Miksi mies haluaa yhteisiä lapsia mutta ei naimisiin?

Häät ovat pikkutyttöjen typerä prinsessaleikki ja avioliitto heikkoitsetuntoisten naisten keino pönkittää omaa sosiaalista statusta. Kummastakaan ei ole miehelle mitään hyötyä, ainoastaan potentiaalisesti valtavasti taloudellista haittaa erotilanteessa. Miksi kukaan järkevä mies enää tänä päivänä menisi naimisiin etenkään suomalaisen naisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Häät ovat pikkutyttöjen typerä prinsessaleikki ja avioliitto heikkoitsetuntoisten naisten keino pönkittää omaa sosiaalista statusta.

Millä lailla naisen sosiaalinen status muka muuttuu naimisiin mennessä? Taidat elää joko kaukana menneisyydessä tai sitten jossain raamattuvyöhykkeellä. Kun eihän tuollaisilla asioilla ole enää nykypäivän Suomessa mitään väliä. Kukaan ei edes tiedä pariskunnista, ovatko he naimisissa vai ei. En minä ainakaan tiedä tuttavista tai naapureista, kun harvemmin tuollainen tulee puheeksi. Nykyisin kun isolla osalla pariskunnista on molemmilla omat sukunimet avioliitossakin.

Ei ole mitään syytä mennä naimisiin tuossa tai missään muussa tilanteessa.

Kyllä se vielä tänäkin päivänä avioliitto on miehille kuvitelma; pallo jalassa. Että siitä olisi muka PALJON vaikeampi lähteä kuin avoliitosta. Tämähän ei ole totta. Yhteistä omaisuutta, yhteiset lapset sitovat aivan yhtä paljon kuin avioliitto. 

Avioliitto ei lisää rakkautta, se on ennenkaikkea juridinen sopimus, joka antaa toiselle puolison ASEMAN. Jos jotain ikävää tapahtuu.  Se antaa leskeneläkkeen, se antaa lesken asumisoikeuden. Se antaa leskelle puolison oikeudet kaikessa viranomaisten suhteen. Se ei vaikeuta tai helpota eroa, mutta muuttaa asioita olennaisesti, jos esim. puoliso kuolee tai loukkaantuu/vammautuu vaikeasti. On tietenkin testamentit ym. mutta miksi ihmeessä MAKSAA paljon isommat verot valtiolle vain jonkin periaatteen vuoksi. Epäilen kyllä, että aloittajan tapauksessa mitään testamenttiakaan on tehty...

Aivan liian tapausta on tullut nähtyä, että on lapset ja talot ym. ja naimahaluton mies. Kas kummaa, tulikin pikaero ja pikainen AVIOliitto seuraavan naisen kanssa.

Aloittaja, mies ei halua naimisiin SINUN kanssasi, näin se vaan on.

Vierailija kirjoitti:

Häät ovat pikkutyttöjen typerä prinsessaleikki ja avioliitto heikkoitsetuntoisten naisten keino pönkittää omaa sosiaalista statusta. Kummastakaan ei ole miehelle mitään hyötyä, ainoastaan potentiaalisesti valtavasti taloudellista haittaa erotilanteessa. Miksi kukaan järkevä mies enää tänä päivänä menisi naimisiin etenkään suomalaisen naisen kanssa?

Voi sua pientä. Kerro tädille, mikä on hätänä.

Niin happamia on pihlajanmarjat :)

Jos ei halua sitoutua, niin hankkii ne lapsensa sitten vaikka postimyynnistä.

Jos ei ole mitään syytä mennä naimisiin, niin sitten ei myöskään voi olla mitään syytä olla menemättä naimisiin. Jos naimisiin menolla ei ole merkitystä, niin ei ole merkitystä, meneekö naimisiin vai ei.

Jos on, niin mikä se syy on? Sieltä löytyy vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole mitään syytä mennä naimisiin, niin sitten ei myöskään voi olla mitään syytä olla menemättä naimisiin. Jos naimisiin menolla ei ole merkitystä, niin ei ole merkitystä, meneekö naimisiin vai ei.

Jos on, niin mikä se syy on? Sieltä löytyy vastaus.

