Lue keskustelun säännöt.
Onko mun lapseni ainoa, joka ei välitä matkustelusta?
13.01.2020 |
Eikä ole nyt mistään ilmastoasioista kyse, ei vaan ole innostunut lähtemään mihinkään etelään.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei tykkää lähteä etelään, koska ei ole siellä koskaan ollut. Kukaan lapsi, joka on kokenut all inclusiven vesipuistot ja viikon roskaruokaloman, ei sano noin.
Mikä pakko on tykätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki tykkää matkustelusta. Mutta oliko kyse siitä, että häntä ei kiinnosta lähteä minnekään, vai ettei kiinnosta lähteä etelään, rantalomalle? Ja minkä ikäinen? Jos esim. teini, niin joskus sen ikäisiä ei vaan innosta vanhempien kanssa reissaaminen.
11v ja on hän käynyt Tanskassa ja Ruotsissa ja paljon kotimaanmatkoilla. Tykkää vaan reissata kotimassa. Ap
Tanska ja Ruotsi nyt eivät kauheasti Suomesta eroa paitsi että lapsen näkökulmasta voi olla hankalaa kun ei ymmärrä kieltä. Ehkä joku hieman eksoottisempi paikka tekisi suuremman vaikutukset? Omat lapseni olivat ihan halitioissaan kun pääsivät ensimmäistä kertaa niin etelään että näkivät palmuja ja sinisen meren. Myös vuoristot ovat olleet elämys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei tykkää lähteä etelään, koska ei ole siellä koskaan ollut. Kukaan lapsi, joka on kokenut all inclusiven vesipuistot ja viikon roskaruokaloman, ei sano noin.
Mikä pakko on tykätä?
Ei pakko, mutta ”kaikki” lapset tykkää. Olen pari kertaa ollut. Koko viikon aikana ei kuulu kertaakaan, koskaan, ikinä, kenenkään lapsen itkua.
Tietty pitää tykätä lämmöstä ja vedestä, mutta noissa Viiden tähden paikoissa on kaikkea kaikille.
Väitän, että kaikki tykkäävät matkustelusta. Sellainen, kuka väittää, ettei pidä niin valehtelee.
Ei meillä välitä myös, eikä kyllä vanhemmatkaan tykkää. Muutama kerta käytiin aikoinaan kun tuntui että lapsille täytyy antaa kokemuksia maailmalta, mutta ollaan kaikki ääri-introverttejä koti-ihmisiä niin eihän niistä matkoista tule kuin stressiä. Lapset on myös nörttejä kuten vanhempansakin ja viihtyy mieluummin virtuaalilasit päässä virtuaalimaailmoissa kuin katselemassa tosimaailman paikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väitän, että kaikki tykkäävät matkustelusta. Sellainen, kuka väittää, ettei pidä niin valehtelee.
Aikamoinen väite. Itselläni on yleistynyt ahdistuneisuus ja paniikkihäiriö ja matkat ja muut vieraat tilanteet on silkkaa kauhua alusta loppuun.
Sitten on ihmisiä myös, jotka ei mitenkään kammoa matkoja mutta heistä niillä vaan on tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki tykkää matkustelusta. Mutta oliko kyse siitä, että häntä ei kiinnosta lähteä minnekään, vai ettei kiinnosta lähteä etelään, rantalomalle? Ja minkä ikäinen? Jos esim. teini, niin joskus sen ikäisiä ei vaan innosta vanhempien kanssa reissaaminen.
11v ja on hän käynyt Tanskassa ja Ruotsissa ja paljon kotimaanmatkoilla. Tykkää vaan reissata kotimassa. Ap
Tanska ja Ruotsi nyt eivät kauheasti Suomesta eroa paitsi että lapsen näkökulmasta voi olla hankalaa kun ei ymmärrä kieltä. Ehkä joku hieman eksoottisempi paikka tekisi suuremman vaikutukset? Omat lapseni olivat ihan halitioissaan kun pääsivät ensimmäistä kertaa niin etelään että näkivät palmuja ja sinisen meren. Myös vuoristot ovat olleet elämys.
