ongelmahan kärjistyy äärimmilleen siinä vaiheessa, kun/jos ap lähtee töihin. Silloin käy niin, että ap hoitaa työnsä lisäksi myös kaikki kotityöt ja lastenhoidon.
Kerro nyt toki, miten kotitöistä vähentäminen auttaa siihen, että voisin ilman mielenilmauksia käydä lasten kanssa rauhassa jossain?
Selitin miehelle asiaa sillä, että aamulla näen heitä kyllä, kun he lähtevät kouluun ja iltapäivällä on jo tekemistä, kun tulevat kotiin, eli en kerkiä heidän kanssaan missään nimessä viettämään aikaa, kun meillä vielä pienempiäkin. Silti mies väittää, että vain hänellä oikeus olla lasten kanssa rauhassa, kun minä olen jo heidän kanssaan päivät.
Itseasiassa, minä näen heitä aamulla sen tunnin ja iltapäivällä kun tulevat, tulee mieskin jo kotiin ja rupeaa omiin hommiinsa ja saa olla lasten kanssa ihan rauhassa, kun minä vielä teen muita hommia.
Ja hän vie tällä verukkeella isompia hommiin, joihin ei voi pieniä ottaa ja minun ei tarvitse.
Minusta hän on ominut isommat lapset ja mukavan tekemisen heidän kanssaan.
Siten, että teillä on jotenkin vinksahtanut tuo asetelma perhe-elämän suhteen. Kun kuitenkin kotitöitä on absoluuttisesti saman verran, niin sinun luopuessa osasta ja miehen ottaessa ne hoitaakseen varmaan jossain vaiheessa miehellekin valkenee, että se, mitä sinä päivän aikana teet ei ole "lasten kanssa olemista" eli laatuaikaa vaan enemmänkin kodin hoitamista. Sinä toisaalta myös mahdollistat miehelle niiden rusinoiden napsimisen pullasta, hän pääsee kotiin tullessaan puuhailemaan omiaan ja olemaan lasten kanssa. Tällä en tarkoita sitä, että ensimmäiseksi olisi töistä tulevalle miehelle lyötävä imuri käteen tai laitettava tyhjentämään tiskikonetta, vaan sitä, että hänkin tajuaisi tehdä osansa näistä töistä. Tuon miehen kotiinpaluun voisi jopa rauhoittaa hetkeksi kaikilta kotitöiltä.
Enimmäkseen siis tässä on kyse siitä, että miehen ajatuksissa "kun olet kotona, olet lasten kanssa" ja hän ei näe kaikkea sitä työtä, mitä päivän aikana teet. Hän ottaa sen oletuksena, että koska "olet jo ollut lasten kanssa, niin nyt on hänen vuoronsa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avlaisten neuvot eivät mitään auta, vaan asia on vain keskusteltava miehen kanssa. Parisuhdeterapiaan jos muu ei auta. Pikaratkaisuna ajanvietto-ongelmiin: entäs jos teet kaikkien lasten kanssa jotain kivaa heti kun isot tulevat koulusta? Hoplop, shoppailua, museokäynti tms. Kotityöt kyllä odottavat, ja koululaiset ovat jo niin isoja että osaavat olla apuna paimentamassa ja viihdyttämässä pienempiä. Muutenkin olen aina ja ikuisesti sitä mieltä, että kotitöiden määrästä kannattaa höllätä silloin kun on pieniä lapsia, ja tehdä vain pakolliset hommat. Kotia ehtii kyllä puunaamaan myöhemminkin.
T: suurperheen äitiJoo. Ja edelleen vain miehellä on oikeus lähteä sen yhden kanssa.
Minä raahaan koko konkkaronkan mukaani ja miehellä on oikeus ottaa se yksi tai kaksi mukaansa (isommat) ja lähteä oikeasti viettämään aikaa vain heidän kanssaan. Perusteluna se, että minä olen muutoinkin heidän kanssaan niin paljon (aamulla tunnin).
Ja kyllä, käydään lasten kanssa vaikka ja missä ja aina mulla on kaikki mukana. Jos ei ole, on kotona täysi anarkia kun tulen.
Olisi tosi kiva päästä isompien kanssa johonkin elokuviin tai muuhun, isompien kanssa tehtäviin juttuihin, eikä niin, että he ovat lastenvahteina.
Tehkää te noin. Me emme tee. Onneksi edes isä vie.. Teillä lapset ovat lapsenvahteja,kiva.
