Mistä nykyajan matkustuskiima ja -mania johtuu?

Suomen hirveä ilmasto. Perheen kanssa vietetty aika yhdessä, ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä.

Uusien paikkojen näkeminen, irtaantuminen arjesta.

Rakastan reissuja.

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntevat kiinalaisen filosofi Laozin ja hänen teoksensa Daodejingin. Sen 47. säkeessä sanotaan siihen tapaan, että ihminen voi tuntea koko maailman avaamatta oveaan ja nähdä olemassaolon ytimen katsomatta edes ulos ikkunastaan. Mielestäni siinä on syvällisempi maailmantuntemus kuin Instagramin alastonjoogakuvissa Balilla.

Hyvin sanottu. Ihminen on sama kaikkialla, joko hänellä on eettisesti kestäviä arvoja joiden mukaan elää tai sitten ei. Itsensä löytää vain pysähtymällä, kääntymällä sisäänpäin. Nykyihmiselle tulee olemaan haaste kohdata ilmastonmuutoksen elämään tuomat rajoitukset. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden itsetuntemukseen ja toisenlaiseen elämäntapaan mutta todella vaikeaa se tulee monelle olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Matkustaminen puolittuisi jos kiellettäisiin ottamasta kuvia someen.

Olen asunut eteläkiinan meren rannalla nyt 3 vuotta, eikä tulisi mieleenkään laittaa maisemia tai muuta someen.

Mikä tässä Suomen ilmastossa niin hirveää on? On neljä vuodenaikaa eikä yhtä ja samaa, ei ole hirmumyrskyjä eikä monsuunikausia, suurtulvia eikä toisaalta tolkutonta kuivuutta. Puhtaat vedet, puhdas ilma.

Suurin syy on se että se on mahdollista. Ihminen tekee kaikkea mielihyvää tuottavaa mikä on mahdollista.

Voisin olla matkustamatta aivan tyytyväinen mutta koska voin, niin matkustan.

Me on matkusteltu aina paljon, mutta en puhu matkoista juuri kellekään saatika postaa mihinkään someen mitään. Ei kai siihen muuta syytä ole kun tykätään reissata lasten kanssa ja ilman. Tiedän, että ilmasto kiittää yms, mutta toisaalta aattelen että elämä on tehty elettäväksi😊Tehdään arjessa muuten parempia valintoja, vaikka on mulle sanottu että ei se mitään vaikuta kun kuitenkin lennätte😊Eikä varmaan vaikutakkaan, mutta matkustelu tuskin meillä vähenee😊

Tykästyin matkustamiseen jo parivuotiaana kun pääsin keskellä talvea Kanarian lämpöön.

Siitä se lähti, nyt on rahaa, aikaa ja kielitaitoa joten mikäs on reissatessa.

Viihdyn niin massaturismikohteissa kuin Brasilian viidakoissakin. Paljon on nähty mutta enemmän on vielä näkemättä.

Ilman matkustamista elämä olisi tylsää ja ankeaa!

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy voi olla puhdas tottumus. Kun tottuu tietynlaiseen tapaan lomailla ei oikein osaa muuta eikä saa samaa tunnetta ja samoja kicksejä muusta. Uudet maat, kulttuurit, ihmiset, elämykset. Siihen koukuttuu. Lisäksi sanotaan että voimakkaasti ulospäinsuuntautuneet ihmiset ovat harvoin sisäisesti suuntautuneita. Ei osata eikä haluta pysähtyä lomallakaan, kohdata itseä.

Minä olen kyllä tunnistanut jo kauan sitten olevani introvertti. Silti matkustan niin paljon kuin aika ja rahat sallivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä todella hyvä kysymys, vaikka varmasti monet tästä itseensä ottaa. Kyllä se on markkinavoimien luoma tarve siinä missä monet muutkin tarpeet. Ei sillä, etteikö kiinnostus nähdä muita paikkoja olisi vierasta ihmisille, mutta juuri tämä muoti, josta aloittaja puhuu, on juuri tällainen synnytetty tarve.

Niinpä. Ja nimenomaan tämä tarve, että kaikki on nähtävä mielellään ennen 35 ikävuotta. Ihmiselämän aikana ehtii nähdä lukemattomia maita, vaikka matkustaisikin vain parin-kolmen vuoden välein, mutta tietenkään oman Instagramin kuvavirta ei tällaisella tahdilla täyty eksotiikasta. 

