Lue keskustelun säännöt.
Minulle aiotaan tehdä autismi-testejä, en oikein usko niihin
12.01.2020 |
Edi: hyppää viimeiseen kappaleeseen, jos et jaksa lukea pitkää selitystä itsestäni.
Periaatteessa en sitä vastusta, etteikö minusta voisi löytyä jotain autistisia piirteitä, ehkä niinkin paljon että se riittäisi diagnoosiin. Sitä en ole ihan ymmärtänyt, että miten erotellaan se, että piirteet johtuisivat autismista eikä esimerkiksi luonteesta. Esim. minulla on ollut masennusta, pidän uuden information opettelusta ja olen aina viettänyt koneella aika paljon aikaa. Nämä kaikki voisi viitata Aspergeriin, mutta toisaalta myös masennus yksinään ja introvertti luonne saattavat selittää piirteitä. Sitäkään en osaa sanoa, olenko edes "oikea" introvertti, koska ennen ensimmäistä masennusjaksoa ja kavereista eroon joutumista olin aika sosiaalinen. Yksinolokin voi olla enemmän tottumuksesta kuin luonteesta kiinni - olen olosuhteiden pakosta ollut paljon yksin, joten olen sen myös olosuhteiden pakosta hyväksynyt.
Nykyisin sairastan fyysistä sairautta, jonka takia en pysty toimimaan niin aktiivisesti kuin toivoisin. Jos olisin terve, niin olisin varmaan enemmän urheilemassa ja kyläilemässä, vähemmän omissa oloissani ja kotona. Elämän olosuhteet eivät hirveästi anna periksi kokeilla, kuinka paljon ylipäätään viihtyisin ihmisten seurassa maksimissaan. Minulla on hyvä olla olosuhteissa, missä ihmisiä on paljon. Silloin jos sosiaalinen tilanne on hyvin tylsä, niin poistun siitä mielelläni, mutta eikö se ole ihan normaalia?
En koe, että minulla olisi kauheasti vaikeuksia huomata ihmisten tunnetiloja, ilmeitä tai olla empaattinen. En ole kauhean hyvä lohduttamaan, mutta ei minulle yleensä ole mitenkään hirveä arvoitus että miksi ihmiset toimii kuten toimii, vaan pystyn aika hyvin sellaisia asioita päättelemään. En möläyttele kauhean loukkaavia asioita, ajattelen kyllä sellaisia asioita, jotka ääneen sanottuna olisi liian suorasukaisia ja karkeita, mutta eiköhän sekin ole aika yleistä. Sitä en tiedä, onko toisilla tuo eleiden tulkinta jotenkin erityisen automaattista ja olenko itse vain opetellut näitä asioita niin, että minun on nopeaa kognitiivisesti prosessoida toisten reaktioita.
Katsekontaktista en hirveästi välitä, mutta ymmärrän kyllä sarkasmia, metaforia, kielikuvia ja vitsejä ihan hyvin enkä ota kaikkia asioita kirjaimellisesti.
