Mistä nykyajan matkustuskiima ja -mania johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy voi olla puhdas tottumus. Kun tottuu tietynlaiseen tapaan lomailla ei oikein osaa muuta eikä saa samaa tunnetta ja samoja kicksejä muusta. Uudet maat, kulttuurit, ihmiset, elämykset. Siihen koukuttuu. Lisäksi sanotaan että voimakkaasti ulospäinsuuntautuneet ihmiset ovat harvoin sisäisesti suuntautuneita. Ei osata eikä haluta pysähtyä lomallakaan, kohdata itseä.

Itsekseen kun matkustaa, niin kyllä siellä reissussa itsensä kohtaa, ihan joka hetki. Etenkin kun stressaavia ja haastavia tilanteita tulee eteen, joista pitää selviytyä yksin eikä ole sitä tuttua ja turvallista ympäristöä ja kieltä tukena. Ei itseään pääse pakoon matkoillakaan, mutta itsensä voi kohdata uusissa tilanteissa ja oppia niistä. Yleensä oppina on se, että tästäkin selvisin ja opin tänäänkin jotain uutta. Tai uskaltaa luottaa itseensä. Jotenkin ihan älytöntä tuollainen päättäminen toisen puolesta, että matkustelu on pakenemista. Mistä sinä tiedät mitä ihmiset matkoillaan tekevät ja mitä hakevat, mitä miettivät? Lomalla ei ole häiriötekijöitä, ei ole pakko tehdä töitä sen kahdeksan tuntia päivässä ja suorittaa muita pakollisia rituaaleja, silloin nimenomaan on aikaa sille päänsisäiselle työskentelylle.[/quote

En tarkoittanut mainitsemiasi pohdintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä Suomen ilmastossa niin hirveää on? On neljä vuodenaikaa eikä yhtä ja samaa, ei ole hirmumyrskyjä eikä monsuunikausia, suurtulvia eikä toisaalta tolkutonta kuivuutta. Puhtaat vedet, puhdas ilma.

Mitkä neljä vuodenaikaa? Nykyään syksy ja talvi on yhtä loskapaskaa, pahimmillaan sitä jatkuu koko kevään ja kesäkin voi olla yhtä vesisadetta ja lämpötila +4-+12 välillä.

No kuka käskee asumaan just rannikolla? Ei meillä täällä ole tuollaista. Syksyt on hienoja aina marraskuulle asti. Jouluna on lunta. Kesät on ihania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä Suomen ilmastossa niin hirveää on? On neljä vuodenaikaa eikä yhtä ja samaa, ei ole hirmumyrskyjä eikä monsuunikausia, suurtulvia eikä toisaalta tolkutonta kuivuutta. Puhtaat vedet, puhdas ilma.

Mitkä neljä vuodenaikaa? Nykyään syksy ja talvi on yhtä loskapaskaa, pahimmillaan sitä jatkuu koko kevään ja kesäkin voi olla yhtä vesisadetta ja lämpötila +4-+12 välillä.

No kuka käskee asumaan just rannikolla? Ei meillä täällä ole tuollaista. Syksyt on hienoja aina marraskuulle asti. Jouluna on lunta. Kesät on ihania.

Rannikolla on lämpimintä ja lentokentälle lyhyt matka.

Itse en kaipaa matkustelulta aurinkoa enkä lämpöä, sillä ne saavat minut väsyneeksi ja huonotuulisiksi. Säiden puolesta minulle siis sopiva maa tämä Suomi. Myös asunnot ovat täällä lämpimiä ja kuivia. Jossain Espanjassa on talvisin ihan hirveetä, kun asunnot ovat kosteita ja kylmiä.

Käyn itse ulkomailla tapaamassa paikallisia ystäviäni ja tekemässä ostoksia mm. jouluksi. Kun ei ole muita rahaa vaativia harrastuksia, lapsia, lemmikkejä, autoa tai nettiä isompaa rahareikää, on mukava laittaa rahaa matkustamiseen. Maailmassa on niin paljon nähtävää!

