Muita hoitoalan työntekijöitä, joilla on joku psyykkinen ongelma, mutta salaavat sen?
Itse 40 v psyk. sh, joka kärsii keskivaikeasta masennuksesta ja ahdistuneisuushäiriöstä. Työterveydeltä olen kaiken salannut, samoin tietysti työkavereilta. Yksityiseltä tarvittavat napit, että jaksaa töissä käydä. Raskasta on, mutta hyvin on salaisuus pysynyt piilossa.
Toivoisin vastauksia nimenomaan hoitoala töissäkäyviltä: miten olette jaksaneet?
Kommentit (50)
Itse jouduin te-toimiston pakoittamana lähioitajakoulutukseen, joutuessani irtisanotuksi pitkältä työ-uraltani. Pakkokoulutus, johon en edes halunnut,karenssin uhalla. En osannut edes sanoa vastaan, koska shokki pitkän urani jälkeen oli niin akuutti. Kävin lähihoitajakoulun, en soveltunut alalle, muutamia sijaisuuksia tehnyt ja nyt työttömänä. Miksi kaikki naiset pakoitetaan lähihoitajiksi? Emme me kaikki naiset sovellu hoitoalalle.
Miten voikin olla niin, että edes hoitoalan ihmiset eivät tunnista tarvetta hoitaa itseään ja priorisoida oma hyvinvointi? Väitän kyllä, että on väärällä alalla,jos kantaa kieltämisen stigmaa niin vahvasti, että on itse osastolla hoidossa ja samaan aikaan feikkaa olevansa työkuntoinen toisille sairaille.
Ihmissuhdetyö vaatii itsetuntemusta ja inhimillisyyttä,ja kaikki se lähtee omasta itsestä. Jos ei anna lupaa itselle sairastaa,olla heikko ihminen ( kuten me kaikki joskus olemme), miten voi heijastaa sitä hoidettaviinsakaan. Ei ihmisen tarvitse olla kone, joka suorittaa ja pärjää,vaan tavoite on, että kokee voivansa aidosti hyvin. Tätä tulee työntekijän ennen kaikkea pystyä vaalimaan.
Olette sen arvoisia!
Jos ei ole mielentilahäiriöitä (ahdistuneisuutta, masennusta etc) ennen terveydenhoitoalalle ryhtymistä niin vähintään muutaman vuoden kuluttua sulla on uupumisen takia vähintään masennus diagnoosina. Jos kaikki masentuneet jäisivät saikulle niin kohta ei olisi hoitajia tai lääkäreitä ollenkaan.
Ap, lue vaikka pari artikkelia työpaikkakiusaamisesta.
Ihmisten kärsimyksestä kuuluu nauttia jos tykkää olla hoitotyössä.
En voi suositella ongelmien salaamista. Erityisesti tth on ystävä, ei vihollinen.
Itsellä on todettu ptsd ja sekamuotoinen masennus/ahdistus ja kunnon hoidon sain nimenomaan tth:n kautta. Kun vihdoin ajauduin tilanteeseen, jossa jaksaminen oli todella kortilla. Taustalla hyväksikäyttö vuosikymmeniä sitten.
Olen terveydenhoitoalalla, eikä nämä vaikuta työhöni.
Minulla taas oli (hypo)maaninen, ehkä epävakaa pers.häiriöinenkin. Valehteli ja puhui ristiin asioita. Oli niin vauhdikas, että käynnit sekotti omaa mieltä. Ei kyllä edes kauaa ollut siellä psyk. pkl:lla töissä. Nykyään hänellä on yksityinen praktiikka, ja sen nettisivuilla tekstit vaikuttaa hullun kirjoittamilta.