Mietin tässä siis sitä, että mistä tunnistaa, onko joku ihminen autisti aivojensa takia, vai vaan muistuttaa autistista persoonallisten ominaisuuksiensa takia (esim. introversio, intellektuellisti suuntautuminen, rauhallinen ja rationaalinen luonne, ei taipumusta rajuun tunneilmaisuun). Kuitenkin sellaisiakin ihmisiä varmasti on, jotka ikäänkuin sattumalta muistuttavat autistia kuitenkaan olematta sitä. Ja sitten vielä se asianhaara, että autismi usein lisää masennusta, mutta myös toistuvat masennukset saattavat aiheuttaa ihmiselle taipumusta käyttäytyä autistillekin ominaisilla tavoilla ja tehdä siitä ennen pitkää osa omaa persoonallisuutta.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, siis enhän tarkoittanut enkä sanonut että minua pakotetaan näihin testeihin, tottakai minulta on kysytty että haluaisinko sitä ja halusin pelkästään jo sillä, että on kiinnostavaa "päästä" osalliseksi tällaiseen tutkimukseen. Ja jos autismia todettaisiin, siitä voisi olla hyötyä - kuten myös siitä jos todetaan, että sitä ei ole, sitten sitä ei tarvitsisi kenenkään enää epäillä. Oikeisiin tutkimuksiin kuuluu muutakin, mutta kun olen netissä täytellyt näitä alustavia testejä, niin kysymykset herättivät vähän ajatuksia, siksi aloin kysellä muiden kokemuksia. Esimerkiksi joku väittämä "Tietokone on paras ystäväni". No kai se silloin on, jos muuta sosiaalista elämää ei hirveästi ole. Mutta johtuuko se, että tietokone on paras ystävä, autismista, persoonallisuudesta, mielenterveydestä vai ulkoa määrätyistä olosuhteista, sitä en osaa sanoa, enkä usko että pystyy kukaan muukaan. Siinä mielessä tuntuu vähän turhalta edes vastata tuollaiseen kysymykseen, jos ei siitä "selviä" sen enempää, mutta kai niiden ammattilaisten on tarkoitus osata jostain kasata se kokonaisuus. Vähän tuntuu samalta kuin masennuskyselyssä on jotain siihen suuntaan että "Minusta tuntuu, että ulkonäköni on muuttunut pysyvästi vastenmielisemmäksi". Harva meistä kuitenkaan muuttuu kauniimmaksi iän myötä, joten eikö ole ihan realistista todeta, että alamäkeenhän sen osalta mennään? Tai "Minusta tuntuu, että olen tehnyt enemmän virheitä kuin useimmat ihmiset". Jotkut ihmisethän ovat tehneet paljon virheitä ja jotkut vähän vähemmän tai ainakin huomaamattomampia virheitä, sitäkin pystyy joillain mittareilla arvioimaan ihan ilman, että sen täytyisi välttämättä tuntua miltään. En ymmärrä, miksi joku ei-masentunut ei voisi todeta, että on tehnyt paljon virheitä elämässään (mutta voi silti ihan hyvin ja on ne jollain lailla hyväksynyt). Eiväthän faktat muutu mihinkään, vaikka ihminen olisi masennuksessa tai ilman masennusta. Ilmeisesti noihin kysymyksiin olisi heitettävä jotain fiilispohjalta, mutta kun itse en oikein osaa ajatella sillä tavalla. Ap
Autismidiagnoosista on enempi hyötyä niille jotka sitä ehdottavat kuin varsinaisesti sille arvioitavalle.
Tuskinpa erikoislääkäri siitä juurikaan hyötyi. 🧐
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjain yhdistelmät on hieman heviimpää shittiä kuin vain luonteenpiirteitä.
Esim onko vain luonteenpiirrettä, että joudut keskittymään 1000 krt kovemmin vaikkapa vessassa käymiseen, pöydän kattamiseen, hampaiden pesuun yms, koska tulee joku muu asia mieleen, teet sitä, näät hauskan roskan lattialla, kännykkä soi unohdat nyt mitä teitkään tai mitä piti tehdä ja unohdat edellisen, meet seuraavaan kiinnostavaan ansaan,
Sitten huomaat, ettet saanut koko päivänä mitään tehdyksi, et edes sitä hampaiden pesua.Se niissä nettitesteissä ja listoissa on, että joo niitä samoja luonteenpiirteitä on _joskus_ kaikilla, pieniä juttuja, mutta kun niitä luonteenpiirteitä on niin monia ja normaalia elämää häiritseviä, niin SE ON ONGELMA.
Jokapäiväistä ja missään et onnistu ja kaikki epäonnistuu. Haluat kuolla, koska kaikki muut pärjää elämässä, eikä heidän pidä yrittää niin paljoo, että saavat aikaiseksi esim hampaansa pestä.