Kaikki vaan ei ole tuollaisia elämys-luonteisia. Meillä on yritetty jopa lapsia saada kiinnittämään huomiota erilaisiin kasveihin, rakennuksiin jne, mutta ne on vaan että tylsää, mä olen nähnyt noita jo kuvissa, ei uus juttu. Muutenkin ovat sellaisia sisäänpäin kääntyneitä, yhtä lailla ovat omissa ajatusmaailmoissaan matkoilla kuin kotosallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki tykkää matkustelusta. Mutta oliko kyse siitä, että häntä ei kiinnosta lähteä minnekään, vai ettei kiinnosta lähteä etelään, rantalomalle? Ja minkä ikäinen? Jos esim. teini, niin joskus sen ikäisiä ei vaan innosta vanhempien kanssa reissaaminen.
11v ja on hän käynyt Tanskassa ja Ruotsissa ja paljon kotimaanmatkoilla. Tykkää vaan reissata kotimassa. Ap
Tanska ja Ruotsi nyt eivät kauheasti Suomesta eroa paitsi että lapsen näkökulmasta voi olla hankalaa kun ei ymmärrä kieltä. Ehkä joku hieman eksoottisempi paikka tekisi suuremman vaikutukset? Omat lapseni olivat ihan halitioissaan kun pääsivät ensimmäistä kertaa niin etelään että näkivät palmuja ja sinisen meren. Myös vuoristot ovat olleet elämys.
Kaikki vaan ei ole tuollaisia elämys-luonteisia. Meillä on yritetty jopa lapsia saada kiinnittämään huomiota erilaisiin kasveihin, rakennuksiin jne, mutta ne on vaan että tylsää, mä olen nähnyt noita jo kuvissa, ei uus juttu. Muutenkin ovat sellaisia sisäänpäin kääntyneitä, yhtä lailla ovat omissa ajatusmaailmoissaan matkoilla kuin kotosallakin.
Siksi matkan pitääkin herättää kokemus. Telkkarista ei kokemusta saa. Kokemus taas on eri eri ihmisille. Minun toinen lapseni voisi olla innoissaan päästessään johonkin nasan museoon tai avaruusalukseen, toinen taas haltioituu viiden tähden hotellista eikä muuta tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei tykkää lähteä etelään, koska ei ole siellä koskaan ollut. Kukaan lapsi, joka on kokenut all inclusiven vesipuistot ja viikon roskaruokaloman, ei sano noin.
Mikä pakko on tykätä?
Ei pakko, mutta ”kaikki” lapset tykkää. Olen pari kertaa ollut. Koko viikon aikana ei kuulu kertaakaan, koskaan, ikinä, kenenkään lapsen itkua.
Tietty pitää tykätä lämmöstä ja vedestä, mutta noissa Viiden tähden paikoissa on kaikkea kaikille.
No oletkin ihan asiantuntija, kun jopa pari kertaa olet käynyt. Mistä sitten kumpuaa lukuisat kauhukertomukset perhehotelleista, missä lapset itkee ja parkuu päivät läpeensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää viekö lapsia etelän reissuilla noihin AI-hoteilleihin, vaan tutustukaa paikallisiin ravintoloihin/tavernoihin. En nyt tarkoita mitään mäkkäreitä yms. AI-hotellit vievät rahat paikallisilta yrittäjiltä, vaikka kuinka helppoa onkin, että muksut saa syödä mitä haluavat päivät pitkät. Itse en haluaisi viettää kahta viikkoa hotellin sapuskoja syöden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei tykkää lähteä etelään, koska ei ole siellä koskaan ollut. Kukaan lapsi, joka on kokenut all inclusiven vesipuistot ja viikon roskaruokaloman, ei sano noin.
Mikä pakko on tykätä?
Ei pakko, mutta ”kaikki” lapset tykkää. Olen pari kertaa ollut. Koko viikon aikana ei kuulu kertaakaan, koskaan, ikinä, kenenkään lapsen itkua.
