Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Ei kerrota Tiinalle' -puhe uusperheessä
Se Tiina
16.01.2020 |
Tiedän, että joskus lapsen kanssa on mukava jakaa omia salaisuuksia, että lapsi tuntisi että on jotain "omaa" salaisuutta. Mutta päteekö tähänkin, että rajansa kaikella?
Miehen (eskari-ikäinen) lapsi ja avomieheni on jo kohta vuoden ajan isänsä kanssa joka jumalan päivä eri yhteyksissä kommunikoinut keskenään ihan normaaleissa arkisissa asioissa siten, että lauseen loppuun tulee "ei kerrota Tiinalle".
Ja ei, en ole pienestä raivareita saava tai muutenkaan kilarityyppiä.
Esimerkkejä siis mm. "Otetaan toiset palat kakkua. Ei kerrota Tiinalle!" (en ole koskaan kieltänyt ottamasta toista palaa kakkua)
"Mennään tänään uimahalliin. Ei kerrota Tiinalle" jne. Ja nämä siis asioita joista en valita muutenkaan. Enkä ylipäätään hirveästi puutu lapsen kasvatusasioihin, mies on vetänyt linjaukset ja mukailen niitä parhaan kykyni mukaan.
Ymmärrän , että tiettyyn rajaan asti se voi lapsesta tuntua kivalta, että tosiaan on joku "salaisuus", mutta mielestäni tässä on kaksi ongelmaa. Ensinnäkin se, että minun, perheessä olevana toisena aikuisena, olisi oikeasti ihan hyvä tietää, jos he menevät esim.uimahalliin ja on kummallista 'opettaa' lapsi siihen ettei minulle kerrota ja että se on ok. Toinen on se, että lapsi oppii tuollaisen puhetavan ja alkaa käyttämään sitä muiden kohdalla, se vahingoittaa häntä itseäänkin.
Ja tietysti se ärsyttää minuakin.
Avomies ei näe asiassa ongelmaa.
Miten lähestyisin siia miestä tämän asian kanssa, että hän ymmärtäisi? Olemme olleet useamman vuoden yhdessä ja tulen lapsen kanssa ihan mukavasti muuten juttuun.
Oletin, että tämä on joku vaihe, mutta pelkään sen tavan jäävän päälle.
Kommentit (44)
Näytä tämä kirjoitus, se oli oikein asiallinen ja aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä heillä oli ydinperheessä ”ei kerrota äidille” tapa?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko puhua sille miehelle, eikä valittaa asiasta netissä? Sua kohdellaan väärin, mutta ei se muutu kuin nostamalla kissa pöydälle.
Minusta avauksesta sai sen käsityksen, että ap on kyllä puhunut asiasta miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko puhua sille miehelle, eikä valittaa asiasta netissä? Sua kohdellaan väärin, mutta ei se muutu kuin nostamalla kissa pöydälle.
"Avomies ei näe asiassa ongelmaa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa on niin paha?
Se, että se on henkistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tämä uusperhe kuvio vaan jotenkin niin perverssi jo ajatuksenakin. Johan nämä sotii ihmisen biologiaakin vastaan, niinkun niin monesta viestiketjuista saadaan täällä lukea.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä heillä oli ydinperheessä ”ei kerrota äidille” tapa?
Kärjistetään vähän, että käviskö sinulle "pistetään äitiä turpaan" tapa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tämä uusperhe kuvio vaan jotenkin niin perverssi jo ajatuksenakin. Johan nämä sotii ihmisen biologiaakin vastaan, niinkun niin monesta viestiketjuista saadaan täällä lukea.
Minusta suurin ongelma on, että lähtökohdat on ihan perseestä. Kuvitellaan, että asiat järjestyy itsestään, eikä mitään työtä sen perheen eteen tarvitse tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä uusperhe kuvio vaan jotenkin niin perverssi jo ajatuksenakin. Johan nämä sotii ihmisen biologiaakin vastaan, niinkun niin monesta viestiketjuista saadaan täällä lukea.
Minusta suurin ongelma on, että lähtökohdat on ihan perseestä. Kuvitellaan, että asiat järjestyy itsestään, eikä mitään työtä sen perheen eteen tarvitse tehdä.
Onko ap:n tilanne sen kuuloinen? Siitäkö mielestäsi on kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä sinä tiedät tämän kaiken, jos "Tiinalle" ei kerrota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä uusperhe kuvio vaan jotenkin niin perverssi jo ajatuksenakin. Johan nämä sotii ihmisen biologiaakin vastaan, niinkun niin monesta viestiketjuista saadaan täällä lukea.