Mitä olen tehnyt ansaitsakseni tämän kamaluuden, eikä lääkkeetkään toimi. En halua enää olla olemassa, koska nämä pikku luonteenpiirteeni ovat tuoneet vaan epäonnistumisia elämään.
Ja nyt joku sanoo "oot vaa masentunut" ai eikö saa olla kyllästynyt omaan luonnepiirrerykelmään josta on enemmän haittaa kuin hyötyä?!?
Jep, ihan vaan luonteenpiirteitä.
Onko sinulla muuten pelkkä tuo autismi vai myös adhd/add? Olet kai itse virallisesti diagnosoitu? Ap
Pelkkä add, ei autismi ole kirjain yhdistelmä.
Ja kyllä, on dg tullut, monta vuotta luultiin pelkäksi masenbnukseksi kunnes joku oikeesti halus tutkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
introversio, intellektuellisti suuntautuminen, rauhallinen ja rationaalinen luonne, ei taipumusta rajuun tunneilmaisuu
Eipä näillä ole juurikaan tekemistä autismin kanssa paria tv-sarjaa lukuunottamatta.
Ei varmaan, mutta uskon, että autismi self help -testeistä joku ääri-introvertti irrottaisi ihan hyvin pisteitä. Ehkä tarkemmin katsottuna sitten väärää diagnoosia ei kuitenkaan (toivottavasti) tulisi. Ap
Ja saman asian toinen puoli - mitä jos on joltain osin niin "high-functioning", että osaa piilottaa itseltäänkin oireita? Esimerkiksi se ihmisten ymmärtämis -juttu. En osaa sanoa ymmärränkö ja tulkitsenko toisia (usein oikein) harjoituksen vuoksi vai sen takia, että osaisin peilata sillä tavalla normaalisti kuin muutkin ihmiset. Koska jos olen ei-nt, silloinhan en olisi ikinä ollut nt, jolloin en tietäisi, jos toisten prosessit kulkevat jotain automaattisempia reittejä.
Kunhan on hauska spekuloida. Ap
Ei, ne tetsit ole sama kuin nettitestit niissä on niin monta eri testiä kuin netissä, että siinä tutkimisessa menee kuukauseja, että selvittelevät asioita.
Tekstisi perusteella vaikutat aivan normaalilta ihmiseltä, jolla on hieman rankempia vastoinkäymisiä elämässä ja ne rajoittavat sun hyvinvointia. Ylianalysoit testikysymyksiä.
Miksi ihmeessä haluat mennä johonkin testeihin? Itsetuntuntoa ja hyvinvointia voi vahvistaa muillakin tavoilla. Jokin dg olisi ilmeisesti oltava, että saisit terapiaan kela-korvausta. Perussairautesi jo kuulostaa siltä, että hyötyisit psykologisesta tuesta.
Itselläni on lievempiä kroonisia sairauksia ja niiden vaikeimmissa vaiheissa on ollut myös mielenterveys koetuksella kipujen tai yleiskunnon laskusta johtuvan sosiaalisista suhteista ja harrastuksista eristäytymisen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, siis enhän tarkoittanut enkä sanonut että minua pakotetaan näihin testeihin, tottakai minulta on kysytty että haluaisinko sitä ja halusin pelkästään jo sillä, että on kiinnostavaa "päästä" osalliseksi tällaiseen tutkimukseen. Ja jos autismia todettaisiin, siitä voisi olla hyötyä - kuten myös siitä jos todetaan, että sitä ei ole, sitten sitä ei tarvitsisi kenenkään enää epäillä. Oikeisiin tutkimuksiin kuuluu muutakin, mutta kun olen netissä täytellyt näitä alustavia testejä, niin kysymykset herättivät vähän ajatuksia, siksi