En pidä omasta persoonastani
Tänä aamuna hieman tympäsi töihin meno koska tiesin edessä olevan kiireinen päivä.
Oloni oli jännittynyt ja hermostunut.
Ärsyttää tällaiset päivät kun on kova kiire. Minulla on huono stressin sieto kyky.
En osaa rauhoittua ruokatauolle ennenkuin tietyt hommat on tehty.
Tuntuu että pakka ei pysy kasassa, on liikaa hommaa yhdelle henkilölle ja joku keskeyttää aina työt. Sitten saatan unohtaa mihin jäinkään..
Taustalla on melua , ja aina kun saa jonkun homman päätökseen, toinen odottaa eikä ole yhtään rauhallista hetkeä että ehtisi ajatella ja rauhoittua. Olo on hermostunut kokoajan.
Sitten saatan sanoa jotain typerää työkaverille kun ajatus ei kulje.
Tänäänkin ärsytti kokopäivän se kun aamulla vastasin ihan epäloogista/ tyhmää työkaverilleni. Tämä ei ole niin tuttu työkaveri ( en työskenetele hänen kanssaan joka päivä) , joten jännitin ehkä sitä tilannetta hieman, ja oli kiire ja olin stressaantunut.
En siis töksäyttänyt vaan olin ystävällinen mutta puhuin ihan tyhmiä hänelle ja nyt minulla on kamala morkkis. Kuinka epäsosiaalinen ja tyhmä voin ollakaan😂
Jotkut päivät vain ovat tällaisia, onneksi melko harvoin. Mutta joskus vain jännitän ja lauon mitä sattuu, vaikka tiedän että tässä sanonisesdani ei ole mitään järkeä.
Välttelin myös tauko- huoneeseen menoa silloin kun näin pomoni siellä
En vain jaksanut häntä nyt vaikka hänessä ei mitään vikaa ole. En jaksa keksiä puhuttavAa.
Onkohan minulla jokin ongelma/ häiriö?
Paska maanantai-päivä tänään siis töissä
Kommentit (3)
Tosi tuttua ja vielä pahempaa. Kuinka muuttaa persoonaansa, kun ei jaksa olla enää tällainen millaiseksi on muovautunut?
En minäkään. Olen kauhean arka ja pelokas, jännittäjä, pikkuasioista ahdistumaan taipuvainen, epäluova ja tylsä, sosiaalisesti kömpelö ja nolo. Toisaalta kun nuorempana joskus yritin olla muunlainen, niin se ei tuonut tyydytystä vaikka onnistuinkin, ja sain kavereita - kun tiesin ettei ne kaverit pidä oikeasta minusta, vain roolihahmosta jonka olin luonut peittääkseni noloa tosiminääni. Sitten totesin, että parempi yksin kuin kaveruus- tai parisuhteissa, jotka sai vain näyttelemällä muuta kuin mitä on. Ikää kohta jo 50 ja kyllähän minä olen tietyllä tapaa sen persoonani hyväksynyt vaan. Mutta välillä tulee ajatus, että elämä olisi ollut kyllä paljon mielenkiintoisempaa ja mukavampaa, jos olisi erilainen temperamentti ja persoona. Itse olenkin pidättäytynyt lisääntymästä, ettei kaltaisiani tulisi lisää tänne kärsimään.
No. Älä nyt ole niin ankara itsellesi ❤️