Minusta suurin ongelma on, että lähtökohdat on ihan perseestä. Kuvitellaan, että asiat järjestyy itsestään, eikä mitään työtä sen perheen eteen tarvitse tehdä.
Onko ap:n tilanne sen kuuloinen? Siitäkö mielestäsi on kyse?
Käsittääkseni monessa viestiketjussa ei ole käsitelty ap.n tapausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä sinä tiedät tämän kaiken, jos "Tiinalle" ei kerrota?
Sepä tässä juuri on. Isällä on varmaan tarkoitus, että "Tiina" kuulee kuitenkin ja kyllä sen lapsi tajuaa jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa on niin paha?
Se, että se on henkistä väkivaltaa.
Miten niin?
Minusta se kuulostaa vain leikille.
Mies haluaa jostain syystä alleviivata sitä, että Tiina ei kuulu perheeseen.
Itse ottaisin vinkistä opiksi ja minimoisin kaiken yhteisen ajan tuon lapsen kanssa. Isä ei selvästikään halua, että ollaan yhdessä perhe, vaan Tiinan pitää nyt ymmärtää, että hän on kolmas pyörä. Olkoon sitten niin.
Pidäthän Tiina huolen siitä, että isä hoitaa lapsen silloin, kun hän on teillä?
Sinä et tietenkään hae lasta tarhasta. Et leiki lapsen kanssa. Myös lapsen sotkut siivoaa isä. Isä laittaa ruuan lapselle ja pistää lapsen nukkumaan. Sinun ei tarvitse osallistua noihin asioihin. Kun kerran Tiinalle ei tarvitse kertoa.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Tai sitten se on vain pöljä vitsi, jossa lapsellekin on selvää, että Tiina kyllä kuulee ja tietää tuon lauseen lopun, vaikka leikkii ettei kuulisikaan ja vähän teeskentelee, että toinen kakun palanen olisi aivan kerta kaikkiaan kammottavaa. Tiina ehkä jopa itsekin nappaa lisää kakkua ja kuiskaa kuuluvasti lapselle, että tätä et sitten nähnyt. Ja lapselle jää olo, että hän on mukana yhteisessä leikissä, jossa häneen luotetaan, mutta asiat ja salaisuudet eivät ole isoja eikä vakavia.
Muistan omasta lapsuudesta, että mummu ja vaari tekivät juuri tuollaisia juttuja meidän lastenlasten kanssa, ja se oli oikeasti hauskaa. Yleensä siis oltiin kaikki ihan siinä samassa huoneessa ja tietysti tiesimme, että se toinenkin aikuinen aina tiesi ne jutut, kuten nyt selvästi tässäkin Tiina tietää. Lähinnä siitä jäikin se olo, että me nauroimme sille aikuiselle, joka ”luuli”, ettei se toinen tiedä. Oikein tyypillinen oli se, että mummu kaivoi meille ja itselleen iltapäiväkahvin aikaan suklaata jostain laatikosta, ja muka täysin tietämättömänä vaarin läsnäolosta höpötteli meille kuin suurena salaisuutena, että tämä sitten jää vain meidän väliseksi. Vaari siinä sitten teki muka-vakavan ilmeen ja luki jotain hesaria eikä tietenkään yhtään muka kuullut koko juttua. Ja ei, me emme kasvaneet kuvittelemaan, että suklaan syöminen olisi joku paha piiloteltava asia. Tämä oli vain vitsailua. Naureskelimme itse asiassa eniten mummulle, joka oli muka-höhlä, joka ei tajunnut, että vaari ei muka kuule. Eli oikeastaan se ”salaisuus” ja varsinkin vitsi olikin siinä lasten ja vaarin välillä. Siksi kannustaisin Tiinaa leikkimään mukana.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten se on vain pöljä vitsi, jossa lapsellekin on selvää, että Tiina kyllä kuulee ja tietää tuon lauseen lopun, vaikka leikkii ettei kuulisikaan ja vähän teeskentelee, että toinen kakun palanen olisi aivan kerta kaikkiaan kammottavaa. Tiina ehkä jopa itsekin nappaa lisää kakkua ja kuiskaa kuuluvasti lapselle, että tätä et sitten nähnyt. Ja lapselle jää olo, että hän on mukana yhteisessä leikissä, jossa häneen luotetaan, mutta asiat ja salaisuudet eivät ole isoja eikä vakavia.