Tietty pitää tykätä lämmöstä ja vedestä, mutta noissa Viiden tähden paikoissa on kaikkea kaikille.
No oletkin ihan asiantuntija, kun jopa pari kertaa olet käynyt. Mistä sitten kumpuaa lukuisat kauhukertomukset perhehotelleista, missä lapset itkee ja parkuu päivät läpeensä?
En tiedä, kun en ole sellaista kuullut. Syy tietty voi olla hotellin laadussakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää viekö lapsia etelän reissuilla noihin AI-hoteilleihin, vaan tutustukaa paikallisiin ravintoloihin/tavernoihin. En nyt tarkoita mitään mäkkäreitä yms. AI-hotellit vievät rahat paikallisilta yrittäjiltä, vaikka kuinka helppoa onkin, että muksut saa syödä mitä haluavat päivät pitkät. Itse en haluaisi viettää kahta viikkoa hotellin sapuskoja syöden.
Ketjussa on kyse siitä, mitä lapset haluavat lomallaan, ei siitä, mitä aikuiset haluavat.
Minä olin lasteni kanssa ikävuosina 8-12, ja se oli priimavalinta. AI:t ovat juuri tuonikäisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki tykkää matkustelusta. Mutta oliko kyse siitä, että häntä ei kiinnosta lähteä minnekään, vai ettei kiinnosta lähteä etelään, rantalomalle? Ja minkä ikäinen? Jos esim. teini, niin joskus sen ikäisiä ei vaan innosta vanhempien kanssa reissaaminen.
11v ja on hän käynyt Tanskassa ja Ruotsissa ja paljon kotimaanmatkoilla. Tykkää vaan reissata kotimassa. Ap
Tanska ja Ruotsi nyt eivät kauheasti Suomesta eroa paitsi että lapsen näkökulmasta voi olla hankalaa kun ei ymmärrä kieltä. Ehkä joku hieman eksoottisempi paikka tekisi suuremman vaikutukset? Omat lapseni olivat ihan halitioissaan kun pääsivät ensimmäistä kertaa niin etelään että näkivät palmuja ja sinisen meren. Myös vuoristot ovat olleet elämys.
Kaikki vaan ei ole tuollaisia elämys-luonteisia. Meillä on yritetty jopa lapsia saada kiinnittämään huomiota erilaisiin kasveihin, rakennuksiin jne, mutta ne on vaan että tylsää, mä olen nähnyt noita jo kuvissa, ei uus juttu. Muutenkin ovat sellaisia sisäänpäin kääntyneitä, yhtä lailla ovat omissa ajatusmaailmoissaan matkoilla kuin kotosallakin.
No tiedätkö yhtään että millaisia ajatusmaailmoija siellä pienissä päissä liikkuu? Sieltähän ne kiinnostuksen kohteet ja sykähdyttävät asiat löytyvät. Sitten vaan niitä toteuttamaan. Tämä siis jos ihan autistisista lapsista ei ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi joillekin on niin kova paikka, kun kaikki eivät tykkääkään matkustelusta? Lähtikö leuhkimisen aihe?
Tykkään matkustelusta mutta vanhempien kanssa ei ole kiinnostanut lähteä mihkään ala-asteen jälkeen. Ihan hyvät välit meillä on mutta koin sen ahdistavaksi jo teininä kun vanhempien kanssa pitää viettää kaiken ajan monta päivää putkeen.
EI. Itse vihasin matkustelemista lapsena. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan kun kotonakin on kivaa?
Matkustelukärpänen iski sitten yli pari kymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki tykkää matkustelusta. Mutta oliko kyse siitä, että häntä ei kiinnosta lähteä minnekään, vai ettei kiinnosta lähteä etelään, rantalomalle? Ja minkä ikäinen? Jos esim. teini, niin joskus sen ikäisiä ei vaan innosta vanhempien kanssa reissaaminen.