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi kaveri, joka käy kerran kuussa viikonloppulomilla Euroopassa, ja pari kertaa vuodessa Jenkeissä tai Malediiveilla. Lisäksi heillä on ökyluokan purjevene Kreikassa jossa viettävät kaikki kesät.

On kovapalkkaisessa työssä ja mieskin on rikas, kadehdin! Itse en ole käynyt kuin Saksassa ja Japanissa... En tiedä miksi kadehdin sillä tiedostan että kyseinen elämäntapa on luonnolle tuhoisaa. 

Minulla itselläni on myös samankaltainen serkku, ja hän laittoi instatilinsä yksityiseksi sen jälkeen kun lentohäpeä-termi rantautui Suomeen, lisäksi poistatti biosta tekstin "Enthusiastic traveller" ja listan niistä maista, missä oli käynyt :D Insta on siis täynnä pelkkiä matkakuvia, käy joka kuukausi ainakin pari kertaa ulkomailla. Jotain vastenmielistä tuossa matkusteluvimmassa on, vaikka itsekin olen käynyt elämäni aikana paljon reissuissa. Viimeksi olen lentänyt v. 2014.  

Kyllähän ilmastonmuutos tulee haastamaan ihmisen itsekkyyden rajusti lentomatkustamisen osalta.

Se että matkustamisesta tuli megatrendi käytännössä pilasi matkustelun. Nyt kaikki paikat ovat niin täyteen ammuttuja, että siitä matkustelusta ei voi nauttia. Esimerkkinä joku Firenze on täynnä turisteja joka puolelta maailmaa, että sillä turismilla on jo haittapuolia. Kuvittele että olisit paikallinen joka joutuu kärsimään siitä helvetillisestä turismista, joka ei vieläpä lopu koskaan. Vaihtoehtoisesti kuvittele olevasi itse turisti siellä sairaassa ihmismassoissa, jotka kaikki ovat niiden somekuvien ja selfieiden ja videoidensa perässä.

Tästä kaikesta on nautinto kaukana. Ei ihme, että sitä ennemmin hakeutuu vaikka paikalliseen metsään samoilemaan kuin tuollaisiin kohteisiin.

Uusien paikkojen näkeminen, lämpö, sukellus, ihanat ruokanautinnot, valo yms. Ylipäätään uteliaisuus eri paikkoja kohtaan. On ihana nähdä maailmaa ja sen uskomattomia kohteita. Matkalla jotenkin oikeasti tuntee olevansa pieni pala tätä maailmankaikkeutta. Rakastan reissamista ja jotenkin matkalla tuntee aina elävänsä todella. Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy voi olla puhdas tottumus. Kun tottuu tietynlaiseen tapaan lomailla ei oikein osaa muuta eikä saa samaa tunnetta ja samoja kicksejä muusta. Uudet maat, kulttuurit, ihmiset, elämykset. Siihen koukuttuu. Lisäksi sanotaan että voimakkaasti ulospäinsuuntautuneet ihmiset ovat harvoin sisäisesti suuntautuneita. Ei osata eikä haluta pysähtyä lomallakaan, kohdata itseä.

Itsekseen kun matkustaa, niin kyllä siellä reissussa itsensä kohtaa, ihan joka hetki. Etenkin kun stressaavia ja haastavia tilanteita tulee eteen, joista pitää selviytyä yksin eikä ole sitä tuttua ja turvallista ympäristöä ja kieltä tukena. Ei itseään pääse pakoon matkoillakaan, mutta itsensä voi kohdata uusissa tilanteissa ja oppia niistä. Yleensä oppina on se, että tästäkin selvisin ja opin tänäänkin jotain uutta. Tai uskaltaa luottaa itseensä. Jotenkin ihan älytöntä tuollainen päättäminen toisen puolesta, että matkustelu on pakenemista. Mistä sinä tiedät mitä ihmiset matkoillaan tekevät ja mitä hakevat, mitä miettivät? Lomalla ei ole häiriötekijöitä, ei ole pakko tehdä töitä sen kahdeksan tuntia päivässä ja suorittaa muita pakollisia rituaaleja, silloin nimenomaan on aikaa sille päänsisäiselle työskentelylle.[/quote

En tarkoittanut mainitsemiasi pohdintoja.