Muistan omasta lapsuudesta, että mummu ja vaari tekivät juuri tuollaisia juttuja meidän lastenlasten kanssa, ja se oli oikeasti hauskaa. Yleensä siis oltiin kaikki ihan siinä samassa huoneessa ja tietysti tiesimme, että se toinenkin aikuinen aina tiesi ne jutut, kuten nyt selvästi tässäkin Tiina tietää. Lähinnä siitä jäikin se olo, että me nauroimme sille aikuiselle, joka ”luuli”, ettei se toinen tiedä. Oikein tyypillinen oli se, että mummu kaivoi meille ja itselleen iltapäiväkahvin aikaan suklaata jostain laatikosta, ja muka täysin tietämättömänä vaarin läsnäolosta höpötteli meille kuin suurena salaisuutena, että tämä sitten jää vain meidän väliseksi. Vaari siinä sitten teki muka-vakavan ilmeen ja luki jotain hesaria eikä tietenkään yhtään muka kuullut koko juttua. Ja ei, me emme kasvaneet kuvittelemaan, että suklaan syöminen olisi joku paha piiloteltava asia. Tämä oli vain vitsailua. Naureskelimme itse asiassa eniten mummulle, joka oli muka-höhlä, joka ei tajunnut, että vaari ei muka kuule. Eli oikeastaan se ”salaisuus” ja varsinkin vitsi olikin siinä lasten ja vaarin välillä. Siksi kannustaisin Tiinaa leikkimään mukana.
Helvétin typerä ja ärsyttävä "vitsi". Sitä paitsi jos vitsaillaan jonkun kustannuksella joka ei vitsistä pidä, se ei ole hauskaa vaan kiusaamista. Ihan sama onko se sun mielestä kiva leikki vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten se on vain pöljä vitsi, jossa lapsellekin on selvää, että Tiina kyllä kuulee ja tietää tuon lauseen lopun, vaikka leikkii ettei kuulisikaan ja vähän teeskentelee, että toinen kakun palanen olisi aivan kerta kaikkiaan kammottavaa. Tiina ehkä jopa itsekin nappaa lisää kakkua ja kuiskaa kuuluvasti lapselle, että tätä et sitten nähnyt. Ja lapselle jää olo, että hän on mukana yhteisessä leikissä, jossa häneen luotetaan, mutta asiat ja salaisuudet eivät ole isoja eikä vakavia.
Muistan omasta lapsuudesta, että mummu ja vaari tekivät juuri tuollaisia juttuja meidän lastenlasten kanssa, ja se oli oikeasti hauskaa. Yleensä siis oltiin kaikki ihan siinä samassa huoneessa ja tietysti tiesimme, että se toinenkin aikuinen aina tiesi ne jutut, kuten nyt selvästi tässäkin Tiina tietää. Lähinnä siitä jäikin se olo, että me nauroimme sille aikuiselle, joka ”luuli”, ettei se toinen tiedä. Oikein tyypillinen oli se, että mummu kaivoi meille ja itselleen iltapäiväkahvin aikaan suklaata jostain laatikosta, ja muka täysin tietämättömänä vaarin läsnäolosta höpötteli meille kuin suurena salaisuutena, että tämä sitten jää vain meidän väliseksi. Vaari siinä sitten teki muka-vakavan ilmeen ja luki jotain hesaria eikä tietenkään yhtään muka kuullut koko juttua. Ja ei, me emme kasvaneet kuvittelemaan, että suklaan syöminen olisi joku paha piiloteltava asia. Tämä oli vain vitsailua. Naureskelimme itse asiassa eniten mummulle, joka oli muka-höhlä, joka ei tajunnut, että vaari ei muka kuule. Eli oikeastaan se ”salaisuus” ja varsinkin vitsi olikin siinä lasten ja vaarin välillä. Siksi kannustaisin Tiinaa leikkimään mukana.
Helvétin typerä ja ärsyttävä "vitsi". Sitä paitsi jos vitsaillaan jonkun kustannuksella joka ei vitsistä pidä, se ei ole hauskaa vaan kiusaamista. Ihan sama onko se sun mielestä kiva leikki vai ei.
Huumori on vaikea laji. Kaikilla ei sitä ole.
Eri
Alue: Aihe vapaa
Kannattaisiko puhua sille miehelle, eikä valittaa asiasta netissä? Sua kohdellaan väärin, mutta ei se muutu kuin nostamalla kissa pöydälle.