Olen 50, ja tiedän jo, että niin paljon on sellaista, mitä ei koskaan ehdi näkemään! Aina ei ole ollut varaa, ja nyt taas on huono omatunto lentämisestä ja joutuu miettimään matkojaan sen takia tarkemmin. En ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella, ja haluaisin käydä monessakin paikassa, mutta yritän päättää, minne haluan ehdottomasti päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy voi olla puhdas tottumus. Kun tottuu tietynlaiseen tapaan lomailla ei oikein osaa muuta eikä saa samaa tunnetta ja samoja kicksejä muusta. Uudet maat, kulttuurit, ihmiset, elämykset. Siihen koukuttuu. Lisäksi sanotaan että voimakkaasti ulospäinsuuntautuneet ihmiset ovat harvoin sisäisesti suuntautuneita. Ei osata eikä haluta pysähtyä lomallakaan, kohdata itseä.

Minä olen kyllä tunnistanut jo kauan sitten olevani introvertti. Silti matkustan niin paljon kuin aika ja rahat sallivat.

Samoin. Olen ääri-introvertti mutta nautin matkustamisesta. Introvertti ei muutenkaan tarkoita sitä, että elämänpiiri olisi suppea.

Pakko matkustaa muutamia kertoja vuodessa Suomeen tapaamaan vanhempia ja muita sukulaisia, sekä ystäviä.

Ja kun oma koti vielä lisäksi on kahdessa maassa, niin tuleehan sitä lenneltyä.

Vierailija kirjoitti:

Lennot maksavat enää alle puolet siitä, mitä ne maksoivat vielä 30 vuotta sitten. Ja ihmisillä on kaksi kertaa enemmän rahaa kuin vielä 30 vuotta sitten.

Tämä on se välitön syy. Halpalentoyhtiöt ovat tuoneet kympin-parin lennot kaikkien ulottuville.

Tiedän ihmisiä, jotka eivät välitä minne menevät viikonlopuksi, jos menopaluulennot maksavat 20-30€.

Itse en enää juurikaan jaksa matkustaa, sillä lentomatkustuksesta on tullut samalla raskaampaa. Kaikki turvatarkastus-, nestepakkaus-, jonotusjumpat ovat nykyään moninkertainen rasite mitä 30 v sitten, jolloin olisin ollut edes nuori jaksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Pakko matkustaa muutamia kertoja vuodessa Suomeen tapaamaan vanhempia ja muita sukulaisia, sekä ystäviä.

Ja kun oma koti vielä lisäksi on kahdessa maassa, niin tuleehan sitä lenneltyä.

Sama. Itse matkustus on pakkopullaa. Huvikseni en lennä enää mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Ennemminkin on 8kk loskaista märkää nollakelin "talvea". Muut ajat on ihan jees.

Loskaa ja märkää 8 kk eli syyskuulta huhtikuulle? Missä vaiheessa vietetään värikäs syksy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko matkustaa muutamia kertoja vuodessa Suomeen tapaamaan vanhempia ja muita sukulaisia, sekä ystäviä.

Ja kun oma koti vielä lisäksi on kahdessa maassa, niin tuleehan sitä lenneltyä.

Sama. Itse matkustus on pakkopullaa. Huvikseni en lennä enää mihinkään.

Bisnesluokassa tai jopa firstissä kun lentää mannerten väliset niin siinä on jotain hohtoa edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy voi olla puhdas tottumus. Kun tottuu tietynlaiseen tapaan lomailla ei oikein osaa muuta eikä saa samaa tunnetta ja samoja kicksejä muusta. Uudet maat, kulttuurit, ihmiset, elämykset. Siihen koukuttuu. Lisäksi sanotaan että voimakkaasti ulospäinsuuntautuneet ihmiset ovat harvoin sisäisesti suuntautuneita. Ei osata eikä haluta pysähtyä lomallakaan, kohdata itseä.