Tämä. Matkoilla on joutunut kohtaamaan suurimmat pärjäämisen haasteet, kun kultuuri, kieli ja koko sosiaalinen ympäristö on uutta. Epävarmuuden sietäminen kehittyy myös huimasti. Paras parisuhdetesti on lähteä pariksi viikoksi kiertämään johonkin eksoottisempaan kohteeseen. Jos siellä selviää, niin todennäköisesti myös muut arkielämän haasteet pystyy ratkaisemaan.

Matkustelijat ovat maailman tylsimpiä ja saastuttavimpia otuksia ihmismaailmassa. Luulevat aina olevansa jossain ihmemaassa.

Vaikka kuinka paljon teitä turisteja inhotaankin monessa paikassa, teeskennellään iloista, että saadaan nyhdettyä rahanne, mokomat pröystäilijät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy voi olla puhdas tottumus. Kun tottuu tietynlaiseen tapaan lomailla ei oikein osaa muuta eikä saa samaa tunnetta ja samoja kicksejä muusta. Uudet maat, kulttuurit, ihmiset, elämykset. Siihen koukuttuu. Lisäksi sanotaan että voimakkaasti ulospäinsuuntautuneet ihmiset ovat harvoin sisäisesti suuntautuneita. Ei osata eikä haluta pysähtyä lomallakaan, kohdata itseä.

Itsekseen kun matkustaa, niin kyllä siellä reissussa itsensä kohtaa, ihan joka hetki. Etenkin kun stressaavia ja haastavia tilanteita tulee eteen, joista pitää selviytyä yksin eikä ole sitä tuttua ja turvallista ympäristöä ja kieltä tukena. Ei itseään pääse pakoon matkoillakaan, mutta itsensä voi kohdata uusissa tilanteissa ja oppia niistä. Yleensä oppina on se, että tästäkin selvisin ja opin tänäänkin jotain uutta. Tai uskaltaa luottaa itseensä. Jotenkin ihan älytöntä tuollainen päättäminen toisen puolesta, että matkustelu on pakenemista. Mistä sinä tiedät mitä ihmiset matkoillaan tekevät ja mitä hakevat, mitä miettivät? Lomalla ei ole häiriötekijöitä, ei ole pakko tehdä töitä sen kahdeksan tuntia päivässä ja suorittaa muita pakollisia rituaaleja, silloin nimenomaan on aikaa sille päänsisäiselle työskentelylle.[/quote

En tarkoittanut mainitsemiasi pohdintoja.

Tämä. Matkoilla on joutunut kohtaamaan suurimmat pärjäämisen haasteet, kun kultuuri, kieli ja koko sosiaalinen ympäristö on uutta. Epävarmuuden sietäminen kehittyy myös huimasti. Paras parisuhdetesti on lähteä pariksi viikoksi kiertämään johonkin eksoottisempaan kohteeseen. Jos siellä selviää, niin todennäköisesti myös muut arkielämän haasteet pystyy ratkaisemaan.

Tälle ei voi kuin ihan pers...ä repien. Vai selviää turistina olon jälkeen arkielämän ratkaisuista. On sulla ollut jännät reissut ja vielä osasit tienata rahat tai saada ne jostakin.

Tavallisella työssäkäyvällä ihmisellä ei mitenkään riitä aika esim. tuollaiseen sarasieppimäiseen matkusteluun vaikka rahat riittäisivätkin. Nimittäin kukaan tavallinen työssäkäyvä ei voi saada jatkuvasti ja noin paljon vapaata sellaiseen tai olisi hänen osaltaan entinen työpaikka sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko matkustaa muutamia kertoja vuodessa Suomeen tapaamaan vanhempia ja muita sukulaisia, sekä ystäviä.

Ja kun oma koti vielä lisäksi on kahdessa maassa, niin tuleehan sitä lenneltyä.

Sama. Itse matkustus on pakkopullaa. Huvikseni en lennä enää mihinkään.

Bisnesluokassa tai jopa firstissä kun lentää mannerten väliset niin siinä on jotain hohtoa edelleen.