aloin kysellä muiden kokemuksia. Esimerkiksi joku väittämä "Tietokone on paras ystäväni". No kai se silloin on, jos muuta sosiaalista elämää ei hirveästi ole. Mutta johtuuko se, että tietokone on paras ystävä, autismista, persoonallisuudesta, mielenterveydestä vai ulkoa määrätyistä olosuhteista, sitä en osaa sanoa, enkä usko että pystyy kukaan muukaan. Siinä mielessä tuntuu vähän turhalta edes vastata tuollaiseen kysymykseen, jos ei siitä "selviä" sen enempää, mutta kai niiden ammattilaisten on tarkoitus osata jostain kasata se kokonaisuus. Vähän tuntuu samalta kuin masennuskyselyssä on jotain siihen suuntaan että "Minusta tuntuu, että ulkonäköni on muuttunut pysyvästi vastenmielisemmäksi". Harva meistä kuitenkaan muuttuu kauniimmaksi iän myötä, joten eikö ole ihan realistista todeta, että alamäkeenhän sen osalta mennään? Tai "Minusta tuntuu, että olen tehnyt enemmän virheitä kuin useimmat ihmiset". Jotkut ihmisethän ovat tehneet paljon virheitä ja jotkut vähän vähemmän tai ainakin huomaamattomampia virheitä, sitäkin pystyy joillain mittareilla arvioimaan ihan ilman, että sen täytyisi välttämättä tuntua miltään. En ymmärrä, miksi joku ei-masentunut ei voisi todeta, että on tehnyt paljon virheitä elämässään (mutta voi silti ihan hyvin ja on ne jollain lailla hyväksynyt). Eiväthän faktat muutu mihinkään, vaikka ihminen olisi masennuksessa tai ilman masennusta. Ilmeisesti noihin kysymyksiin olisi heitettävä jotain fiilispohjalta, mutta kun itse en oikein osaa ajatella sillä tavalla. Ap
Autismidiagnoosista on enempi hyötyä niille jotka sitä ehdottavat kuin varsinaisesti sille arvioitavalle.
Mitä hyötyä? Ap
Voidaan kategorisoida perustellusti, jolloin ei tarvitse ottaa huomioon tai tälläiseen henkilöön on lupa suhtua tiettyjen olettamien pohjalta vaikka ko. henkilöllä ei edes olisi ongelmaa juuri näillä alueilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haastattelu, keskustelu ja testit on juuri sitä varten että voitaisiin selvittää onko kyseessä diagnoosiksi asti autismi vai vain tietynlainen luonne. Tarkoitus siis selvittää juuri se asian ydin.
Vierailija kirjoitti:
Tekstisi perusteella vaikutat aivan normaalilta ihmiseltä, jolla on hieman rankempia vastoinkäymisiä elämässä ja ne rajoittavat sun hyvinvointia. Ylianalysoit testikysymyksiä.
Miksi ihmeessä haluat mennä johonkin testeihin? Itsetuntuntoa ja hyvinvointia voi vahvistaa muillakin tavoilla. Jokin dg olisi ilmeisesti oltava, että saisit terapiaan kela-korvausta. Perussairautesi jo kuulostaa siltä, että hyötyisit psykologisesta tuesta.
Itselläni on lievempiä kroonisia sairauksia ja niiden vaikeimmissa vaiheissa on ollut myös mielenterveys koetuksella kipujen tai yleiskunnon laskusta johtuvan sosiaalisista suhteista ja harrastuksista eristäytymisen vuoksi.
Kyllä saan terapiaan korvausta muista syistä jo ilman autismidiagnoosia. Silti sitä haluttiin minulle ehdottaa. Miksi en haluaisi mennä testeihin? Ei se minua henkisesti rasita, ainakaan paljon.