T.toinen suurperheen äitiKauhean äkäisiä vastauksia sinulla ap, kun me muut yritämme vain neuvoa miten saisit enemmän aikaa lapsillesi. Me emme voi vaikuttaa mieheesi mutta sinua voimme yrittää neuvoa. Miehelläsi ei ole oikeutta viettää ainoana vanhempana erikoisempia hetkiä lasten kanssa, mutta tuskin mies sinua vankina pitää. Kun haluat mennä johonkin keskustelet siitä miehesi kanssa. Jos hän ei ymmärrä vieläkään, menkää terapiaan.
Tiedoksi myös ettei kaikkien muidenkaan perheiden lapset pääse "sirkushuveja" viettämään joka kuukausi. Toiset viettää jotain kivaa koko perheen kanssa (huom. isä myös mukana), ja toiset KESKUSTELEVAT puolisoidensa kanssa kun parisuhteessa/perhesuhteissa jotkin asiat hiertää.
Ja en ole tuo "isommat lapset voivat vahtia pienempiä" kirjoittaja mutta olen samaa mieltä. En usko että kirjoittaja tarkoitti että ne isommat vahtisi pienempiä koko ajan, vaan sen pienen hetken kun sinä esimerkiksi laitat pyykit kuivumaan, jotta ehtisit viettää aikaa lastesi kanssa. Mutta ei, tavallinen arki ei sinulle kelpaa, vaan haluat vain "sirkushuveja" ja valittaa. Ei sinun parisuhteesi parane tänne valittamalla.
Ei, lapset eivät ole lapsenvahteja.
Ja sillä sipuli.
Ja jos teidän lapset eivät pääse kerran kuukaudessa yksin vanhemman kanssa mihinkään, niin heikko on tilanne.
Kyllä, käydään perheen kanssa, käyn lasten kanssa ja mies käy lasten kanssa.
Kyse on siitä, että mies kuvittelee olevansa ainostaan oikeutettu noihin koululausten kanssa tehtäviin, hänenkin mielestään mukaviin juttuihin, kuten elokuvat, pelit tms.
Se on täysin eri asia lähteä noiden pikkuisten kanssa hoploppiin, kuin jo isomman lapsen kanssa viettämään oikeasti aikaa jo sellaiseen touhuun, mikä itseäkin kiinnostaa. Ja mies kuvittelee olevansa yksinoikeutettu näihin, "koska minä vietän jo muutenkin aikaa lasten kanssa".
Te olette oikeasti aika pihalla ja helvetin hölmöjä.Jos oikeasti täällä on näin yksinkertaisia naisia, jotka aloituksen kysymykseen näkevät vastaukseksi sen, että paistan lasten kanssa kananmunia tai otan aikaa itselleni, niin heikoissa on kantimet.
Ei ihme, että Suomi on tällä tolalla.
Idiootteja.Sitä omaa aikaa on se ihan perusarki niiden omien arvovalintojen eli lasten kanssa.
Mitä. Vitun. Omaa. Aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pikkuhiljaa alettava tehdä kaksi asiaa.
AP.n on vähennettävä sitä määrää kotitöistä (sis. lastenhoidon), mitä hän hoitaa, jolloin hänelle jää vapaa-aikaa itselleen ja laatuaikaa lasten kanssa. Vaatii siis myös sitä, ettei enää huolehdi kaikesta vaan antaa muillekin vastuuta.
Miehen on lisättävä sitä määrää kotitöistä (sis. lastenhoidon), mitä hän hoitaa, jolloin ap:lle jää vapaa-aikaa itselleen ja laatuaikaa lasten kanssa. Vaatii siis myös sitä, että ottaa vastuuta.
Nythän AP:n perheessä AP hoitaa kaiken ja mies elää (AP:n kuvauksen mukaan) kuin hotellissa. Lisäksi mies napsii lapsiperhe-elämästä rusinat pullasta (eli ne kivat hommat lasten kanssa). Ongelmahan kärjistyy äärimmilleen siinä vaiheessa, kun/jos ap lähtee töihin. Silloin käy niin, että ap hoitaa työnsä lisäksi myös kaikki kotityöt ja lastenhoidon.
Kerro nyt toki, miten kotitöistä vähentäminen auttaa siihen, että voisin ilman mielenilmauksia käydä lasten kanssa rauhassa jossain?