Ainakin omalla kohdallani syy on vain se, että en pidä avioliittoinstituutiosta, ja koska osa ihmisistä on häähössötyksellään ja myös tässä ketjussa esiin tulleilla asenteillaan saanut aikaan sen, että avioliitto on alkanut tuntua lähinnä ärsyttävältä ja sovinnaiselta kaavalta. Koska itselleni se ei ole sitoutumisen tai rakkauden synonyymi, en ole koskaan kokenut sitä tärkeäksi. Jos olisin yhdessä ihmisen kanssa, jolle se olisi tärkeä, kokisin ehkä ettemme ole toisillemme sopivat kumppanit. Oma ihanteeni on pitkä sitoutunut suhde ilman, että siihen sotketaan mitään sovinnaisia kuvioita tai yhteiskunnan puuttumista millään lailla.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto ei lisää rakkautta, se on ennenkaikkea juridinen sopimus, joka antaa toiselle puolison ASEMAN. Jos jotain ikävää tapahtuu.  Se antaa leskeneläkkeen, se antaa lesken asumisoikeuden. Se antaa leskelle puolison oikeudet kaikessa viranomaisten suhteen. Se ei vaikeuta tai helpota eroa, mutta muuttaa asioita olennaisesti, jos esim. puoliso kuolee tai loukkaantuu/vammautuu vaikeasti. On tietenkin testamentit ym. mutta miksi ihmeessä MAKSAA paljon isommat verot valtiolle vain jonkin periaatteen vuoksi. Epäilen kyllä, että aloittajan tapauksessa mitään testamenttiakaan on tehty...

Miksi se asumisoikeus on tärkeä? Jos on yhdessä ostettu ja maksettu talo ja yhteiset lapset, niin puolison kuoltua perhe voi joka tapauksessa jäädä asumaan siihen taloon. Vai kuvitteletteko, että suku tulee hakemaan lapset ja talon itselleen? Ei siinä niin käy. Tuosta asumisoikeudesta voi muuten joissain tapauksissa olla lapsille haittaakin, mitä ei näissä keskusteluissa ikinä muisteta, kun puhutaan vaan lesken asumisoikeudesta.

Mitä tilanteita oikein tarkoitat sillä, että avioåuolison asema on erilainen jos puoliso loukkaantuu tai vammautuu?

Joillain miehillä on lapsellinen kuvitelma, että vasta avioliitto sinetöisi lopullisesti heidän sinkkuutensa, vapautensa, nuoruutensa ja mahdollisuutensa naisseikkailuihin. Eihän siinä mitään järkeä ole, mutta minkäs teet, jos ihmisellä tällainen harhainen ajatus on.

Mutta selittäisikö joku nyt ne maidot, lehmät ja jalat oven välissä, että mitä ne konkreettisesti tarkoittavat tämän aiheen yhteydessä?

Miehen on helppo tehdä lapsia, kun niiden hoitamisen voi jättää naisen vastuulle, jos alkaa kyllästyttää. Hän on isä-statuksella siltikin, mutta voi poimia rusinat pullasta vaikka tavaten lapsia vsin joka toinen viikonloppu ja elää muuten itselleen.

Avioero on iso symbolinen juttu, helpompaa on lähteä ilman sitä, kun tulee parempi vastaan.

Yksi mies hankki lapsen avopuolisonsa kanssa, mutta ei mennyt naimisiin. Häippäsi, kun lapsi oli pieni. Meni naimisiin toisen naisen kanssa myöhemmin. Kysyin, että miten hän teki lapsen ja vielä suunnitellusti ja omasta hslusyaan, muttei mennyt naimisiin. Hän vastasi -muistan sanatarkasti - näin: "Eihän sitä kaikkien kanssa kihloihin mennä."

Vierailija kirjoitti:

Yksi mies hankki lapsen avopuolisonsa kanssa, mutta ei mennyt naimisiin. Häippäsi, kun lapsi oli pieni. Meni naimisiin toisen naisen kanssa myöhemmin. Kysyin, että miten hän teki lapsen ja vielä suunnitellusti ja omasta hslusyaan, muttei mennyt naimisiin. Hän vastasi -muistan sanatarkasti - näin: "Eihän sitä kaikkien kanssa kihloihin mennä."

Meillä sama. Mies vastasi ”en rakastanut sitä naista”. Lapsia teki, koska yhteinen yritys.

Me ollaan menossa naimisiin ihan jo taloudellisista syistä. lapsia ei ole, mutta yhteistä omaisuutta kyllä. En todellakaan halua että jos mies sattuisi yllättäen kuolemaan, niin hänen persaukiset siskonsa olisivat vaatimassa osuuksiaan perinnöstä. Heidät tuntien kyllä kynivät kaiken minkä irti saavat. Vastaavasti turvaan myös miehelle omaisuuteni niin pitkäksi aikaa kun olemme naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi mies hankki lapsen avopuolisonsa kanssa, mutta ei mennyt naimisiin. Häippäsi, kun lapsi oli pieni. Meni naimisiin toisen naisen kanssa myöhemmin. Kysyin, että miten hän teki lapsen ja vielä suunnitellusti ja omasta hslusyaan, muttei mennyt naimisiin. Hän vastasi -muistan sanatarkasti - näin: "Eihän sitä kaikkien kanssa kihloihin mennä."

Meillä sama. Mies vastasi ”en rakastanut sitä naista”. Lapsia teki, koska yhteinen yritys.