Sama kokemus sairauksien vaikutuksesta mielialaan ja sosiaalisiin suhteisiin. Mielestäni on ikävää, että sairauksista seuraavia mielialaoireita ja uupumusta patologisoidaan. Se on ihan selvää, että jos elämä ei suju koska kroppa ei tee yhteistyötä ja on kipuja, niin mieli rasittuu ennen pitkää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, siis enhän tarkoittanut enkä sanonut että minua pakotetaan näihin testeihin, tottakai minulta on kysytty että haluaisinko sitä ja halusin pelkästään jo sillä, että on kiinnostavaa "päästä" osalliseksi tällaiseen tutkimukseen. Ja jos autismia todettaisiin, siitä voisi olla hyötyä - kuten myös siitä jos todetaan, että sitä ei ole, sitten sitä ei tarvitsisi kenenkään enää epäillä. Oikeisiin tutkimuksiin kuuluu muutakin, mutta kun olen netissä täytellyt näitä alustavia testejä, niin kysymykset herättivät vähän ajatuksia, siksi aloin kysellä muiden kokemuksia. Esimerkiksi joku väittämä "Tietokone on paras ystäväni". No kai se silloin on, jos muuta sosiaalista elämää ei hirveästi ole. Mutta johtuuko se, että tietokone on paras ystävä, autismista, persoonallisuudesta, mielenterveydestä vai ulkoa määrätyistä olosuhteista, sitä en osaa sanoa, enkä usko että pystyy kukaan muukaan. Siinä mielessä tuntuu vähän turhalta edes vastata tuollaiseen kysymykseen, jos ei siitä "selviä" sen enempää, mutta kai niiden ammattilaisten on tarkoitus osata jostain kasata se kokonaisuus. Vähän tuntuu samalta kuin masennuskyselyssä on jotain siihen suuntaan että "Minusta tuntuu, että ulkonäköni on muuttunut pysyvästi vastenmielisemmäksi". Harva meistä kuitenkaan muuttuu kauniimmaksi iän myötä, joten eikö ole ihan realistista todeta, että alamäkeenhän sen osalta mennään? Tai "Minusta tuntuu, että olen tehnyt enemmän virheitä kuin useimmat ihmiset". Jotkut ihmisethän ovat tehneet paljon virheitä ja jotkut vähän vähemmän tai ainakin huomaamattomampia virheitä, sitäkin pystyy joillain mittareilla arvioimaan ihan ilman, että sen täytyisi välttämättä tuntua miltään. En ymmärrä, miksi joku ei-masentunut ei voisi todeta, että on tehnyt paljon virheitä elämässään (mutta voi silti ihan hyvin ja on ne jollain lailla hyväksynyt). Eiväthän faktat muutu mihinkään, vaikka ihminen olisi masennuksessa tai ilman masennusta. Ilmeisesti noihin kysymyksiin olisi heitettävä jotain fiilispohjalta, mutta kun itse en oikein osaa ajatella sillä tavalla. Ap
Autismidiagnoosista on enempi hyötyä niille jotka sitä ehdottavat kuin varsinaisesti sille arvioitavalle.
Mitä hyötyä? Ap
Voidaan kategorisoida perustellusti, jolloin ei tarvitse ottaa huomioon tai tälläiseen henkilöön on lupa suhtua tiettyjen olettamien pohjalta vaikka ko. henkilöllä ei edes olisi ongelmaa juuri näillä alueilla.
Hyvä pointti kyllä. Ap
Onko siinä jotain pahaa, jos saat diagnoosin?
Itse epäilen, että minulla on jonkin asteinen autismi tmv. Lapsesta asti minulla on ollut yliherkkyys kosketukseen ja ääniin, aloin puhumaan vasta 5-vuotiaana, minun on vaikea katsoa ihmisiä silmiin, minulla on misofonia ja trypofobia. Kuormitun älyttömästi jos käyn kaupassa ruuhka-aikaan tai kun vien lasta päiväkotiin, siitä hälinästä ja kun joudun monien ihmisten kanssa puhumaan. Lisäksi omalla lapsellani epäillään autismia, hän ei puhu vielä 4-vuotiaana, on ilmeisesti erityisherkkä ainakin äänille, myös kosketukselle eikä halua katsoa ihmisiä silmiin. On muutenkin hyvin samanlainen kuin minä lapsena.