Selitin miehelle asiaa sillä, että aamulla näen heitä kyllä, kun he lähtevät kouluun ja iltapäivällä on jo tekemistä, kun tulevat kotiin, eli en kerkiä heidän kanssaan missään nimessä viettämään aikaa, kun meillä vielä pienempiäkin. Silti mies väittää, että vain hänellä oikeus olla lasten kanssa rauhassa, kun minä olen jo heidän kanssaan päivät.
Itseasiassa, minä näen heitä aamulla sen tunnin ja iltapäivällä kun tulevat, tulee mieskin jo kotiin ja rupeaa omiin hommiinsa ja saa olla lasten kanssa ihan rauhassa, kun minä vielä teen muita hommia.
Ja hän vie tällä verukkeella isompia hommiin, joihin ei voi pieniä ottaa ja minun ei tarvitse.
Minusta hän on ominut isommat lapset ja mukavan tekemisen heidän kanssaan.Siten, että teillä on jotenkin vinksahtanut tuo asetelma perhe-elämän suhteen. Kun kuitenkin kotitöitä on absoluuttisesti saman verran, niin sinun luopuessa osasta ja miehen ottaessa ne hoitaakseen varmaan jossain vaiheessa miehellekin valkenee, että se, mitä sinä päivän aikana teet ei ole "lasten kanssa olemista" eli laatuaikaa vaan enemmänkin kodin hoitamista. Sinä toisaalta myös mahdollistat miehelle niiden rusinoiden napsimisen pullasta, hän pääsee kotiin tullessaan puuhailemaan omiaan ja olemaan lasten kanssa. Tällä en tarkoita sitä, että ensimmäiseksi olisi töistä tulevalle miehelle lyötävä imuri käteen tai laitettava tyhjentämään tiskikonetta, vaan sitä, että hänkin tajuaisi tehdä osansa näistä töistä. Tuon miehen kotiinpaluun voisi jopa rauhoittaa hetkeksi kaikilta kotitöiltä.
Enimmäkseen siis tässä on kyse siitä, että miehen ajatuksissa "kun olet kotona, olet lasten kanssa" ja hän ei näe kaikkea sitä työtä, mitä päivän aikana teet. Hän ottaa sen oletuksena, että koska "olet jo ollut lasten kanssa, niin nyt on hänen vuoronsa".
Aivan. Kiitos. Olet oikeassa.
Toisaalta, hänenkin, koulutetun fiksun miehen olettaisi tämän ymmärtävän. Et ne koululaiset lampsii suurinpiirtein samaan aikaan ovesta kuin hänkin. Ja monena päivänä on jollain jotkut harkat, kerhot tai muu meno. Ei siinä kerkiä rauhoittua kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme että mies kiukuttelee AP:lle ja lähtee kotoa vanhempien lasten kanssa. Viimeisten viestien perusteella AP:lla tuntuu olevan ruuvit löysällä, kuulostaa kunnon pirttihirmulta.
Säälin perhettäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt pikkuhiljaa alettava tehdä kaksi asiaa.
AP.n on vähennettävä sitä määrää kotitöistä (sis. lastenhoidon), mitä hän hoitaa, jolloin hänelle jää vapaa-aikaa itselleen ja laatuaikaa lasten kanssa. Vaatii siis myös sitä, ettei enää huolehdi kaikesta vaan antaa muillekin vastuuta.
Miehen on lisättävä sitä määrää kotitöistä (sis. lastenhoidon), mitä hän hoitaa, jolloin ap:lle jää vapaa-aikaa itselleen ja laatuaikaa lasten kanssa. Vaatii siis myös sitä, että ottaa vastuuta.
Nythän AP:n perheessä AP hoitaa kaiken ja mies elää (AP:n kuvauksen mukaan) kuin hotellissa. Lisäksi mies napsii lapsiperhe-elämästä rusinat pullasta (eli ne kivat hommat lasten kanssa). Ongelmahan kärjistyy äärimmilleen siinä vaiheessa, kun/jos ap lähtee töihin. Silloin käy niin, että ap hoitaa työnsä lisäksi myös kaikki kotityöt ja lastenhoidon.
Kerro nyt toki, miten kotitöistä vähentäminen auttaa siihen, että voisin ilman mielenilmauksia käydä lasten kanssa rauhassa jossain?