Juuri yksi mies tilitti mulle samanlaista. Lapsia oli edellisen naisen aknssa kaksi, nainen ei kuulemma koskaan halunnut naimisiin. Ovat eronneet ja kumma kyllä nainen on naimisissa tänä päivänä.

Nämä keskustelut kannattaisi käydä vähän aikaisemmin, meillä puhuttiin jo tällaiset tahtotilat kun seurustelu oli alkamassa.

Vierailija kirjoitti:

Miehen on helppo tehdä lapsia, kun niiden hoitamisen voi jättää naisen vastuulle, jos alkaa kyllästyttää. Hän on isä-statuksella siltikin, mutta voi poimia rusinat pullasta vaikka tavaten lapsia vsin joka toinen viikonloppu ja elää muuten itselleen.

Avioero on iso symbolinen juttu, helpompaa on lähteä ilman sitä, kun tulee parempi vastaan.

Kerro konkreettisemmin. Mies voi avioliitossakin jättää lapset naisen vastuulle, jos alkaa kyllästyttää. Jos hän tapaa uuden, hän voi ihan hyvin alkaa olla tämän kanssa, vaikka avioliitto olisi vielä voimassakin. Ja äkkiähän sen erohakemuksen tekee. En nyt oikein ymmärrä, miten muka avoliitossa voi paremmin poimia rusinoita pullasta.

Toisaalta vielä vähemmän ymmärrän sitä, että jos mies kuitenkin on lähteäkseen, niin miksi mennä naimisiin tai olla edes suhteessa tällaisen kanssa? Jos avioliittokin kerran on vain hidaste.

Avioero voi olla "iso, symbolinen juttu" joillekin. Mutta tuskinpa nykymaailmassa melkein kenellekään. Isompi kynnys on jättää perhe ja varsinkin lapset - sitä voivat muut jopa paheksua, avioeroa ei paheksu kukaan paitsi joskus vanhukset ja uskovaiset.merkityk

Vierailija kirjoitti:

Yksi mies hankki lapsen avopuolisonsa kanssa, mutta ei mennyt naimisiin. Häippäsi, kun lapsi oli pieni. Meni naimisiin toisen naisen kanssa myöhemmin. Kysyin, että miten hän teki lapsen ja vielä suunnitellusti ja omasta hslusyaan, muttei mennyt naimisiin. Hän vastasi -muistan sanatarkasti - näin: "Eihän sitä kaikkien kanssa kihloihin mennä."

Kuulostaa enemmänkin joltain muka-näppärältä vastaukselta, joka annetaan ihmiselle, joka utelee liikoja, ja jolle ei kuitenkaan halua kertoa oikeasti omia asioitaan. Mutta vaikka tuon ihmisen kohdalla olisikin ollut niin, että ei ollut tosissaan ensimmäisensä kanssa, vaikka teki lapsiakin, niin mitä sitten? Tarkoittaako se mielestäsi sitä, että kaikille muille avioliitto on isompi juttu kuin lapset? Joskin todennäköisesti hän on vaan vastannut jotain, jolla on saanut utelusi loppumaan.

Vierailija kirjoitti:

Juuri yksi mies tilitti mulle samanlaista. Lapsia oli edellisen naisen aknssa kaksi, nainen ei kuulemma koskaan halunnut naimisiin. Ovat eronneet ja kumma kyllä nainen on naimisissa tänä päivänä.

Nämä keskustelut kannattaisi käydä vähän aikaisemmin, meillä puhuttiin jo tällaiset tahtotilat kun seurustelu oli alkamassa.

No ei nyt heti seurustelun alussa kannata alkaa puhua mistään avioliitoista, mutta jossain vaiheessa kyllä. Onhan se hyvä, että arvomaailmat ja toiveet suhteen osalta kohtaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi mies hankki lapsen avopuolisonsa kanssa, mutta ei mennyt naimisiin. Häippäsi, kun lapsi oli pieni. Meni naimisiin toisen naisen kanssa myöhemmin. Kysyin, että miten hän teki lapsen ja vielä suunnitellusti ja omasta hslusyaan, muttei mennyt naimisiin. Hän vastasi -muistan sanatarkasti - näin: "Eihän sitä kaikkien kanssa kihloihin mennä."

Meillä sama. Mies vastasi ”en rakastanut sitä naista”. Lapsia teki, koska yhteinen yritys.

Hän oli siis sellainen ihminen, jolle avioliitto merkitsee jotain, koska kerran halusi ehdottomasti olla naimisissa rakastamansa ihmisen kanssa. Pitää muistaa, että tällaisia ei sitten voi yleistää ihmiseen, jolle avioliitolla ei ole mitään merkitystä. Esim. minä haluan olla parisuhteessa ja sitoutua toiseen vain, jos rakastan häntä, mutta en tarvitse siihen kuvioon avioliittoa.