11v ja on hän käynyt Tanskassa ja Ruotsissa ja paljon kotimaanmatkoilla. Tykkää vaan reissata kotimassa. Ap
Tanska ja Ruotsi nyt eivät kauheasti Suomesta eroa paitsi että lapsen näkökulmasta voi olla hankalaa kun ei ymmärrä kieltä. Ehkä joku hieman eksoottisempi paikka tekisi suuremman vaikutukset? Omat lapseni olivat ihan halitioissaan kun pääsivät ensimmäistä kertaa niin etelään että näkivät palmuja ja sinisen meren. Myös vuoristot ovat olleet elämys.
Kaikki vaan ei ole tuollaisia elämys-luonteisia. Meillä on yritetty jopa lapsia saada kiinnittämään huomiota erilaisiin kasveihin, rakennuksiin jne, mutta ne on vaan että tylsää, mä olen nähnyt noita jo kuvissa, ei uus juttu. Muutenkin ovat sellaisia sisäänpäin kääntyneitä, yhtä lailla ovat omissa ajatusmaailmoissaan matkoilla kuin kotosallakin.
Siksi matkan pitääkin herättää kokemus. Telkkarista ei kokemusta saa. Kokemus taas on eri eri ihmisille. Minun toinen lapseni voisi olla innoissaan päästessään johonkin nasan museoon tai avaruusalukseen, toinen taas haltioituu viiden tähden hotellista eikä muuta tarvitse.
Jonkun lapselle kokemus voi hyvinkin tulla telkkarista. Omalle lapselleni suurin ilo on yhteiset leffahetket. Niin me jokainen ollaan erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän, että kaikki tykkäävät matkustelusta. Sellainen, kuka väittää, ettei pidä niin valehtelee.
Aikamoinen väite. Itselläni on yleistynyt ahdistuneisuus ja paniikkihäiriö ja matkat ja muut vieraat tilanteet on silkkaa kauhua alusta loppuun.
Sitten on ihmisiä myös, jotka ei mitenkään kammoa matkoja mutta heistä niillä vaan on tylsää.
Niin on mullakin! Siis tismalleen sama diagnoosi. Sen lisäksi olen erityisherkkä ja päälle huono itsetunto, joten en todellakaan viihdy uimapuvussa tai edes kesämekossa. Mun sisko houkutteli mut mukaan alpeille. Lentomatka mua vähän ahdisti ja lentokentästä puhumattakaan. Itkin yhdellä kentällä, koska mua jotenkin ahdisti ihmiset niin paljon. Lennettiin Muncheniin, jossa oltiin päivä. Se olikin yllättävän kiva kaupunki ja koska mukana oli todella kokenut matkailija, niin oli helppoa ja sai ihan uutta näkökulmaa asioihin. Siitä jatkettiin sitten alpeille. Alpeilla oli henkeäsalpaavan kaunista. Siis sellaista, ettei sitä voi uskoa todeksi edes. Kaikki nyt kuvia on nähnyt, mutta livenä. Vaelleltiin alppimaisemissa ja mieli lepäsi. En ole koskaan voinut niin hyvin. Ne alppikylät olivat niin sympaattisia ja kaikki oli kuin sadusta. Pois lennettiin Milanosta. Käytiin Italiassa myös Comon kaupungissa, joka oli tosi nätti ja se järvi upea. Jäin täysin matkustuskoukkuun. Sen jälkeen olen ollut Islannissa, Norjassa, Sveitsin alpeilla ja Libanonissa kaverin häissä.
En minäkään lapsena tykännyt matkustella, enkä kyllä näin aikuisenakaan halua lähteä ulkomaille viettämään lomaa...
Meillä lapset ja nyt lapsenlapset ovat todella innoissaan matkustelusta. Reissussa 3 kk lähtien.
Aikoinaan kun kuopukselta kysyttiin mitä kivaa tehdään viikonloppuna 3v vastaus oli aina mennään hotelliin:) Tosin majoituimme hyvin harvoin hotelleissa joten ehkä siksikin se oli kiinnostavaa.