Ei siinäkään ollut viikko sitten mitään sen suurempaa hohtoa. Hohto haihtuu kun 25 vuotta on mannertenvälisiä lentoja lennetty ja vähintään kaksi kertaa vuodessa.

Kaverin mies jäi niukin naukin 60 v eläkkeelle firman eläkesäätiön jäsenenä saamansa lisäeläkkeen turvin. Heti häivyttiin kolmeksi kuukaudeksi Thaikkuihin. Vaimo otti vuorotteluvapaata. Sitä ennen oli kolme vuotta suunnilleen koko ajan erilaisilla saikuilla vaivaisenluuleikkauksista lähtien, eli ei työ paljon motivoi. Sieltä sitten tulee jatkuvaa kuvaa tropiikkihalaateista, nahkan polttamisesta rantsussa ja juoduista kaljatuopeista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy voi olla puhdas tottumus. Kun tottuu tietynlaiseen tapaan lomailla ei oikein osaa muuta eikä saa samaa tunnetta ja samoja kicksejä muusta. Uudet maat, kulttuurit, ihmiset, elämykset. Siihen koukuttuu. Lisäksi sanotaan että voimakkaasti ulospäinsuuntautuneet ihmiset ovat harvoin sisäisesti suuntautuneita. Ei osata eikä haluta pysähtyä lomallakaan, kohdata itseä.

Itsekseen kun matkustaa, niin kyllä siellä reissussa itsensä kohtaa, ihan joka hetki. Etenkin kun stressaavia ja haastavia tilanteita tulee eteen, joista pitää selviytyä yksin eikä ole sitä tuttua ja turvallista ympäristöä ja kieltä tukena. Ei itseään pääse pakoon matkoillakaan, mutta itsensä voi kohdata uusissa tilanteissa ja oppia niistä. Yleensä oppina on se, että tästäkin selvisin ja opin tänäänkin jotain uutta. Tai uskaltaa luottaa itseensä. Jotenkin ihan älytöntä tuollainen päättäminen toisen puolesta, että matkustelu on pakenemista. Mistä sinä tiedät mitä ihmiset matkoillaan tekevät ja mitä hakevat, mitä miettivät? Lomalla ei ole häiriötekijöitä, ei ole pakko tehdä töitä sen kahdeksan tuntia päivässä ja suorittaa muita pakollisia rituaaleja, silloin nimenomaan on aikaa sille päänsisäiselle työskentelylle.[/quote

En tarkoittanut mainitsemiasi pohdintoja.

Tämä. Matkoilla on joutunut kohtaamaan suurimmat pärjäämisen haasteet, kun kultuuri, kieli ja koko sosiaalinen ympäristö on uutta. Epävarmuuden sietäminen kehittyy myös huimasti. Paras parisuhdetesti on lähteä pariksi viikoksi kiertämään johonkin eksoottisempaan kohteeseen. Jos siellä selviää, niin todennäköisesti myös muut arkielämän haasteet pystyy ratkaisemaan.

Paras parisuhdetesti on viettää kuukausi moottoripyöräillen kaatosateessa tai purjeveneessä. Toista ei pääse millään pakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en matkusta enää suomeen edes joka toinen vuosi, on se niin mitätön periferia maailmassa.

N 48

Trat, Thailand

Ymmärrätkö että kirjoitat kehitysmaasta käsin?

Thaimaa kylläkin katsotaan korkean kehityksen maaksi. Sen alapuolella ovat keskimmääräisesti kehittyneet maat ja alhaisesti kehittyneet maat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy voi olla puhdas tottumus. Kun tottuu tietynlaiseen tapaan lomailla ei oikein osaa muuta eikä saa samaa tunnetta ja samoja kicksejä muusta. Uudet maat, kulttuurit, ihmiset, elämykset. Siihen koukuttuu. Lisäksi sanotaan että voimakkaasti ulospäinsuuntautuneet ihmiset ovat harvoin sisäisesti suuntautuneita. Ei osata eikä haluta pysähtyä lomallakaan, kohdata itseä.