En silti hae itselleni mitään diagnoosia, koska en tarvitse sitä mihinkään ja pärjään hyvin elämässä. Olen oppinut elämään näiden asioiden kanssa ja hoidan normaalisti kaikki asiat. Oma lapseni tottakai on silti tutkimuksissa ja puheterapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samassa tilanteessa ollut itse. En nähnyt itsessäni muita autismiin viittaavia piirteitä kuin voimakkaan kiinnostuksen tiettyihin asioihin, mutta läheiset olivat sitä mieltä, että testeihin kannattaisi mennä. Kävin sitten testattavana ja tulos oli, että olen vähemmän autistinen kuin normaalit ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, siis enhän tarkoittanut enkä sanonut että minua pakotetaan näihin testeihin, tottakai minulta on kysytty että haluaisinko sitä ja halusin pelkästään jo sillä, että on kiinnostavaa "päästä" osalliseksi tällaiseen tutkimukseen. Ja jos autismia todettaisiin, siitä voisi olla hyötyä - kuten myös siitä jos todetaan, että sitä ei ole, sitten sitä ei tarvitsisi kenenkään enää epäillä. Oikeisiin tutkimuksiin kuuluu muutakin, mutta kun olen netissä täytellyt näitä alustavia testejä, niin kysymykset herättivät vähän ajatuksia, siksi aloin kysellä muiden kokemuksia. Esimerkiksi joku väittämä "Tietokone on paras ystäväni". No kai se silloin on, jos muuta sosiaalista elämää ei hirveästi ole. Mutta johtuuko se, että tietokone on paras ystävä, autismista, persoonallisuudesta, mielenterveydestä vai ulkoa määrätyistä olosuhteista, sitä en osaa sanoa, enkä usko että pystyy kukaan muukaan. Siinä mielessä tuntuu vähän turhalta edes vastata tuollaiseen kysymykseen, jos ei siitä "selviä" sen enempää, mutta kai niiden ammattilaisten on tarkoitus osata jostain kasata se kokonaisuus. Vähän tuntuu samalta kuin masennuskyselyssä on jotain siihen suuntaan että "Minusta tuntuu, että ulkonäköni on muuttunut pysyvästi vastenmielisemmäksi". Harva meistä kuitenkaan muuttuu kauniimmaksi iän myötä, joten eikö ole ihan realistista todeta, että alamäkeenhän sen osalta mennään? Tai "Minusta tuntuu, että olen tehnyt enemmän virheitä kuin useimmat ihmiset". Jotkut ihmisethän ovat tehneet paljon virheitä ja jotkut vähän vähemmän tai ainakin huomaamattomampia virheitä, sitäkin pystyy joillain mittareilla arvioimaan ihan ilman, että sen täytyisi välttämättä tuntua miltään. En ymmärrä, miksi joku ei-masentunut ei voisi todeta, että on tehnyt paljon virheitä elämässään (mutta voi silti ihan hyvin ja on ne jollain lailla hyväksynyt). Eiväthän faktat muutu mihinkään, vaikka ihminen olisi masennuksessa tai ilman masennusta. Ilmeisesti noihin kysymyksiin olisi heitettävä jotain fiilispohjalta, mutta kun itse en oikein osaa ajatella sillä tavalla. Ap
Autismidiagnoosista on enempi hyötyä niille jotka sitä ehdottavat kuin varsinaisesti sille arvioitavalle.
"Se miten hoito toimii lapsella jatkossa ja onko epilepsia rauhoittunut pysyvästi siihen mennessä, kun ketogeeninen ruokavalio jätetään pois, jää nähtäväksi, mutta ainakin nyt perheessä iloitaan pojan helpottuneesta olosta.
– Tuntuu ihmeelliseltä, että me turvaudumme niin helposti lääkkeisiin, mutta sitten ruokavalio olikin tässä tapauksessa se helpottava tekijä, Kaisa Surakka iloitsee."
https://yle.fi/uutiset/3-9818124
Up. Ja kiitos kokemuksista, kun jotkut tänne kertoilivat omiaan. -Ap