Selitin miehelle asiaa sillä, että aamulla näen heitä kyllä, kun he lähtevät kouluun ja iltapäivällä on jo tekemistä, kun tulevat kotiin, eli en kerkiä heidän kanssaan missään nimessä viettämään aikaa, kun meillä vielä pienempiäkin. Silti mies väittää, että vain hänellä oikeus olla lasten kanssa rauhassa, kun minä olen jo heidän kanssaan päivät.
Itseasiassa, minä näen heitä aamulla sen tunnin ja iltapäivällä kun tulevat, tulee mieskin jo kotiin ja rupeaa omiin hommiinsa ja saa olla lasten kanssa ihan rauhassa, kun minä vielä teen muita hommia.
Ja hän vie tällä verukkeella isompia hommiin, joihin ei voi pieniä ottaa ja minun ei tarvitse.
Minusta hän on ominut isommat lapset ja mukavan tekemisen heidän kanssaan.Siten, että teillä on jotenkin vinksahtanut tuo asetelma perhe-elämän suhteen. Kun kuitenkin kotitöitä on absoluuttisesti saman verran, niin sinun luopuessa osasta ja miehen ottaessa ne hoitaakseen varmaan jossain vaiheessa miehellekin valkenee, että se, mitä sinä päivän aikana teet ei ole "lasten kanssa olemista" eli laatuaikaa vaan enemmänkin kodin hoitamista. Sinä toisaalta myös mahdollistat miehelle niiden rusinoiden napsimisen pullasta, hän pääsee kotiin tullessaan puuhailemaan omiaan ja olemaan lasten kanssa. Tällä en tarkoita sitä, että ensimmäiseksi olisi töistä tulevalle miehelle lyötävä imuri käteen tai laitettava tyhjentämään tiskikonetta, vaan sitä, että hänkin tajuaisi tehdä osansa näistä töistä. Tuon miehen kotiinpaluun voisi jopa rauhoittaa hetkeksi kaikilta kotitöiltä.
Enimmäkseen siis tässä on kyse siitä, että miehen ajatuksissa "kun olet kotona, olet lasten kanssa" ja hän ei näe kaikkea sitä työtä, mitä päivän aikana teet. Hän ottaa sen oletuksena, että koska "olet jo ollut lasten kanssa, niin nyt on hänen vuoronsa".
Aivan. Kiitos. Olet oikeassa.
Toisaalta, hänenkin, koulutetun fiksun miehen olettaisi tämän ymmärtävän. Et ne koululaiset lampsii suurinpiirtein samaan aikaan ovesta kuin hänkin. Ja monena päivänä on jollain jotkut harkat, kerhot tai muu meno. Ei siinä kerkiä rauhoittua kukaan.
Niin ne teidän lapset elää sitä samaa arkea, joten pitäisiköhän teidän vähän rauhoittua? Harkat, kerhot ja muut menot ei ole mikään välttämättömyys.
Ongelma on siis se, että mies ei jaksa olla pienempien kanssa, jotta sinäkin saisit viettää isompien kanssa laatuaikaa.
Varaat jonkin harrastuksen sinulle ja isommille kerran viikossa, ja miehen nyt vaan pitää selvitä itsekseen. Kyllä se varmaan oppii jotain muutaman kerran jälkeen, miten asiat pitää hoitaa kotona pienempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on oikeastaan siinä, että hän kokee työpäivän jälkeen olevansa ainoa, jolla on täydellinen oikeus vapaa-aikaan ja aikaan lasten kanssa.
Teillä on parisuhdeongelma, mikä vaatii ratkaisua. Ellette kykene puhumaan tai sopimaan keskenänne, niin apuakin on saatavilla. Ellei tilanne ratkea osapuolia miellyttävällä tavalla joko tyydytte tai eroatte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on nämä kuuluisat kotityöt joihin aina menee koko päivä? Huonoa ajansuunnittelua sanon minä.
No mun aamu alkaa sillä, että laitan koululaisia kouluun 7- 9.30 ja sen jälkeen siivoan ja ulkoilen pienien kanssa, sitten ekat tuleekin koulusta, ruoanlaittoa ja kuravaatteiden pesua, läksyjä, välipaloja, kotitöitä, harrastuksia.. Ei tässä päivän aikana ihan valtavasti jää aikaa. Kotona toki kerkiää välillä lautapelin pelaamaan tai läksyissä auttamaan, silloin kun ei ole vauvan kanssa touhua. Mutta aika vähiin jää se aika, mitä minä isompien kanssa vietän.