Itsekseen kun matkustaa, niin kyllä siellä reissussa itsensä kohtaa, ihan joka hetki. Etenkin kun stressaavia ja haastavia tilanteita tulee eteen, joista pitää selviytyä yksin eikä ole sitä tuttua ja turvallista ympäristöä ja kieltä tukena. Ei itseään pääse pakoon matkoillakaan, mutta itsensä voi kohdata uusissa tilanteissa ja oppia niistä. Yleensä oppina on se, että tästäkin selvisin ja opin tänäänkin jotain uutta. Tai uskaltaa luottaa itseensä. Jotenkin ihan älytöntä tuollainen päättäminen toisen puolesta, että matkustelu on pakenemista. Mistä sinä tiedät mitä ihmiset matkoillaan tekevät ja mitä hakevat, mitä miettivät? Lomalla ei ole häiriötekijöitä, ei ole pakko tehdä töitä sen kahdeksan tuntia päivässä ja suorittaa muita pakollisia rituaaleja, silloin nimenomaan on aikaa sille päänsisäiselle työskentelylle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemminkin on 8kk loskaista märkää nollakelin "talvea". Muut ajat on ihan jees.

Loskaa ja märkää 8 kk eli syyskuulta huhtikuulle? Missä vaiheessa vietetään värikäs syksy?

Ei sellaista nykyään enää ole. Kesä vaihtuu loskapaskaan ja sitä kestää parhaimmillaan sinne toukokuun loppuun saakka...

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä Suomen ilmastossa niin hirveää on? On neljä vuodenaikaa eikä yhtä ja samaa, ei ole hirmumyrskyjä eikä monsuunikausia, suurtulvia eikä toisaalta tolkutonta kuivuutta. Puhtaat vedet, puhdas ilma.

Mitkä neljä vuodenaikaa? Nykyään syksy ja talvi on yhtä loskapaskaa, pahimmillaan sitä jatkuu koko kevään ja kesäkin voi olla yhtä vesisadetta ja lämpötila +4-+12 välillä.

Matkustamisella ei kyllä ole mitään tekemistä statuksen kanssa, ainakaan itsellä. Haluan vaan talvisin päästä lämpimään. Lisäksi oikeissa suurkaupungeissa on kiva käydä. Ja irtiotto omista ympyröistä tekee aina hyvää, ravintolassa syöminen jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy voi olla puhdas tottumus. Kun tottuu tietynlaiseen tapaan lomailla ei oikein osaa muuta eikä saa samaa tunnetta ja samoja kicksejä muusta. Uudet maat, kulttuurit, ihmiset, elämykset. Siihen koukuttuu. Lisäksi sanotaan että voimakkaasti ulospäinsuuntautuneet ihmiset ovat harvoin sisäisesti suuntautuneita. Ei osata eikä haluta pysähtyä lomallakaan, kohdata itseä.

Itsekseen kun matkustaa, niin kyllä siellä reissussa itsensä kohtaa, ihan joka hetki. Etenkin kun stressaavia ja haastavia tilanteita tulee eteen, joista pitää selviytyä yksin eikä ole sitä tuttua ja turvallista ympäristöä ja kieltä tukena. Ei itseään pääse pakoon matkoillakaan, mutta itsensä voi kohdata uusissa tilanteissa ja oppia niistä. Yleensä oppina on se, että tästäkin selvisin ja opin tänäänkin jotain uutta. Tai uskaltaa luottaa itseensä. Jotenkin ihan älytöntä tuollainen päättäminen toisen puolesta, että matkustelu on pakenemista. Mistä sinä tiedät mitä ihmiset matkoillaan tekevät ja mitä hakevat, mitä miettivät? Lomalla ei ole häiriötekijöitä, ei ole pakko tehdä töitä sen kahdeksan tuntia päivässä ja suorittaa muita pakollisia rituaaleja, silloin nimenomaan on aikaa sille päänsisäiselle työskentelylle.

Juuri näin. Kun ensin patikoit ihan yksin vuoristossa aluksi omiin ajatuksiisi vaipuneena, sitten pään sisäinen melske alkaa helpottaa ja koet läsnäoloa juuri siinä ja sillä hetkellä, niin todellakin siinä kohtaa sekä itsensä että luonnon. Ja kun sitten vielä alat jonkin ajan kuluttua pelätä eksyneesi ja olet niin uupunut, että itku pääsee helpotuksesta kun tajuat, että olet edelleen oikealla reitillä, niin siinä tulee käytyä läpi melkoinen tunneskaala. Tietenkään sen kokeakseen ei tarvitse matkustaa ulkomaille tai nimenomaan etelän suuntaan, mutta itselleni patikointireissuissa on tärkeää myös aurinko ja lämpö.

Aika rohkeita ovat jotkut väittäessään tietävänsä, kuinka me muut "emme oikeasti edes nauti matkailusta".