Itsekseen kun matkustaa, niin kyllä siellä reissussa itsensä kohtaa, ihan joka hetki. Etenkin kun stressaavia ja haastavia tilanteita tulee eteen, joista pitää selviytyä yksin eikä ole sitä tuttua ja turvallista ympäristöä ja kieltä tukena. Ei itseään pääse pakoon matkoillakaan, mutta itsensä voi kohdata uusissa tilanteissa ja oppia niistä. Yleensä oppina on se, että tästäkin selvisin ja opin tänäänkin jotain uutta. Tai uskaltaa luottaa itseensä. Jotenkin ihan älytöntä tuollainen päättäminen toisen puolesta, että matkustelu on pakenemista. Mistä sinä tiedät mitä ihmiset matkoillaan tekevät ja mitä hakevat, mitä miettivät? Lomalla ei ole häiriötekijöitä, ei ole pakko tehdä töitä sen kahdeksan tuntia päivässä ja suorittaa muita pakollisia rituaaleja, silloin nimenomaan on aikaa sille päänsisäiselle työskentelylle.[/quote

En tarkoittanut mainitsemiasi pohdintoja.

Tämä. Matkoilla on joutunut kohtaamaan suurimmat pärjäämisen haasteet, kun kultuuri, kieli ja koko sosiaalinen ympäristö on uutta. Epävarmuuden sietäminen kehittyy myös huimasti. Paras parisuhdetesti on lähteä pariksi viikoksi kiertämään johonkin eksoottisempaan kohteeseen. Jos siellä selviää, niin todennäköisesti myös muut arkielämän haasteet pystyy ratkaisemaan.

Tälle ei voi kuin ihan pers...ä repien. Vai selviää turistina olon jälkeen arkielämän ratkaisuista. On sulla ollut jännät reissut ja vielä osasit tienata rahat tai saada ne jostakin.

No kyllä. Aika paljon kehittynyt eri asioiden sietäminen ja ongelmanratkaisukyky, kun reissuilla on tullut vastaan vaikka mitä. Jotenkin arkielämän ongelmat Suomessa on aika pieniä, kun vertaa ongelmiin ja elämään muualla. Ja kyllä, on ollut jännät reissut ja tienaan toki rahat, jotta reissuun pääsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en matkusta enää suomeen edes joka toinen vuosi, on se niin mitätön periferia maailmassa.

N 48

Trat, Thailand

Ymmärrätkö että kirjoitat kehitysmaasta käsin?

Thaimaa kylläkin katsotaan korkean kehityksen maaksi. Sen alapuolella ovat keskimmääräisesti kehittyneet maat ja alhaisesti kehittyneet maat.

Korkean kehityksen maa sellainen, jossa ihmisoikeudet ovat surkeat ja eläinten oikeudet lähes olemattomat?

Thaimaassa on käytössä mm. majesteettilaki ja sitä myöten majesteettirikos. Yksikin poikkipuolinen sana hallitsijasta tai hallitsijan perheenjäsenistä, kuten vaimosta lapsista, mahdollisesti jopa lemmikeistä, ja saattaa joutua elinkautiseen vankeuteen.

Vierailija kirjoitti:

Tavallisella työssäkäyvällä ihmisellä ei mitenkään riitä aika esim. tuollaiseen sarasieppimäiseen matkusteluun vaikka rahat riittäisivätkin. Nimittäin kukaan tavallinen työssäkäyvä ei voi saada jatkuvasti ja noin paljon vapaata sellaiseen tai olisi hänen osaltaan entinen työpaikka sen jälkeen.

Aika monella on ne 6-7,5 viikkoa lomaa ja siihen päälle ylityöt. Itse reissaan vuodessa kaksi kertaa 2-5 viikon matkan ja lisäksi pari noin viikon matkaa. Lisänä jotain pitkiä viikonloppuja lähellä. Puoliso yrittäjä, niin pystytään menemään mun aikataulujen mukaan.

Parasta Suomessa on että täältä pääsee ajoittain pois. Täällä on koko ajan kylmä. Kesällä saattaa olla jopa viikon pätkä kun et tarvitse pitkiä kalsareita ja talvihanskoja.

Palmun alla pärjää ilman kerrospukeutumista.