Opeta koululaiset menemään ilman apua kouluun. Ei sitä 20 vuotta sittenkään hyysätty koululaisia vaan kaikki meni ihan itse reippaasti kouluun. Koululaiset voi myös tehdä ruokaa kun opetat. Osta valmisruokia mitä voi lämmittää mikrossa. Järjestä aikaa itsellesi. Tilaa siivooja. Kunnalta saa myös kotipalvelua vauvan hoitoon että saat tehtyä sillävälin jotain mielekästä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap haluaa viettää enemmän aikaa lastensa kanssa (tehdä yhdessä jotain) niin miksi hän ei ota niitä isompia avuksi kotitöihin. Kyllä koulu ikäiset osaavat tehdä ruoalle esim. salaatin, paistella kananmunia yms. Se on sitä arkista yhdessäolo aikaa. Ei niille lapsille aina tarvitse mitään sirkushuveja keksiä.
Mitä isään tulee, niin ymmärrän että hän haluaa viettää aikaa lastensa kanssa työpäivien jälkeen. Mutta viettääkö hän aikaa myös niitten pienempien lasten kanssa, vai aina vain isojen? Tuskin hän kuitenkaan joka arki-ilta ja viikonloppu on menossa isompien lasten kanssa.
Minusta tällaisessa tilanteessa jossa isä on töissä ja äiti kotiäitinä pitää molempien saada välillä sitä omaa aikaa, ja aikaa ihan kahdestaan jokaisen lapsen kanssa, mutta myös perhe aikaa ja parsuhde aikaa unohtamatta. Se yhdessä vietetty aika ei tarkoita sitä että teidän pitäisi koko ajan käydä jossain hop-lopissa tai vastaavassa vaan ihan pienetkin hetket kiiireisen arjen keskellä riitävät.
Ja kyllä se mieskin voi niitä vaippoja vaihdella työpäivän jälkeen ja hoidella lapsiaan, vaika käykin töissä.
Huomaa kyllä oikeasti että monilla on tiedostamattaan aika stereotyyppisiä käsityksiä sukupuolijaosta. Siis äidille ehdotetaan että ottaisi ruuanlaittoon lapset mukaan, miksi se isä ei voisi näin tehdä osan lasten kanssa ja osan kanssa ap kävisi myös välillä tekemässä jotain ei-kotityötä?
Veikkaan että ap:sta olisi kiva vaikka kerran viikossa käydä isompien lasten kanssa uimassa, kirjastossa ja nauttia siitäkin ajasta kun isompien lasten kanssa voi oikeasti viettää rentoa ja hauskaa yhdessäoloa aikaa. Tämä on myös tärkeää niiden isompien lasten näkökulmasta. Ihan hyvin molemmat voisivat kerran viikossa tehdä jotain pientä isompien kanssa, mitään sirkushuvia sen ei täydy olla. Pyörälenkkikin riittää.
Kyllä se on vaan eri juttu mennä vaikkapa 8- ja 10-vuotiaan kanssa kolmestaan kirjastoon kuin alkaa niiden kanssa paistamaan kotona kananmunia kun jaloissa pyörii vaikkapa vauva ja 3v (en lukenut koko ketjua, joten en tiedä AP:n lasten ikiä). Isälle aina ehdotetaan näitä laatuaikajuttuja, mutta äidin se vaan pitää luoda suhdetta lapsiin samalla imuroiden ja ruokaa paistaen, kun pienemmät rääkyy vieressä huomiota.
Et jos kerran kuussa käydään elokuvissa, on miehellä oikeus viedä lapset sinne, koska äiti on niin paljon lasten kanssa muutenkin?
Ja kyllä, mies on lasten kanssa. Ei muuta teekään.
Ei mua nyt kiinnosta kananmunanpaisto tai parisuhde aika, vaan ihan se, että onko isällä oikeus viedä lapset kaikkiin "erikoisempiin" menoihin ihan vaan siksi, että mä oon kotona tällä hetkellä vauvan kanssa ja kerkiän muka viettämään koululaistenkin kanssa tarpeeksi aikaa?
Ja jos nyt otan jonkun vaikka kauppareissulle tai lähden tekemään muuta, on kotona ikävä tunnelma kun palataan, koska mies on niin äkäinen siitä, että olen lähtenyt.